Y
"Yksinhuoltaja"
Vieras
Vaikean yhteiselon päätteeksi revin itseni suhteesta irti. Mies erolla aina uhkaili tai sitä julistikin. Viimein kesällä otin sitten hänen sanansa tosissaan: "Ristin käteni,kun pääsen sinusta. Pilasit elämäni. Susta ei ole mihinkään. Inhoan, vihaan ja halveksin sinua. Jätä minut rauhaan. Deletoin viestisi. Hyvästi.", varasin lastenvalvojan ja teimme sitten ensimmäisen tapaamissopimuksen. Luovuin toivosta, enkä enää ollut missään yhteyksissä tapaamisia lukuunottamatta...
...mies kyllä. Kauheita solvauksia on riittänyt ja aina olen ollut tapaamisviikonloppujen ajan ihan rikki. Mies on uhannut milloin milläkin ja eniten lastensuojelulla, perusteetta. Mies on rahaton, työtön, mustasukkainen ja pelottava.
Puolen vuoden sopimus loppuu juuri. Kävin tekemässä uuden ehdotuksen tiukemmaksi sopimukseksi joulukuussa. Mies ei ilmestynyt paikalle. Hän on kertonut, että oman kuntansa lastenvalvoja on nauranut sille, että äiti ehdottelee mitään ja ettei hän aio hyväksyä mitään ehdottamaani, eikä varmasti myöskään sitä,että sopimus olisi jälleen määräaikainen (lapsi 3-vuotias), koskan hänellä on oikeus lapseen ikuisesti, niin hän ei määräaikaisuuksiin suostu,eikä se ole kuulema yleinen käytäntökään.
Olen niin rikki kaikesta. Yritän parhaani ja jo yhteiselon yrityksessä tein niin, miehen vaatimusten mukaan. Itse voin järjettömän huonosti. Viimein toteutin erossakin miehen toiveita,mutta ei käynyt sekään, vaan hän suuttui vielä verisemmin.
Kohtalotovereita? Apua? Tsemppiä?
...mies kyllä. Kauheita solvauksia on riittänyt ja aina olen ollut tapaamisviikonloppujen ajan ihan rikki. Mies on uhannut milloin milläkin ja eniten lastensuojelulla, perusteetta. Mies on rahaton, työtön, mustasukkainen ja pelottava.
Puolen vuoden sopimus loppuu juuri. Kävin tekemässä uuden ehdotuksen tiukemmaksi sopimukseksi joulukuussa. Mies ei ilmestynyt paikalle. Hän on kertonut, että oman kuntansa lastenvalvoja on nauranut sille, että äiti ehdottelee mitään ja ettei hän aio hyväksyä mitään ehdottamaani, eikä varmasti myöskään sitä,että sopimus olisi jälleen määräaikainen (lapsi 3-vuotias), koskan hänellä on oikeus lapseen ikuisesti, niin hän ei määräaikaisuuksiin suostu,eikä se ole kuulema yleinen käytäntökään.
Olen niin rikki kaikesta. Yritän parhaani ja jo yhteiselon yrityksessä tein niin, miehen vaatimusten mukaan. Itse voin järjettömän huonosti. Viimein toteutin erossakin miehen toiveita,mutta ei käynyt sekään, vaan hän suuttui vielä verisemmin.
Kohtalotovereita? Apua? Tsemppiä?
