Blueone, joo, on kyllä ihan mahtavaa kun vihdoin pystyy jotain tekemään. Näin jälkikäteen voin sanoa, että varmaan jonkin sortin pieni masennus tai ainakin alakulo oli koko ajan läsnä sohvalla maatessa. Ne on ne liikunnan endorfiinit varmaan
. Mä myös yleensä juoksen, mutta kunnon ollessa nolla ja samalla lämpötilan ollessa yli 20 astetta, en pysty kuvittelemaan itseäni juoksemassa. Närästys myös yhä vaivaa ja vaivaa aina just eniten juoksua, joten sekin hillitsee juoksuhaluja. Toiveissa kuitenkin olisi, että tästä pian pääsisi juoksukuntoakin käynnistelemään.
Salitreenaamisen suhteen olen huono motivoimaan itseäni, mutta esikoista odottaessa kävin muutaman kerran ja ihan normaalisti taisin tehdä paitsi vatsoja. Pumpissa (jossa painot toki paljon kevyemmät salitreeniin nähden) teen kyllä toistaiseksi ihan kaikkea ja painotkin yritän vähitellen nostaa samoiksi kuin ennen raskautta. Esikoista odottaessa kävin vikan kerran pumpissa LA:n jälkeen, joskin silloin hölläsin jo kyykyissäkin (tein ns juoksijan kyykkyjä eli melko ylhäällä). Sen sijaan juoksemisen jouduin jättämään jo pari kuukautta ennen LA:ta, kun tuntui mahassa, mikä harmitti, mutta minkäs teet...
Ja sori tämä kauhea treenaamiseen keskittynyt kirjoitteluni, mutta olen nyt vähän täpinöissäni, kun pitkä tauko vihdoin katkesi...