eikötämäkoskaanlopu
Elin hirveässä suhteessa nelisen vuotta. Nyt olen vuoden verran tehnyt hartiavoimin töitä päästäkseni jaloilleni ja kaikki onkin jo paremmin...
...mutta eksä jaksaa jatkaa taistelua, kiusaamista, alistamista ja henkistä väkivaltaa.
Meillä on nyt kolmen vuoden ikäinen lapsi. Tapaamissopimusta koitettiin pitää täytännössä puoli vuotta. Jokaisen tapaamisen yhteydessä mies uhkaili lastensuojelulla, kuulusteli lasta meidän asioistamme, ystävistämme, elämästä, haukkui ja nöyryytti minua ja pelkäsin edelleen. Uudessa sopimuksessa halusin päiväkodin välikädeksi palautuksiin ja noutoihin, mutta mies ei suostunut ja nyt hän on vienyt asian käräjäoikeudessa vireille. Hän syyttää äitiä tapaamisten estämisestä kaikin tavoin ja kuinka lapsi kärsii, kun ei saa tavata kuukausiin isäänsä.
Minulla on l.valvojalla allekirjoitettu tapaamissopimus joka toinen vkl. Turvakodissa olen käynyt avosektorilla juttelemassa vuoden ajan, josta on dokumentti. L.valvojalla olen käynyt kaikkiaan neljä kertaa ja tehnyt useamman ehdotuksen. Tästä on dokumentit. Mies ei ole käynyt siellä kertaakaan, vaan puhelimitse evännyt kaiken.
Halusin jo vuosia sitten hakea lähestymiskieltoa, mutta en uskaltanut. Pelkään miestä todella, mutta johonkin tapaamisiin minun on suostuttava kuitenkin. Ehkä hän osaa käyttäytyä asiallisemmin, jos me emme koskaan tapaa. Hän kuitenkin vaatimalla vaatii, että tapaamisiin nouto ja palautus ovat äidin kodin edestä. Lisäksi hän vaatii kahden viikon yhtäjaksoisia lomia ym., vaikka kyseessä on kolmevuotias. Olen lisäksi yksinhuoltaja, eikä mies ole missään vaiheessa osallistunut lapsen hoitoon, huoltoon tai kuluihin mitenkään. Elatusmaksu tulee Kelasta, sillä miehen raha-asiat ovat retuperällä.
Mies on luvannut laittaa minut kärsimään ja haluaa siksi oikeuteen. Hänestä on oikein vaikeuttaa elämääni ja aiheuttaa lisäkuluja. Tämä kaikki on tietenkin lapsen edun mukaista.
Kenelläkään kokemuksia tai kannustuksen sanoja?
...mutta eksä jaksaa jatkaa taistelua, kiusaamista, alistamista ja henkistä väkivaltaa.
Meillä on nyt kolmen vuoden ikäinen lapsi. Tapaamissopimusta koitettiin pitää täytännössä puoli vuotta. Jokaisen tapaamisen yhteydessä mies uhkaili lastensuojelulla, kuulusteli lasta meidän asioistamme, ystävistämme, elämästä, haukkui ja nöyryytti minua ja pelkäsin edelleen. Uudessa sopimuksessa halusin päiväkodin välikädeksi palautuksiin ja noutoihin, mutta mies ei suostunut ja nyt hän on vienyt asian käräjäoikeudessa vireille. Hän syyttää äitiä tapaamisten estämisestä kaikin tavoin ja kuinka lapsi kärsii, kun ei saa tavata kuukausiin isäänsä.
Minulla on l.valvojalla allekirjoitettu tapaamissopimus joka toinen vkl. Turvakodissa olen käynyt avosektorilla juttelemassa vuoden ajan, josta on dokumentti. L.valvojalla olen käynyt kaikkiaan neljä kertaa ja tehnyt useamman ehdotuksen. Tästä on dokumentit. Mies ei ole käynyt siellä kertaakaan, vaan puhelimitse evännyt kaiken.
Halusin jo vuosia sitten hakea lähestymiskieltoa, mutta en uskaltanut. Pelkään miestä todella, mutta johonkin tapaamisiin minun on suostuttava kuitenkin. Ehkä hän osaa käyttäytyä asiallisemmin, jos me emme koskaan tapaa. Hän kuitenkin vaatimalla vaatii, että tapaamisiin nouto ja palautus ovat äidin kodin edestä. Lisäksi hän vaatii kahden viikon yhtäjaksoisia lomia ym., vaikka kyseessä on kolmevuotias. Olen lisäksi yksinhuoltaja, eikä mies ole missään vaiheessa osallistunut lapsen hoitoon, huoltoon tai kuluihin mitenkään. Elatusmaksu tulee Kelasta, sillä miehen raha-asiat ovat retuperällä.
Mies on luvannut laittaa minut kärsimään ja haluaa siksi oikeuteen. Hänestä on oikein vaikeuttaa elämääni ja aiheuttaa lisäkuluja. Tämä kaikki on tietenkin lapsen edun mukaista.
Kenelläkään kokemuksia tai kannustuksen sanoja?