Nyt 10+5 ja vielä melkein kaksi viikkoa nt-ultraan, piinaavaa tämä odottaminen. Esikoisesta muistelen, että paniikki olisi lieventynyt mitä lähemmäs se 12 viikkoa oli tulossa, nyt tuntuu, että tilanne on ihan päin vastoin; jos menee kesken, niin todennäköisesti ihan pian ellei sitten ole vieläkin huonompi tuuri ja mene kesken, muttei tule ulos ja saan todeta sen ultrassa. AAAAAARRRGGGHH, mä hajoon...
Valentine89 ottivatko sulta myös bakteerivaginoosi-testin? Ymmärtääkseni eivät ole sitä aina Suomessa testaamassa, vaikka se oireilee hyvin samalla tapaa kuin hiiva, mutta hoitona on antibiootit. Mulla siis löytyi esikoisen raskaudessa, kun olin ihan varma hiivasta. Mutta joo, mullakin paljon valkovuotoa, että onhan se ihan normaaliakin.
Amelier mä olen nukkunut imetystyynyn kanssa esikoisen syntymän jälkeen eli kohta melkein kolme vuotta, muuten vaikea saada hyvää asentoa. Imetyksessä siitä ei tosiaan ollut sitten niin kovasti apua...
Mitä dopplereita teillä on? Harkitsen tässä ostamista, kun ehkä hepottaisi tätä mun paniikkia.
Pahoinvointi jatkuu edelleen, vaikkei onneksi kovin voimakasta ole, mutta voimat vie. Meillä mies tekee melkein kaiken, koska mä en vaan jaksa. Huomaan myös, että jos yritän jotain tehdä (joskus on vaan pakko) niin olo pahenee nopeasti. Saapahan mieskin oman osuutensa tästä alkuraskauden kamaluudesta.
Valentine89 ottivatko sulta myös bakteerivaginoosi-testin? Ymmärtääkseni eivät ole sitä aina Suomessa testaamassa, vaikka se oireilee hyvin samalla tapaa kuin hiiva, mutta hoitona on antibiootit. Mulla siis löytyi esikoisen raskaudessa, kun olin ihan varma hiivasta. Mutta joo, mullakin paljon valkovuotoa, että onhan se ihan normaaliakin.
Amelier mä olen nukkunut imetystyynyn kanssa esikoisen syntymän jälkeen eli kohta melkein kolme vuotta, muuten vaikea saada hyvää asentoa. Imetyksessä siitä ei tosiaan ollut sitten niin kovasti apua...
Mitä dopplereita teillä on? Harkitsen tässä ostamista, kun ehkä hepottaisi tätä mun paniikkia.
Pahoinvointi jatkuu edelleen, vaikkei onneksi kovin voimakasta ole, mutta voimat vie. Meillä mies tekee melkein kaiken, koska mä en vaan jaksa. Huomaan myös, että jos yritän jotain tehdä (joskus on vaan pakko) niin olo pahenee nopeasti. Saapahan mieskin oman osuutensa tästä alkuraskauden kamaluudesta.