Moi Milona! Mina menin jo maanantaina toihin. Edellisena yona en saanut nukuttua, kun ahdisti niin paljon. Luultavasti toi toihin meno. Aamulla kotona sellainen masentunut olo ja kun kavelin toihin meinasin alkaa itkemaan muutamaankin kertaa. Ajattelin, etta onkohan oikea paatos menna toihin, koska sairaslomaakin olisin saanut lisaa vain soittamalla. Ajattelin kuitenkin kokeilla. Ja hyvinhan se meni! Meilla toissa aina niin kiire, ettei ehdi omia juttuja edes ajatella. Parempi oikeastaan minulla toissa kuin kotona.
Mita suunnitelmia teilla paasiaiseksi? Me menemme minun vanhempien luokse. Metsatoihin yms. Siellakin aina niin kiire, etta hyva kun nukkua ehtii. Huono puoli se, etta lauantaina luultavasti kummipoika tarvitsee hoitajaa. On vain puoli vuotias ja ajattelin, etta saattaakohan tulla aika raskaaksi, kun rupee miettimaan, etta tallainen meillakin olisi voinut olla jne. Tuo vahan pelottaa...
Kylla minakin passiin ajattelin heti seuraavasta kierrosta, mutten myoskaan usko etta siita mitaan tulee. On naet vain yksi. Aika epatodennakoista, etta selviaa sulatuksesta. Mika sulla tilanne? Muistan, etta joskus oli epaselvaa oliko kuinka monta vai ei mitaan siella pakkasessa. Minulla kanssa suunnitelmissa ivf loppuvuodesta. Punktio alustavasti laitettu marraskuun ekalle paivalle.
Oletko ajatellut ammattiauttajan apua? Missa kunnossa miehesi on? Minun mieheni ei ottanut tata keskenmenoa niin raskaasti, koska uskoo etta seuraavasta jo sitten onnistuu. Han on aina niin optimistinen. Joskus vahan liiaksikin. Itse taidan sitte aina olla liian pessimisti, ei kylla mitaan uskoa etta tasta joskus viela lapsi saataisiin aikaiseksi. Onko teilla muita syita hoitoihin kuin miehen huonot simpat? Jos niiden laadusta johtuukin nuo keskenmenot? Mutta tosiaan vaadi tutkimuksia.
Oikein rentouttavaa ja parantavaa paasiaista sinulle rakas kohtalontoverini ja jaksamista!