~*~ Tammikuun Vauvat 2012 tammikuussa ~*~ <3 MEIDÄN KUU <3
- Viestiketjun aloittaja MommysLittleMonster
- Ensimmäinen viesti
Onnea vauvautuneille :flower: omaa nyyttiäni saan vielä odotella...
An-ri mä haluaisin kans jo aikaa käynnistykseen mutta ei, pääsen yliaikaiskontrolliinkin vasta 41+5 ja sitä ennen on yksi tavallinen neuvolakäyntikin vielä. Jos siis ei päätä synnytys alkaa omia aikojaan. Eli saan odotella varmaankin sinne 42 asti... Ja mä olen jo nyt hermoraunio tän odottelun ja mahan kanssa.
Mimsy & Mini 40+2
An-ri mä haluaisin kans jo aikaa käynnistykseen mutta ei, pääsen yliaikaiskontrolliinkin vasta 41+5 ja sitä ennen on yksi tavallinen neuvolakäyntikin vielä. Jos siis ei päätä synnytys alkaa omia aikojaan. Eli saan odotella varmaankin sinne 42 asti... Ja mä olen jo nyt hermoraunio tän odottelun ja mahan kanssa.
Mimsy & Mini 40+2
Moikka taas 
Niinhän siinä kävi, että täälläkin on jakauduttu Tyttö syntyi 40+3 25.1.2012 klo 3.05. 51cm ja 3555g
Ei ollut perätilassa, suunniteltu käynnistys oli meillä. Kävi niin, että maanantaina 23pv laittoivat neuvolasta lähetteen äippäpolille, kun sydänäänet meni matalaksi. Noh, siellä sitten ultrasivat ja totesivat että on tosi pieni (arvioitu alle 2,8kg, kun 2vko aiemmin oli arvio reilu 3kg). Siitä sitten seuraavana päivänä käynnistykseen klo 8.00 aamusta (eli tiistai 24pv).
Kättäri olikin ihan tukossa ja sulku päällä, joten päivä meni käyrillä välillä maaten ja ootellessa. Minulle laitettiin semmoinen ballonki tonne kohdunkaulan ja vauvan pään väliin, jotta rupeaa aukeamaan, että kalvot voidaan puhkaista. Noh, parin tunnin päästä se tuli pois ja sitten vaan ooteltiin.
Mies lähti kotio ennen kuutta (uskottiin että menee vasta seuraavaan päivään) ja soitin takasin 19.30 kun päästiin synnytyssaliin. Siellä sitten taas käyrille, puhkaisivat kalvot ja sitten vaan ooteltiin, koska supistukset säännöllistyy.
Neiti ei ollut kiinnittynyt, joten odoteltiin myös sitä laskeutumista. Jossain vaiheessa rupesivat supistukset olemaan tosi kovia ja pyysin jo epiduraalia, mutta eivät vielä antaneet, sain sitten spinaalipuudutuksen, joka vei hetkeksi supistukset kokonaan pois.. Spinaali auttoi lopulta vain reilun tunnin, kun taas tuntui supistukset erittäin voimakkaina läpi. Tuntuu muuten hurjalta ne säkärit kun sitä spinaalia laitettiin, meni varpaista pakaraan asti kunnon tujaus.
Sain epiduraalin ja pian jo tuntuikin ponnistuksen tarve, mutta piti pidätellä, kun ei ollut tarpeeksi alhaalla. Sain sitten alkaa ponnistelemaan ja ilman tikkejä selvittiin. Synnytyksen kesto oli lopulta kuitenkin vain 5h. Vaikka se tuntui todella pitkältä kun oltiin siellä vuorokausi ja hereillä koko se aika, niin on päivätkin ihan sekaisin..
Minulla todettiin myös tuo gbs ja sen vuoksi, jouduttiin olemaan sairaalassa yön oli, jotta saivat sen 1vrk ikäisen serpin otettua. Onneksi se oli hyvä.
On noi oksitosiinisupparit aika tujuja, ei voi muuta sanoa. Sain esikoisenkin aikana, mutta nyt reilusti enempi, niin kivutkin oli sen mukaiset..
Nyt ollaan kotosalla oltu jo pari päivää, neiti heräilee yöllä usein syömään ja rinnat on pinkeät kuin mitkäkin..
Miten muut ootte ns. hoitanut rintojanne? Kylmä/kuumakäärettä?
Pahoittelen sekavaa sepustusta.
Inkalillalle kovasti jaksamisia :hug: Oikein paljon onnea kaikille vauvautuneille
Niinhän siinä kävi, että täälläkin on jakauduttu Tyttö syntyi 40+3 25.1.2012 klo 3.05. 51cm ja 3555g Ei ollut perätilassa, suunniteltu käynnistys oli meillä. Kävi niin, että maanantaina 23pv laittoivat neuvolasta lähetteen äippäpolille, kun sydänäänet meni matalaksi. Noh, siellä sitten ultrasivat ja totesivat että on tosi pieni (arvioitu alle 2,8kg, kun 2vko aiemmin oli arvio reilu 3kg). Siitä sitten seuraavana päivänä käynnistykseen klo 8.00 aamusta (eli tiistai 24pv).
Kättäri olikin ihan tukossa ja sulku päällä, joten päivä meni käyrillä välillä maaten ja ootellessa. Minulle laitettiin semmoinen ballonki tonne kohdunkaulan ja vauvan pään väliin, jotta rupeaa aukeamaan, että kalvot voidaan puhkaista. Noh, parin tunnin päästä se tuli pois ja sitten vaan ooteltiin.
Mies lähti kotio ennen kuutta (uskottiin että menee vasta seuraavaan päivään) ja soitin takasin 19.30 kun päästiin synnytyssaliin. Siellä sitten taas käyrille, puhkaisivat kalvot ja sitten vaan ooteltiin, koska supistukset säännöllistyy.
Neiti ei ollut kiinnittynyt, joten odoteltiin myös sitä laskeutumista. Jossain vaiheessa rupesivat supistukset olemaan tosi kovia ja pyysin jo epiduraalia, mutta eivät vielä antaneet, sain sitten spinaalipuudutuksen, joka vei hetkeksi supistukset kokonaan pois.. Spinaali auttoi lopulta vain reilun tunnin, kun taas tuntui supistukset erittäin voimakkaina läpi. Tuntuu muuten hurjalta ne säkärit kun sitä spinaalia laitettiin, meni varpaista pakaraan asti kunnon tujaus.
Sain epiduraalin ja pian jo tuntuikin ponnistuksen tarve, mutta piti pidätellä, kun ei ollut tarpeeksi alhaalla. Sain sitten alkaa ponnistelemaan ja ilman tikkejä selvittiin
. Synnytyksen kesto oli lopulta kuitenkin vain 5h. Vaikka se tuntui todella pitkältä kun oltiin siellä vuorokausi ja hereillä koko se aika, niin on päivätkin ihan sekaisin..Minulla todettiin myös tuo gbs ja sen vuoksi, jouduttiin olemaan sairaalassa yön oli, jotta saivat sen 1vrk ikäisen serpin otettua. Onneksi se oli hyvä.
On noi oksitosiinisupparit aika tujuja, ei voi muuta sanoa. Sain esikoisenkin aikana, mutta nyt reilusti enempi, niin kivutkin oli sen mukaiset..
Nyt ollaan kotosalla oltu jo pari päivää, neiti heräilee yöllä usein syömään ja rinnat on pinkeät kuin mitkäkin..
Miten muut ootte ns. hoitanut rintojanne? Kylmä/kuumakäärettä?
Pahoittelen sekavaa sepustusta.
Inkalillalle kovasti jaksamisia :hug: Oikein paljon onnea kaikille vauvautuneille
Viimeksi muokattu:
Huomenta vaan!
Ensiksi onnittelut kaikille vauvautuneille! :flower:
mimsy voimia sinulle! tiedän tuon tunteen vallan hyvin, miltä tuntuu oottaa ja oottaa eikä merkin merkkiä näy/kuulu lähestyvästä synnytyksestä. ja sit vielä päälle se ku kaikki utelee ja kyselee koko ajan. ni siinä on hermot melko tiukilla! Mulla esikoinen syntyi vasta 41+2 viikoilla ja se oli tuskaa vaan ootella. ja on tää kyllä nytteki, mut nyt onneks tiiän et maanantaina käynnistetään, vauvan ison koon takia.
