Tammikuun tuhisijat 2013 *KESÄKUU*

pokusaj uskomatonta että joku viitsii tehdä tollasta. Ymmärrän että jotku kirjottelee jotain provoiluviestejä keskustelupalstoille. Mutta että jaksaa noin paljo nähdä vaivaa että käy säännöllisesti jossain keskustelussa esittämässä jotain aivan toista ihmistä. No meitä on joka lähtöön

Mun unelma perheeseen kuuluu tietysti mieheni (toistaiseksi avo) ja kaksoslapset, tyttö ja poika. Mutta koska todennäköisyys tälle yhdistelmälle on luonnollisesti olematon, on suunnitelmissa kaksi lasta mahd. pienellä ikäerolla. Ymmärrän kyllä että elämä kahden pienen kanssa on raskasta, mutta me halutaan nuo pikkulapsivuodet käydä kerralla läpi ja sen jälkeen keskittyä perheenä muihin juttuihi. Kaksi lasta on myös pitkään ollut itselle ihanne määrä. Yksi on liian vähä, kolme on jo liikaa. Mies eilen kommentoi että, olis se hyvä kun tulis kaksoset, ei tarvis enää ryhtyä lastentekopuuhiin.

Onko täällä muita matkailijoita. Itseä vähän harmittaa kun matkusteluun tulee väkisinkin paussi. Vauvan kanssa kun ei pitkälle viitsisi lähteä. Meillä miehen kanssa matkailu on henkireikä. Äitiyslomalla olisi rahaa (yrittjänä mulla palkattomat lomat) ja aikaa matkustella, mutta tietenkään se ei ole vauvan etu. Tyhmää tietysti edes harmitella tälläistä asiaa. Mutta kun lapset vähän kasvaa saa matkailukin jatkua. Koen että matkailu on lapsille vaan hyväksi (kunhan on ikää kestää pientä stressiä ja maisemanvaihdos).

alle viikko olisi aikaa ekaan ultraan, nopeesti on aika mennyt

 

millimolli Eniten ehkä ahdistun yhdistelmästä painonnousu+neuvolan natsimeininki painon kaa. Oon vissiin pikkasen yliherkkä tässä tilassa myös kommenteille neuvolan suunnasta (suhteellisuutta antanee se, et olen onnistunut itkemään jopa sellasta asiaa, että koivuissa on lehdet,heittää joo mielialat ja kunnolla)
Mutta sivuseikka se paino on, jos vaan vauva voi hyvin ja kasvaa :heart:

 

Millamau
Mun mielestä matkustelun ei välttämättä tarvitse loppua vauvan synnyttyä!
En tiedä millaista matkustelua harrastatte, mutta pääasiallisesti vauvan kanssa matkustaminen on 80% helpompaa kuin esim. taaperon tai leikki-ikäisen kanssa. Ja kun heti vauvasta asti tottuu niin mikäs sen helpompaa sitten sen isommankin lapsen kanssa matkustaa kun tottunut siihen

Kummilasteni perhe matkustaa 4-5 kertaa vuodessa. Lapsia on 3. 10-3v ja kaikki ovat tottuneet matkusteluun vauvasta lähtien

 

Ranskis et olisi innokas tekemään sitä ryhmää sinne?? ite en varmaan osaa!! Minäkin voisin liittyä heti, mutta en varmasti tätä pinoa unohtaisi!!

 

Adora sun esikoisella on sitten sama syntymäpäivä kuin mulla, tosin täytän kyllä 23..

 

Korpi-Keiju Mie ilmotin neuvolassa, että ekalla kerrala meen vaa'alle mutta seuraavilla kerroilla välttämättä en. Että ilmineeraan itte sitten painonnoususta, jos huomaan jotaki hälyttävää. en tiiä saako niin tehdä, mutta aiompa tehä kuitenki. Ei ne voi mua siihe puntarille pakottaakaan

 

Niin joo, mies antoi etukäteen yhden synttärilahjan, se oli ostanu itkuhälyttimen! :heart: On tähän asti naureskellu mun vauvanvaateostoksille.. no hänpä meni ja osti miehekkäästi vauvaa varten jotain tekniikkaa, tyypillistä

 

Fossiilille iso :hug: on niin kurjaa lukea tuollaisia uutisia

mulleki passaa kyllä FB-ryhmä, oon aika facekoukussa muutenki ja tosiaan toi uuteen välilehteen/ikkunaan vastausikkunan avaaminen on aika helppo konsti et muistaa mitä oli kirjottamassa ja kenelle

mulla tekis mieli kirjotella pitempiäki juttuja, mut tää tauti vie voimat... pakko mennä nukkumaan : /

tT ja Nipsu-N 11+6

 

Mun unelmaperheeseen kuuluisi tuon samaisen ukkelin lisäksi 6 lasta. Nämä kaksi ensimmäistä nyt, sitten aion käydä yliopiston ja tehdä vähän töitä ja sitten kokeilla, josko niitä lapsia suotaisiin lisää. Mutta iso perhe on meille kummallekkin tärkeä, koska kumpikin semmoisesta tullaan. Vilinää joka nurkkaan niin viihtyy.

