**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!
- Viestiketjun aloittaja Pinsuli
- Ensimmäinen viesti
Tervehdys pitkästä aikaa :wave:
Niin se meidänkin mussukka syntyi maailmaan piiitkän odotuksen jälkeen, pääsen siis jonon jatkoksi näköjään listan perälle minne kuulunkin, olihan LA:nikin jonon viimeisenä.
Eli suloinen poikamme syntyi 5.2. klo 23:27, pituutta huimat 55cm ja painoa 4020g
Sylin täydeltä onnea meille jokaiselle! <3
Niin se meidänkin mussukka syntyi maailmaan piiitkän odotuksen jälkeen, pääsen siis jonon jatkoksi näköjään listan perälle minne kuulunkin, olihan LA:nikin jonon viimeisenä.
Eli suloinen poikamme syntyi 5.2. klo 23:27, pituutta huimat 55cm ja painoa 4020g
Sylin täydeltä onnea meille jokaiselle! <3
Onnea vielä viimosille! <3
Alkoikohan tässä olla nyt kaikki? Harmittaa kuinka moni jätti ilmoittamatta synnytyksestä, mutta olihan se vähän arvattavissakin...
muoks/ Päivitetty Olen päivittänyt myös uudemmasta Facebook -ryhmästä (johon voi halutessaan vieläkin liittyä!) synnyttäneiden tiedot.
Pinsuli ja pikkunen 1kk 1vko <3
<3Alkoikohan tässä olla nyt kaikki? Harmittaa kuinka moni jätti ilmoittamatta synnytyksestä, mutta olihan se vähän arvattavissakin...
muoks/ Päivitetty
Olen päivittänyt myös uudemmasta Facebook -ryhmästä (johon voi halutessaan vieläkin liittyä!) synnyttäneiden tiedot.Pinsuli ja pikkunen 1kk 1vko <3
Viimeksi muokattu:
Onnea kaikille viimeisillekin vauvautuneille! =)
Tässä se kauan aikomani synnytyskertomus sitten viimein... Tulipa hieman pitkähkö... :ashamed: Ihanaa kevättä kaikille!! :heart:
Äitiyspolilta lääkäri soitti torstaina, että koska kohdunsuun tilanne oli hyvä (sormelle auki ja pehmennyt) sekä painoarvio jo 3,8kg, synnytys voitaisiin käynnistää maanantaina, ellei itsestään ala syntymään viikonloppuna. Ei alkanut, ainoastaan su-ma välisenä yönä tuli vaimeita supistuksia n. 4krt/h.
Ma-aamuna menin klo 9 osastolle. Makasin hetken käyrillä, jonka aikana tuli muutamia vaimeita supistuksia. Lääkäri tarkisti tilanteen ja ehdotti ballonkikäynnistystä kypsyttämään kohdunsuuta. Ballonki laitettiin n.10.30, jonka jälkeen kohdunsuulla epämukavaa oloa ja supistukset voimistui. Klo 15-16 välillä valui vettä lakanalle, epäiltiin lapsivettä, mutta koska enempää ei tullut, arveltiin että vesipallo oli puhjennut katetrista ja se otettiin pois. Supistukset pikkuhiljaa heikkenivät iltaa kohti, ja niitä tuli melko harvakseltaan. Illalla nukkumaan mennessä supistukset taas hieman voimistui, niitä tuli n. 7min välein. Eivät olleet kovin kipeitä, mutta häiritsivät unen saantia. Sain panadolin ja unitabletin, jotta saan yön nukuttua rauhassa.
Ti-aamuna lääkäri tarkisti jälleen tilanteen ja olin yllätyksekseni auennut jo 4cm. Tilanne näytti oikein hyvältä, joten saisin lähtä synnytysosastolle heti kun paikka vapautuu. Aamupäivällä sain peräruiskeen, jonka jälkeen (hieman ennen klo 11) kävelin hoitajan kanssa synnytysosastolle. Mies tuli sinne heti perässä kotoa. Makoilin hetken käyrillä, mutta koska laite oli rikki, siirryttiin toiseen saliin. Supistuksia tuli jonkin verran, mutta ne olivat edelleen melko laimeita. Toisessa salissa lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot, jonka jälkeen makasin käyrillä. Sain oksitosiinitipan lisäämään supistuksia ja otettiin verinäytteet mahdollista leikkausta varten.
Supistukset voimistui pikkuhiljaa ja alkoivat olla kipeitä. Synnytyksen aluksi merkattiin 13.30. Rauhallisella hengittelyllä kuitenkin selvisin niistä. Iltapäivällä siirryin istumaan jumppapallon päälle sängyn viereen ja mies hieroi selästä pisteitä. Hieronta auttoi pahimpaan kipuun. Mies kävi välillä syömässä ja itse söin välipalaa supistusten välillä. Pääsin edelleen käymään itse vessassa, vaikka toimiminen olikin hidasta. Myöhemmin iltapäivällä en jaksanut enää istua, joten siirryin takaisin makuulle. Supistukset alkoi olla jo melko kipeitä. (Oksitosiiniannosta lisättiin aina välillä.) Kätilö ehdotti epiduraalia, koska anestesialääkäri olisi vielä hetken osastolla ennen kuin lähtisi muualle (eikä tulisi sieltä ihan heti takaisin). Anestesialääkäri tuli juuri sopivasti (n. klo 17?), kun aloin olla jo tosi kipeä ja supistuksia tuli koko ajan. Epiduraalin laitto sujui hyvin, pistokset ei juuri tuntuneet miltään supistusten rinnalla. Suurin vaikeus oli pysyä liikkumatta supistuksen aikana. Puudutus alkoi toimia pian ja vei pois supistuskivut. Ainoastaan paineentunne jäi. Makoilin sängyllä ja sain vähän kerättyä voimia seuraavaan vaiheeseen. Mies kävi syömässä, yritin vähän nukkua, mutta en saanut unta. Vaihdeltiin välillä asentoa puolelta toiselle.
Illalla supistuskivut alkoivat tulla takaisin. Sanoin hoitajalle, että nyt käy taas kipeää. Olin n. 8cm auki. Kokeilin hetken maata konttausasennossa, mutta siinä oli niin hankala olla, että en jaksanut kuin 10min. Vaihdettiin kylkimakuulle. Paineentunne kasvoi koko ajan, kunnes piti jo pidätellä. Olin auki n. 9cm ja reunoja oli vähän jäljellä, joten en saanut vielä ponnistaa. Pidättely oli tosi hankalaa, koska paineen tunne oli todella kova. Sain alkaa kevyesti ponnistelemaan kun kätilöiden vuoro vaihtui (n. klo 22) ja vuoroin ponnistin ja vuoroin ähkin paineentunnetta pois. Ponnistusvaihe kesti vähän alle 2h. Jossain vaiheessa siirryin selälleen ponnistamaan. Löysin oikean suunnan lähes heti ja ponnistaminen onnistui hyvin. En tajunnut ympäröivästä maailmasta juuri mitään, kun keskityin vaan ponnistamaan ja supistuksiin. Helpotti, kun sai tehdä jotain konkreettista. Vauva laskeutui hyvin ja sydänäänet pysyivät hyvinä. Loppuvaiheessa kuitenkin vauva alkoi jumittaa, eikä halunnut tulla kulman takaa ulos. Tätä vaihetta kesti jonkin aikaa, vaikka kätilöiden mukaan seuraavalla se syntyy. Juuri kun kätilö ehdotti imukuppia ja huoneeseen tuli lääkäri ja muita henkilöitä (en tiedä ketä, en nähnyt niitä), vauva alkoi taas liikkua alaspäin. Kätilöopiskelija leikkasi välilihan (tuntui vain terävä vetäisy), jonka jälkeen syntyi pää ja pian perässä koko vauva klo 00.06. Alkoi heti itkeä ja isi leikkasi napanuoran. En oikein osannut muuta kuin vaan hengitellä helpotuksesta. Vauva nostettiin mahan päälle, jossa sai makoilla n.1,5h. Jälkeisvaihe kesti 6min, en sitä juurikaan huomannut. Istukka syntyi helposti ja kokonaisena, kalvot ehjinä. Kätilöopiskelija ompeli leikkaushaavan ja muutamia tikkejä sisälle. Paikkauksen jälkeen isi kylvetti vauvan. En uskaltanut nousta ylös, koska olo oli niin heikko, joten kätilöt pesivät ja pissattivat minut sängyllä. Saimme iltapalaa ja kahvia huoneeseen, jonka jälkeen siirryin pyörätuolilla osastolle. Isi lähti kotiin nukkumaan, koska sille yölle ei ollut perhehuonetta vapaana. Vauva nukkui loput yöstä kansliassa, jotta sain rauhassa nukkua. Isi sai tulla perhehuoneeseen seuraavana päivänä meidän kanssa.
Lauantaina päästiin kotiin.
Tässä se kauan aikomani synnytyskertomus sitten viimein... Tulipa hieman pitkähkö... :ashamed: Ihanaa kevättä kaikille!! :heart:
Äitiyspolilta lääkäri soitti torstaina, että koska kohdunsuun tilanne oli hyvä (sormelle auki ja pehmennyt) sekä painoarvio jo 3,8kg, synnytys voitaisiin käynnistää maanantaina, ellei itsestään ala syntymään viikonloppuna. Ei alkanut, ainoastaan su-ma välisenä yönä tuli vaimeita supistuksia n. 4krt/h.
Ma-aamuna menin klo 9 osastolle. Makasin hetken käyrillä, jonka aikana tuli muutamia vaimeita supistuksia. Lääkäri tarkisti tilanteen ja ehdotti ballonkikäynnistystä kypsyttämään kohdunsuuta. Ballonki laitettiin n.10.30, jonka jälkeen kohdunsuulla epämukavaa oloa ja supistukset voimistui. Klo 15-16 välillä valui vettä lakanalle, epäiltiin lapsivettä, mutta koska enempää ei tullut, arveltiin että vesipallo oli puhjennut katetrista ja se otettiin pois. Supistukset pikkuhiljaa heikkenivät iltaa kohti, ja niitä tuli melko harvakseltaan. Illalla nukkumaan mennessä supistukset taas hieman voimistui, niitä tuli n. 7min välein. Eivät olleet kovin kipeitä, mutta häiritsivät unen saantia. Sain panadolin ja unitabletin, jotta saan yön nukuttua rauhassa.
Ti-aamuna lääkäri tarkisti jälleen tilanteen ja olin yllätyksekseni auennut jo 4cm. Tilanne näytti oikein hyvältä, joten saisin lähtä synnytysosastolle heti kun paikka vapautuu. Aamupäivällä sain peräruiskeen, jonka jälkeen (hieman ennen klo 11) kävelin hoitajan kanssa synnytysosastolle. Mies tuli sinne heti perässä kotoa. Makoilin hetken käyrillä, mutta koska laite oli rikki, siirryttiin toiseen saliin. Supistuksia tuli jonkin verran, mutta ne olivat edelleen melko laimeita. Toisessa salissa lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot, jonka jälkeen makasin käyrillä. Sain oksitosiinitipan lisäämään supistuksia ja otettiin verinäytteet mahdollista leikkausta varten.