ON: eilisen ä-polireissun jälkeen oli jo jotai toivoa että pääsis synnyttään, mut haaveeksi se sit kuitenki jäi. :/ Siellä lääkäri vähä ronklas kovemmalla otteella kohdunsuuta että lähtis itekseen käyntii ni ei tarvis maanantaina käynnistää. Koko päivän tuli sit supistuksia ihan harvakseltaan eikä ollu vielä yhtään voimakkaita. mutta iltaa kohti ne sit voimistukin ja tiheni, (20 min ehkä pisin väli ja 6min. lyhin. )niitä tulikin sit koko loppu illan melkee 12 asti kunnes sitten loppuivat tyystin. rupesin sit nukkumaa ja yölläki heräsin muutamaan supistukseen mut lähtöä ei kuitenkaa tullut ja tälle aamua ei ole ainakaa vielä supistellut yhtään.
että tämmöstä tänne kuuluu tällä kertaa! vähän jo toivonkipinä nosti päätään et jotain taphtuu mut ei vielä kuitenkaa... jos ens yönä?
toivossa on hyvä elää! an-ri 40+3
Ensiksi onnittelut kaikille vauvautuneille! :flower:
mimsy voimia sinulle! tiedän tuon tunteen vallan hyvin, miltä tuntuu oottaa ja oottaa eikä merkin merkkiä näy/kuulu lähestyvästä synnytyksestä. ja sit vielä päälle se ku kaikki utelee ja kyselee koko ajan. ni siinä on hermot melko tiukilla! Mulla esikoinen syntyi vasta 41+2 viikoilla ja se oli tuskaa vaan ootella. ja on tää kyllä nytteki, mut nyt onneks tiiän et maanantaina käynnistetään, vauvan ison koon takia.
ON: eilisen ä-polireissun jälkeen oli jo jotai toivoa että pääsis synnyttään, mut haaveeksi se sit kuitenki jäi. :/ Siellä lääkäri vähä ronklas kovemmalla otteella kohdunsuuta että lähtis itekseen käyntii ni ei tarvis maanantaina käynnistää. Koko päivän tuli sit supistuksia ihan harvakseltaan eikä ollu vielä yhtään voimakkaita. mutta iltaa kohti ne sit voimistukin ja tiheni, (20 min ehkä pisin väli ja 6min. lyhin. )niitä tulikin sit koko loppu illan melkee 12 asti kunnes sitten loppuivat tyystin.
rupesin sit nukkumaa ja yölläki heräsin muutamaan supistukseen mut lähtöä ei kuitenkaa tullut ja tälle aamua ei ole ainakaa vielä supistellut yhtään. että tämmöstä tänne kuuluu tällä kertaa! vähän jo toivonkipinä nosti päätään et jotain taphtuu mut ei vielä kuitenkaa... jos ens yönä?
toivossa on hyvä elää! an-ri 40+3
Heeii, miten tiedän vauvat syö? Meidän kuusiviikkoinen söisi 1,5-2h välein 150ml, joskus useamminkin ja harvoin pidemmällä välillä.. Koko ajan nälkä, sitten ahmii, puklaa ja masu kipristää. Eilen aloitettiin vellikokeilu (juu tiedetään kyllä yleinen mielipide asiasta), kun ei meinaa itse enää jaksaa kun öisin on hereillä puolentoista tunnin välein, syötöt ja röyhytykset ja hyssytykset kestää usein yli tunnin.. Tiedän, että menossa tiheän imun kausi, mutta omat voimat eivät oikein meinaa riittää. Ja siis korvikkeella mennään, maitoa ei ole tullut enää vähään aikaan.. Velliä laitettu maidon joukkoon nyt n. 10ml.
Vinkkejä?
Vinkkejä?
Meille syntyi tyttö keskiviikkoaamuna! Pituutta 50 cm, painoa 3450 g.
Synnytys käynnistyi edellisiltana (opin vihdoin, miltä ne oikeat supistukset tuntuvat. ) Kotona kärvistelin aamu neljään asti, soittelin synnäriltä neuvoja välillä. Lopulta ei enää pystynyt olemaan ja sitten mentiin. Pelkäsin, että ei ole oikeasti edennyt lainkaan kivuista huolimatta, mutta pääsinkin heti synnytyshuoneeseen ja olinkin suureksi ilokseni jo 8 cm auki. Pohdin vielä tunnin verran kivunlievityksen ottamista ja päädyn ottamaan ja epiduraalin. Onneksi otin. Vielä jatkui viisi tuntia ja ponnistusvaihe kesti puoli tuntia. Kivunlievitys toimi kai hyvin, mutta kyllä se silti sattui ja oli vaikeaa! Epätoivo meinasi kyllä iskeä, vaikka ponnistusvaihe olikin ihan normaalin pituinen. Yhteensä synnytyksen kesto oli 12 tuntia.
Vaikka kaikki eteni kuin oppikirjassa, olivat repeämät aika ikävät. Verta meni lähemmäs kolme litraa, kun istukka ei irronnut. Se irrotettiin sitten leikkurissa, jossa mut myös kursittiin kokoon. Kolmannen asteen repeämät, ei kivaa. Ja kauhea horkka päällä koko keskiviikon. Ikävintä oli olla erossa vauvasta ja miehestä, tunnit tuntuivat kuluvan niiin hitaasti. Mutta nyt ollaan kotona ja joka päivä paraneminen etenee. Niin ja laitoksella kaikki kätilöt ja lääkärit ja koko henkilökunta muutenkin oli tosi asiantuntevia ja empaattisia. Ja ennen kaikkea tyttö on ihan ihmeellinen!
Tässä synnytyskertomus typistettynä.
Minnuskalle valtavasti onnea ja tsemppiä odotukseen! Onnea myös kaikille vauvan saaneille!
Tellu Po ja tyttö 4 pv
Synnytys käynnistyi edellisiltana (opin vihdoin, miltä ne oikeat supistukset tuntuvat.
) Kotona kärvistelin aamu neljään asti, soittelin synnäriltä neuvoja välillä. Lopulta ei enää pystynyt olemaan ja sitten mentiin. Pelkäsin, että ei ole oikeasti edennyt lainkaan kivuista huolimatta, mutta pääsinkin heti synnytyshuoneeseen ja olinkin suureksi ilokseni jo 8 cm auki. Pohdin vielä tunnin verran kivunlievityksen ottamista ja päädyn ottamaan ja epiduraalin. Onneksi otin. Vielä jatkui viisi tuntia ja ponnistusvaihe kesti puoli tuntia. Kivunlievitys toimi kai hyvin, mutta kyllä se silti sattui ja oli vaikeaa! Epätoivo meinasi kyllä iskeä, vaikka ponnistusvaihe olikin ihan normaalin pituinen. Yhteensä synnytyksen kesto oli 12 tuntia.Vaikka kaikki eteni kuin oppikirjassa, olivat repeämät aika ikävät. Verta meni lähemmäs kolme litraa, kun istukka ei irronnut. Se irrotettiin sitten leikkurissa, jossa mut myös kursittiin kokoon. Kolmannen asteen repeämät, ei kivaa. Ja kauhea horkka päällä koko keskiviikon. Ikävintä oli olla erossa vauvasta ja miehestä, tunnit tuntuivat kuluvan niiin hitaasti. Mutta nyt ollaan kotona ja joka päivä paraneminen etenee. Niin ja laitoksella kaikki kätilöt ja lääkärit ja koko henkilökunta muutenkin oli tosi asiantuntevia ja empaattisia. Ja ennen kaikkea tyttö on ihan ihmeellinen!
Tässä synnytyskertomus typistettynä.
Minnuskalle valtavasti onnea ja tsemppiä odotukseen! Onnea myös kaikille vauvan saaneille!
