Alkuperäinen kirjoittaja viittiskö joku valaista:
Eikä sitten hernettä nenään kun kysyn. Miksi aikuinen adhd tarvii lääkitystä ja onko lääkkeillä todellakin jotain vaikutusta johonkin. Käytökseenkö vai omaan mielialaan. Kaverillani adhd mut miksi tuo nyt lääkettä tarvis, omaa persoonaansa muuttamaan.
Jos on pakko sopeutua yhteiskunnan aikatauluihin ja elämänmenoon, lääkitys auttaa. Ei se persoonaa muuta, korkeintaan niin, ettei hermo pala ihan yhtä helposti.
Itse toimin paremmin lääkittynä pyörittäessäni yritys- ja perherumbaa. Tarkkaavaisuuteni ja keskittymiskykyni ovat normaalin rajoissa näin, voin jopa nauttia pokeri-pelistä

Ennen inhosin kaikkea tuon tyyppistä: liikaa ärsykkeitä ja hidas tempo. Pystyn rauhoittumaan illalla ja saan nukuttua, se on luksusta. Siedän paremmin liikettä, ääntä, valoja, hajuja ja kosketusta; kaikkeen ei ole pakko heti reagoida.
Mutta diagnoosin tuoma tieto on tärkein apu, lääkitys on vain kainalosauva, jota minä tässä elämäni vaiheessa tarvitsen.
Eikä ole hernettä nenässä, en pidä herneistä.
*muoks. kofeiininkäyttöni loppui itsestään lääkityksen aikana, ennen meni 10-15 kuppia kahvia päivässä ja kourakaupalla sokeria... Jostain se virta aivoille oli otettava.*