tanskandogeista..

[kuha]

löysin tällaisen

Kun pennunvinkeistä selvitään, on edessä murkun murinat. Reilun vuoden ikäisenä doggi kuin doggi kokeilee kuka kukin on. Se voi rähistä toisille koirille ja MISSääN NIMESSä se ei usko mitään mitä sille sanot. Kaikki minkä se pienenä on iloisesti opetellut, tuntuu haihtuneen taivaan tuuliin. Valitettavan usein tapahtuu niin, että kokematon omistaja ei enää pärjää koiran kanssa; koira on jo suuri ja vahva ja näin vaikeasti hallittavissa voimakeinoin. Tanskandoggi omaa luontaisen johtajataipumuksen ja siksipä sitä ei voikaan suositella ensimmäiseksi koiraksi. Doggi ei suoranaisesti hyökkää omistajaansa vastaan, vaan se kaappaa vallan pikkuhiljaa salakavalasti. Kokenut koiraihminen tuntee merkit jo alkuvaiheessa ja osaa pysäyttää koiran yltiöpäiset pyrkimykset. Kokematon tajuaa asian valittettavan monesti liian myöhään. Jos asiaa ei korjata ajoissa, on käsissä varsinainen ongelmakoira, joka on kaukana siitä hillityn rauhallisesta koiramaailman Apollosta, jota alunperin ihailit

kuinka moni allekirjoittaa?? siis jolla kokemusta on?

 

[Hipkukka]

Koirarodusta riippumatta, koirille tulee tuo 'uhma'ikä ja joskus siinä on tosiaan aikaslailla helisemässä. Meidänkin aikasemmin niin suloisesta pienestä pennusta on nyt tullut riiviö :/ Kärsivällisyyttähän ja johdonmukaisuuttahan tämä vaihe vaatii. Hermot on kovilla ja välillä sitä ihmettelee miksi koiran oikein halusi. Mutta kunhan tästä vaiheesta kunnialla päästään, on meillä taas toivottavasti mukava nuori koiraherra.

Monestihan koirista luovutaan 1-2 vuoden iässä 'pitovaikeuksien' vuoksi. Kun oikeasti kyse on siitä, ettei pärjätä uhmakkaan koiran kanssa. Toki jokainen koira on yksilö ja jollain tämäkin ikä menee huomaamatta ohi.

 

[kuha]

luin ton koko sivun mistä toikin on napattu ja särähti kyllä moni asia korvaan. kasvattaja puhu ihan päinvastaista siis toki varotteli ja kyseli ja avoimesti keskusteltiin eikä mikänn tos yllärinä tullu,mut jotenki kauheen vääristävää tekstiä? tai en osaa selittää.. :ashamed:

 

[Tiiseli]

Kaikilla koiraroduilla on tuo edessä jossain vaiheessa. Meidänkin koira tuohon aikaan juoksi asuntoa ympäriinsä, murisi silmät kiiluen eikä uskonut yhtään mitään. Tai sitten istui ruokapöydän vieressä ja haukkua räksytti. Koetteli meitä niin tomerasti että. Vähän aikaa kunnon alistamista, koira maahan selälleen, itse päälle ja murinaa kehiin, kyllä se siitä alkoi uskomaan. Sen jälkeen ei mitään ongelmaa johtajuuden kanssa.

Doggissa on tietty se "ongelma", että kun se koko on aika valtava, niin helisemässä ollaan jos sen kokoinen koira pääsee niskan päälle. Pikkukoiraahan voi "tyrkkiä" vaikka jalalla tieltä räkyttämästä. Ja doggin kanssa painiessakin ei ihan kai mikään hentoinen pärjää...

 

[Hipkukka]

Kai se vähän vaihtelee miten rankka tuo murrosikä on. Riippuen varmaan omistajan ja koirn luonteesta ja siitä miten sopivat yhteen. Minulla on aikasemmin ollut koira ja silti tämän nykyisen uhmat tuli hiukan yllätyksenä. Varsinkin kun on perusluonteeltaan mukava ja kuuliainen koira. Ei mitenkään dominoiva tms. Lähinnä se on rasittavaa, että meillä on menty vähän niinkuin takapakkia kaikessa opitussa siäsiisteydessä, hihnassa kulkemisessa yms. Koiraan on hankala saada kontaktia, kaipa se itsenäistyy... Namit ja kehut ei enää kiinnostaa vaan kaikki muu. Osan laitan ihan hormonien piikkiin, kaipa se ottaa uroskoiralle koville aikuistua samaan aikaan kun ympäristössä on juoksuaikasia narttuja.

Mutta kyllä se silti voisi vielä olla se sama suloinen koiranpentu kuin neljä kuukautta sitten.... Toki suuriman osan aikaa on ihan mukavaa, mutta sitten kun on itse väsynyt ja koira känkkäröi, niin sitten.... argh.

 

[Aladoobi]

Miten omistajan luonne ja omistajan ja koiran luonteiden yhteensopivuus vaikuttaa koiran uhmaikään? Kyllä minulla on sellainen kokemus, että määrätyt jutu voit silloin tehdä eli erinäisillä toimenpiteillä pitää sen lauman pohjimmaisena selvästi, mutta eipä siinä voi oikein muuten kuin kestää.

 

[Hipkukka]

Miten omistajan luonne ja omistajan ja koiran luonteiden yhteensopivuus vaikuttaa koiran uhmaikään? Kyllä minulla on sellainen kokemus, että määrätyt jutu voit silloin tehdä eli erinäisillä toimenpiteillä pitää sen lauman pohjimmaisena selvästi, mutta eipä siinä voi oikein muuten kuin kestää.

Ajattelin sitä, että pehmeä luonteinen koira ja kova luonteinen kaipaavat erilaista kuritusta. Edellinen koirani oli niin pehmeä, että sille riitti kiukkuinen mulkaisu kurinpalautukseksi. Jos sitä olisi alettu kovemmin kurittamaan (maahan painamaan ja alistamaan) olisi mennyt lukkoon ja epävarmemmaksi.

Kova koira taas vaatii selkeämpää ja ronskimpaa otetta. Ja jos omistaja on kovin hellä ja pehmeä luonteinen ei ehkä ilkeä koiraansa kunnolla komentaa.

 

[meimei]

ei pidä kokonaan paikkaansa ainakaan meillä.

Meidän doggineiti on nyt 1v ja risat ja tottelee käskyjä, eikä koettele (kovinkaan usein) hermoja.

Ainut missä on hiukan ongelmia, on tuo hihnakäyttäytyminen.
Koira kulkee hihnassa nätisti, mutta jos tulee toinen koira vastaan, niin ensin neiti jähmettyy ja sitten riehakkaasti yrittää pyrkiä toisen koiran tykö (leikkimään ja tutustumaan).
Rähinöitä meillä ei ole.
Koira tietää kuka/ketkä on pomoja (perheen ihmiset).