Tellu Po ja tyttö 4 pv
Paljon onnea kaikille vauvautuneille :flower:
Kovasti tsemppiä vielä odottaville :hug:
Valitettavan paljon on tuntunut olevan ongelmia synnytyksissä
Toisilla tuntuu nuo istukan irtoamiseen liittyvät verenhukat ja repeämät ihan hurjilta. Jotenkin tuntuu tyhmältä miettiä omia kipuja (jotka kyllä olivat ihan järkyttävät lähes vuorokauden ennen saliin pääsyä ja synnytyksen varsinaista käynnistymistä) kun oma synnytys kuitenkin kesti vajaa 1,5 tuntia ja selvisin ilman tikkejä ja verenhukka oli 100 ml.
Kovasti tsemppiä toipumisiin ja pikaista paranemista :hug:
Bassets ja poika 11 vrk
ps. meillä poika ei tahdo nukkua missään muualla kuin sylissä ja tissillä. Aluksi kelpasi makuutissi, nyt vain istualtaan. Siihen nukahtaa, mutta herää heti kun nostetaan pois. Yöt menevät siten, että usein saan nukahtaa neljän-viiden välillä ja esikoinen herää sitten 6.30. Onneksi mies on hoitanut isompia pari tuntia aamulla niin olen saanut vähän nukkua.
Kovasti tsemppiä vielä odottaville :hug:
Valitettavan paljon on tuntunut olevan ongelmia synnytyksissä
Toisilla tuntuu nuo istukan irtoamiseen liittyvät verenhukat ja repeämät ihan hurjilta. Jotenkin tuntuu tyhmältä miettiä omia kipuja (jotka kyllä olivat ihan järkyttävät lähes vuorokauden ennen saliin pääsyä ja synnytyksen varsinaista käynnistymistä) kun oma synnytys kuitenkin kesti vajaa 1,5 tuntia ja selvisin ilman tikkejä ja verenhukka oli 100 ml.
Kovasti tsemppiä toipumisiin ja pikaista paranemista :hug:
Bassets ja poika 11 vrk
ps. meillä poika ei tahdo nukkua missään muualla kuin sylissä ja tissillä. Aluksi kelpasi makuutissi, nyt vain istualtaan. Siihen nukahtaa, mutta herää heti kun nostetaan pois. Yöt menevät siten, että usein saan nukahtaa neljän-viiden välillä ja esikoinen herää sitten 6.30. Onneksi mies on hoitanut isompia pari tuntia aamulla niin olen saanut vähän nukkua.
Ihana pieni tyttömme syntyi maanantaina 23.1. viiden jälkeen. Pituus 50 cm ja paino 3220 g, pipo 35 cm :heart: Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa 40+6. Torstaina kotiuduttiin, mutta istuminen tekee vähän tiukkaa, joten koneella ei hirveästi huvita olla.
Onnea tasapuolisesti kaikille vauvautuneille! Ja vielä jaksuja kovasti kaikille joiden vauvat vielä odotuttaa itseään. Tiukoilta tuntuvat viimeiset päivät, tiedän, mutta jokainen päivä on yksi vähemmän odotusta ja yksi lähempänä syntymää.
Nyt sitten pois tietsikalta kun alkaa niskassakin tuntua tällainen tosi epäergonominen kenotusasento. Iloista viikonloppua kaikille!
Onnea tasapuolisesti kaikille vauvautuneille! Ja vielä jaksuja kovasti kaikille joiden vauvat vielä odotuttaa itseään. Tiukoilta tuntuvat viimeiset päivät, tiedän, mutta jokainen päivä on yksi vähemmän odotusta ja yksi lähempänä syntymää.
Nyt sitten pois tietsikalta kun alkaa niskassakin tuntua tällainen tosi epäergonominen kenotusasento. Iloista viikonloppua kaikille!
Onnea vauvautuneilla taasen :flower:
Ja minähän en tykkää! En en en... haluaisin jo synnyttämään mutta ei, merkkejä ei ole ollenkaan. Ne vähätkin mitkä oli on nyt jääneet. Ei enää supistuksia öisin tai muutakaan. Nyt vain ilkeältä tuntuvia muljahduksia mahassa. Huoh... voi kun tää olis jo ohi, alkaa olemaan oma jaksaminen aika lopussa. Anteeksi tämä valitus, mutta kun oikeasti on vähän hermot kireällä.
Mimsy & Mini 40+3
Ja minähän en tykkää! En en en... haluaisin jo synnyttämään mutta ei, merkkejä ei ole ollenkaan. Ne vähätkin mitkä oli on nyt jääneet. Ei enää supistuksia öisin tai muutakaan. Nyt vain ilkeältä tuntuvia muljahduksia mahassa. Huoh... voi kun tää olis jo ohi, alkaa olemaan oma jaksaminen aika lopussa. Anteeksi tämä valitus, mutta kun oikeasti on vähän hermot kireällä.
Mimsy & Mini 40+3
Moi,
Satuin sattumalta löytämään ketjunne. Piti vain tulla kirjoittamaan sinulle Mimsy (ja muut kärvistelijät), että teillä on kohtalontovereita. Itsellä viikot 40+2 ja tuntuu että merkkejä tulevasta synnytyksestä tai edes itse raskaudesta -jättimäistä kumpua ja kankeaa oloa huolimatta- on koko ajan vähemmän. En tiedä miksi asiaa turhauttaakin nyt niin paljon vaikka ajattelin aluksi olla rauhassa kärsivällinen vaikka 42 viikoille asti. Toisaalta yli 270 päivää raskautta takana, odotukset suuret LA:n lähestyessä ja sitten yhtäkkiä ei mitään..
Nojoo, kyllä sen tietää että synnytyksen joskus viimein käynnistyessä harmitus katoaa kuin seinään vaihtuen suureksi palkinnoksi. Mutta sitä ennen lienee vielä monta pettymyksen aamua kun ei lähdettykään tositoimiin..
Tsemppiä meille ja anteeksi tylsä vuodatus!
Vaapukka ja kumpu 40+2
Satuin sattumalta löytämään ketjunne. Piti vain tulla kirjoittamaan sinulle Mimsy (ja muut kärvistelijät), että teillä on kohtalontovereita. Itsellä viikot 40+2 ja tuntuu että merkkejä tulevasta synnytyksestä tai edes itse raskaudesta -jättimäistä kumpua ja kankeaa oloa huolimatta- on koko ajan vähemmän. En tiedä miksi asiaa turhauttaakin nyt niin paljon vaikka ajattelin aluksi olla rauhassa kärsivällinen vaikka 42 viikoille asti. Toisaalta yli 270 päivää raskautta takana, odotukset suuret LA:n lähestyessä ja sitten yhtäkkiä ei mitään..
Nojoo, kyllä sen tietää että synnytyksen joskus viimein käynnistyessä harmitus katoaa kuin seinään vaihtuen suureksi palkinnoksi. Mutta sitä ennen lienee vielä monta pettymyksen aamua kun ei lähdettykään tositoimiin..
Tsemppiä meille ja anteeksi tylsä vuodatus!
Vaapukka ja kumpu 40+2
Meille syntyi tyttö viikko sitten sunnuntaina! <3 4530/52.5
Eli potra oli ja paljon potrempi mitä osattiin odottakaan!
Synnytys meni nopeasti ja hyvin. Sunnuntaina päivällä menin vuorokauden supistelujen jälkeen synnärille ja todettiin että 6 cm auki.
LAittoivat saliin jossa sain rentouttavia, peräruiskeen ja kohtapuolin ilokaasun. Supisteluista huolimatta kohdunsuulla ei tapahtunut mitään. Päättivät pari tuntia salissa olon jälkeen että puhkaisevat kalvot ja laittavat tippaa kohdun avuksi. Vesi oli hyvän väristä ja sitä tuli ihan kohtuullinen määrä. Sain samalla myös spinaalin (kerroinhan jo aikasemmin etten mtn kipulääkettä halua ja spinaalia pelkään yli kaiken) jonka taitava lääkäri laittoi hetkessä. Siinä lähti kaikki kivut (jotka ei kyllä olleet koko aikana kovia ja hyvin siedettäviä ja pärjäsin hyvin hengittelemällä) ja sain alkaa horkassa ja kasvoja raapiessa(spinaalin sivuoire joillekin) odottelemaan millon pikkuisen pää alkaisi pilkottamaan
Siinä meni vielä tunti, supistuksia tuli 10 min välein ja laimeita, yksi kunnon suppari piirtyi.
