Tänään kun viimeksi sanoin, että tuo poika on ihan mahdoton, niin mulle vaan naurettiin ja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "shihtzu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"shihtzu"

Vieras
että ei se ole mahdoton, sun vaan pitää pistää sille rajat. No joo kyseessä 2v poika, joka on hyvin energinen ja uhma päällä. Vieraiden läsnäollessa itse aurinkoisuus, mutta kotona sitten kiukkuillaan senkin edestä ja tehdään pahoja. Yrittää purra minua, nappaa lasit mun päästä ja vippaa ne menemään, jos en huomaa. Rajat on, mutta niitä tällä hetkellä koetellaan oikein urakalla ja kun vielä pojan kanssa kaksin olen, niin minähän kaiken kiukun saan niskaani.

Tulee sellainen tunne, että muutamien mielestä ei tarvitse kuin sanoa, niin kyllä se lapsi tottelee. Poitsu vaan on hyvin voimakastahtoinen, kuten vanhempansakin.
 
Tuohon ikään kuuluu kai vähän sellaista "touhuamista". Meilläkin on kaksivuotias tällä hetkellä tuollainen riiviö, tekee tarkoituksella asioita, jotka kielletään. Kolmevuotias on jo ryhtynyt noudattamaan sääntöjä, mutta hänellä on sitten taas muita yksilöllisiä ongelmia.
 
Mulla on samanlainen 3.vee. Kamala uhma!Kiukuttelu alkaa heti hoitopäivän jälkeen ja loppuu just nukkumaanmennessä.Äiti on tyhmä, poika heittelee tavaroita,tönii siskoa,hyppii sängyllä, virtaa riittää ihan mahottomasti! Ja on tosiaan kylässä oikea enkeli.Tiedän miltä susta tuntuu. *hali*
 
[QUOTE="vieras";21913208]No tottahan tuo on, että sinun täytyy laittaa rajat ja PITÄÄ NIISTÄ KIINNI.[/QUOTE]

No en todellakaan anna pojan purra, mutta aina se silti vaan yrittää ja yrittää, samoin nuo silmälasit tällä hetkellä. Tuntuu vaan että jotkut kuvittelee, että kun kerran sanoo, niin kyllä se tottelee.
 
[QUOTE="shihtzu";21913234]No en todellakaan anna pojan purra, mutta aina se silti vaan yrittää ja yrittää, samoin nuo silmälasit tällä hetkellä. Tuntuu vaan että jotkut kuvittelee, että kun kerran sanoo, niin kyllä se tottelee.[/QUOTE]



Mulla 1 v. poika joka ei myöskään usko mitään,on voimakastahtoinen,temperamentti alkoi ilmetä jo muutaman viikon iässä..Itkee tosi kovalla äänellä,tarvis olla korvatulpat..Ei saa pukea,ei vaihtaa vaippaa,syöttiksessä ei voi kohta pitää ku ruvetaan seisomaan ja kiipeämään ruokapöydälle siitä..kaikki revitään,mitä käsiin satutaan saamaan tai menee suuhun..ruoka syljetään suusta ku halutaan itse syödä,hoh hoh millaista elämä on!
 
Katso yle areenalta pari jaksoa Lapsityranneja,
sillä "Superlastenhoitajalla" on hyviä neuvoja niille vanhemmille millä tavalla pidetään rajoja. Usein me vanhemmat ei ite tajuta kuin pösilöjä juttuja tehään ennen ku nähään vierestä ku toinen tekee samoin ja mitä siitä seuraa
 
hei jos yhtään lohduttaa, niin kyllä se on tosiaan lapsesta kiinni,sanokoon muut mitä sanoo.itselläni kaksi poikaa joista toiselle riittää kun sanoo muutaman kerran ei ja toiselle sen sata eikä silti mene jakeluun.Äiti lapsensa tuntee.Lehmänhermoja sinne lapsen uhman ja ihmisten mielepiteiden kanssa:)
 
Meillä on 2-vuotias joka tuntuu olevan todella vahvalla temperamentilla varustettu. Eka sana joka aamu yleensä on "häivy" tai "hullu"
Mua lähinnä naurattaa tuo lapsen kova uhma ja joudutaan miehen kanssa pidättelemään naurua aika usein. Tänään esim. kannoin lasta päiväunille ja kun se tajus menevänsä nukkumaan, huusi "eikä, en halluu" ja läjäytti mua kädellä naamaan. Siinä sitten kyselin että "miks ihmeessä sä lyöt äitiä, äitiin sattuu" Niin poika kattoo hetken ja karjuu sitten että "häivy"
Ei auta kuin olla itse rauhallinen ja päättäväinen lapsen kanssa. Ja hihitellä sitten kun lapsi ei näe... Pyysi poika anteeks ja huuteli vielä sängystä perään että "öitä, rakas"
Jotenkin niin hassua pienen raju uhma, kun näkee että hän on vielä itsekin ihan sekaisin omien haluamistensa kanssa ja ei ihan tiedä että mitä kokeilis seuraavaksi että sais tahtoaan läpi, vaikka ei tiedä kunnolla edes mitä haluaisi.
Meillä alkaa pojan kanssa olla jo vähän helpompaa...tossa 1v8kk - 1v 11kk ikäsenä oli kaikkeista rajuin uhma.
 
Pitkiä piuhoja, pitkiä piuhoja. Meillä on vähän sama tuon nuorimman kanssa. Paitsi minua taidetaan uskoa, kun sanon, että se on välillä (anteeksi sanavalintani) aivan kamala...n aktiivinen. Uhmakas on myös, voimakastahtoinen raivostuttavuuteen saakka.

Sinä tunnet lapsesi parhaiten ja uskon, että pidät rajoista kiinni. Pidä jatkossakin tiukka, mutta rakastava linjaus. Kyllä ne yleensä jossain vaiheessa tuppaa vähän rauhoittumaan. Voimia
 
tuon ikäinen lapsi ei vielä itse ymmärrä kaikkea mitä tekee, haluaa, sanoo... Onks teillä tuo jäähypenkki käytössä? Me käytettiin kuopuksen kanssa ja oli tehokas. Aina ku ilkeili ja mainitsi sanan jäähypenkki niin jo meni hiljaseksi, joskus tahallaan oiken innostui pelleilemään että joutuisin sen raahaamaan sinne penkille, mutta useasti ku siinä penkillä istui sen 10min niin auttoi. Meillä pojan raju uhmailu tais johtua isä-ajan puutteesta. Isä oli todella vähän kotona ja minä pojan kanssa... Kun mies piti vapaapäivät täysin pyhitettynä pojalleen niin alkoi helpottaa. Jotakin se lapsi yleensä uhmailee siis, on jokin syy.
 
Itse olen sanonut kaikille, että tuo kuuluu tuohon ikävaiheeseen. Sanojat ovat olleet mun äitini ja tänään hänen sisarensa, eli vanhempaa ikäpolvea. Myös eräs kaverini aina vaan sanoo, että kurinpalautusta vaan, hänellä itsellään samanikäinen lapsi, joka luonteeltaan on huomattavasti rauhallisempi ja taipuvaisempi, ei ollenkaan tuollainen paukapää, mikä tuo poika aina välillä on.

Nyt on taas onneksi rauhallinen vaihe tänään menossa ja lapsi leikkii omia leikkejään juuri nyt. Tuo vaan on sellainen että tänne kaikki mulle nyt heti-tyyppiä.

Yksi syy näihin kotona tuleviin uhmakohtauksiin voi olla se, että poitsu on paljon ollut nyt kesällä mun vanhemmilla hoidossa ja siellä saa täyden huomion, joku on koko ajan pojan kanssa touhuamassa ja kotona homma ei menekään niin, kun mun kuitenkin tarvii tehdä kotihommiakin välillä. Niin ja isäkin vielä muutti kesän alussa pois, mutta en usko että se kauheasti vaikuttaa, kun ei isää aiemminkaan paljoa kotona näkynyt, eikä se pojan kanssa kauheasti yleensä touhunnut.
 
Ehkä ei saa huomiota tarpeeksi, meillä ainakin alkaa poika kiukutella silloin heti. Ihan kauheasti se sitä huomioo haluaakin, en kyllä jaksais antaa mutta onneksi mies on kotona ja on paljon pojan kanssa. Eli se siitä uhmasta, monet ei näytä hoksaavan, mistä se johtuu. Sanoohan se Jo Frostkin, että lapsi tarvitsee aikaa vanhemmilta. Ei vain kerro mikä riittää?? Ja mikä sitten on jo paapomista??
 

Yhteistyössä