Tammimasut 2015 *kesäkuu*
- Viestiketjun aloittaja Eveny
- Ensimmäinen viesti
Roks, kiva kuulla hyviä uutisia! 
Tervetuloa taas uusille! Meitä on todellakin jo hyvä joukko.
Tombatar, näinkin sen joo! Ihana masu jo! Itsekkin meinasin laittaa viimeistään ku ultrassa on käyny. En usko ennenku itse näen, että siellä on oikeasti joku.
Handis, toivottavasti et nyt ihan yksin jää vaikkei tuleva isä haluaisikaan olla mukana lapsen elämässä. Neuvolassahan tuosta kannattaa ehdottomasti puhua ja hehän osaavat tarjota apujakin jos on tarvetta. :hug:
Tervetuloa taas uusille! Meitä on todellakin jo hyvä joukko.
Tombatar, näinkin sen joo!
Ihana masu jo! Itsekkin meinasin laittaa viimeistään ku ultrassa on käyny. En usko ennenku itse näen, että siellä on oikeasti joku. Handis, toivottavasti et nyt ihan yksin jää vaikkei tuleva isä haluaisikaan olla mukana lapsen elämässä. Neuvolassahan tuosta kannattaa ehdottomasti puhua ja hehän osaavat tarjota apujakin jos on tarvetta. :hug:
handis: onnea hyvistä ultrakuulumisista ja voimia tulevaan! :hug:
Mielialat on välillä hyvinkin tasaiset, mutta vetää kyllä nopeesti myös laidasta laitaan. Kunnon kiukunpuuskia on, mutta suurelta osin olen aika rauhallinen.
Hyvää juhannusta kaikille!
Mielialat on välillä hyvinkin tasaiset, mutta vetää kyllä nopeesti myös laidasta laitaan. Kunnon kiukunpuuskia on, mutta suurelta osin olen aika rauhallinen.
Hyvää juhannusta kaikille!
Moi kaikki! Minäkin voisin liittyä joukkoonne. Ensimmäinen lapsi tulossa ja viikot tällä hetkellä 8+5. Sairaalasta ei ole vielä tietoa, mutta laskettu aikahan on tällä hetkellä 26.1.
Käytiin ekassa neuvolassa jo kuun alussa kun neuvolatäti oli jäämässä lomalle, ja minulla ei ollut epäsäännöllisen kiertoni takia mitään hajua kauanko olen voinut olla raskaana. Olikin sitten vain noin 5+0, pikkuisen syke näkyi jo tuolloin.
Olen hiljaisuudessa seurannut keskusteluja jo viikkoja, eli viimein saan sanottua suuret pahoittelut keikille keskustelusta tippuneille!
Oon erittäin pahoinvoiva, melkein kolme viikkoa on kestänyt ja töissäkäynti on kärsinyt pahasti. Mikään ei auta ja oksennan vaikkei oksennettavaa olisikaan, varsinkin aamulla mutta joinakin päivinä myös illat ovat hurjia. Multa on suoraansanottuna voimat ihan loppu.
Hyvää juhannusta kaikille!
Käytiin ekassa neuvolassa jo kuun alussa kun neuvolatäti oli jäämässä lomalle, ja minulla ei ollut epäsäännöllisen kiertoni takia mitään hajua kauanko olen voinut olla raskaana. Olikin sitten vain noin 5+0, pikkuisen syke näkyi jo tuolloin.
Olen hiljaisuudessa seurannut keskusteluja jo viikkoja, eli viimein saan sanottua suuret pahoittelut keikille keskustelusta tippuneille!
Oon erittäin pahoinvoiva, melkein kolme viikkoa on kestänyt ja töissäkäynti on kärsinyt pahasti. Mikään ei auta ja oksennan vaikkei oksennettavaa olisikaan, varsinkin aamulla mutta joinakin päivinä myös illat ovat hurjia. Multa on suoraansanottuna voimat ihan loppu.
Hyvää juhannusta kaikille!
Roks miten ihana kuulla että kaikki olikin hyvin, jännitti niin sinun puolesta
Handis hirveesti tsemppihaleja!
Huomenna starttaa 10+0! Omistan kyllä melkoisen mahan, kohtu eteenpäin kallistunut ja bmi 20 niin näkyy kyllä kilometrin päähän Maanantaina eka neuvola ja olis kiva jos kuunneltais sydäntä...kuuluiskohan vai petynkö Ultrassa ainaki oli kaikki hyvin viikolla 7+4...