Yhtäkkiä tunsin kun vauvan pää laskeutui ja samalla sydänäänet heikkeni monitorissa. Kätilö sanoi että otapa jaloistas kii ja vedä ja ponnista niin kovaa kun jaksat. Sydänäänet hävisi ja tuli aina takasin 40-60 lyöden. Ei ilmeisesti ollut aikaa hukattavaksi joten tein työtä käskettyä.
En tuntenut supistuksia joten kätilö mahaa kokeillen tunnusteli ja kertoi milloin ponnistaa. Eka työnnöllä sain pään tulemaan puoleenväliin ja siinäpä sitten se supistus menikin. Toista odoteltiin ja kätilö sanoi että työnnä vaikkei supistuksia ollutkaan. Niinpä aloin taas tehdä työtä käskettyä, mutta ongelmana oli se että meistä kukaan ei tienny vauvan olevan sen kokoinen kun oli (4.5kg) ja odoteltiin paljon pienempää ultrauksen perusteella, joten vauvapa ei tullutkaan minun työntövoimalla vaan hoitava ja avustava kätilö sai vetää urakalla vauvan pihalle. Siitä seurauksena 2asteen repeämä (vajaa parikyt tikkiä)ja verenvuoto joka osottautui onneksi lieväksi. VAuva syntyi loppupeleissä kolmen työnnön jälkeen suhteellisen hyvinvoivana. Mustelmilla oli pikkuisella kasvot mutta muuten voi hyvin. 9/9/9 tuli pisteitä ja miinuspisteet väristä, eli kertokoot nuo numerot että paniikkia ei kuitenkaan loppupeleissä ollut, vaikka aika actionia se vauvan ulossaattaminen olikin.
Kätilö vaan tokas että ei susta isompaa ulos tuu, kudokset venyy mutta luut ei!
Osastolla meni 2 vrk enneku pystyin ollenkaan istumaan reikätyynylläkään ja lonkat on ihan kamalassa kunnossa edelleen, särkylääkettä 6h välein vaan naamaan niin pärjää. Mutta pieniä murheita tuollaisen ihanan palleron rinnalla!!!! <3
Lopputuloksena oli aaaaivan syötävän ihana vauva, pullea ja hyvin rauhallinen! Torstaina kotiuduttiin ja kotielämä on lähteny hyvin käyntiin. Pikkunen nukkuu yöt vieressä, syö ja nukkuu. Toissayönä herättiin aamulla siihen ku Nyytti oli pissannu läpi ja vaippa tursuili. Mutta ei haittaa, sitä syvempi uni, mitä täydempi vaippa, näköjään <3
Pikkuset kotona on ottanu hyvin vauvan vastaan, on hoitavia sylejä ja vauva ei ole moksiskaan sylitteliöistä, vaikka äidin sylissä onkin kaikista mieluiten ja rauhallisimmin!
Tämmöistä meille! Nyt onkin suurin osa tammikuisista saatettu päivänvaloon! Mulla saattaa vauvapuoleilu jäädä vähäiseks, ainakin vielä menee niin paljon aikaa tässä arjen opettelussa ja oman voinnin parantelussa että en vielä jaksa vauvapuolelle vääntäytyä. Mutta katotaan tässä ajanmittaaa, yritän ainaki välillä sielä käydä
Onnea kaikille vauvautuneille ja paljon jaksuja teille jotka nyyttiä vielä sielä massun lämmössä kannatte! :hug:
Terveisin emakko ja tyttö-nyytti 7vrk
Eli potra oli ja paljon potrempi mitä osattiin odottakaan!
Synnytys meni nopeasti ja hyvin. Sunnuntaina päivällä menin vuorokauden supistelujen jälkeen synnärille ja todettiin että 6 cm auki.
LAittoivat saliin jossa sain rentouttavia, peräruiskeen ja kohtapuolin ilokaasun. Supisteluista huolimatta kohdunsuulla ei tapahtunut mitään. Päättivät pari tuntia salissa olon jälkeen että puhkaisevat kalvot ja laittavat tippaa kohdun avuksi. Vesi oli hyvän väristä ja sitä tuli ihan kohtuullinen määrä. Sain samalla myös spinaalin (kerroinhan jo aikasemmin etten mtn kipulääkettä halua ja spinaalia pelkään yli kaiken) jonka taitava lääkäri laittoi hetkessä. Siinä lähti kaikki kivut (jotka ei kyllä olleet koko aikana kovia ja hyvin siedettäviä ja pärjäsin hyvin hengittelemällä) ja sain alkaa horkassa ja kasvoja raapiessa(spinaalin sivuoire joillekin) odottelemaan millon pikkuisen pää alkaisi pilkottamaan
Siinä meni vielä tunti, supistuksia tuli 10 min välein ja laimeita, yksi kunnon suppari piirtyi.
Yhtäkkiä tunsin kun vauvan pää laskeutui ja samalla sydänäänet heikkeni monitorissa. Kätilö sanoi että otapa jaloistas kii ja vedä ja ponnista niin kovaa kun jaksat. Sydänäänet hävisi ja tuli aina takasin 40-60 lyöden. Ei ilmeisesti ollut aikaa hukattavaksi joten tein työtä käskettyä.
En tuntenut supistuksia joten kätilö mahaa kokeillen tunnusteli ja kertoi milloin ponnistaa. Eka työnnöllä sain pään tulemaan puoleenväliin ja siinäpä sitten se supistus menikin. Toista odoteltiin ja kätilö sanoi että työnnä vaikkei supistuksia ollutkaan. Niinpä aloin taas tehdä työtä käskettyä, mutta ongelmana oli se että meistä kukaan ei tienny vauvan olevan sen kokoinen kun oli (4.5kg) ja odoteltiin paljon pienempää ultrauksen perusteella, joten vauvapa ei tullutkaan minun työntövoimalla vaan hoitava ja avustava kätilö sai vetää urakalla vauvan pihalle. Siitä seurauksena 2asteen repeämä (vajaa parikyt tikkiä)ja verenvuoto joka osottautui onneksi lieväksi. VAuva syntyi loppupeleissä kolmen työnnön jälkeen suhteellisen hyvinvoivana. Mustelmilla oli pikkuisella kasvot mutta muuten voi hyvin. 9/9/9 tuli pisteitä ja miinuspisteet väristä, eli kertokoot nuo numerot että paniikkia ei kuitenkaan loppupeleissä ollut, vaikka aika actionia se vauvan ulossaattaminen olikin.
Kätilö vaan tokas että ei susta isompaa ulos tuu, kudokset venyy mutta luut ei!
Osastolla meni 2 vrk enneku pystyin ollenkaan istumaan reikätyynylläkään ja lonkat on ihan kamalassa kunnossa edelleen, särkylääkettä 6h välein vaan naamaan niin pärjää. Mutta pieniä murheita tuollaisen ihanan palleron rinnalla!!!! <3
Lopputuloksena oli aaaaivan syötävän ihana vauva, pullea ja hyvin rauhallinen! Torstaina kotiuduttiin ja kotielämä on lähteny hyvin käyntiin. Pikkunen nukkuu yöt vieressä, syö ja nukkuu. Toissayönä herättiin aamulla siihen ku Nyytti oli pissannu läpi ja vaippa tursuili. Mutta ei haittaa, sitä syvempi uni, mitä täydempi vaippa, näköjään
<3Pikkuset kotona on ottanu hyvin vauvan vastaan, on hoitavia sylejä ja vauva ei ole moksiskaan sylitteliöistä, vaikka äidin sylissä onkin kaikista mieluiten ja rauhallisimmin!
Tämmöistä meille! Nyt onkin suurin osa tammikuisista saatettu päivänvaloon! Mulla saattaa vauvapuoleilu jäädä vähäiseks, ainakin vielä menee niin paljon aikaa tässä arjen opettelussa ja oman voinnin parantelussa että en vielä jaksa vauvapuolelle vääntäytyä. Mutta katotaan tässä ajanmittaaa, yritän ainaki välillä sielä käydä
Onnea kaikille vauvautuneille ja paljon jaksuja teille jotka nyyttiä vielä sielä massun lämmössä kannatte! :hug:
Terveisin emakko ja tyttö-nyytti 7vrk
Onnea vauvautuneille!:flower:
Ja tsemppiä vielä Mimsy, An-Ri ja muut masun kera!
