**Tammikuun tuhisijat 2013 Lokakuussa**

Kiitos onnitteluista!

Eihän tuo avioliitto siis ihan hirveästi mitään muutan vauvan suhteen. Juurikin tuo että ei tarvita isyyden tunnustusta, vaan nyt vauva on automaattisesti miehen lapsi. Meillä mies ainakin järkyttyi kun kuuli että ei olisi virallisesti lapsen isä heti syntymästä, ellei mennä naimisiin. Itse koin että nyt kun on yhteistä omaisuutta ja aiotaan loppuelämä yhdessä viettää oli järkevää mennä naimisiin, en keksinyt yhtään syytä, että miksi ei.

Meillä tämän lisäksi ratkaisi se, että ostettiin vuosi sitten omakotitalo, eli perintöasioissa koettiin että helpompaa kun ollaan naimisissa. Jos toinen siis sattuisi kuolemaan. Nyt kun ollaan naimisissa niin olen automaattisesti miehen lähiomainen, eli jos joutuu esim. sairaalaan, olen oikeutettu saamaan tietoja ym. Aviopuolison kuollessa saa leskeneläkettä, mutta avopuolisolla ei ole tähän oikeutta.

Käytännön arjessa siis naimisissa ololla ei juurikaan ole merkitystä, mutta jos jotain sattuu ym. erikoistilanteita, niin koettiin varmemmaksi. Lisäksi tietysti ihan tunnesyitä myös miksi mentiin naimisiin, oltiin jo pitempään suunniteltu ja nyt oli hyvä hetki. Tämä ei siis ole mitään puolustelua vaan kun joku kyseli että mitä käytännön merkitystä naimisissa ololla on. Nämä on asioita mitä itse tiedän, mutta varmaan on vielä muitakin juttuja mitä en tiedä.

Enkä nyt sano että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, jokainen tekee niinkuin itselle on hyvä. Avioliitto ei ole kaikille se oikea ratkaisu, mekin 10 vuota kerettiin seurustella ennen naimisiin menoa. Eli avoliiton kannattajat älkää suuttuko, ei ole mikään palopuhe teitä vastaan

 

Kiitti Pinsuli ja Piipu85. Järkeenkäyviä pointteja. Olen tosiaan itsekin pienikokoinen, joten varmaan luonto ajattelee ihan viisaasti, ettei vauvastakaan ainakaan masussa tule hirveän kookasta. Samoin mietin mittavirhettä, kun vauva liikkui koko tutkimuksen ajan, eikä kaikkia mittoja edes saatu.

Onnittelut millamaulle! Mie oon myös ehdottanut miehelle, että mentäisiin maistraatissa naimisiin ja sitten ihan lähimpien ihmisten kanssa syömään, mutta eipä tuo ole vielä ainakaan innostunut. Mulle tuollanen hääpäivä sopisi tosi mainiosti, saas nähdä onnistunko miehen houkuteltua suostumaan

 

Kiitoksia taas tsemppaamisesta! :heart:

millamau onnittelut myös täältä rouviintumisesta! :flower:

Meilläkin on täällä menossa projekti lastenhuoneet. Makkareita meillä on neljä ja tällä hetkellä esikoisella on oma huone, kakkonen ja kolmonen jakavat huoneen ja nelosella on oma huone. Aluksi vauva tulee nukkumaan meidän makuuhuoneeseen, mutta sitten myöhemmin kun yöimetys rauhoittuu, niin tämän vitosen olisi tarkoitus mennä sitten nelosen kanssa samaan huoneeseen. Yleensä meillä lapset ovat lopettaneet yösyömiset viimeistään 7kk ikäisinä (tosin tämä voi tietysti sitten olla se, joka ei niin teekään ). Mutta mä haluan kuitenkin nyt jo ennen vauvan tuloa laittaa noi makkarit siihen kuntoon, että vauva saa sitten vaan suoraa siirtyä sinne toiseen huoneeseen. Ja ei sitten nelosellekaan tule sellaista tunnetta, että vauvan takia hänen huoneensa pistettiin uusiksi. On kuitenkin vielä niin pieni, ettei ymmärrä ja helposti voi pienelle tulla sellainen tunne, että vauva omii hänen paikkansa. Meillä ei heti tuu pinnis käyttöön, kun meillä on sellainen pikku koppa, jossa vauva voi nukkua pari ekaa kuukautta. Mutta juuri tuosta edellä mainitsemastani syystä nelonen saa nyt jo etukäteen ruveta nukkumaan "isojen tyttöjen sängyssä", ettei tosiaan tule hänelle sellaista tunnetta, että vauva vie hänen sänkynsäkin. Pinnis saa sitten olla valmiina odottamassa siellä samassa huoneessa.

Me ollaan miehen kanssa naimisissa. Mutta ei oltu silloin, kun esikoinen syntyi. Mentiin sitten sen jälkeen. Loput lapset ovatkin syntyneet sitten niin, että ollaan oltu naimisissa. Ja niin kuin tuossa edellä olikin jo puhetta, niin kun ei mitään ihmeellistä erikoistilannetta ole kohdalle sattunut, niin lasten syntymisen myötä ainoa ero on ollut siinä, että esikoisesta piti käydä lastenvalvojalla isyydentunnustuksessa. Loppujen kanssa sitten tota isyydentunnustusta ei ole tarvinnut käydä tekemässä.
Minä kun olen vähän tälläinen tunneihminen, niin naimisiin meno oli mulle sillä perusteella tärkeetä. Eihän se nyt sitä arkea varsinaisesti muuta, mutte mulle se oli tärkeä asia.