 

apua kun eilisestä jo tullut jo joku neljä sivua tekstiä! kun saa luettua loppuun niin onki jo niin väsyny ettei meinaa jaksaa kirjottaa meillä siis tänään se varsinainen nt-ultra! (piti olla eilen mutta ajanvarauksessa oli tyritty ja saavuttiin paikalle kun koko poli oli menossa kiinni!!) "turvotusta" löyty 1,1mm ja pää-perämitta oli 5,1cm. tänään 12+0, mutta vastasi 11+6. enää ei tietysti vaihdeta laskettua kun se tuli varmistettua siinä ekassa nt-ultrassa jossa vauva oliki 9 pv pienempi. Mutta me ollaan miehen kanssa oltu molemmat niin pieniä, laihoja ja siroja vauvana ja pitkälle teiniksi astikkin että en usko isoa lasta tulevankaan!

en osaa oikein unelmaperheestä sanoa.. mulle kauheen paljon ois jo se että saisin ton yhden miehen kanssa loppuelämäni viettää. lapsia oon aina halunnu enemmän kuin 1 mutta en tiedä kuinka paljon enemmän. koirista en pidä (vaikka meillä vielä iso koira onkin, tosin tuli miehen mukana ja sovittu on että se lähtee, sitä odotellessa..). kissoja aijon hankkia joskus sitten kun aika on oikea.

ainiin mulle voi päivittää erittäin vahvan TYTTÖOLON :heart:

äiti otti pari pv sitten multa vähän verta kattoakseen sitä hemoglobiinin tilaa ja sitten huomattiinkin että helkkarin alhaset sokerit. tunti sitten olin syöny ja arvot oli 3,9. että ei ihme kun kiukuttaa niin vietävästi ja oon väsyny! ja kuten kaikki varmaan tietää niin lastenklinikka on ihan homeessa ja tämä kun sattuu olemaan mun työpaikka niin pikkusen silmiä kutittaa, ääni lähtee ja nokka tukossa jatkuvasti. päänsärkyäkin olen saanut osakseni, ja home myös varmaan pahentaa tätä mun väsymystä. vähän tulee mietittyä että mites se masuvauva sitten.. onneks se tänään ainaki heilutteli siellä ultrassa! meinasin saada sydänkohtauksen kun vauva ei liikkunut heti kun saatiin ruutuun ja hän köllötteli vielä ihan siellä vatsanpohjalla niin ei ultraaja masun päältä meinannu heti ruutuun saada. sitten kun sain sykkeen silmiini niin huokasin loppu-ultrasta rupesikin räpiköimään ja varpaat ja sormet näky ja kaikki nenukit, aivot, selkäranka, korvanlehdet ym mitkä jo viime ultrassakin näky. oikein kaunis pää kuulemma, hih.
vähän se ultraaja tuntu ehkä kokemattomalta. tai kun ei jotenkin vastannut mun kysymyksiin, en tiiä jäikö siltä sitten kuulematta vai mitä..? ja oli vähän silleen "no tässä tää sydän nyt on, ei me tätä erikseen mitenkään kuunnella" (en siis oottanukkaan kuuntelua, mutta jotenkin sain huolimattoman kuvan). rakenneultraa siirrettiin kun alunperin ois ollu 14.8 niin nyt meni elokuun vikalle viikolle, en nyt muista oliko 27 vai 28 päivä.

ainiin ja fossiili voi itku... :ashamed: pitikin ketään vielä mennä tippumaan, tosi ikävää.. haleja! :hug:

pikkumini & vauva 12+0 POKS :heart:

 

Olin jo nakkaamass dopplerin seinään, mutta 45 minuuttia ankaraa etsintää tuotti tuloksia ja tyyppi elossa.
Unelmaperheestä Toivoisin, että nuo pojat tykkäis aina siskostansa/veljestänsä. Eikä kokis oloaan uhatuksi, kun he kuitenki on heittopussin asemassa ja on meillä vaan puolet ajasta. Olenki samalla tavalla komentanu niitä miten olen aina ajatellu omani kasvattaa, että omat lapset ei saa mitää spesiaalikohtelua multa esim. kotitöiden jne. suhteen.