Bassets Vaikka mullakin tuli verenhukkaa melko paljon synnytyksessä, kun istukka ei irronnut, niin kaikenkaikkiaan jäi synnytys mieleen ihan positiivisena. Vuoto tietysti sillä hetkellä pelästytti, mutta homma hoitui hienosti ja kotiutuessa hb oli jo 90, kun sain verta. Mä ajattelen taas olevani onnekas, kun kivunlievitys meni aivan nappiin, eikä missään vaiheessa tuntunut, että kivut olisi olleet ylivoimaisen sietämättömiä. Ja mulla on tosi huono kipukynnys, aina valittamassa, jos vähän sattuu... Tosin mulla mikään luomusynnytys ollutkaan: sain opiaattia, ilokaasua vetelin monta tuntia, epiduraalin ja siihen vielä toisen annoksen ja lopuksi PCB.
Emakko on sullakin ollut aika hurja synnytys! Näissä tarinoissa on jotenkin niin käsittämätöntä, miten se pieni vauva palkitsee koko homman, vaikka siinä kärsiikin itse! Toipumista sinulle!
Ja tsemppiä vielä Mimsy, An-Ri ja muut masun kera!
Bassets Vaikka mullakin tuli verenhukkaa melko paljon synnytyksessä, kun istukka ei irronnut, niin kaikenkaikkiaan jäi synnytys mieleen ihan positiivisena. Vuoto tietysti sillä hetkellä pelästytti, mutta homma hoitui hienosti ja kotiutuessa hb oli jo 90, kun sain verta. Mä ajattelen taas olevani onnekas, kun kivunlievitys meni aivan nappiin, eikä missään vaiheessa tuntunut, että kivut olisi olleet ylivoimaisen sietämättömiä. Ja mulla on tosi huono kipukynnys, aina valittamassa, jos vähän sattuu... Tosin mulla mikään luomusynnytys ollutkaan: sain opiaattia, ilokaasua vetelin monta tuntia, epiduraalin ja siihen vielä toisen annoksen ja lopuksi PCB.
Emakko on sullakin ollut aika hurja synnytys! Näissä tarinoissa on jotenkin niin käsittämätöntä, miten se pieni vauva palkitsee koko homman, vaikka siinä kärsiikin itse! Toipumista sinulle!
Onnea katapultti, emakko ja Tellu Po :flower:. Laskinkos Tellu Po ihan väärin, kun eikös tuo teidän pikkuinen ole vasta tänään 4vrk, niin kuin meidänkin pikkuinen? Tai sitten oon ihan pihalla, samana päivänä kun syntyivät
Hurjalta kuulosti emakon synnytys, taisi tulla pinon suurin vauva?
Täällä on vointi hyvä ja hyvin on mennyt. Esikoinenkin otti hyvin siskon vastaan, mikä oli yllätys. Hyvin syö ja on päivisinkin hereillä
Tsemppiä kovasti vielä oottaville.
t.Neiti10 ja Raappana 4vrk.
Hurjalta kuulosti emakon synnytys, taisi tulla pinon suurin vauva?
Täällä on vointi hyvä ja hyvin on mennyt. Esikoinenkin otti hyvin siskon vastaan, mikä oli yllätys. Hyvin syö ja on päivisinkin hereillä
Tsemppiä kovasti vielä oottaville.
t.Neiti10 ja Raappana 4vrk.
Täällähän on hiljentynyt ihan tosissaan. Onnea vauvautuneille :flower:
Minullakaan mitään uutta tai ihmeellistä kerrottavaa. Samaa vanhaa tuttua ja tylsääkin tylsempää odotusta. Ei auta kai oikeasti kuin vain odottaa. Minä vaan kun en haluaisi odottaa enää pitkään. Mielellään saisi vauva nyt syntyä tässä ihan parin päivän sisällä, tammikuun puolella kiitos! Eli toivon viimeistään tiistaina olevani synnärillä tosi toimissa, mutta toivoahan saa aika sitten näyttää miten käy.
Onkos meitä odottavia vielä montakin? vai joko jäin yksin viimeiseksi?
Mimsy & Mini 40+4
Minullakaan mitään uutta tai ihmeellistä kerrottavaa. Samaa vanhaa tuttua ja tylsääkin tylsempää odotusta. Ei auta kai oikeasti kuin vain odottaa. Minä vaan kun en haluaisi odottaa enää pitkään. Mielellään saisi vauva nyt syntyä tässä ihan parin päivän sisällä, tammikuun puolella kiitos! Eli toivon viimeistään tiistaina olevani synnärillä tosi toimissa, mutta toivoahan saa aika sitten näyttää miten käy.
Onkos meitä odottavia vielä montakin? vai joko jäin yksin viimeiseksi?
Mimsy & Mini 40+4
Tsemppiä Mimsy ja muut mahdolliset odottajat! Synnytys voi lähteä käyntiin kuitenkin ihan nopsaankin ilman pitkiä ennakkojuttuja.
Kyllä kuulostaa minunkin korvaan siltä, että kaikenlaista on ollut synnytyksissä. Eihän se kivuton keikka ole ja puhutaankin kivunlievityksestä eli ihan tunnottomaksi ei saa. Siihen on ihan hyvä varautua. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja kokevat synnytyksen eri tavalla - toiset sanovat, että voisivat synnyttää samantien toisen ja minusta taas tuntui, että nostan hattua monta lasta synnyttäneille! Kannattaa siis mennä ihan avoimin mielin synnytykseen ja luottaa siihen, että ihmiset siellä ovat ammattilaisia, jotka neuvovat eteenpäin.
Synnytyskertomusta. Meillä tosiaan alkoi tapahtua viikko sitten oikeastaan heti kun vuorokausi vaihtui viikko sitten maanantain puolelle. Puoliltaöin alkoi supistukset, tuli 6-10 min välein aluksi ja siitä lähti sitten napakoitumaan niin että sairaalaan lähdettiin viiden nurkilla. Siellä sitten tutkittiin, todettiin että nyt 2 cm auki ja kohdunkaula hävinnyt ja saatiin ensiksi kävellä vielä tunti käytävillä, minkä jälkeen tsekattiin uudestaan > 3,5 cm auki ja mentiin saliin.
Alku mentiin siellä kaurapusseilla ja ilokaasulla - mulla se toimi, ei tullut huonoa oloa vaan katkaisi pahimman terän supistuskivuilta. Yhdentoista maissa sain epiduraalin, mikä toi kyllä muutamaksi tunniksi tosi mukavan olon, mutta kun homma ei kunnolla edennyt, niin yhdeltä puhkaistiin kalvot ja sitten alkoikin synnytys edetä ihan eri malliin, avauduin - paineentunne oli kyllä valtava ja kipuisa.
Varsinainen ponnistusvaihe vei noin 50 minsaa ja varmaan harjoitusponnistuksia saman aikaa. Lopussa jouduttiin vielä ottamaan imukuppi käyttöön kun vauvan sydänäänet alkoi heitellä joka supistuksen jälkeen ja tehtiin eppari. Lääkärin mukaan olisi kohta tullut ihan muutenkin mutta eivät uskaltaneet odottaa. Huh, mikä helpotus kun tyttö oli viimein saatu synnytettyä!
Itse ällistyin oikeastaan siitä, kuinka kipeää ponnistus teki vaikka en ollut odottanutkaan tuota miksikään hupikeikaksi. Ja mulla tietenkin tuo vei vielä aikaa. Minusta ponnistusvaihe tuntui pitkältä, miehestä lyhyeltä. Se on aina mistä vinkkelistä katsoo.
Nyt kun tuo pieni tyttö tuolla tuhisee, niin kaiken vaivan ja kivun arvoinen hän on. Hänen vuokseen tekisin sen uudestaankin. Synnytys on kuitenkin niin rajallinen ajaltaan, että kyllä sen kestää! Ja minun tapauksessa vaikka supistukset tuntui, niin jonkinlaista lievitystä niihin sai ja epiduraali toimi kuin unelma - paineen tunteeseenhan sillä ei ole vaikutusta.