Noista kätilöistä piti vielä sen verran kommentoida, että mulla nelosen synnytyksen hoiti opiskelija sellaisen vanhemman kätilön kanssa. Ja mulla kyllä kemiat kohtasi paljon paremmin tämän opiskelijan kanssa, joka ei varmaan minua vanhempi ollut. Ja ihan hyvä mieli jäi siitä miten hän synnytyksen hoiti. Tietysti mulla siinä kohtaa oli jo itselläkin luotto, että oon tehnyt tämän homman ennenkin. Se vanhempi kätilö oli taas sen verran kuiva, että mua se ei nyt sinänsä haitannut, kun kaikki meni niin hyvin, mutta muistan, että ajattelin, että onneksi tuo ihminen ei oo hoitanut mun synnytystä silloin kun ekaa sain ja ei ollut vielä mitään kokemusta koko hommasta. :ashamed: Että munkin mielestä se kemioiden kohtaaminen kätilön kanssa näyttelee suurta osaa synnytyksessä.

Lynette ja viides muru 30+0

 

No ei hätää! täällä en ole jaksanut roikkua, hirveesti:ashamed:
Mutta fbssä kyllä muutenkin, mutta kun en ollut tosiaan tietonen koko ryhmästä.:headwall: mut käympäs täällä sitten päivitteleen ja lukeen sen verran kun jaksan tänne kirjautua :flower:

 

Onnittelut Millamaulle:flower:
Tuo naimisiin meno on jokaiselle aika omakohtainen juttu.. me molemmat miehen kanssa ollaan oltu sitä mieltä, että kumpikaan ei koskaan mene naimisiin,koska niin monta tapausta läheltä seurattuna,että häiden jälkeen niin maks 2 vuotta niin erotaan.. Mutta kuinkas kävikään... Lapsi sai alkunsa ja mies oli loppuje lopuksi se joka rupesi puhumaan naimisiin menosta.. niin meidät sitten kesäkuussa maistraatissa vihittiin kaikilta salaa,kun ei haluttu mitään suurta hössötystä asian suhteen.. Molemmat olemme tyytyväisiä päätökseen ja onneksi esikoisenikin oli asiasta iloinen ja kysyikin, että saako hän kutsua miestäni isäksi,vaikka ei biologinen isä esikoiselleni olekkaan.

Lastenhuone olisi aivan ihana asia ja sitä olisi ihana sistustaa,mutta kun nuo kaikki asunto asiat tuntuu tökkivän pahasti, mutta kolmiossa kun ollaan, niin lapsi tulee meidän makkariin ja toivotaan että jossain vaiheessa tulee asunto missä yksi huone lisää, että saa oman huoneen..

Eilen se sitten iski... paniikki! :headwall:
saunassa mies otti asian esiin, että mitäs vielä tarvii tulokkaalle ostella/hankkia ja keskustelu aiheutti oikeasti valtaisan tuskastumisen.. tavarat meillä on lähes kaikki jo tiedossa, pitäisi vaan saada haettua ne tuttavilta ja kavereilta.. mutta sitten tajuntaan iski ajatus, että oikeesti,tässä on enään 2 kuukautta h-hetkeen.
ja jos käykin niin että päättää tulla etuajassa,niin vielä vähemmän aikaa.. mitä jos meillä ei olekkaan kotona vielä mitään tavaroita.. :O Olen oikeasti nähnyt unenkin jo siitä, että lapsi syntyy ja meillä ei mikään ole valmiina lasta varten...
tähän mennessä halunnut vaan viivytellä,ihan sen takia että jos vaikka asunto löytyisi,mutta pitäisiköhän nyt alkaa ajattelemaan, että lapsi tulee on meillä toinen asunto tai ei... ainakin oma mieli rauhottuisi sitten kun olisia tavarat järjestyksessä..

Ainiin,neuvolassa ensi kertaa ottivat puheeksi synnytysvalmennuksen.. ehdottivat, että kun miehelle ensimmäinen lapsi,niin kävisimme kuuntelemassa synnytykseen liittyvän "luennon",.. se olisi 1,5 tunnin mittainen sessio ja saisi mieskin käsityksen mitä tulossa... ja kyllähän tuo mies siitä tuntui kiinnostuvan, kun hän on vielä vähän epävarma, että uskaltaako tulla synnytykseen mukaan vai ei..

tuntuipa taas omanapaiselta valitukselta..

Elovena ja murmeli 29+5

 

Onnea Millamau rouviintumisesta!

Me ollaan naimisissa, mutta mekään ei oltu ennen esikoisen syntymää. Miehelle kun sanoin, että alettaisko yrittään kakkosta, niin mies oli sitä mieltä, että nyt sitten mennään naimisiin. Hän ei halunnut enää sitä lastenvalvojan käyntiä suorittaa. Niin me sitten mentiin. Ja häät oli ihan täysin anopin suunnittelemat. Ei kylläkään maksamat, mutta hänen vieraslistansa oli niin pitkä, että piti jo alkaa itsellä karsimaan omaa listaa. Ja minä en silloin nuorikkona uskaltanut sanoa vastaan. Että jos saisin päättää niin meillä olis ihan erilaiset vihkivalojen uusimiset jos sellaiset tulis, kuin ne häät.

Lynette, tunnistin siitä sinun kertomuksesta myös hieman itseäni vaikka meillä on ihan erilainen tuo painonnousu ongelma. Mulla on painoa liikaa ja sulla se ei nouse. Ahdistus vain tuntui kauhean tutulta: vaikka mitä tekis, niin ei ole koskaan hyvä. Neuvolassa kun osaavat jostain syystä aina valita sanansa niin, että kun tarkemmin alkaa ajattelemaan, niin tuntuu, että eihän sen näin pitänyt mennä. Tsemppiä kuitenkin, niin kuin sanoitkin, eiköhän vauva omansa ota!

