Täällä kanssa yksi odottava äiti, ainakin toivon mukaan
Olen psyykannut itseni niin negatiiviseksi, etten osaa ajatellakkaan olevani raskaana. Haluan lääkärin sen sanovan, ennen kuin uskon. Pahin pelko persiissä, että sielä ei olisikaan mitään.
Ensimmäinen lapsi olisi tulossa vihdoin ja viimein. On sitä pitkään odotettukin ja laihdutettukin sitä varten. Painoa silti on kiitettävästi.
Tänään soitettu neuvolaan ja juhannuksen jälkeen meni ensimmäinen neuvolakäynti vasta! Eli sinne asti saa jännätä onko vai eikö ole. Silloin viikkoja olisi 10+6. Odottava aika on pitkä..
Oireita on jonkun verran ollut. Etova olo on lähes päivittäin, mutta ei okseta. En oksenna muutenkaan koskaan, niin varmaan siitä johtuu. Rintoihin koskee ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. Saan hirveät sytyt pienistä asioista ja se hirvittää minua. Kun en tietenkään asiasta ole kertonut muille kuin miehelleni, niin selitäppä siinä miksi vetelet hirmu kilareita. Yritän aina hillitä itseäni. Lisäksi on närästystä ja pistelyä vatsassa. Väsyttää ja hengästyttää pienetkin portaat/ylämäet.
Tunsin itseni tänään puhelimessa tyhmäksi, kun neuvolatäti kysyi vitamiinien syönnistä tai olenko noudattanut raskauden ajan ruokavaliota. Mitä ihmettä? En ole ajatellutkaan tuollaisia
morkkis..
Laskettua aikaa en vielä tarkalleen tiedä, koska kierto on epäsäännöllinen niin en ole sitä saanut laskettua. Mutta Tammikuun puolivälissä ja KYS:sis pitäisi synnyttää. Toivonmukaan!
ihana kun löysin tämän keskustelupalstan, vaikka tuntuu että internet tekee vain kipeäksi ja harhaluuloiseksi. Kun kokoajan googlettelee ja lukee eri keskustelupalstoja. Sen takia sitä ajattelee kaikkea kamaluuksia
Mutta tsemiä kaikille <3