Tsemppiä siis vielä kaikille odottajille!
Katapultti ja tyttönen ikää yksi viikko =)
Kyllä kuulostaa minunkin korvaan siltä, että kaikenlaista on ollut synnytyksissä. Eihän se kivuton keikka ole ja puhutaankin kivunlievityksestä eli ihan tunnottomaksi ei saa. Siihen on ihan hyvä varautua. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja kokevat synnytyksen eri tavalla - toiset sanovat, että voisivat synnyttää samantien toisen ja minusta taas tuntui, että nostan hattua monta lasta synnyttäneille! Kannattaa siis mennä ihan avoimin mielin synnytykseen ja luottaa siihen, että ihmiset siellä ovat ammattilaisia, jotka neuvovat eteenpäin.
Synnytyskertomusta. Meillä tosiaan alkoi tapahtua viikko sitten oikeastaan heti kun vuorokausi vaihtui viikko sitten maanantain puolelle. Puoliltaöin alkoi supistukset, tuli 6-10 min välein aluksi ja siitä lähti sitten napakoitumaan niin että sairaalaan lähdettiin viiden nurkilla. Siellä sitten tutkittiin, todettiin että nyt 2 cm auki ja kohdunkaula hävinnyt ja saatiin ensiksi kävellä vielä tunti käytävillä, minkä jälkeen tsekattiin uudestaan > 3,5 cm auki ja mentiin saliin.
Alku mentiin siellä kaurapusseilla ja ilokaasulla - mulla se toimi, ei tullut huonoa oloa vaan katkaisi pahimman terän supistuskivuilta. Yhdentoista maissa sain epiduraalin, mikä toi kyllä muutamaksi tunniksi tosi mukavan olon, mutta kun homma ei kunnolla edennyt, niin yhdeltä puhkaistiin kalvot ja sitten alkoikin synnytys edetä ihan eri malliin, avauduin - paineentunne oli kyllä valtava ja kipuisa.
Varsinainen ponnistusvaihe vei noin 50 minsaa ja varmaan harjoitusponnistuksia saman aikaa. Lopussa jouduttiin vielä ottamaan imukuppi käyttöön kun vauvan sydänäänet alkoi heitellä joka supistuksen jälkeen ja tehtiin eppari. Lääkärin mukaan olisi kohta tullut ihan muutenkin mutta eivät uskaltaneet odottaa. Huh, mikä helpotus kun tyttö oli viimein saatu synnytettyä!
Itse ällistyin oikeastaan siitä, kuinka kipeää ponnistus teki vaikka en ollut odottanutkaan tuota miksikään hupikeikaksi. Ja mulla tietenkin tuo vei vielä aikaa. Minusta ponnistusvaihe tuntui pitkältä, miehestä lyhyeltä
. Se on aina mistä vinkkelistä katsoo.Nyt kun tuo pieni tyttö tuolla tuhisee, niin kaiken vaivan ja kivun arvoinen hän on. Hänen vuokseen tekisin sen uudestaankin. Synnytys on kuitenkin niin rajallinen ajaltaan, että kyllä sen kestää! Ja minun tapauksessa vaikka supistukset tuntui, niin jonkinlaista lievitystä niihin sai ja epiduraali toimi kuin unelma - paineen tunteeseenhan sillä ei ole vaikutusta.
Tsemppiä siis vielä kaikille odottajille!
Katapultti ja tyttönen ikää yksi viikko =)
Viimeksi muokattu:
Nostellaanpas pinoa, kun onhan täällä vielä odottajiakin kai.
Neiti10 oikein laskit, mulla näköjään tuottaa tuo kolmeen laskeminen vaikeuksia, eli vauva on nyt siis 5 vrk vanha.
Me käytiin tänään painokontrollissa neuvolassa, kun sairaalassa paino laski 10,5 prosenttia, joskin kääntyi nousuun ennen kotiin lähtöä. Nyt jo lähestytään syntymäpainoa eikä siis hätää painonnousun suhteen.
Mielenkiintoisia synnytyskertomuksia. Jospa vielä vähän täydennän omaani. Ilokaasua tarjottiin aluksi (sain siis epiduraalin myöhemmin), mutta siitä en kokenut saavani mitään, mulle ihan yhtä tyhjän kanssa, mitä nyt hiukan vaikeutti hengittämistä. Epiduraalin laiton jälkeen olisin voinut melkein nukkua hiukan, niin hyvä olo oli. En kuitenkaan nukkunut, kun synnytys eteni koko ajan ihan hyvin. Istuskelin jumppapallon pääll, jotta vauva laskeutuisi. Kalvot oli puhkaistu vähän aiemmin ja lapsivettä tuli vähän välia (mun mielestä ihan hirveän paljon).
Sain uuden puudutussatsin parin tunnin päästä, kun piti alkaa harjoitusponnistelemaan ja se tuntui ihan luonnottomalta! Jotenkin vaan ihan väärältä. Mun teki supistusten aikana päin vastoin laittaa jalat ristiin ja pidätellä. Uuden lääkesatsin jälkeen kuitenkin helpotti ja osasin alkaa ponnistelemaan, vaikka mitään ponnistammisen tarvetta ei koko aikana tullut. Tein vain työtä käskettyä. Kerroin aina kätilölle, että nyt tulee taas supistus ja sitten työnnettiin. Yllätti, että se voi olla noin järjestelmällistä ja kontrolloitua. No lopussa se kontrolli ehkä hiukan väheni, kun oli pakko puskea se vauva ulos.
Ponnistukset olivat ilmeisen rajuja, mulla nimittäin tuli koko leuka, kaula ja vähän naamaakin täyteen verenpurkaumia. En ollut mikään eteerisen kaunis synnyttänyt äiti tosiaankaan! Ihan monsteri. Jopa silmämunassa oli pieni verenpurkauma.
Tuolla jo kerroinkin, että kolmannen asteen repeämät tuli ja leikkaussaliin pääsyä ja istukan irrottamista sai odottaa pari tuntia. Mua alkoi väsyttää, kun verenhukka uuvutti. Miestä oli kuulemma pelottanut aika paljon. Tikkien määrää en tiedä, kukaan ei niitä minnekään kirjannut eikä halunnut kertoa jälkeenpäin. Kaipa niitä tuli useampi kymmenen... Mutta niin kuin aiemmin jo sanoin, joka päivä on paranemisen suhteen parempi kuin edellinen. Nyt olen jo käynyt ulkona kävelyillä ja istuminenkin onnistuu. Eli repeämät ei välttämättä osoittaudu seuraamuksiltaan ihan kauheiksi, vaikka siltä ensin saattaa tuntua ja jokainen niitä pelkää. Fysioterapeutti kävi juttelemassa jo osastolla ja saan myöhemmin hänelle lähetteen. Saattaa kuitenkin olla, etten sitä edes tule tarvitsemaan. Lantionpohjan lihakset on jo löytyneet ja ne toimii edelleen. Kun kivut saadaan kokonaan pois, niitä on myös helpompi käyttää.
Nyt meillä alkaa ruokailu. On vaan ihan käsittämättömän söpö tuo vauva.
Tellu Po ja vauva 5 vrk
Neiti10 oikein laskit, mulla näköjään tuottaa tuo kolmeen laskeminen vaikeuksia, eli vauva on nyt siis 5 vrk vanha.
Me käytiin tänään painokontrollissa neuvolassa, kun sairaalassa paino laski 10,5 prosenttia, joskin kääntyi nousuun ennen kotiin lähtöä. Nyt jo lähestytään syntymäpainoa eikä siis hätää painonnousun suhteen.
Mielenkiintoisia synnytyskertomuksia. Jospa vielä vähän täydennän omaani. Ilokaasua tarjottiin aluksi (sain siis epiduraalin myöhemmin), mutta siitä en kokenut saavani mitään, mulle ihan yhtä tyhjän kanssa, mitä nyt hiukan vaikeutti hengittämistä. Epiduraalin laiton jälkeen olisin voinut melkein nukkua hiukan, niin hyvä olo oli. En kuitenkaan nukkunut, kun synnytys eteni koko ajan ihan hyvin. Istuskelin jumppapallon pääll, jotta vauva laskeutuisi. Kalvot oli puhkaistu vähän aiemmin ja lapsivettä tuli vähän välia (mun mielestä ihan hirveän paljon).