Toivelistaa en ole koskaan tehnyt enkä taida tälläkään kertaa sellaista tehdä. Perhehuone on meille aika turha toive, kun en halua sitä mahdollisuutta viedä ainakaan heiltä, jotka tulevat esim. Utsjoelta synnyttämään ja isä joutuisi menemään hotelliin, kun mie siellä yksin köllisin vauvan kanssa. Eikä meidän herra varmastikaan tule olemaan meidän kanssa sairaalassa öitä, kotonakin on hoidettavia. Kivunlievitystoiveista: Ekalla kerralla sain kohdunsuun puudutuksen ennen imukuppia ja episiotomiaa, sen halusin toisellakin kerralla. Mutta ei ollut paikkaa enää mihin pistää, niin se sitten jäi. Ilokaasu toimi silloin oikein hyvin. Kolmannella kerralla kysyin myös ilokaasua, mutta siitäpä tuli sitten ihan hirveän huono olo ja olin laitokselle mennessä 9cm auki, joten kätilö arveli h-hetken olevan heti käsillä. No eipä arvattu, että odottelin sitä hetkeä vielä viisi tuntia! Mutta tosiaan, mitään kivunlievitystä ei sillä kertaa edes ehdotettu, kun oli niin paljon jo auki. Että nekin toiveet on joka kerta olleet vähän turhia. En tiedä, olen kuullut huhuja, että meidän uudistetulla synnärillä olisi nykyään ammekin, ehkä sitä voisi kokeilla?

Tänään on juhlittu minun äidin 50v. syntymäpäiviä. Pienimuotoisesti kylläkin, mutta ihan mukavat oli. Ja oli mukava saada hyvää palautetta kaikesta mitä leivoin sinne, eli täytekakut, voileipäkakut, kuivakakut ja lohihyydykekakut ja pasteijat. Äiti oli sitten tehnyt pienet piperrykset, kuten pullat, kampanisut ja mokkapalat. Harmitti vaan, kun miehellä oli niin mahoton kiire omiin juhliinsa, että lähdettiin vähän kuin kesken. Mutta mikäs tässä nyt sulatellessa, kuopuksen kanssa ollaan kahden kotona ja katsotaan lasten ohjelmia.

Äitiyspakkauskin haettiin muutes perjantaina postista! Ihania pikkuruisia vaatteita olivat. :heart: Nyt alkaa jotenkin iskostumaan tuonne pääkoppaankin se, että meille tulee oikeasti vauva! Vielä kolme kuukautta laskettuun aikaan, hurja nähdä jo toisilla kolmosella alkavia viikkoja. Ihanaa! Kohta poksutaan oikeasti!

Vilipi ja "Tyyne" 27+1

 

Heeeeiii

Pitkästä aikaa käyn kuulumiset kertoon Radi todettiin tossa hetki sitten
Muuten olo on ihan ok, lukuunottamatta tiätysti perus raskausvaivoja, kuten närästys ja liitoskivut...
Vauvan sukupuolikin selvis vihdoin ja viimein, eli mulle voi päivittää TYTTÖlupauksen :heart: Mitättikää, meillä on 5 poikaa ja nyt tulee se rinsessa!!! Tätä onnellisuuden tunnetta ei voi sanoin kuvailla :heart:


Äitiliini ja Hilma 27+1

 

Elovena mulla on myös meinannut iskeä vähän paniikki siitä että laskettuun aikaan on aikaa enää ALLE 10 viikkoa ja mä en ehdi kaikkea, aika loppuu kesken. :O Viime yönä heräsin oikein kunnon kovaan supistukseen ja ekana tuli mieleen, että voi ei, jos vauva tuleekin etuajassa ja mulla ei oo sille vielä kunnolla mitään valmiina. Vaatteet oon saanut pestyä.

Vilipi siis juuri noin! Tuntuu, että rupee vaan ahdistamaan, kun alkaa miettimään sitä syömistä. Ja kun varmasti teen kaikkeni vauvan parhaaksi. Vaikka enitenhän tästä "kärsin" varmasti minä. Yritän olla stressaamatta, koska se vaan pahentaa asiaa.

Äitiliini kurjaa tuo rd, mutta ihania uutisia tyttölupauksesta. :heart: Muistan itsekin sen, kun sain kuulla aikanaan, että poikien jälkeen tulee tyttö ja se tuntui kyllä tosi kivalle (ja varsinkin miehestä ). Ja meillä ei edes ole 5 poikaa, niin varmasti se tunne on sinulla ihan sanoinkuvaamaton. Nyt meillä sitten siitä tytöstä on alkanut prinsessojen kausi ja tuleekin poikien sijasta tyttöjä.

Lynette ja viides muru 30+2

 

Huomenta kaikille!

En kuulu aktiivisimpiin kirjottajiin, mutta tuun kyllä raapustamaan kun siltä tuntuu ja aikaa on

Olen samaa miettiny, mitä laittaa synnytystoivelistaan.. Aikas tyhjänä se kohta, ja sitten ajattelin että en muuta toivo kun kivunlievitystä, tilanteeseen sopivaa. Kun ei voi etukäteen tietää miten homma etenee. Luotan siihen, että oon KYS:ssä hyvissä käsissä, he tietää mitä tekevät ja ovat ammattilaisia. Toisti saan synnyttää alateitse, mutta lähes kaiken muun ajattelemisen yritän jättää pois, ainutlaatuinen kokemus se on joka tapauksessa. Ja liialliset odotukset voi aiheuttaa pettymyksen. Ja jos alkaa pelottaa, mietin että on tän homman hoitaneet kaikki ne naiset ennen muakin.....

Mammaloman alkuun enää vajaa kuukausi, aika menny hullun nopeeta!

<3 pale 30 + 4

 

Kivunlievityksestä sen verran, että tälleen ensi synnyttäjänä on todellakin tosi hankala tietää, miten hyvin sen kivun kestää. Esimerkiksi mun äidilläni on tosi korkea kipukynnys, eikä hän koennut tarvitsevansa kivunlievitystä. Silti hän kertoi kuinka se oli kivuliasta. Mä en ainakaan ihan niin suureen meinannut mennä että epiduraalia pistettäis, kun se kuulemma vie kaiken tunnon. Mietin ihan tällasella ilokaasu + ehkä kohdunsuun puudute. Mutta aion kyllä mennä sit synnärillä ihan hetken mukaan, joten en varmaan vie mitään kummempia listoja. Mahdollisella ens kerralla sitten jo tietää paremmin.