Mulla tuntuu pahoinvointi yltyvän, just kun luulin että pienellä yökötyksella selvis. Vettä juon kuin kameli (se helpottaa pahoinvointia mulla) Samoin appelsiinimehu, kauhee himo siihen ja mietin mitä hampaat tykkää moisesta Onneks himot on pysyny kaikessa terveellisessä, kotiruoka maistuu parhaimmalta ja ne mitä "himoitsen" on omenat, porkkana, maito, piimä, mehut ja vesimeloni. (paitsi nyt haluttaa kotitekoista kääretorttua ) Mitä himoja teillä on?
Handis hirveesti tsemppihaleja!
Huomenna starttaa 10+0! Omistan kyllä melkoisen mahan, kohtu eteenpäin kallistunut ja bmi 20 niin näkyy kyllä kilometrin päähän
Maanantaina eka neuvola ja olis kiva jos kuunneltais sydäntä...kuuluiskohan vai petynkö Ultrassa ainaki oli kaikki hyvin viikolla 7+4...Mulla tuntuu pahoinvointi yltyvän, just kun luulin että pienellä yökötyksella selvis. Vettä juon kuin kameli (se helpottaa pahoinvointia mulla) Samoin appelsiinimehu, kauhee himo siihen ja mietin mitä hampaat tykkää moisesta
Onneks himot on pysyny kaikessa terveellisessä, kotiruoka maistuu parhaimmalta ja ne mitä "himoitsen" on omenat, porkkana, maito, piimä, mehut ja vesimeloni. (paitsi nyt haluttaa kotitekoista kääretorttua ) Mitä himoja teillä on?Nissukka täällä himoitaan kaikkea miehistä ruokaa! Kebabbia, pitsaa yms! Nyt syödään lasten kanssa vohveleita!
Mulla on tullut semmoinen tunne, että tulokas olisi poika! Tytöistä olen oksennellut ja voinut todella huonosti ja pojasta vain vähän ällötystä. Niinkuin nytkin.. ällötys välillä kyllä aika voimakasta, mutta oksentaa ei tarvitse!
Olen normaalipainoinen, mutta joka raskaudessa lihonut 20-30kg eikä nää tämänkään kertaiset himot hyvää lupaa! Onneksi olen aina päässyt kiloista eroonkin suht helposti!
Roks 8+4
Mulla on tullut semmoinen tunne, että tulokas olisi poika! Tytöistä olen oksennellut ja voinut todella huonosti ja pojasta vain vähän ällötystä. Niinkuin nytkin.. ällötys välillä kyllä aika voimakasta, mutta oksentaa ei tarvitse!
Olen normaalipainoinen, mutta joka raskaudessa lihonut 20-30kg
eikä nää tämänkään kertaiset himot hyvää lupaa! Onneksi olen aina päässyt kiloista eroonkin suht helposti!Roks 8+4
Mie himoitsen kirpeää ja hapanta. Tomaatit, viili, omenat, kaikista parhainta pikkutomaatit jotka räjäähtä suuhun. Makeaa ei tee mieli, syön jos tarjolla mutta en himoitse kaapissa olevia herkkuja joka on tälläiselle sokerihiirelle ennenkuulumatonta! Tämän perusteella on vähän poikaolo tullut koska sillonkaan en syönyt makeaa alkuraskaudessa (tytön alkuraskaudessa säilykehedelmät ja omenamehu oli ainuita joita pysty syömään). Ja kun näin pikkuisen ultrassa niin siitäkin jotenkin tuli poikaolo. Mutta nämä mun olot tiedetään.. Toisessa raskaudessa olin 100% varma toisesta pojasta mutta ylläri oli suuri kun salissa selvisi että tyttö tuli.
Hirvee vauvakuume! Onhan tämä raskausaika ainutlaatuista ja pitäisi nauttia kun viimestä odotetaan mutta oi että odotan kun saan vauvan syliini. :heart:
Makeaa ei tee mieli, syön jos tarjolla mutta en himoitse kaapissa olevia herkkuja joka on tälläiselle sokerihiirelle ennenkuulumatonta! Tämän perusteella on vähän poikaolo tullut koska sillonkaan en syönyt makeaa alkuraskaudessa (tytön alkuraskaudessa säilykehedelmät ja omenamehu oli ainuita joita pysty syömään). Ja kun näin pikkuisen ultrassa niin siitäkin jotenkin tuli poikaolo. Mutta nämä mun olot tiedetään.. Toisessa raskaudessa olin 100% varma toisesta pojasta mutta ylläri oli suuri kun salissa selvisi että tyttö tuli.Hirvee vauvakuume! Onhan tämä raskausaika ainutlaatuista ja pitäisi nauttia kun viimestä odotetaan mutta oi että odotan kun saan vauvan syliini. :heart:
Vesimeloni ja ananas on minun himon kohteita. Välillä tekee mieli porkkanaa ja dippiä. Välillä taas tekee herkkuja mieli.. Nämä himot ovat inhottavia.. Esim irtokarkkeja valitessa vaikka mitä karkkeja on tehnyt mieli. Sitten kotona kun alan syömään niin ne on alkaneet ällöttämän minua, että roskiin ovat menneet.. Ei ole helppoa. ONneksi minulla on ihana mies, joka on pelastanut minut pari kertaa. Lähtenyt illalla ennen kymmentä hakemaan kaupasta niitä porkkanoita yms. <3
Minulla on neuvola keskiviikkona. Jännittää ihan kamalasti! Lähinnä se onko sielä ketään. Täällä kun näitä ikäviä tarinoita lukee tulee kokoajan tunne, että entä jos minullekkin käy näin. Oireet ei ole mitään valtavia ollut minulla, lähinnä tämä pahoinvointi. Etova olo on jokapäivä, mutta okseta ei. Mutta en oksenna muutenkaan juuri koskaan.. Odotan myös keskiviikkoa, että saan varmuuden asioihin. Ei tässä ole osannut nauttia oikein raskaudesta, kun on pelännyt jos ei olekkaan raskaana..
Mieliala on melko maassa ollut, lähinnä tästä jännittämisestä.. Olin tällä viikolla anopin luona kylässä ja kylläpä tuli sanottua pari kertaa sille pahasti. Lisäksi itketti monena päivänä, kun joutuu tsemppaamaan itteään niin paljon. Anoppi on siis kova hössöttämään, mikä käy minun hermoille! Muuten tykkään hänestä kyllä. Kauhulla odotan sitä, että kuulee vauvasta. Kyllä sitten hössöttäminen alkaa! Eilen lisäksi itkin, kun katsoin suurinta pudottajaa.. Mutta välillä taas naurattaa ja rakastun mieheeni joka päivä uudestaan. Että on se sitä iloa ja surua.. Mieskin joskus huokailee tämän tunneskaalan kanssa
Mutta tsemiä kaikille! Keskiviikkona katson, liitynkö facebook ryhmään vai en. Toivottavasti pääsen seuraanne sinne
Minulla on neuvola keskiviikkona. Jännittää ihan kamalasti! Lähinnä se onko sielä ketään. Täällä kun näitä ikäviä tarinoita lukee tulee kokoajan tunne, että entä jos minullekkin käy näin. Oireet ei ole mitään valtavia ollut minulla, lähinnä tämä pahoinvointi. Etova olo on jokapäivä, mutta okseta ei. Mutta en oksenna muutenkaan juuri koskaan.. Odotan myös keskiviikkoa, että saan varmuuden asioihin. Ei tässä ole osannut nauttia oikein raskaudesta, kun on pelännyt jos ei olekkaan raskaana..
Mieliala on melko maassa ollut, lähinnä tästä jännittämisestä.. Olin tällä viikolla anopin luona kylässä ja kylläpä tuli sanottua pari kertaa sille pahasti. Lisäksi itketti monena päivänä, kun joutuu tsemppaamaan itteään niin paljon. Anoppi on siis kova hössöttämään, mikä käy minun hermoille! Muuten tykkään hänestä kyllä. Kauhulla odotan sitä, että kuulee vauvasta. Kyllä sitten hössöttäminen alkaa! Eilen lisäksi itkin, kun katsoin suurinta pudottajaa.. Mutta välillä taas naurattaa ja rakastun mieheeni joka päivä uudestaan.
Että on se sitä iloa ja surua.. Mieskin joskus huokailee tämän tunneskaalan kanssa Mutta tsemiä kaikille! Keskiviikkona katson, liitynkö facebook ryhmään vai en. Toivottavasti pääsen seuraanne sinne
^ voi miten tuttua nuo mielialat itekki eilen olin kuin jakomielitautinen, kiukutti niin että itku pääsi, sitten iski kauhee puheripuli ja loppuillasta masistelin kaikkee olematonta. Mies raukka ihan ihmeissään mitä tapahtuu. Tietenki osasyynä voi olla väsymys mikä ei ota helpottaakseen, mukaan on tullu vielä huimaus :/
Ps. En saanu kääretorttua materiaalien puutteessa mut on tää omena-kaurapaistoskin ihanaa
itekki eilen olin kuin jakomielitautinen, kiukutti niin että itku pääsi, sitten iski kauhee puheripuli ja loppuillasta masistelin kaikkee olematonta. Mies raukka ihan ihmeissään mitä tapahtuu. Tietenki osasyynä voi olla väsymys mikä ei ota helpottaakseen, mukaan on tullu vielä huimaus :/ Ps. En saanu kääretorttua materiaalien puutteessa mut on tää omena-kaurapaistoskin ihanaa
Tervetuloa joukkoon Melisi!