Sain uuden puudutussatsin parin tunnin päästä, kun piti alkaa harjoitusponnistelemaan ja se tuntui ihan luonnottomalta! Jotenkin vaan ihan väärältä. Mun teki supistusten aikana päin vastoin laittaa jalat ristiin ja pidätellä.
Uuden lääkesatsin jälkeen kuitenkin helpotti ja osasin alkaa ponnistelemaan, vaikka mitään ponnistammisen tarvetta ei koko aikana tullut. Tein vain työtä käskettyä. Kerroin aina kätilölle, että nyt tulee taas supistus ja sitten työnnettiin. Yllätti, että se voi olla noin järjestelmällistä ja kontrolloitua. No lopussa se kontrolli ehkä hiukan väheni, kun oli pakko puskea se vauva ulos.Ponnistukset olivat ilmeisen rajuja, mulla nimittäin tuli koko leuka, kaula ja vähän naamaakin täyteen verenpurkaumia. En ollut mikään eteerisen kaunis synnyttänyt äiti tosiaankaan!
Ihan monsteri. Jopa silmämunassa oli pieni verenpurkauma.Tuolla jo kerroinkin, että kolmannen asteen repeämät tuli ja leikkaussaliin pääsyä ja istukan irrottamista sai odottaa pari tuntia. Mua alkoi väsyttää, kun verenhukka uuvutti. Miestä oli kuulemma pelottanut aika paljon. Tikkien määrää en tiedä, kukaan ei niitä minnekään kirjannut eikä halunnut kertoa jälkeenpäin. Kaipa niitä tuli useampi kymmenen... Mutta niin kuin aiemmin jo sanoin, joka päivä on paranemisen suhteen parempi kuin edellinen. Nyt olen jo käynyt ulkona kävelyillä ja istuminenkin onnistuu. Eli repeämät ei välttämättä osoittaudu seuraamuksiltaan ihan kauheiksi, vaikka siltä ensin saattaa tuntua ja jokainen niitä pelkää. Fysioterapeutti kävi juttelemassa jo osastolla ja saan myöhemmin hänelle lähetteen. Saattaa kuitenkin olla, etten sitä edes tule tarvitsemaan. Lantionpohjan lihakset on jo löytyneet ja ne toimii edelleen.
Kun kivut saadaan kokonaan pois, niitä on myös helpompi käyttää.Nyt meillä alkaa ruokailu. On vaan ihan käsittämättömän söpö tuo vauva.
Tellu Po ja vauva 5 vrk
Oi teitä jo vauvautuneita, olen kyllä kateellinen. Taisinkin jäädä viimeiseksi odottajaksi, tai ainakin viimeinen aktiivisempi täällä. Huoh... mä olen niin kypsä tähän odotukseen. Mutta no, tänään sentään jo alkaa lupailevia merkkejä olla. Vähän tullu tuhruista vuotoo ja limatulpan bongasin eilen illalla joten ehkä tämä tästä. Josko sitä jo huomenna...
Mimsy & Mini 40+5
Mimsy & Mini 40+5
Tulin lisäilemään omaa synnytyskertomustani vihdoin ja viimein! Meillä poika tänään 2 vk, ja kyllä on mennyt aika nopeasti! Poika on jo iso, siirryttiin 44-46cm bodyista 50 cm. Täällä arki on sujunut muuten toodella hienosti. Poika on kiltti, syö ja nukkuu. Taidetaan opettaa meidän esikoinen vähän liian hyville, sillä toinen nukkuu meidän keskellä öisin... äiti on niin onnesta vieläkin sekaisin! ei ole yhtään mielialat vaihdellut synnytyksen jälkeen, mistä olenkin hieman yllättynt. Toine vaan on niiiin ihana! :heart:
Niiskuneiti ja poju 2vk
Perjantaina 13.1 käytiin svolla korkeitten verenpaineiden ja unettomuuden takia. Lääkäriä odoteltiin 2,5 tuntia, ja odotus palkittiin. lääkäri teki kovakouraisen sisätutkimuksen ja päätettiin maanantaina aloitella käynnistämistä. Kotiin pääsin, koska en osastolle halunnut jäädä.
14.1 Kovakourainen sisätutkimus tuotti heti aamulla tulosta, ja limatulppa lähti irtoilemaan. Myös muutamia kipeitä supistuksia saatiin aikaiseksi. Illalla verenpaineet lähti korkeaan nousuun 180/110 luokkaa ja pissaan ilmesti kaksi plussaa proteiiniin. Taas lähdettiin svolle, jossa kohtalona oli osastolle jäänti. Yöllä en saanut nukuttua kun tunnin.
15.1 aamulla oli lääkärin tarkastus, ja olin huimasti sormelle auki, ja kaulaakin enää 2cm jäljellä. Lääkäri kyseli vointiani, ja totesimme että synnytystä alettaisiin käynnistelemään heti. Paineetkin korkeat. Kaikki siis alkoi sunnuntaina noin 11 maissa aamulla. Sain ensimmäisen tabletin suun kautta, ja alkoi kipeät supistukset. Niitä jatkui viiden minuutin välein, ilta kuuteen asti. Sain peräruiskeen ja kipupiikin, joka harmikseni kadotti supistukset. Uuden käynnistyslääkkeen sain 7 aikaan illalla, jolloin katsotaan synnytyksen alkaneeksi.
Kipeitä supistuksia tuli 5 minuutin välein, välillä yritin maata sängyssä syvään hengittäen, välillä jumppapallon päällä istuen, kävelyä yrittiin, lämmintä suihkua sekä kuumapakkausta. Myöskin jotakin tärinälaitetta kokeiltiin, mutta kipu oli omasti mielestä liian kovaa. Vähän ennen kahta pyysin saada kipupiikkiä, mutta ensin piti tarkistaa vauvan sykkeet. Makasin käyrillä, jonne piirtin supistuksia, vauvan sykkeet lähtivät notkahtelemaan alle 90 välillä, kätilö tuli paikalle, ja sanoin hälyttäneensä myös lääkärin katsomaan tilannetta. Lääkäri tutki paikat, 2cm auki ja kaula hävinnyt. Kiireesti lähdettiin saliin, jossa lääkäri puhkaisi kalvot ja vauvalle laitettiin anturi päähän. Salissa vauvan sykkeet pysyivät normaaleina. mies tuli saliin puoli kolmen maissa ja kipupiikin sain kolmen kieppeillä. Supistuksia tuli neljän minuutin välein, ja tärisin kivusta. Piikin kanssa kärvistelin puoli viiteen asti, jolloin totesin että kipu on liian kovaa. Taas tutkittiin tilannetta, ja paikat auki 3 cm ja vauvan pää tuntui alhaalla. Kätilö soitteli anestialääkäriä laittamaan epiduraalipuudutetta. Sitä ennen laitettiin vielä tippaa käteen. Vihdoin ja viimein 5.30 sain puudutteen. supistukset tuli 4 min välein, ja kun puudute alkoi vaikuttaa olo tuntui taivaalliselta. Supistuksia ei tuntunut, mutta aina supistuksen tultua, tunsin kovaa painetta alapäässä. Vauva oli tulossa alaspäin. välillä sain torkahdeltua ja mies nukkui sikiöasennossa keinutuolissa vieressä. Vähän ennen seitsämää paineen tunne alkoi tulla kovemmaksi ja siirryin jo puoli-istuvaan asentoon. Kätilö tutki paikat, 4 cm auki ja vauva tullut taas alaspäin. Sain jugurttia, mutta eipä sitä hirveästi tehnyt mieli syödä. Paineentunne tuntui kasvavan. Vähän jälkeen kahdeksan paineentunne oli niin sietämätön että supistuksen tullessa, paineentunne laittoi puuskuttamaan. Soitin kätilön paikalle, joka teki sisätutkimuksen, ja totesi paikat olevan täysin auki ja 8.22 alkoi ponnistusvaihde. Koko tapahtuma tuli puuntakaa, en ollut osannut odottaa vielä ponnistusta, mutta niin sitä laitettiin jalat