Valmistautumisesta Aloin pesemään perjantaina vauvanvaatteita. Vielä on reippaasti yli puolet pesemättä, mutta ajattelin tehdä sen silleen rauhassa tuossa marraskuun aikana. Mulle ainakin toi pyykinpesu tekee selälle ihan uskomatonta tuskaa, en tiedä teistä! Parin viikon sisään tarvii käydä siskon luona, sieltä saan sitten pinnasängyn ja vähän muutakin mukaan (jos vaan mun pieneen Yarikseeni mahtuu!) niin tavarat alkaa lisääntymään. Vielä pitää ostella näitä pikkutarvikkeita ja keksiä mistä saisin halvalla rintapumpun. Rattaita pitäis käydä katsomassa, yhdet on meille "varattu". Toivoisin että ne ois hyvät, niin ei tarviis niitäkään enää metsästellä. Ne saan ostettua joulukuun alussa. Amme pitää myös hankkia. Mutta musta enimmikseen tuntuu että mulla on liikaa aikaa vielä ! Siksi yritän venyttää näiden asioiden hoitamista, koska pelkkä odottelu on varmaan tuskaa.

Pinsuli ja pikkunen 30+2 <3

 

Kävin tänään uuden Bondin katsomassa ja pikkumies joko innostui tai säikähti niitä ääniä kun potki niin kovasti leffan aikana

Tänään myös on tullut rinoista ekaa kertaa kunnolla nestettä, sellaista paksua ja keltaista. Luulin että maito olisi valkoista..? Onko muilla ollut samoja kokemuksia?

Saikkua nyt 3 viikkoa takana eikä tää flunssa vieläkään kyllä täysin kadonut mutta nyt ei jaksa enää maata kotona, huomenna menen töihin ainakin kokeilemaan. Muuten olen paljon kävellyt päivittäin koiran kanssa eikä siitä ole onneksi tullut mitään pistoja tms. Pieniä suppareita on päivittäin ilman kipuja. Toivottavasti pystyisi liikkumaan loppuun saakka ulkona edes vähän, raitis ilma tekee niin hyvää

Asuntoasiasta vielä niin eilen kävin katsomassa yhtä asuntoa mutta se oli aivan mahdoton, huone parvella Sinne olisikin tyylikäs näky kiivetä loppuraskaudessa, ja todella turvallsita Onneksi on toinen asunto kiikarissa ensi viikolla jossa olisi sekä tilaa että lasitettu parveke meren rannalla. Toivon että tämä asia pian selviäisi, enää ei kovin pitkään ehtisi odotella.


mutsi ja sen poika 26 + 4

 

SofianSohva ne ensimmäiset tipat maitoa todella ovat keltaista. Ne ensimmäiset tipat, jota vauvakin sitten imee on kolostrumia eli ensimaitoa, josta vauva saa paljon tärkeitä vasta-aineita ja suolistolle tarpeellisia aineita. Tää ensimaito "kypsyy" kunnon äidinmaidoksi parissa viikossa, jolloin sen värikin muuttuu sitten vaaleaksi.

Pinsuli mä ensisynnyttäjälle antaisin neuvoksi myös juuri tuon mitä vähän suunnittelitkin, että katsoo synnytyksessä tilanteen mukaan mitä kivunlievitystä haluaa. Ja aloittaa niistä "miedommista" ja käy vaikka sitten kaikki mahdolliset puudutuksetkin läpi, jos siltä tuntuu. Siinä sen sitten itse toiminnassa näkee, että miten kivun kokee ja mikä kokee tarvitsevansa. Ja niin mäkin aion mennä ihan tilanteen mukaan, jokainen synnytyshän on omanlaisensa, vaikka niitä jo takana olisikin.

Lynette ja viides muru 30+2

 

SofianSohva ne ensimmäiset tipat maitoa todella ovat keltaista. Ne ensimmäiset tipat, jota vauvakin sitten imee on kolostrumia eli ensimaitoa, josta vauva saa paljon tärkeitä vasta-aineita ja suolistolle tarpeellisia aineita. Tää ensimaito "kypsyy" kunnon äidinmaidoksi parissa viikossa, jolloin sen värikin muuttuu sitten vaaleaksi.
Lynette ja viides muru 30+2

Kiitos tästä, kaikki on niin uutta ja outoa ensikertalaiselle, onneksi täällä on kokeneempaa porukkaa joukossa

 

Sunnuntai iltaa! :wave:

Paljon mielenkiintoisia ajatuksia teillä synnytyksistä ja vaikka mistä. Olen suurella ajatuksella lukenut juttujanne, mutta koska nukkumassa pitäisi jo olla, en ala kommentoimaan kun en kerkeä ajatuksella siihen paneutumaan

Toivotan nyt vain ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Palailen taas, ainakin luen ja olette mielessä. Ollaan jo tosi pitkällä ja monella poksunut kolmekymppisetkin Hyvä siis me!

Adora ja Marakatti 27+4 Itsellä vointi mitä mainioin, ei paljon raskaus eloon vaikuta vielä. Ihanaa aikaa tämä seesteinen keskiraskaus :heart:

 

Hei,

Onnittelut uudelle Rouvalle joukossamme!

Tosi hurjaa, kun meidän tuttu, jolla oli myös laskettu aika tammikuussa, synnytti viimeviikolla lapsensa, vauveli oli syntyessään hieman yli painoinen ja voi edelleen kohtalaisen hyvin. Valokuvaa katsellessa oli tosi jännä ajatella, että meidänkin pikkuinen on aika lailla samankokoinen.. Selvitysmahdollisuudet ovat kuitenkin jo näillä viikoilla erittäin hyvät, olisko jotain 90% luokkaa..?