Roks! Mulla on juuri tuota samaa. Varsinkin jos yöllä herää, mutta on niin väsynyt ettei jaksakkaan käydä vessassa niin aamulla sitten pistelee silleen inhottavasti. Nyt on ollut vielä sellaista, että jos mä yöllä käyn vessassa niin ei meinaa saada enään unenpäästä kiinni ku toi mies kuorsaa vieressä. Siinä sitten pyörii 1-1,5h sängyssä ja yrittää saada unta.
Meillä nyt mies ei tunnu uskovan mun pahaan oloon ja väsymykseen vaan luulee, että ihan kiusallaan menen aikasemmin nukkumaan ja väitän että oksettaa kokoajan. Noh perjantaina sitten söin lusikallisen hernekeittoa liikaa ja oli pakko käydä halailemassa pönttöä (ekan kerran muuten) niin rupes se mieskin uskomaan, että mua todellakin ällöttää ja jos sanon että en jaksa enään syödä niin en vaan jaksa. Vaikka olisin syönyt kuinka vähän.
Yllätyksekseni huomasin eilen, että ilmeisesti tän ällötyksen takia on sitten painoki pudonnut 2kg, mutta se ei onneksi ole niin vaarallista kun muutama ylimääräinen kilo oli jo ennestään (bmi ~27). Syön kuitenkin jonkin verran vihanneksia ja hedelmiä välipalaksi ja sen verran kotiruokaakin kun vaan pystyy. Omenoita ja miniluumu- sekä kirsikkatomaatteja menee paljon. Jogurttejakin ruvennu syömään töissä välipalaksi ettei ällötys nouse kauheen kovaksi. Saas nähdä paljonko paino lähtee nousemaan sitten kun ja jos tää ällötys lähtee.
Enään kaksi viikkoa ekaan ultraan! (Ja kaksi viikkoa loman alkuun ) Kyllä jännittää nähdä onko siellä nyt sitten elämää vai ei.
10+1
Roks! Mulla on juuri tuota samaa. Varsinkin jos yöllä herää, mutta on niin väsynyt ettei jaksakkaan käydä vessassa niin aamulla sitten pistelee silleen inhottavasti. Nyt on ollut vielä sellaista, että jos mä yöllä käyn vessassa niin ei meinaa saada enään unenpäästä kiinni ku toi mies kuorsaa vieressä. Siinä sitten pyörii 1-1,5h sängyssä ja yrittää saada unta.
Meillä nyt mies ei tunnu uskovan mun pahaan oloon ja väsymykseen vaan luulee, että ihan kiusallaan menen aikasemmin nukkumaan ja väitän että oksettaa kokoajan. Noh perjantaina sitten söin lusikallisen hernekeittoa liikaa ja oli pakko käydä halailemassa pönttöä (ekan kerran muuten) niin rupes se mieskin uskomaan, että mua todellakin ällöttää ja jos sanon että en jaksa enään syödä niin en vaan jaksa. Vaikka olisin syönyt kuinka vähän.
Yllätyksekseni huomasin eilen, että ilmeisesti tän ällötyksen takia on sitten painoki pudonnut 2kg, mutta se ei onneksi ole niin vaarallista kun muutama ylimääräinen kilo oli jo ennestään (bmi ~27). Syön kuitenkin jonkin verran vihanneksia ja hedelmiä välipalaksi ja sen verran kotiruokaakin kun vaan pystyy. Omenoita ja miniluumu- sekä kirsikkatomaatteja menee paljon. Jogurttejakin ruvennu syömään töissä välipalaksi ettei ällötys nouse kauheen kovaksi. Saas nähdä paljonko paino lähtee nousemaan sitten kun ja jos tää ällötys lähtee.
