tänään näin itseni oikeasti, ja kauhistuin.

["vieras"]

Olen varmasti ollut jotenkin sokea itselleni ja ulkonäölleni. Peilistäni katsoo lihava nainen, mutta kyllä mä olen kokenut näyttäväni nätiltä , ja saatan joskus jopa katsella että rintani ovat ihan nätit jne. Olen ollut aina tietoinen että olen omenalihava, ja vatsastani en ole pitänyt ikinä. Sairastelen hyvin harvoin ja olen mielestäni ihan aktiivinen aikuinen , vaikken urheile ollenkaan. Olen huomannut että kuntoni on huononemassa.

Tänään katsoin valokuvaa. Olen valtava, ja ruma. BMI on 43, eli olen luullut itseäni jo kauan paljon paljon pienemmäksi kuin olenkaan. Olen verrannut kokoani n 30BMI ihmisiin enkä ole nähnyt itseäni tälläisena.
Nyt on paha mieli, ja tajuan että laihtua pitäsi, kunnon kohottamisesta puhumattakaan, vieläköhän tallainen + 40 pystyy siihen ?

 

["vieras"]

Et vaikuta kovin seksikkäältä, paino kertoo enemmän kuin se bmi. se on menneen talven lumia koko bmi. :x

 

["vieras"]

Ei tietenkään pysty, 40 vuotiaana elämä on ohi ja hauta odottamassa.

 

[mökin akka]

Kyllä pstyt kun ryhdyt vaan toimeen. inä olen pudottanut 4 kuukaudessa 14 kg ihan vaan liikuntaa lisäämällä ja ruokapäiväkirjaa pitämällä.

täällä vaikka aloittaa http://kiloklubi.fi/ onm ilmainen. Vähällä maksullakin löytyy kivoja tsemppipaikkoja.

 

[awerg]

[QUOTE="vieras";26991470]Et vaikuta kovin seksikkäältä, paino kertoo enemmän kuin se bmi. se on menneen talven lumia koko bmi. :x[/QUOTE]

Öö, BMI kertoo tasan yhtä paljon kuin paino (ja pituus). Rasvaprosentti ja mittanauha kertookin sitten enemmän.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26991471]Ei tietenkään pysty, 40 vuotiaana elämä on ohi ja hauta odottamassa.[/QUOTE]

Ja jos vielä bmi on yli 40, eikun hetki, yli 35, on kaikki menetetty. Tai sanotaan että yli 30...

 

["kjh"]

Mieheni laihdutti painoindeksistä 40 indeksiin 26. Ei mennyt edes kauaa (puolisen vuotta?), eikä ole lihonut takaisin tässä viiden vuoden aikana. Oli kyllä melko ankaralla dieetillä, keittoa ja ruisleipää.

 

[vanhakin onnistuu]

Toi on niin totta, että ei itse huomaa olevansa ylipainoinen! Mä aina luotin siihen "mantraan", etten kyllä liho, kun en tykkää itsestäni lihavana.. Vuodet kului ja perhe kasvoi; valokuvat aina tosi huonoja, ja lopulta en suostunut edes olemaan kuvissa, kun en kerran onnistu.. Reilu vuosi sitten tuli muutos; henk.kohtaisen surun takia en pystynytkään syömään.. korkeintaan kirsikkatomaatteja ja hyvinä päivinä suklaapatukan.. Psyykkinen tilanne parani, mutta päätin, että fyysinen tila muuttuu!! Ja muuttuikin; painan nykyään ehkä 59 kiloa, entisen 84-89 kilon sijaan, leipää syön vain palan päivässä; aamukahvin kanssa.. Pituutta mulla 170 ja ikää reilusti yli 40:O)