Kivunlievityksestä, minä olen kanssa ajattellut, että avoimin mielin vain synnyttämään, ja sitten siellä katsotaan tarpeen mukaan kivunlievitystä.. Ei paljoa viittis suunnitella, kun ei kuitenkaan mene asiat sitten niin.. Pieni pessimisti ehkä, mutta enpähän paljoa ehkä pety sitten.

*Muoks, siis hieman yli kilon painoinen.. *

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

"MY" ja RistoAnneli 28+0 POKS

 

Hyvää alkavaa viikkoa taas kaikille!

Mä aloittelin tämän viikon sitten sokerirasituksella. Hyvin meni, vaikka vähän etukäteen pelottikin että miten pärjään syömättä niin pitkään. Onneksi ei tullut huono olo ja juomakin meni ihan hyvin alas. Tällä kertaa juoma oli kunnolla kylmää ja kokiksen makuista, oli huomattavasti parempaa kuin se viimekertainen vadelmalitku. Ja olikin jo niin kova jano, että hoitaja katsoi että oho, siekö jo sen joit. Pötköttelin toisen puoliskon, vaikka olikin ihan hyvä olo. Nyt sitten vaan ootellaan että tuleeko neuvolasta puhelua. Toivottavasti ei. Toivon kyllä sormet ja varpaat ristissä ettei olis mitään häikkää. Olipas ihana kun pääsi syömään! Töihin tulin normaalisti, vaikka olinkin varautunut vapaapäiväänkin, jos tulee kovin huono olo ja väsy.

Naimisiin menosta oli ollut puhetta. Me ollaan naimisissa kyllä, jotenkin tuntui luonnolliselta mennä ensin naimisiin ja sitten alkaa perhettä suunnittelemaan. Häät sopi kuvioon juuri silloin sopivasti ja mikäs siinä sitten. Ei se kyllä mitään oo muuttanut, mutta on kuitenkin jotenkin turvallisempi olo, kun on virallisestikin paremmin oikeuksia puolin ja toisin ja lapsen kanssakin sit helpompi kun koko perheellä sama sukunimi ja isyys automaattinen ym. Kaikenkaikkiaan kaikki paperikuviot helpompia. Mutta en kyllä katso ollenkaan pahasti avopareja, ei kaikille naimisiinmeno oo niin tärkeä juttu. Meille se oli.

Viikonloppuna sain pestyä taas ison kasan vauvanvaatteita. Ei malttais ottaa niitä narulta pois, kun ovat niin sööttejä siinä roikkumassa. :heart: Oottelen nyt että Prismaan tulis taas etupäivät, että ostaisin sitten kaikki loput pienet vauvatarvikkeet kerralla kun saa alennuksella.

Hauskaa, kun alkaa pikkuhiljaa tuntemaan paremmin että miten vauva köllii masussa. Jossain kohti on aina kovempi pahkura, joka vaihtaa paikkaa. Tosin en vielä osaa tunnistaa onko kyseessä pää, pylly vai jalka.

Nöhveli & pikkumöykky 27+4

 

Kun noista vauvanvaatteista on ollut puhetta, niin mua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon teillä niitä vaatteita on? Ja paljonko niitä pitäisi/kannattaisi hommata etukäteen, ja minkä kokoista? Mulla ei oo mitään hajua, paljonko pitäisi olla mitäkin vaatekappaletta ja minkä kokoisena. Mulla on tällä hetkellä bodeja 3 kpl kokoa 50, 10 kpl kokoa 56, 8 kpl kokoa 62. Puolipotkareita ym housuja on 2 kpl kokoa 50, 7 kpl kokoa 56, 6 kpl kokoa 62, toppahaalari kokoa 62. Sitten on muutama lämmin asu bodyn päälle (housut ja paita) kokoa 56 ja 62. Tähän päälle tulee sitten vielä joskus se äitiyspakkaus, pikku karhun lämpöpussi, pipot/myssyt yms, mutta ei mulla oikein muuta ole (niin no sukkia yms kyllä löytyy)... Paljonko pitää vielä kaikkea hommata?

Piipu85 ihan pihalla & Iisakki 30+1

 

Pitkästä aikaa tänne taas päivittelen kuulumisia. Toissa viikolla oli äippäpoli käynti ja sielä nuori lääkäri sai peloteltua mut oikein kunnolla kun selitteli et istukka ei toimis kunnolla ja virtauksissa vikaa sun muuta no sit meni loppu viikko pähkäillessä ja miettiessä ja sit lauantaina synnärille varmistelemaan et molemmat ok kun toisen pojan liikkeitä ei ollut tuntunut koko päivänä. No helpotus oli kun molempien poikien sykkeet löyty ja kätilö naureskeli et harvoin saadaan käyriä otettua niin aikaisilla viikoilla.
Viime viikolla uus käynti äippäpolilla ja sielä taas nuorilääkäri mut se tutki kunnolla ja naureskeli et ei todellakaan ole mitään ongelmaa et kaikki toimii hyvin ja pojat kasvaa kovaa vauhtia et 3vk päästä uudestaan.
No nyt kun säikäyksestä päästy niin nyt voi sit nauttia loppuraskaudesta ja tuskaisesta olosta.
Ei olis kun 7viikkoa ja sit saa pojat syliin ja hyvässä tapauksessa jouluks päästään kotia.

Rasavilli-77 ja Pojat 30+0

 

rasavilli-77 No olipas lääkäri kun tuolla tavoin turhaa säikytteli! Onneksi on kaikki hyvin! =)

Piipu85 Ei mitään hajua, paljonko mulla on noita vaatteita. Niitä on aika paljon... :ashamed: En oo laskenut. Sain jättipussillisen lainaan niitä ja sit tietysti oli jo omat siihen päälle. Pieniä 50cm vaatteita on vain muutamia, mutta sitten 56cm vähän enemmän. Eniten on noita 60-62cm bodyja ja pöksyjä. Jokunen 68-70cm, mutta sitä isompia ei oo. Äippäpakkauksessa tulee sitten vielä jotain tietysti. Sukkia ja talvipipon ja jonkun lämpimämmän puseron ja housut ostan vielä. Bodyja ja potkuhousuja + puolipotkareitahan nuo vaatteet on enimmäkseen. Yöhaalareita on muutama joka kokoa, mutta ehkä saisi olla vielä niihin joku pesuvara. Itse oon yrittänyt ostaa mahd. neutraaleja värejä (jos onkin tyttö), mutta lainavaatteissa on myös paljon sinistä ja enemmän poikien vaatteita. Ootteko ostaneet vaippapöksyjä? Mulla on parit, mutta tuskin niitä kovin paljon tarvii kun aion bodyja pitää enimmäkseen. Tarviiko niitä? Entä lapasia? Onko teillä kotikäyttöön useampia ohuita (jos jyrsii sormia / raapii itseään)?

 

Piipu85 ylisti työkavereitaan ja pomoaan =) Kyllä mullakin ikävä tulee näitä ihmisiä. Täällä on kuitenkin suurimmaksi osaksi todella hyvä henki ja porukka on ollut mukana tässä odotuksessa. Jaksavat kysellä, että miten voin ym. Tulen kyllä varmasti vauvelin kanssa käymään töissä äippäloman aikana

millamaulle onnittelut rouviintumisesta!! =) :flower:

Meilläkin naimisiinmeno tapahtui ihan käytännön syistä, vaikka sitä syytä tekopyhänä pidetäänkin.
Avo- vai avioliitto? :: Terveyskirjasto
Suurin syy oli syntyvä lapsi. Näin jää pois isyydentunnustukset ja yhteishuoltajuuspaperereiden täyttäminen. Toinen syy on yhteinen omakotitalo ja velat siihen päälle. Lisäksi noissa erikoistilanteissa (kuolema, vakava sairastuminen) aviopuoliso on automaattisesti vahvoilla verrattuna avopuolisoon.

Mutta ite avoliittoa vastaan mulla ei ole mitään Elettiinhän meki avoliitossa yli 7 vuotta eikä tehnyt tiukkaakaan

Lastenhuone ei ole valmis eikä valmistukaan ennen lapsen syntymää Vauva + hänen tarvikkeet tulevat ensi alkuun meitin makuuhuoneeseen ja ensi kevään aikana sitten rempataan lastenhuone Tuleva lastenhuone on tällä hetkellä sellainen "romuhuone" ja isäntä säilyttää siellä myös kaikki paskaset työvaatteensa. On meillä onneksi sitten vielä yksi ylimääräinen makuuhuone.

Lisäksi Piipu85 kyseli, että onko ruokahalu kasvanut. Itseasiassa ei ole kasvanut. Just tossa viikonloppuna mietin mun syömisiä ja syön aikalailla samalla tavalla kuin ennen raskauttakin. Sen verran tullut eroa, että nykyään pyrin syömään pienen iltapalan, kun ennen se jäi väliin. Ja mie en pysty syömään paljon kerralla.

Tänään jos menis uusimaan ajokortin sukunimen vaihdoksen myötä. Eilen käytin äänioikeuteni sujuvasti vanhalla nimellä Sillä tuli aikanaan ilmoitus äänioikeudesta ja listoilla olin vanhalla nimellä. Myös ajokortti on vielä vanhalla nimellä, niin siinähän se meni

Pinnasänky meillä on nyt hakusessa. Ensin meinattiin ihan käytettyä, mut nyt isäntä on jostain saanu kipinän hommata ihan uuden. Sitteri, kaukalopussi ja yks paketti harsoja ostettiin lauantaina. Äippäpakkausta odottelen edelleen.

Huomenna taas neuvola ja ens viikolla alkaa perhevalmennukset.

Hennu & Möhkö 29+5

 

Mulla on 50-56-koon vaatteita aika reilusti. Tykkään, että niitä saa ollaki -vaikka monet sanoo, ettei niitä pieniä tarvi-, koska mie en ainakaan jaksa ensimmäisinä viikkoina koko ajan pyörittää pesukonetta (ja vauvasta riippuen nuo 50-senttisetkin saattaa mennä reilusti yli kuukauden ennen kuin jäävät pieneksi! Näin ainakin meillä, ja heppuli oli siis 51cm syntyessään). Saa sitte huoletta vaihtaa pukluisia / kakkaisia vaatteita eikä tartte miettiä, että loppuuko puhtaat kaapista. 50-kokoisia bodeja taitaa olla vajaa 15? 56:ia on enemmän, tosin sainkin kyllä noita pikkuvaatteita kälyltä eli en oo ite ostanu.
Vaippahousuja en oo kertaakaan käyttäny, koen turhiksi.=)
Tumppuja mulla on muutamat (siis niitä sisällä käytettäviä). Vastasyntyneen kädet on yleensä kylmät ihan "luonnostaan", joten on ihan hyvä pitää tumppuja + just kun vauva saattaa raapia itseään. Ja monet vieraat ihmiset hipelöi vauvan sormia ja käsiä, tumput suojaa kehittymätöntä vaavin vastustuskykyä liioilta pöpöiltä. Musta on käteviä sellaiset bodyt, joissa on kiinteinä ne tumput.=) Jotkut tumput kun ei meinaa millään pysyä vauvan käsissä...!!

Talvivauvalle suosittelen oman kokemukseni perusteella sukkahousuja, ite aion hankkia niitä ainakin parit-kolmet kaappiin.
Unihaalareitakin kantsii ehkä olla useampi. Ihan pienelle vauvalle tietääkseni suositellaan joka päivä vaihdettavan puhtaat vaatteet, joten mie ainakin tykkään, että yöpukukin pitää vaihtaa joka yö alkuunsa. Ja saattaa joutuakin vaihtamaan, jos vaippa falskaa. Joten jos on 4-5:kin unihaalaria niin ei ehkä ihan joka päivä joudu myllyttämään pesukonetta niiden takia.

Pisang ja Nuppu 27+5

 

Vaatteista sen verran tähän väliin että meillä on suht vähä noita pienempiä vaatteita (50-56) ja sitten isompia on aikapaljon (60-70). Noilla mitä kaapistä löytyy niin päästään alkuun ja jos niitä sitten enemmän tarvitsee niin kyllä niitä saa haettua
Sit olen tosiaan ostellut noita harsoja,62cm talvipuvun ja sit on vielä vaikka kuinka monet kappaleet semmossia ohkasempia pukuja löytyy aika monetkin kappaleet....

 

Vauvan vaatetus
Itse ajattelen että mielummin pikkuisen ylimääräisiä kuin liian vähän. En osaa sanoa paljonko meiltä löytyy mitäkin, mutta luulen että liikaa kaikkea Vaatteita on tullut saatua tällä kertaa naapurista, halvalla ostin läjän kaverilta ja uutenakin olin ostanut jo ennen tätä raskautta (km:ja useampi vuoden sisällä).

Mutta jotenkin näin:
Bodyt, puolipotkarit ja housut, yöpuvut
- 50cm n.5 kpl
- 56cm n.7-9 kpl
- 60-62cm min.10-> kpl (näitä kerkee hommata sitten jälkikäteenkin kun vauvan kanssa lähtee ostoksille, että alkuun ei välttämättä tarvitse suurta määrää)

Ihan pienimmissä bodeissa tykkään että on muutama niitä valmiiksi "tumpullisia", eli käännettävillä hihoilla. Puolipotkarit käytännöllisimpiä myös ihan alkuun tai sukkahousut-housut yhdistelmät.

Lisäksi
- Sukkia muutamat. Hyvän mallisia sukkia on pitkävartiset ja varresta joustavat/timmit, vauva potkii nekin jaloista todella helposti
- "Raapimisenestotumppuja" muutamat. Mahdollisimman kapeita ja pitkävartisia, nämäkin meinaan lähtee yleensä helposti pois.

Itsellä on sisävaatteiden lisäksi:
- Vastasyntyneen kokoinen kypärämyssy ja silkkimyssy (Ruskovilla).
- 50cm omatekoinen villahaalari. On tapana ollut tehdä (lue=teettää siskolla ) jokaiselle lapselle oma villapuku joka kooltaan menee heti laitokselta päälle.
- 60cm Ruskovillan villahaalari. Kevättä ajatellen jo.
- Kahdet pienen pienet villasukat ja lapaset.
- 2 talvihattua vastasyntyneen kokoisina. (n. 35-36cm)
- Toppapuku 56cm ja 62cm.
- Pikkujääkarhu kaukalopussi.

Harsoja tykkään hamstrata Paljon N.20pkl. Pidän aina yhden laukussa, yhden sängyssä, yhden vaunuissa jne. Itse tarvitsen niitä imetyksessä, kun kärsin sellaisesta kuin suihkutissit Eli koko vauva ja oma vaatevarustus pitää suunnilleen vuorata harsoilla ettei kaikki ole maidossa imetyksen jäljiltä. Harsot tykkään pestä 90 asteessa, joten ne pyörii aikalailla pelkästään aj silloin niitä on parempi kerryttää useampi yhteen koneelliseen

Tuteista ja tuttipulloista juttelitte myös jokunen aika sitten.
Minä varaan aina 1 tuttipullon ja 2 erilaista tuttia. Pari purkkia korviketta kaappiin odottamaan, ihan vain varuiksi.

Vaunuihin on lampaantalja ja makuupussi. Lisäksi lattialle köllöttelyyn pari pientä täkkiä ja vilttiä.

Onhan tätä kaikkea hankittavaa yllin kyllin, ei meinaa tajuta itsekään vaikka kolmatta pullaa uunissa
Tähän päälle kaikki rasvat, vaipat, kosteuspyyhkeet, kylpypyyhkeet, lakanat, kynsisakset, pumpulipuikot ym.. muutamat pyllypyyhkeetkin oon aina hankkinut että on sitten varaa niitäkin pyörittää koneessa!

Me eletään avoliitossa yhdeksättä vuotta!
Naimisiin kyllä haluttaisiin, mutta raha raha.. Juuri näistä juridisista syistä olisi järkevää ja muutenkin. Maistraattiin ei haluta vaikkea isoja juhliakaan kaivata. Luulen että tämän kolmannen lapsen jälkeen häiden aika alkaa olla käsillä Kiva oli lukea näitä naimisiin -vai ei -ajatuksia kaikilta!

Aiheesta -Synnytys voisin kirjoittaa yhden romaanin Mutta jos tällä kertaa yritän lyhyesti. Musta ensisynnyttäjän kannattaa ensisijaisesti perehtyä kivunlievityksiin ja itse synnytys -tapahtumaan (jos sitä siksi voi kutsua). Ja muistaa että vaikka kuinka luet, kuuntelet muita ja käyt synnytysvalmennuksissa, vasta kun itse sen koet, tiedät mitä se on Henkilökuntaan kannattaa luoda heti avoin ja luottavainen suhde. Luota että kätilö tietää mitä tekee ja osaa lukea juuri sinun synnytystäsi ja toimia juuri sinun parhaaksi.

Synnytystoivelistaan voi miettiä mahdollisia haluamiaan kivunlievityksiä, mutta myös muitakin asioita; itse kirjoitan aina että "Episiotomiaa vältetään viimeiseen asti ja repeäminen estetään niin hyvin kuin mahdollista" Tämä tapahtuu esim. lämpimällä pyyhkeellä välilihaa painamalla synnytyksen/ponnistusvaiheen aikana. Voi myös toivoa jotain itselleen tärkeää "työotetta"/suhtautumista kätilöltä, voi toivoa että kivunlievitystä ei tarjota ennen kuin itse pyytää jne. Enkä missään nimessä pitäisi tätä toivelistaa minään vaatimuslistana, niin kuin joku aikaisemmin esitti Kun alkaa miettimään näitä toivomuksia kun voi olla niin monia kuitakin kuin tyyliin -Haluan epiduraalin!. Ei muuta kuin avoimesti näitä puolison kanssa pohtimaan

Itse olen synnyttänyt 2 edellistä luomuna ja sitä toivon nytkin. Mutta en ole ehdoton, jos tuntuu että kivunlievitystä tarvitaan sitten sitä pyydän ja olen jo miestä opastanut että hänkin osaisi lukea minusta jos tarpeeksi kipeäksi menen enkä itse osaa pyytää kivunlievitystä että mies siinä kohtaa osaa avata suunsa. Suhtaudun synnytykseen sillein että mitä vaan voi olla edessä Jokainen synnytys on omansa, vaikka usein ne toistuvatkin samalla ihmisellä samanlaisina.

Ja sitten sellainen huomio. Että vaikka lääkkeellinen kivunlievitys onkin se konkreettinen helpotus itse supistuksiin. Koen silti että monella muullakin asialla on merkitystä kivunlieventymisen kanssa - kuten pelkästään sen rakkaan läsnäolo ja aktiivinen osallistuminen voi olla synnyttäjälle todella voimauttavaa. Ja mulle voimaa antaa se että vien synnytystä eteenpäin supistus kerrallaan. Esikoisen aikana muistan laskeneeni supistuksen ajan aina synnytyssalin kaakeleita seinissä. Synnytyksen edetessä vain huomasi että pääsi pitemmälle ja pitemmälle, lopuksi kierros kerkesi alkaa alustakin saman supistuksen aikana Nyt ensimmäistä kertaa meinasin koota synnytysmusiikkia mp3:lle.

Nyt on tullut istuttua koneella ihan riittävästi, kait, pitäis meinaan vielä perehtyä noihin Kela -asioihin. En vieläkään oo hakenu äitiysavustusta, saati rahoja. En oikein tiedä mikä on taloudellisin vaihtoehto tilanteessani tai en ole edes varma miten niitä lasketaan. Työnantaja kuitenkin maksaa ekat 3kk palkan, sen tiedän

Omaa napa
Voi hyvin. Päiväkodissa olen edelleen pystynyt työskentelemään normaalisti. Liialliset kumartelut alkaa tehdä ikävää alamahalle, muuten ei ole ongelmia. Yöt nukun levollisesti ja enpä ole edellisilläkään kerroilla noussut vessaan missään vaiheessa raskautta. Liikkuminen tekee peräti oikein ihanaa tälle kropalle, jumpassa treenaan ihan täysiä, istuminen ja makaaminen ei oo mun juttu. Tulee vaan selkä kipeeksi 5 viikkoa töitä vielä ja aika malttamattomana odotan jo lomaa, etenkin kun nyt se alkaa näin sopivasti joulun odotuksen kanssa samaan syssyyn.

Adora ja Marakatti-poika rv27+5

 

Huoh pakkotulla purkamaan tänne ajatuksia tältä päivältä ! ( huomenna sitten muita juttuja) !

Mä asun siis vielä äidin luona ja tulen asumaan vielä vauvan kanssakin kotona ... Ainakin siihen asti että oon saanut opiskelut loppuun .
Meillä oli viime jouluna saunassa vesivahinko . Sauna on rakennettu tähän asuntoon jälkikäteen , mutta ennen kuin me ostettiin tämä asunto . Sauna ei ole meidän aikana ollut käytössä ollenkaan vaan toimi 'varastona' . Viime jouluna kun astuin ovesta sinne sisään niin kas jalat kastu ! Viemäristä oli noussu vedet sinne lattialle ja lillunu siellä ties kuinka kauan . Tavarat jotka siellä oli meni piloille . Myös seinä- ja lattiapinnat , lauteet kaikki oli homeessa. Ne purettiin ja vakuutus korvas .

Nyt tänä syksynä mun äidille on tullut hengitys vaikeuksia ja muita oireita . Ruvettiin miettimään että mistä johtuu . No äidin huone on saunan vieressä ja sieltä oli sitten likavettä päässyt myös äidin huoneen puolelle muovimaton alle ja seinärakenteisiin !!
Toisella puolen saunaa on pari vuotta sitten remontoitu keittiö ja ihan sama homma varmasti myös sitten sillä puolella , et vettä on myös keittiön lattian alla ja kaappien takana olevassa seinässä . Purkuun menee siis keittiön yksi seinä ! Ja tuota samaa keittiötä tuskin enää on valikoimassa :/?

Eihän tässä ookkaan kun 2kk laskettiin aikaan ja pitäis noin paljon alkaa remonttia tekemään ! Eikä vauvallekkaan oon hyvä mitään hometta hengitellä !

 

Iltaa äipät! Mä vähä lueskelin tossa taas ja alkaa se tännekin iskeä että lapsi on tuloillaan. Ihan käsittämätöntä. Ja mä ku oon viel ihan yksin, niin itse on järkättävä kaikki asiat ja hommatava tavarat. Onhan tuo isukki mukana, mutta se nyt ei oikee tee mitää muuta ku elä omissa unelmissaan.

Haluisinki kysyä teiltä viisaammilta nyt pari asiaa: 1. Äitiyspakkaus Missä vaiheessa se tulee? Mun käskettiin se tilaamaan, ja niin mä tein tossa pari viikkoa sitten. Olenko toiminut oikein?
Sitten...en muistakaan mitä muuta halusin kysyä. Musta on tullu tosi hajamielinen ja unohtelen asioita.. Noh, kai se tulee mieleen jossain vaiheessa

J-Love ja sintti 27+2