Enään kaksi viikkoa ekaan ultraan! (Ja kaksi viikkoa loman alkuun
) Kyllä jännittää nähdä onko siellä nyt sitten elämää vai ei.10+1
Mulla alko eilen illalla kovahkot alavatsa- ja alaselkäkivut. Ensin oli "normeja" menkkajomoja jonka jälkeen tuli rusehtavaa valkkaria. Sitten kun menin nukkuu niin alko kova aaltomainen paineentunne, vähän kuin supistuksissa. Niitä tuli ihan koko ajan eikä mitään taukoja ollu. Samoin alaselkää poltteli samaan aikaan. Tunnin ainakin makasin sydän pamppaillen odottamassa millon alkaa vuoto. Nukahdin mutta näin unta että mies herätti minut verilammikosta niin heräsin jonkin ajan päästä ja kävin vessassa. Sitten nukuin aamuun asti mutta aamulla jatkuneet nuo tuntemukset mutta lievinä.
Ei nyt kyllä mitenkäänpäin tunnu normaalilta näille viikoille. :/ Tiedän että menkkajomottelu ja vihlonnat on normaalia mutta se kova aaltomainen paineentunne niin ei hyvä. Tuli mieleen että oisko se pikkunen kuollut tuonne sisään ja kroppa nyt alkaa poistamaan vai mitä ihmettä se viime öinen oli.
Ei tässä auta nyt kuin odotella enkä neuvolaankaan soita jos ei vuoto ala. Ensimmäinen neuvola on sitten 9+3 jollon on mahdollista ultralla kurkata tilanne.
hiia 8+1
Ensin oli "normeja" menkkajomoja jonka jälkeen tuli rusehtavaa valkkaria. Sitten kun menin nukkuu niin alko kova aaltomainen paineentunne, vähän kuin supistuksissa. Niitä tuli ihan koko ajan eikä mitään taukoja ollu. Samoin alaselkää poltteli samaan aikaan. Tunnin ainakin makasin sydän pamppaillen odottamassa millon alkaa vuoto. Nukahdin mutta näin unta että mies herätti minut verilammikosta niin heräsin jonkin ajan päästä ja kävin vessassa. Sitten nukuin aamuun asti mutta aamulla jatkuneet nuo tuntemukset mutta lievinä.Ei nyt kyllä mitenkäänpäin tunnu normaalilta näille viikoille. :/ Tiedän että menkkajomottelu ja vihlonnat on normaalia mutta se kova aaltomainen paineentunne niin ei hyvä. Tuli mieleen että oisko se pikkunen kuollut tuonne sisään ja kroppa nyt alkaa poistamaan vai mitä ihmettä se viime öinen oli.
Ei tässä auta nyt kuin odotella enkä neuvolaankaan soita jos ei vuoto ala. Ensimmäinen neuvola on sitten 9+3 jollon on mahdollista ultralla kurkata tilanne.
hiia 8+1
Heips, täällä olotila vaihtelee. Toisena päivänä vointi on ok, ei tarvi jatkuvasti syödä jotain jne, sit on näitä päiviä, kun ei millään käynnisty, oksettaa ja paleltaa koko ajan.Ei jaksa tehdä yhtään mitään. Oon huomannut, että nuo Multitabsin vitamiinit lisää jostain syystä tätä ällöä oloa.Alan vähän kallistua siihen suuntaan, että tää tulokas on poika, sillä tytöistä pahoinvointi on mulla ollut kokoaikaista.Myöskään tätä hurjaa palelemista en tytöistä muista, pojasta kylläkin. Mulla onki jo seuraava ultraääni 1,5 viikon kuluttua, eli viikkotilanteessa 11+4, aika varhain, sillä aiemmat niskaturvotus-ultrat on mulla tehty 13 viikolla.
Ihan näinkin arkisia asioita täällä mietin, että onhan kaupat auki tänään? Hurjasti tekis mieli kaikkea raikasta, kylmiä hedelmiä, mehujäätä, ja mansikoita. Täytynee tässä tsempata itsensä pyykinpesuun ja imuroida tarvis kans, veto on kyllä ihan pois!
Ihan näinkin arkisia asioita täällä mietin, että onhan kaupat auki tänään? Hurjasti tekis mieli kaikkea raikasta, kylmiä hedelmiä, mehujäätä, ja mansikoita. Täytynee tässä tsempata itsensä pyykinpesuun ja imuroida tarvis kans, veto on kyllä ihan pois!
Roks: Mulla oli just tänään tommosta pissatessa! Ensimmäinen ajatus oli kyllä negatiivinen, kun ajattelin, että nytkö sieltä sitten kaikki valuu ulos (no ei valunu mitään).