koukkuun ja molempien kätilöiden kylkiin kiinni ja aloitettiin ponnistaminen. Kätilöt tsemppasivat ja mies piti kädestä kiinni. puuskutin kaikessa hiljaisuudessa, en huutanut, pihisin vain. Supistusten välissä mies juotti mehua pillin kautta, ja sitten taas ponnistettiin. Kätilö sanoi pään näkyvän ja sanoi että paljon on lapsella tukkaa. Kysyi haluanko kokeilla, ensin vastasin että en, mutta sitten kokeilin, ja jestas mikä pehmoinen ja paksu tukka! Vielä oli ponnistettava. Kun pää saatiin ulos, lähti poika kääntymään vasemmalle kyljelle, ja tuli kuin itsestään lopuksi ulos. 8.53 kuultiin pojan komeat kirkaisut ja kätilö sai pissit heti päällensä. Jälkeiset syntyi 7 min päästä eli tasan 9.00. Poika saatiin rinnalle ja kätilöopistelija laittoi alakertaan muutaman tikin. Sain kovasti kehuja kätilöiltä, että synnytys sujui kuin ammattilaiselta ensikertalaiseksi. mieheltä sain kanssa myönteistä palautetta, oli kokoajan odottanut milloin alan huutamaan ja kiroilemaan, toisin kävi. Vaikka luvattua tyttöä ei tullut, saimme maailman ihanimman poikavauvan tummine silmineen ja mustan paksun tukan kera. Tuota rakkautta ei voita mikään. <3
Meillä poika tänään 2 vk, ja kyllä on mennyt aika nopeasti! Poika on jo iso, siirryttiin 44-46cm bodyista 50 cm. Täällä arki on sujunut muuten toodella hienosti. Poika on kiltti, syö ja nukkuu. Taidetaan opettaa meidän esikoinen vähän liian hyville, sillä toinen nukkuu meidän keskellä öisin... äiti on niin onnesta vieläkin sekaisin! ei ole yhtään mielialat vaihdellut synnytyksen jälkeen, mistä olenkin hieman yllättynt. Toine vaan on niiiin ihana! :heart:Niiskuneiti ja poju 2vk
Perjantaina 13.1 käytiin svolla korkeitten verenpaineiden ja unettomuuden takia. Lääkäriä odoteltiin 2,5 tuntia, ja odotus palkittiin. lääkäri teki kovakouraisen sisätutkimuksen ja päätettiin maanantaina aloitella käynnistämistä. Kotiin pääsin, koska en osastolle halunnut jäädä.
14.1 Kovakourainen sisätutkimus tuotti heti aamulla tulosta, ja limatulppa lähti irtoilemaan. Myös muutamia kipeitä supistuksia saatiin aikaiseksi. Illalla verenpaineet lähti korkeaan nousuun 180/110 luokkaa ja pissaan ilmesti kaksi plussaa proteiiniin. Taas lähdettiin svolle, jossa kohtalona oli osastolle jäänti. Yöllä en saanut nukuttua kun tunnin.
15.1 aamulla oli lääkärin tarkastus, ja olin huimasti sormelle auki, ja kaulaakin enää 2cm jäljellä. Lääkäri kyseli vointiani, ja totesimme että synnytystä alettaisiin käynnistelemään heti. Paineetkin korkeat. Kaikki siis alkoi sunnuntaina noin 11 maissa aamulla. Sain ensimmäisen tabletin suun kautta, ja alkoi kipeät supistukset. Niitä jatkui viiden minuutin välein, ilta kuuteen asti. Sain peräruiskeen ja kipupiikin, joka harmikseni kadotti supistukset. Uuden käynnistyslääkkeen sain 7 aikaan illalla, jolloin katsotaan synnytyksen alkaneeksi.
Kipeitä supistuksia tuli 5 minuutin välein, välillä yritin maata sängyssä syvään hengittäen, välillä jumppapallon päällä istuen, kävelyä yrittiin, lämmintä suihkua sekä kuumapakkausta. Myöskin jotakin tärinälaitetta kokeiltiin, mutta kipu oli omasti mielestä liian kovaa. Vähän ennen kahta pyysin saada kipupiikkiä, mutta ensin piti tarkistaa vauvan sykkeet. Makasin käyrillä, jonne piirtin supistuksia, vauvan sykkeet lähtivät notkahtelemaan alle 90 välillä, kätilö tuli paikalle, ja sanoin hälyttäneensä myös lääkärin katsomaan tilannetta. Lääkäri tutki paikat, 2cm auki ja kaula hävinnyt. Kiireesti lähdettiin saliin, jossa lääkäri puhkaisi kalvot ja vauvalle laitettiin anturi päähän. Salissa vauvan sykkeet pysyivät normaaleina. mies tuli saliin puoli kolmen maissa ja kipupiikin sain kolmen kieppeillä. Supistuksia tuli neljän minuutin välein, ja tärisin kivusta. Piikin kanssa kärvistelin puoli viiteen asti, jolloin totesin että kipu on liian kovaa. Taas tutkittiin tilannetta, ja paikat auki 3 cm ja vauvan pää tuntui alhaalla. Kätilö soitteli anestialääkäriä laittamaan epiduraalipuudutetta. Sitä ennen laitettiin vielä tippaa käteen. Vihdoin ja viimein 5.30 sain puudutteen. supistukset tuli 4 min välein, ja kun puudute alkoi vaikuttaa olo tuntui taivaalliselta. Supistuksia ei tuntunut, mutta aina supistuksen tultua, tunsin kovaa painetta alapäässä. Vauva oli tulossa alaspäin. välillä sain torkahdeltua ja mies nukkui sikiöasennossa keinutuolissa vieressä. Vähän ennen seitsämää paineen tunne alkoi tulla kovemmaksi ja siirryin jo puoli-istuvaan asentoon. Kätilö tutki paikat, 4 cm auki ja vauva tullut taas alaspäin. Sain jugurttia, mutta eipä sitä hirveästi tehnyt mieli syödä. Paineentunne tuntui kasvavan. Vähän jälkeen kahdeksan paineentunne oli niin sietämätön että supistuksen tullessa, paineentunne laittoi puuskuttamaan. Soitin kätilön paikalle, joka teki sisätutkimuksen, ja totesi paikat olevan täysin auki ja 8.22 alkoi ponnistusvaihde. Koko tapahtuma tuli puuntakaa, en ollut osannut odottaa vielä ponnistusta, mutta niin sitä laitettiin jalat koukkuun ja molempien kätilöiden kylkiin kiinni ja aloitettiin ponnistaminen. Kätilöt tsemppasivat ja mies piti kädestä kiinni. puuskutin kaikessa hiljaisuudessa, en huutanut, pihisin vain. Supistusten välissä mies juotti mehua pillin kautta, ja sitten taas ponnistettiin. Kätilö sanoi pään näkyvän ja sanoi että paljon on lapsella tukkaa. Kysyi haluanko kokeilla, ensin vastasin että en, mutta sitten kokeilin, ja jestas mikä pehmoinen ja paksu tukka! Vielä oli ponnistettava. Kun pää saatiin ulos, lähti poika kääntymään vasemmalle kyljelle, ja tuli kuin itsestään lopuksi ulos. 8.53 kuultiin pojan komeat kirkaisut ja kätilö sai pissit heti päällensä. Jälkeiset syntyi 7 min päästä eli tasan 9.00. Poika saatiin rinnalle ja kätilöopistelija laittoi alakertaan muutaman tikin. Sain kovasti kehuja kätilöiltä, että synnytys sujui kuin ammattilaiselta ensikertalaiseksi. mieheltä sain kanssa myönteistä palautetta, oli kokoajan odottanut milloin alan huutamaan ja kiroilemaan, toisin kävi. Vaikka luvattua tyttöä ei tullut, saimme maailman ihanimman poikavauvan tummine silmineen ja mustan paksun tukan kera. Tuota rakkautta ei voita mikään. <3
Viimeksi muokattu: