Voi vautsi! Kohta on sata sivua juttua tullut täyteen. Eikä lapset ole vielä vuottakaan. Mutta kyllä näitä sivuja on tullut mielellään selailemaan.
Meillä on kans alettu konttaamaan! Saa into piukeena imuroida parikin kertaa päivässä, pinsettiotekin on löytynyt ja kaikki menee ensin suuhun ja sitten vasta katsotaan mitä syötiin. Jos katsotaan. Pappalassa oli kuulemma kissan ruokakuppi ollut se kaikkein kiinnostavin. Kuulemma aina kun sen kupin oli laittanut lattialle niin lapsi sinne oli ehtinyt ennen kissaa. Tosin kissa on melkein 20 vuotta et ei siinä kauheeta kilpailua kuulemma ehtinyt tullakaan!
Kränä: voi harmi kun oli korvatulehdus, pikaista paranemista. Mutta hyvin on jaksanut kaiken keskellä opetella uusia taitoja!
Mikki: jaksamista! Meillä myös varsinkin esikoululainen on koko ajan kyselemässä. Nyt kun alkaa jo ymmärtämään enemmän niin pitää osata selittääkin jollakin lailla. Nelivuotiaalle vielä onneksi riittää lyhyemmät vastaukset. Olen joskus käyttänyt vastakysymystä: miltä se sinusta näyttää/tuntuu/muistuttaa? Sitten yleensä tietää paremmin kuinka tarkkaan vastaus pitää antaa. Kuten nyt kun on vauvoja syntynyt niin se, että mistä ne vauvat tulee on nyt päälimmäisenä. Ja minnuu punastuttaa...
Poio: olipas ihan mielettömän edullinen haalari! Minullakin oli kummipojan pikkusisko saanut kirpparilta 7? reiman välikausihaalarin, jokin kevyttoppapuku. Ja oli sopivasti 86cm, tein varauksen josko se ensi keväänä menisi Kristalle niin mie kyllä sen sitten ostan sieltä pois.
Toistaiseksi olen vielä käyttänyt sellaista tuulipukuhaalaria. Jos on ollut oikein kylmä niin sitten fleecepukua sinne alle. Kerran jo otin ja laitoin äpakkauksen haalarin päälle, niin arvatkaas menikö meillä enää kaukalossa vyöt kiinni!
Tai siis menihän ne, mut oli niin piukeen näköinen neiti kyytissä, että pakko turvautua ohueen pukuun. Kun kävin kierroksen lastentarvikeliikkeessä niin oli niin hyvän hintaisia ne isommat turvaistuimet, että saa vähän aikaa vielä odottaa se ostos.
Vaikka kyllähän ne suosittaa että kaukalossa mahdollisimman pitkään, ja esikoinen ehti täyttää vuoden ennen kuin siirryttiin isompaan penkkiin. Nyt näiden nuorempien kohdalla tuntuu että aina vain aikaisemmin pitää siirtyä. Onkohan vyöt lyhentyneet?
Myyra: mie olen ihan koko ajan yrittänyt opettaa Kristaa sanomaan "isi" mut ei vain mene perille. Äittää meilläkin sanotaan, harvakseltaan. Mutta isin tyttö siitä on tullut ihan täysin. Aina kun isä poistuu ulos niin eteiseen menee itkuinen tyttö perässä huutamaan. Se ei sitten tunnukaan minusta kauhean kivalta... :/ Yllättäin.
Mutta että voi edelleen olla aamuisin herääminen pitkäsä kuusesa. Onko kellään muulla tullut syysdepistä tai muuta? Tiedän että ulkoilu varmaan auttais, mut en vaan saa aikaiseksi lähteä. Jostain pitäis saada inspis, ennen kuin sammaloidun tänne kotiin. Tuntuu ettei uskalla lähteä minnekään, missään ei ole mitään mieltä. Vaikeinta on siis herääminen. Ja toisaalta nukahtaminen kun sitten kerran herää. Painoakin on varmaan tullut jo sen 10kg lisää, tiedän siitä kun olen joskus painanut yli 100kg ja silloin oli lonkat kovilla. Nyt alkaa myös toisinaan lonkissa tuntumaan, eli painoa on varmaan se 90kg ja yli. Puntaria en omista, mut ehkä olis aika hankkia.
Mutta päivän läksyt kutsuu. Ja mattojen pesu, joten näkemisiin!
Vilipi ja Krista 8kk (paria päivää vaille 9kk!)