Viime päivät on ollu sellanen olo, etten varmasti oo raskaana, enkä oikein oo jaksanu aatella koko asiaa. Torstaina sitten selviää varmasti varhaisultrassa.
Täällä ei siis mitään himoja eikä ällötyksiä eikä muutakaan eroa siihen, kun ei ole raskaana.
Viime päivät on ollu sellanen olo, etten varmasti oo raskaana, enkä oikein oo jaksanu aatella koko asiaa. Torstaina sitten selviää varmasti varhaisultrassa.
Täällä ei siis mitään himoja eikä ällötyksiä eikä muutakaan eroa siihen, kun ei ole raskaana.
Moi,
Juhannuksesta selvitty. Olotila on ollut aika vaihteleva. Välillä yököttää todella kovasti, välillä ei huomaa mistään olevansa raskaana. Joka päivä on kyllä pahoinvointia, mutta aika ja määrä vaihtelee. Tissit on hellät koko ajan. Huomenna on the ultrapäivä. Neljäs kerta jo ja jos pieni on kasvanut normaalisti ja sydän lyö, seuraava ultra on np-ultra. Kovasti toivotaan, että kaikki olisi hyvin.
Ruokahimoja ei ole, mutta grillattua lihaa tai kanaa en saa alas. Uudet perunat ja tuore leipä maistuvat. Myös makeaa ei tee nyt mieli, vaikka olen varsinainen sokerihiiri muuten. Paino on hiukan tippunut, hyvä niin.
Vauvis ja pieni 7+5 tai jotain...
Juhannuksesta selvitty. Olotila on ollut aika vaihteleva. Välillä yököttää todella kovasti, välillä ei huomaa mistään olevansa raskaana. Joka päivä on kyllä pahoinvointia, mutta aika ja määrä vaihtelee. Tissit on hellät koko ajan. Huomenna on the ultrapäivä. Neljäs kerta jo ja jos pieni on kasvanut normaalisti ja sydän lyö, seuraava ultra on np-ultra. Kovasti toivotaan, että kaikki olisi hyvin.
Ruokahimoja ei ole, mutta grillattua lihaa tai kanaa en saa alas. Uudet perunat ja tuore leipä maistuvat. Myös makeaa ei tee nyt mieli, vaikka olen varsinainen sokerihiiri muuten. Paino on hiukan tippunut, hyvä niin.
Vauvis ja pieni 7+5 tai jotain...
Vauvatoiveinen miksi niin monta kontrolliultraa? Onko kuitenkin kehittynyt ultrien välissä kokoajan niinkuin pitää? Hyvä siis, että ultraa ja tarkkailee tilannetta, mutta mulla oli vaan tuo yksi kontrolli ja lääkäri sanoi ettei tarvetta enää kontrolliin koska kehittynyt 10 päivän aikana juuri niinkuin pitääkin eikä muitakaan merkkejä keskenmenosta tai kehityshäiriöstä näkynyt.. nyt kävikin tukastuttamaan, että mitä jos joku kuitenkin pielessä?! No saapa sen sitten np ultrassa tietää.. mulla siis ekassa ultrassa 8 päivää pienempi ja kontrollissa 6 päivää pienempi (ovis tiedossa), mutta lääkäri ei huolissaan kun puhui ettei munasulu välttämättä juuri seuraavana päivänä irtoa ja kiinnittymisestäkin jotain höpisi!
onko sulla siis syke näkynyt edellisessä ultrassa?
onko sulla siis syke näkynyt edellisessä ultrassa?
Viimeksi muokattu:
Liityn tänne mukaan.
Laskettu aika 26.1.2015. Eli 8+6 viikkoja nyt menossa. Varhaisultrassa käyty ja siellähän se näkyi. Samaan aikaan niin onnellinen että surullinen.
Kymmenen vuoden parisuhde ja rekisteröity parisuhde päättyi kolmisen viikkoa sitten. Yksi lapsi on jo, 2,5-vuotias poika, joka on vaimoni biologinen lapsi.
Nyt siis ensimmäinen biologinen lapsi itselle ja nyt näyttää siltä että jään täysin yksin hänen kanssaan, koska puolisoni ei halua häneen mitään kontaktia. Toki tässä vielä on aikaa, mutta siihen on pakko sopeutua että todennäköisesti tammikuussa tulen olemaan yksin lapsen kanssa ja siihen sitten toinen lapsi vuoroviikoin.
Tilanne ihan kamala, ja pahimpaan mahdolliseen aikaan todella kova stressi, mutta onneksi varhaisultrassa nyt näytti kaikki olevan kunnossa...
