D
ddd
Vieras
Oltiin miehen kanssa seurusteltu useampi vuosi ja asusteltiin Hkissä vuokralla. Mulla oli opiskelut kesken, mutta sain loistavan työtarjouksen vuodeksi vähän kauempaa Uudeltamaalta. Mulla ei ollut autoa ja julkisilla kulkemiseen olisi mennyt viisi tuntia päivässä. Mun äiti oli juuri silloin eronnut ja asui yksin 4h+keittiö kämpässä aika läheellä uutta työtä. Joten sovittiin äidin ehdotuksesta, että asuin viikot siellä äidillä ja vkonloput miehen kanssa Hkissä.
No, muutaman kuukauden työjakson jälkeen huomasin olevani raskaana. Jouduin jäämään sairaslomalle jo aika alkuraskaudessa ja mies löysi loistavan työpaikan äitini kodin läheeltä. Meillä ei ollut tosiaankaan rahasta ylitarjontaa, joten sovittiin, että muutetaan äidin luokse ja etsitään siellä asuessamme uutta asuntoa. Ja sitä unelmakämppää ei tuntunut löytyvän, joten päätettiin jäädä hetkeksi sinne äidille asumaan.
Alku meni hyvin, mä olin sairaslomalla ja mies oli vuorotöissä ja äiti reissaili ja vietti aikaansa siellä sun täällä. Mulla oli joskus seuraa äidistä miehen ollessa töissä ja saatiin olla miehen kanssa kuitenkin rauhassa, koska äiti oli paljon reissussa. Sitten syntyi täysin yllättäen meidän esikoinen, joutui jäämään sairaalaan kasvamaan ja siinä vierähtikin sitten pidempi aika. Ei paljon ollut muuttamiset mielessä, kun aamulla suuntasin sairaalaan ja kotiin tulin illalla vaan nukkumaan. Aika vieri ja kohta vauva olikin jo vuoden ikäinen ja me asuttiin vielä äidin asunnossa.
Mun piti saada opinnot loppuun ja sovittiin, että ei vielä muuteta, järjestely toimi kaikille hyvin. Äidillä oli seuraa, mulla oli apua lapsenhoidossa ja vaikka me äidille asumisesta maksettiinkin, niin pystyttiin elämään yhdellä palkalla ihan hyvin. Ostettiin uusi auto ja mä jatkoin opintoja.
Ja sitten vauva olikin jo kaksi ja me oltiin asuttu 2 1/2 vuotta äidin luona. Opinnot oli aika loppusuoralla ja tsa-dam, ehkäisystä huolimatta mä olin taas raskaana. Miehen työpaikalla oli lomautuksia ja rahaa ei ollut. Ja me jäätiin taas äidin helmoihin...
Nyt kuopus on yli vuoden, esikoinen kohta neljä. Mulla on opinnot vielä kesken ja miehellä töissä lomautuksia. Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että meidän olis jo aika muuttaa pois. Äiti käy mun hermoille, onhan siitä apua lasten kanssa, mutta enköhän mä ilmankin pärjäisi. Haaveilen vielä kolmannesta lapsesta ja olisihan se ihan oma koti kiva. Äidille oon pari kertaa jotain muuttamisesta sanonut ja se suuttuu joka kerta. Esikoiselle olisi tosi kova paikka lähteä täältä, se odottaa ovella mummua töistä ja haluaisi nukkuakkin mummun kanssa. Tätä tilannetta on vaikea hoitaa siististi, takuulla jotain sattuu ja joku loukkaantuu. Mitenköhän sitä löytyisi kaikkia tyydyttävä vaihtoehto?
No, muutaman kuukauden työjakson jälkeen huomasin olevani raskaana. Jouduin jäämään sairaslomalle jo aika alkuraskaudessa ja mies löysi loistavan työpaikan äitini kodin läheeltä. Meillä ei ollut tosiaankaan rahasta ylitarjontaa, joten sovittiin, että muutetaan äidin luokse ja etsitään siellä asuessamme uutta asuntoa. Ja sitä unelmakämppää ei tuntunut löytyvän, joten päätettiin jäädä hetkeksi sinne äidille asumaan.
Alku meni hyvin, mä olin sairaslomalla ja mies oli vuorotöissä ja äiti reissaili ja vietti aikaansa siellä sun täällä. Mulla oli joskus seuraa äidistä miehen ollessa töissä ja saatiin olla miehen kanssa kuitenkin rauhassa, koska äiti oli paljon reissussa. Sitten syntyi täysin yllättäen meidän esikoinen, joutui jäämään sairaalaan kasvamaan ja siinä vierähtikin sitten pidempi aika. Ei paljon ollut muuttamiset mielessä, kun aamulla suuntasin sairaalaan ja kotiin tulin illalla vaan nukkumaan. Aika vieri ja kohta vauva olikin jo vuoden ikäinen ja me asuttiin vielä äidin asunnossa.
Mun piti saada opinnot loppuun ja sovittiin, että ei vielä muuteta, järjestely toimi kaikille hyvin. Äidillä oli seuraa, mulla oli apua lapsenhoidossa ja vaikka me äidille asumisesta maksettiinkin, niin pystyttiin elämään yhdellä palkalla ihan hyvin. Ostettiin uusi auto ja mä jatkoin opintoja.
Ja sitten vauva olikin jo kaksi ja me oltiin asuttu 2 1/2 vuotta äidin luona. Opinnot oli aika loppusuoralla ja tsa-dam, ehkäisystä huolimatta mä olin taas raskaana. Miehen työpaikalla oli lomautuksia ja rahaa ei ollut. Ja me jäätiin taas äidin helmoihin...
Nyt kuopus on yli vuoden, esikoinen kohta neljä. Mulla on opinnot vielä kesken ja miehellä töissä lomautuksia. Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että meidän olis jo aika muuttaa pois. Äiti käy mun hermoille, onhan siitä apua lasten kanssa, mutta enköhän mä ilmankin pärjäisi. Haaveilen vielä kolmannesta lapsesta ja olisihan se ihan oma koti kiva. Äidille oon pari kertaa jotain muuttamisesta sanonut ja se suuttuu joka kerta. Esikoiselle olisi tosi kova paikka lähteä täältä, se odottaa ovella mummua töistä ja haluaisi nukkuakkin mummun kanssa. Tätä tilannetta on vaikea hoitaa siististi, takuulla jotain sattuu ja joku loukkaantuu. Mitenköhän sitä löytyisi kaikkia tyydyttävä vaihtoehto?