Supistukset voimistui pikkuhiljaa ja alkoivat olla kipeitä. Synnytyksen aluksi merkattiin 13.30. Rauhallisella hengittelyllä kuitenkin selvisin niistä. Iltapäivällä siirryin istumaan jumppapallon päälle sängyn viereen ja mies hieroi selästä pisteitä. Hieronta auttoi pahimpaan kipuun. Mies kävi välillä syömässä ja itse söin välipalaa supistusten välillä. Pääsin edelleen käymään itse vessassa, vaikka toimiminen olikin hidasta. Myöhemmin iltapäivällä en jaksanut enää istua, joten siirryin takaisin makuulle. Supistukset alkoi olla jo melko kipeitä. (Oksitosiiniannosta lisättiin aina välillä.) Kätilö ehdotti epiduraalia, koska anestesialääkäri olisi vielä hetken osastolla ennen kuin lähtisi muualle (eikä tulisi sieltä ihan heti takaisin). Anestesialääkäri tuli juuri sopivasti (n. klo 17?), kun aloin olla jo tosi kipeä ja supistuksia tuli koko ajan. Epiduraalin laitto sujui hyvin, pistokset ei juuri tuntuneet miltään supistusten rinnalla. Suurin vaikeus oli pysyä liikkumatta supistuksen aikana. Puudutus alkoi toimia pian ja vei pois supistuskivut. Ainoastaan paineentunne jäi. Makoilin sängyllä ja sain vähän kerättyä voimia seuraavaan vaiheeseen. Mies kävi syömässä, yritin vähän nukkua, mutta en saanut unta. Vaihdeltiin välillä asentoa puolelta toiselle.
Illalla supistuskivut alkoivat tulla takaisin. Sanoin hoitajalle, että nyt käy taas kipeää. Olin n. 8cm auki. Kokeilin hetken maata konttausasennossa, mutta siinä oli niin hankala olla, että en jaksanut kuin 10min. Vaihdettiin kylkimakuulle. Paineentunne kasvoi koko ajan, kunnes piti jo pidätellä. Olin auki n. 9cm ja reunoja oli vähän jäljellä, joten en saanut vielä ponnistaa. Pidättely oli tosi hankalaa, koska paineen tunne oli todella kova. Sain alkaa kevyesti ponnistelemaan kun kätilöiden vuoro vaihtui (n. klo 22) ja vuoroin ponnistin ja vuoroin ähkin paineentunnetta pois. Ponnistusvaihe kesti vähän alle 2h. Jossain vaiheessa siirryin selälleen ponnistamaan. Löysin oikean suunnan lähes heti ja ponnistaminen onnistui hyvin. En tajunnut ympäröivästä maailmasta juuri mitään, kun keskityin vaan ponnistamaan ja supistuksiin. Helpotti, kun sai tehdä jotain konkreettista. Vauva laskeutui hyvin ja sydänäänet pysyivät hyvinä. Loppuvaiheessa kuitenkin vauva alkoi jumittaa, eikä halunnut tulla kulman takaa ulos. Tätä vaihetta kesti jonkin aikaa, vaikka kätilöiden mukaan seuraavalla se syntyy. Juuri kun kätilö ehdotti imukuppia ja huoneeseen tuli lääkäri ja muita henkilöitä (en tiedä ketä, en nähnyt niitä), vauva alkoi taas liikkua alaspäin. Kätilöopiskelija leikkasi välilihan (tuntui vain terävä vetäisy), jonka jälkeen syntyi pää ja pian perässä koko vauva klo 00.06. Alkoi heti itkeä ja isi leikkasi napanuoran. En oikein osannut muuta kuin vaan hengitellä helpotuksesta. Vauva nostettiin mahan päälle, jossa sai makoilla n.1,5h. Jälkeisvaihe kesti 6min, en sitä juurikaan huomannut. Istukka syntyi helposti ja kokonaisena, kalvot ehjinä. Kätilöopiskelija ompeli leikkaushaavan ja muutamia tikkejä sisälle. Paikkauksen jälkeen isi kylvetti vauvan. En uskaltanut nousta ylös, koska olo oli niin heikko, joten kätilöt pesivät ja pissattivat minut sängyllä. Saimme iltapalaa ja kahvia huoneeseen, jonka jälkeen siirryin pyörätuolilla osastolle. Isi lähti kotiin nukkumaan, koska sille yölle ei ollut perhehuonetta vapaana. Vauva nukkui loput yöstä kansliassa, jotta sain rauhassa nukkua. Isi sai tulla perhehuoneeseen seuraavana päivänä meidän kanssa.
Lauantaina päästiin kotiin.