Tapailemani mies haluaisi että hoidattaisin lapsiani jatkuvasti muualla.

[Ongelmia paratiisissa]

Minulla on kolme lasta, joiden kanssa olen pari vuotta elellyt yksinäni. Olen leski, joten lasten isä ei todella ole kuvioissa mukana muuten kuin ajatuksissamme. Joka tapauksessa elämä on edennyt siihen pisteeseen, että olen tavannut mukavanoloisen miehen, jota olen tässä jonkin aikaa tapaillut.

Ongelma on siinä, ettei mies halua ilmeisesti lainkaan viettää aikaansa niin, että olisimme koolla koko porukka. Siis mies, minä a lapseni. Kertaakaan tähän mennessä mies ei ole tavannut lapsia. Enhän minä häntä toki ole painostanut enkä haluakaan painostaa lapsiani tapaamaan, mutta mieskin on tietoinen tilanteestamme: lasten isä on poissa, muita hoitajia löytyy silloin kuin löytyy, joskus viikottainkin, mutta silloinkin n. tunniksi, joka ei ole miehen mielestä riittävä aika. Mies kiukuttelee, mutta ei kuitenkaan reagoi keskusteluyrityksiini tai vastaa oikeastaan mitään, kun ehdotan, että no entäs jos tehtäisiin jotain kaikki yhdessä? Minä ymmärrän niin, ettei mies joko halua tai ole valmis tapaamaan lapsia. Kuten sanottu, mulla ei olisi tälle mikään kiire, mutta tilanne on mikä on, ja toki lapset nyt ajavat tärkeysjärjestyksessä muiden asioiden edelle.

Tapailua on nyt jatkunut noin puolisen vuotta. Kerran viikossa, joskus kaksi kertaa vikossa (hyvin lyhyitä aikoja, em. syystä).

Mies vaati nyt sitten, että mun olisi pitänyt mennä hänen luokseen yökyläilemään tuossa lauantaina. Lapsille ei ollut hoitajaa, joten kerroin tämän miehelle. Mitä teki mies? Suuttui. Nyt pyyteli suuttumistaan anteeksi, mutta kinuaa ja kinuaa, että yrittäisin järjestää lapsille sen hoitajan yöksi. Ehdotin, että mies tulisi itse tänne yökyläilemään, mutta ei reagoinut siihen mitenkään.

Harmittaa, mutta musta tuntuu ettei tämmöinen asetelma tule toimimaan. Mies on kuitenkin alusta asti tiennyt minulla olevan lapsia ja minä taas tiedän periaatteeni siitä, että uuden kumppanin on hyväksyttävä lapseni, muuten jutusta ei tule mitään. Taidan siis sanoa miehelle hyvästit, en kertakaikkiaan jaksa tuollaista kiukuttelua...:/

 

["vieras"]

Sano heipat sille miehelle. Eihän tuosta mitään tulee, sokea-Reettakin sen näkee.

 

["tiina"]

Se haluaa sut mutta ei lapsia.

 

[astrolabe]

Joo, ajattele nyt miten voisit koskaan mennä yhteen moisen miehen kanssa, jolle lapsesi ovat vain rasite? Unohda koko mies. On sellaisia mukaviakin miehiä, joilla joko jo on omia lapsia tai ovat muuten lapsirakkaita, eivätkä pistä pahakseen olla lastesikin kanssa.

 

[nojuu]

Vaikuttaa pahasti siltä ettei homma tule toimimaan Mies on joko liian omistushaluinen ja mustasukkainen sinusta eikä siksi ole kypsä näkemään sinua ja lapsia yhdessä, hänhän jäisi silloin "ulkopuoliseksi". Miehellä ei ilmeisesti itsellään ole lapsia vai?
Joka tapauksessa, mies ei vaíkuta ihan tasapainoiselta tyypiltä, tuo kiukuttelu on naurettavaa ja se ettei osaa hyväksyä että sinulla on lapsia ja ne tulevat kuulumaan elämään! Eihän niitä koko ajan voi lakaista maton alle, toisten hoitoon.
Eikai tuossa muu auta kuin puhua asiat suoriksi ja mikäli miehestä ei irtoa muuta kuin kiukuttelu nniin se on good bye.

 

[ap.]

Näin minustakin. Omituista silti mieheltä odottaa että laittaisin hänet lasteni edelle tuolla tavoin... Mä kun haluan koko paketin, en pelkkiä kahdenkeskeisiä hetkiä miehen kanssa. Yhteinen aika toki kelpaa, mutta tilanteen huomioon ottaen ne eivät ole niin vain järjestettävissä. Lisäksi tuntuu jotenkin pahalta ajatukselta, että pitäisi aina järjestää lapsille hoitaja siksi aikaa että itse heilastelee jonkun kanssa..

 

["vieras"]

Vaikea tilanne! Toisaalta edes suhteen alkuvaiheessa pitäisi olla myös ihan kahdenkeskistä aikaa. Milloin te tapaatte, jos sun pitää olla aina lasten kanssa? Mun mielestä kyllä miehelläkin pitäis olla jo halua tavata lapset, jos sinä olet siihen valmis. Ei kuulosta ihan optimaaliselta!

 

["vieras"]

"olen tavannut mukavanoloisen miehen" ?? Ja kun tuossa kuvailet tätä mukavanoloista miestä herää kysymys miten äksy ja törppö olisi ei-niin-mukava mies.

 

[ap.]

Vaikuttaa pahasti siltä ettei homma tule toimimaan Mies on joko liian omistushaluinen ja mustasukkainen sinusta eikä siksi ole kypsä näkemään sinua ja lapsia yhdessä, hänhän jäisi silloin "ulkopuoliseksi". Miehellä ei ilmeisesti itsellään ole lapsia vai?
Joka tapauksessa, mies ei vaíkuta ihan tasapainoiselta tyypiltä, tuo kiukuttelu on naurettavaa ja se ettei osaa hyväksyä että sinulla on lapsia ja ne tulevat kuulumaan elämään! Eihän niitä koko ajan voi lakaista maton alle, toisten hoitoon.
Eikai tuossa muu auta kuin puhua asiat suoriksi ja mikäli miehestä ei irtoa muuta kuin kiukuttelu nniin se on good bye.

Miehellä ei tosiaan ole itsellään lapsia.

Täytyy jutella miehen kanssa tänä iltana kun lenkille yhdessä lähdetään. Jollei mies tajua, niin tosiaan ei kai se auta kuin sanoa heipat. Onhan meressä paljon kaloja, sellaisia, jotka lapseni hyväksyvät

Miehen kiukuttelu on tosiaan naurettavaa, lyö puhelimessa luuria korvaan ja tulee kiukkuisia tekstiviestejä. Ei nyt sentään mitään haistattelukamaa, mutta siis suoraa haukkumista ja syyllistämistä asian tiimoilta kuitenkin. Laitoinkin miehelle aiemmin viestiä, että tämäniltaisella lenkillä meidän on puhuttava tästä koko kuviosta ja mietittävä, miten tästä eteenpäin. (No, toki tossa mitään miettimistä ole, se on joko tai. Mutta ymmärsitkin varmaan mitä tarkoitin .)

 

[Ainoa vaihtoehto]

Eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde. Ihmeen kauan olet jaksanut.

Itselläni on noin suunnilleen viikko-viikko-systeemi ja seurustelin joitain kuukausia miehen kanssa, jolla oli omaani pienempi lapsi. Minä olin valmis viettämään aikaa hänen kanssaan niin, että lapsi oli isällään, mutta hän halusi nähdä vain silloin kun lapsi ei ole hänellä, ns. tehdä vaan aikuisten juttuja. Minun lapseni kanssa hän ei ollut kiinnostunut aikaa viettämään. Suhde loppui, koska minä olisin ollut valmis ns. seuraavaan askeleeseen eli ajan viettämiseen lasten kanssa yhdessä.

Nyt minulla on uusi mies, jolle sopii enemmän kuin hyvin se, että oma lapseni on kuvioissa mukana ja vietän aikaa hänen luonaan kun hänen lapsensa ovat kotona. Voin kertoa että eroa suhteessa on kuin yöllä ja päivällä, kun koko paketti hyväksytään eikä tarvitse esittää jotain sinkkua ja etsiä hankalasti tapaamisaikoja.

Toivottavasti löydät ihanan miehen, joka haluaa olla teidän kaikkien kanssa.

 

["vieras"]

Minä ymmärrän kyllä miestäkin siinä, että tuossa tilanteessa haluisi viettää yön sinun kanssa kahden ilman lapsia. Ja minusta on ihan järkevääkin olla ihan heti sotkematta miestä lasten elämään. Etkö itsekin kaipaisi kahden vuoden jälkeen yhtä lapsetonta yötä? Eikö tosiaan ole mitään paikkaa, jonne kaikki lapset voisivat mennä yhdeksi yöksi?

 

["vieras"]

Ei tule toimimaan, anteeksi suoruuteni mutta...

Eikä kumpikaan tee mitään väärää tai ajattele väärin, mies vain haluaisi naisen jolla ei ole lapsia, seurustella, tapailla ja se on ihan ok. Sitä ei vain voi tehdä sinun kanssasi.

ikävä tilanne, mutta jatkamalla kerjäät vain ikävyyksiä itsellesi.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28479337]Vaikea tilanne! Toisaalta edes suhteen alkuvaiheessa pitäisi olla myös ihan kahdenkeskistä aikaa. Milloin te tapaatte, jos sun pitää olla aina lasten kanssa? Mun mielestä kyllä miehelläkin pitäis olla jo halua tavata lapset, jos sinä olet siihen valmis. Ei kuulosta ihan optimaaliselta![/QUOTE]

Kerroinkin aloitusviestissä että noin kerran viikossa, joskus kaksikin kertaa viikossa tavataan, mutta ajat jolloin tavataan, ovat hyvin lyhyitä, ihan tuollaisia tunteroisia.

Minulle olisi kyllä ok, että mies tapaisi lapseni, ja minulle asiasta on tullut suoranainen kynnyskysymys; tuntuu, että jollei miehen homma ala kohta muuttua, niin eihän tästä mitään tule. Mies kun ei siis tunnu haluavan heitä tavata ja sitten äksyilee mulle, kun tapaamisemme eivät onnistu. Mutta luulisi tajuavan itsekin, ettei tuollaisia alle viisivuotiaita todellakaan voi jättää ilman hoitajaa, joten siinäpähän sitten äksyilee... Kurjaa miehen käytös silti on.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28479345]"olen tavannut mukavanoloisen miehen" ?? Ja kun tuossa kuvailet tätä mukavanoloista miestä herää kysymys miten äksy ja törppö olisi ei-niin-mukava mies.[/QUOTE]

Mukavanoloinen hän muilta osin onkin mielestäni ollut... Mutta kukaan ei ole täydellinen. Tämä nyt on kuitenkin sellainen ominaisuus miehessä, joka tekee minusta kohta suhteelle lopun.

 

["vieras"]

Jos miehellä ei ole omia lapsia niin voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Ei välttämättä myöskään ymmärrä että lapset tulee aina ensin vaan olettaa että ne tavallaan hoitavat itsensä, eli voit ihan suoraan sanoa että asia on nyt näin että minulla on lapsia, ne tulevat aina olemaan elämässäni ja mahdollisesti myös lapsenlapset ja tulevat myös aikuisena kylään silloin kun haluavat jne. Kyllä miehet yleensä tässä vaiheessa tajuavat. Mies voi myös arkailla tapaamista siinäkin mielessä että pelkää mitä lapset sanovat uudesta miehestä ja etteivät raivoa miehelle ettei tämä ole heidän isänsä jne. Tajuatko? Sinun pitää puhua tästä tuolle miehelle, mutta jos oikeasti sinulla on sellainen tunne ettei hän siltikään hyväksy lapsia elämäänsä ja osaksi sinua niin jätä se, ei siihen kannata tuhlata hermoja.

 

["vieras"]

En jatkaisi haukkumaviestelä lähettelevän miehen kanssa! Sanot nyt vaan, että ette sittenkään taida olla ihan unelmapari. Kurja juttu mutta huonolta kulostaa.

 

[rockyroad]

Miehellä ei tosiaan ole itsellään lapsia.

Täytyy jutella miehen kanssa tänä iltana kun lenkille yhdessä lähdetään. Jollei mies tajua, niin tosiaan ei kai se auta kuin sanoa heipat. Onhan meressä paljon kaloja, sellaisia, jotka lapseni hyväksyvät

Miehen kiukuttelu on tosiaan naurettavaa, lyö puhelimessa luuria korvaan ja tulee kiukkuisia tekstiviestejä. Ei nyt sentään mitään haistattelukamaa, mutta siis suoraa haukkumista ja syyllistämistä asian tiimoilta kuitenkin. Laitoinkin miehelle aiemmin viestiä, että tämäniltaisella lenkillä meidän on puhuttava tästä koko kuviosta ja mietittävä, miten tästä eteenpäin. (No, toki tossa mitään miettimistä ole, se on joko tai. Mutta ymmärsitkin varmaan mitä tarkoitin .)

:O Mun ei tuossa tilanteessa tarvitsis miettiä enää mitään, se olis soronoo tuollaiselle vauvalle.

 

[TriplaIsä]

Eiköhän tämä liene aika selvää ettei tuo mies koskaan tule hyväksymään lapsiasi.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28479360]Minä ymmärrän kyllä miestäkin siinä, että tuossa tilanteessa haluisi viettää yön sinun kanssa kahden ilman lapsia. Ja minusta on ihan järkevääkin olla ihan heti sotkematta miestä lasten elämään. Etkö itsekin kaipaisi kahden vuoden jälkeen yhtä lapsetonta yötä? Eikö tosiaan ole mitään paikkaa, jonne kaikki lapset voisivat mennä yhdeksi yöksi?[/QUOTE]

Sanoinkin tosiaan ettei mulla sinänsä mikään kiire asian kanssa ole, mutta kun lapsille ei kertakaikkiaan löydy hoitajaa juurikaan pitemmäksi aikaa kuin tunniksi, joskus korkeintaan pariksi. Lasten isänpuoliset sukulaiset asuvat kaikki muualla, pitävät kyllä yhteyttä puhelimitse yms. mutta käyvät vain pari kertaa vuodessa. Minun sukulaisiani täällä kyllä muutama asuu, esim. omat vanhempani. Olen kyllä kysellyt, josko isovanhemmat tai veljeni perheensä (2+2) kanssa ottaa lapset yhdeksi yöksi kylään, mutta toistaiseksi tämä ei ole onnistunut. Isovanhemmat ovat usein viikonloppuisin reissaamassa, joten siinäkin mielessä hankalaa. Veljen vaimo puolestaan sai vasta vauvan, joten luonnollisesti arjen pyörittämisessä on siellä vielä omat haasteensa... Ystäviä minulla ei täällä enää juurikaan ole, joten oikein muita keltä kysyä, ei vain kertakaikkisesti ole Siksi olenkin ehdottanut, että mies viettäisi sitä aikaa kanssani niin, että myös lapset ovat paikalla.

 

["vieras"]

Mukavanoloinen hän muilta osin onkin mielestäni ollut... Mutta kukaan ei ole täydellinen. Tämä nyt on kuitenkin sellainen ominaisuus miehessä, joka tekee minusta kohta suhteelle lopun.