Nyt ollut muutaman päivän kovat menkkamaiset kivut, mutta ajallisesti osuvat siihen kuin pitäisi normaalisti ollakin menkat...
Mutta täällä siis ollaan. Turusta.. vertaistukea hakemassa kun kotoa sitä ei nyt enää saa...
Laskettu aika 26.1.2015. Eli 8+6 viikkoja nyt menossa. Varhaisultrassa käyty ja siellähän se näkyi. Samaan aikaan niin onnellinen että surullinen.
Kymmenen vuoden parisuhde ja rekisteröity parisuhde päättyi kolmisen viikkoa sitten. Yksi lapsi on jo, 2,5-vuotias poika, joka on vaimoni biologinen lapsi.
Nyt siis ensimmäinen biologinen lapsi itselle ja nyt näyttää siltä että jään täysin yksin hänen kanssaan, koska puolisoni ei halua häneen mitään kontaktia. Toki tässä vielä on aikaa, mutta siihen on pakko sopeutua että todennäköisesti tammikuussa tulen olemaan yksin lapsen kanssa ja siihen sitten toinen lapsi vuoroviikoin.
Tilanne ihan kamala, ja pahimpaan mahdolliseen aikaan todella kova stressi, mutta onneksi varhaisultrassa nyt näytti kaikki olevan kunnossa...
Nyt ollut muutaman päivän kovat menkkamaiset kivut, mutta ajallisesti osuvat siihen kuin pitäisi normaalisti ollakin menkat...
Mutta täällä siis ollaan. Turusta.. vertaistukea hakemassa kun kotoa sitä ei nyt enää saa...
Pahoitteluni menetyksen kokeneille ja tervetuloa uusille.
Lenkkeilystä oli tuossa aikasemmin puhetta. Mulla raitis ilma auttaa pahaan oloon. Mutta kävely aiheuttaa välillä kuvotusta. Tuossa aikaisemmin kun pahoinvointi oli kovempaa oksensin joka lenkillä. Vähän piti kävelylenkkejä välillä rajoittaakin, kun en meinannut jaksaa enää kävellä kotiin yökkimiseltä... Välillä makasin pitkällään jossain että sain kerättyä voimia. Onneks asutaan melko syrjässä.
Mulla ei oo tullu minkäänlaisia mielihaluja ruuan suhteen. Enemmänkin homma on sitä, että mietin että mitähän pystyis syömään. Paljon en voi syödä kerralla, mutta jatkuvasti pitää olla syömässä.
Toisin kuin spiderlingillä meillä mies on huolissaan mun olosta, kun vaan makaan kotona. Normisti kun mua ei paljon kotona näy. Ei kyllä epäile yhtään etteikö mulla olis huono olo ja väsymystä.
Lenkkeilystä oli tuossa aikasemmin puhetta. Mulla raitis ilma auttaa pahaan oloon. Mutta kävely aiheuttaa välillä kuvotusta. Tuossa aikaisemmin kun pahoinvointi oli kovempaa oksensin joka lenkillä. Vähän piti kävelylenkkejä välillä rajoittaakin, kun en meinannut jaksaa enää kävellä kotiin yökkimiseltä... Välillä makasin pitkällään jossain että sain kerättyä voimia. Onneks asutaan melko syrjässä.
Mulla ei oo tullu minkäänlaisia mielihaluja ruuan suhteen. Enemmänkin homma on sitä, että mietin että mitähän pystyis syömään. Paljon en voi syödä kerralla, mutta jatkuvasti pitää olla syömässä.
Toisin kuin spiderlingillä meillä mies on huolissaan mun olosta, kun vaan makaan kotona. Normisti kun mua ei paljon kotona näy. Ei kyllä epäile yhtään etteikö mulla olis huono olo ja väsymystä.
Roks: Älä suotta huolestu mulla on taustalla keskenmennyt identtisten kaksosten raskaus. Sain siitä syystä julkiselle puolelle varhaisultran. Aloin kuitenkin vuotamaan ennen sitä ja ultrasivat ekan kerran polilla silloin. Löytyi silloin vain tyhjä raskaussäkki ja häivähdys ruskuaispussia. Käskivät mennä siihen jo varattuun varhaisultraan kontrolliin. Terveyskeskuksessa kävin siinä kontrollissa ja samana päivänä aloin vuotaa uudelleen. Kokematon lääkäri löysi silloin sykkeen ja arvaili, että on 6+0 ehkä. Ei kuitenkaan osannut rauhoitella minua eikä jäänyt varma olo. Soitin sitten polille ja ottivat seuraavana päivänä sinne tarkastukseen. Oli heistä normaali raskaus 6+2 ja mitään vuodon syytä ei löytynyt. Sain kontrolliajan, jotta nähdään onko kehitys jatkunut normaalisti ja vain yksi alkio ruskuaispussissa. Tänään pitäisi vastata nyt 7+6 kokoa. Jos vastaa, kontrollit loppuvat. Mulla siis mennyt aikataulun ja vuotijen takia näin rumppaamiseksi. Kun heittää sen viikon, niin on sotkenut kaikki ultrat, joita piti olla vain yksi...
Tervetuloa uudet!
mulla on taustalla keskenmennyt identtisten kaksosten raskaus. Sain siitä syystä julkiselle puolelle varhaisultran. Aloin kuitenkin vuotamaan ennen sitä ja ultrasivat ekan kerran polilla silloin. Löytyi silloin vain tyhjä raskaussäkki ja häivähdys ruskuaispussia. Käskivät mennä siihen jo varattuun varhaisultraan kontrolliin. Terveyskeskuksessa kävin siinä kontrollissa ja samana päivänä aloin vuotaa uudelleen. Kokematon lääkäri löysi silloin sykkeen ja arvaili, että on 6+0 ehkä. Ei kuitenkaan osannut rauhoitella minua eikä jäänyt varma olo. Soitin sitten polille ja ottivat seuraavana päivänä sinne tarkastukseen. Oli heistä normaali raskaus 6+2 ja mitään vuodon syytä ei löytynyt. Sain kontrolliajan, jotta nähdään onko kehitys jatkunut normaalisti ja vain yksi alkio ruskuaispussissa. Tänään pitäisi vastata nyt 7+6 kokoa. Jos vastaa, kontrollit loppuvat. Mulla siis mennyt aikataulun ja vuotijen takia näin rumppaamiseksi. Kun heittää sen viikon, niin on sotkenut kaikki ultrat, joita piti olla vain yksi...Tervetuloa uudet!
Vauvatoiveinen voi miten rankka alkuodotus ja menetyskin taustalla minä pidän sulle peukkuja, että kaikki on tänään hienosti! Tsemppiä ultraan!
Lenkille tekisi kovasti mieli, mutta kuvotus alkaa aina päivällä ja loppuu vasta illalla niin en pääse menemään. Pitäisi rynnätä heti aamulla, kun herää mutta mies töissä eikä lapsenvahtia.
Ennen kävin jokapäivä lenkillä niin kyllä tässä kieltämättä vähän turvonnut ja pöhöttynyt olo on tämän liikkumattomuuden takia!
Mulla muuten maha alkaa kanssa olemaan sen näköinen, ettei tätä kauaa peitellä! En kyllä halua kenellekkään kertoa vielä ainakaan neljään viikkoon!
Onko muilla odotettavissa negatiivista kommentointia raskaudesta? Olen aivan varma, että mun äiti ja isä ei ilahdu yhtään kun ihmettelivät jo kolmannen lapsen kohdalla suureen ääneen nyt en tiedä miten edes uskallan kertoa tästä neljännestä! Vaikka tiedän, että pitäisi ajatella niin et olemme aikuisia eikä meidän tekemiset muille kuulu. Vinkkejä kertomiseen?
Roks 8+6
minä pidän sulle peukkuja, että kaikki on tänään hienosti! Tsemppiä ultraan! Lenkille tekisi kovasti mieli, mutta kuvotus alkaa aina päivällä ja loppuu vasta illalla niin en pääse menemään. Pitäisi rynnätä heti aamulla, kun herää mutta mies töissä eikä lapsenvahtia.
Ennen kävin jokapäivä lenkillä niin kyllä tässä kieltämättä vähän turvonnut ja pöhöttynyt olo on tämän liikkumattomuuden takia!
Mulla muuten maha alkaa kanssa olemaan sen näköinen, ettei tätä kauaa peitellä! En kyllä halua kenellekkään kertoa vielä ainakaan neljään viikkoon!
Onko muilla odotettavissa negatiivista kommentointia raskaudesta? Olen aivan varma, että mun äiti ja isä ei ilahdu yhtään kun ihmettelivät jo kolmannen lapsen kohdalla suureen ääneen
nyt en tiedä miten edes uskallan kertoa tästä neljännestä! Vaikka tiedän, että pitäisi ajatella niin et olemme aikuisia eikä meidän tekemiset muille kuulu. Vinkkejä kertomiseen? Roks 8+6