Kyllä. Se vaan on hyvin tärkeää, että voitte elää myös perheenä. Tehdä asioita porukalla ja nauttia yhdessä elämästä ja toistenne seurasta. Minäkin yhden tuollaisen miehen hylkäsin, ihan kiva oli muuten mutta ei sopinut perhekuvioihimme. Samaten minlle yksi mies sanoi, että 3 lastani on kuvio, jota hän ei halua. Mutta nyt olen löytänyt kivan miehen, joka viihtyy myös lasteni kanssa ja lapseni tykkäävät hänestä tosi paljon.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28479378]Jos miehellä ei ole omia lapsia niin voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Ei välttämättä myöskään ymmärrä että lapset tulee aina ensin vaan olettaa että ne tavallaan hoitavat itsensä, eli voit ihan suoraan sanoa että asia on nyt näin että minulla on lapsia, ne tulevat aina olemaan elämässäni ja mahdollisesti myös lapsenlapset ja tulevat myös aikuisena kylään silloin kun haluavat jne. Kyllä miehet yleensä tässä vaiheessa tajuavat. Mies voi myös arkailla tapaamista siinäkin mielessä että pelkää mitä lapset sanovat uudesta miehestä ja etteivät raivoa miehelle ettei tämä ole heidän isänsä jne. Tajuatko? Sinun pitää puhua tästä tuolle miehelle, mutta jos oikeasti sinulla on sellainen tunne ettei hän siltikään hyväksy lapsia elämäänsä ja osaksi sinua niin jätä se, ei siihen kannata tuhlata hermoja.[/QUOTE]

Kyllä, hyvin kommentoitu. Tänään tosiaan on edessä kahdenkeskinen lenkki, jonka aikana näistä asioista on tarkoitus puhua. Katsotaas nyt sitten, mitä tuleman pitää. Hermojani en kyllä aiokaan ruveta enempää raastaamaan, jos mies on "se oikea", niin aatoksemme tässä asiassa käyvät silloin yhteen. Jos taas ei, niin silloinhan kumpikin tuhlaa aikaansa...

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28479406]Kyllä. Se vaan on hyvin tärkeää, että voitte elää myös perheenä. Tehdä asioita porukalla ja nauttia yhdessä elämästä ja toistenne seurasta. Minäkin yhden tuollaisen miehen hylkäsin, ihan kiva oli muuten mutta ei sopinut perhekuvioihimme. Samaten minlle yksi mies sanoi, että 3 lastani on kuvio, jota hän ei halua. Mutta nyt olen löytänyt kivan miehen, joka viihtyy myös lasteni kanssa ja lapseni tykkäävät hänestä tosi paljon.[/QUOTE]

Ihana kuulla konkreettisesti että on miehiä, joiden kanssa tämä kuvio voi onnistua...

 

[jjli]

Minulla on kolme lasta, joiden kanssa olen pari vuotta elellyt yksinäni. Olen leski, joten lasten isä ei todella ole kuvioissa mukana muuten kuin ajatuksissamme. Joka tapauksessa elämä on edennyt siihen pisteeseen, että olen tavannut mukavanoloisen miehen, jota olen tässä jonkin aikaa tapaillut.

...:/

Niin ja kuka se mukavanoloinen mies sitten oli?

 

[isiappa]

[QUOTE="vieras";28479345]"olen tavannut mukavanoloisen miehen" ?? Ja kun tuossa kuvailet tätä mukavanoloista miestä herää kysymys miten äksy ja törppö olisi ei-niin-mukava mies.[/QUOTE]

Eikös asia yleensä ole päinvastoin? Nainen ei tahdo antaa lastensa nähdä joka saatanan tapaamaansa renttua. Lasten nähtäväksi viedään vain se mies, jonka kanssa on vakavissaan.

Lapsellisen naisen ei tule tapailla miehiä, jotka eivät ole sinut sen kanssa, että naisella on lapsia. Paitsi hauskanpidon merkeissä, mutta se on eri asia.

Kannattaa tapailla semmoisia miehiä, jotka ovat valmiit nielemään koko hela paketin nahkoineen karvoineen. Heitäkin on.

 

["uusperheellinen"]

Tuskin tuo homma tulee toimimaan. Jätä mies omaan arvoonsa.

Tapailin uutta miestäni pari kuukautta ilman kahta lastani, meillä yhteishuoltajuus exäni kanssan joten onnistui helposti. Sit mies tahtoi jo tavata lapset ja jäädä yöksi ja halusi viedä lapset Hoploppiin. On hyvä ja osallistuva isäpuoli. En vois kuvitella omalle kohdalle sun tilannetta, minä ja lapset ollaan paketti joka pitää hyväksyä sellasenaan tai olla ilman.