Mies on tekemässä rehua. Ollu oikeestaan koko viikon ja alkais olemaan jo ikävä. Ei yleensä mulla tule ikävä, mutta nyt tippa linssissä tekis mieli soittaa, että tuu kotiin ees yöks. Mutta josse joutuu vkl. tekeen sitä, niin tukin itteni anoppilaan yökylään, jossei mökille päästä. Saa anoppi käyttää mua sitten mökillä uimassa, jos tulee hyvät kelit

 

Tuo Facebook-ketju kuulostaa hyvältä, mutta mäkin tykkäisin, että se perustettais vasta vähän myöhemmin.

Tänne tulee tosi paljon tekstiä, mutta mun mielestä se on vaan hyvä! Meillä on iso ja monipuolinen ryhmä niin juttua riittää. Tylsäähän tää olis, jos juttu ei kehittyisi koko ajan.
Ja muo ainakin helpottaa tosi paljon se, että jos kommentit on tosi pitkiä, niin lihavoidaan se asian ydin. Voi sitten itse valikoida, että mitä jaksaa lukea ja mikä kiinnostaa.
Itse toki unohdan sitten matkanvarrella, että mitä pitikään vastata, mutta voiskin ottaa käyttöön vaikka tuon uuden välilehden niin pysyy ajatukset kasassa.

 

korpikeiju ihana itkun aihe!

Mä en oo varmaan koskaan tarkemmin miettiny millanen mun unelmaperhe olis. Mulla on kolme nuorempaa sisarusta, joten oon aina kai aatellu että useampi lapsi ois kyllä kiva. Kun alettiin tuon mun miehen kans (paras mahdollinen mulle, muuten<3) vähän näistä lapsiasioista jutella, ni selvis ettei hän halua niitä ollenkaan. No kun hetlen mietittyäni ilmotin, että sitten meiän suhde oli tässä, niin sain lopulta vastauksen, että no mun takia voi yhden sitte hommata. No, nythän sitten odotetaan toista lasta Jos mun unelma joskus toteutuu, että muutetaan johonki oikeesti maalle, ni sinnehän sitte mahtuis vielä yks tai kaks lisääki, jos niitä meille suodaan.

Vielä tosta lapsettomuudesta. Semmosen ihmisen, joka ei itse oo ko. asiaa kokenu voi olla todella vaikeeta kyllä asettua siihen tilanteeseen ite, saati tietää mitä sanoa juuri sille ihmiselle. Kuten täälläki on tullu esille, eri ihmisille sama kommentti on hirveetä kettuilua tai sitten juuri ne oikeet sanat. Ite oon havainnu parhaaks olla kommentoimatta ja kyselemättä mitään kenenkään suunnitelmista, edes parhaiden kavereiden. Voi olla, että joku on siitäkin loukkaantunu, mutta mielummin niin päin kuin että laukoisin jotain ajattelematonta tai epäsopivaa.

Olis muuten kuitenki sit ihan kiva, että jos joku päättää jo perustaa sen fb-ryhmän, niin ilmottais sitten siitä täällä yleisesti. Ja että jos se perustetaan vasta myöhemmin, niin odotetaan siihen, että kaikki on turvallisemmilla viikoilla, ettei sitten sen takia jää ryhmän ulkopuolelle.

Elisa 10+2

 

Elisa meillä mies aluks luuli etten mie halua lapsia ollenkaan. Mutta millä logiikalla olisin sitten ottanu semmosen miehen jolla on jo lapsia jossen niitä haluais??
Sinäänsä kiva, että tietää sen olevan hyvä ja osallistuva isä. Vaikka joskus mietinki vuonna keppi ja kivi, että haluan miehen olevan kans ekaa oottamassa mun kanssa.
Näin se elämä kuljettaa.
Mies juhannuksena herranjestasteli mun pötsiä, että ihanaa ko o kohta kunnon vauvamaha. se on innoissaan potenssiin sata ja olenki saanu kieltää sitä juoruamasta kaupan kassalleki tätä asiaa

 

illimolli, niinpä se elämä menee miten ite tykkää vaikka kuinka suunnittelis! Mulla tulee tästä aina mieleen, ku eksän äiti kerto kuinka he oli suunnitelleet tarkkaan että lapset kahden vuoden ikäerolla ja niin ne sitten tuliki. Nuorempi vaan kuoli sitten kätkytkuolemaan ja siitä kuuden vuoden päästä sitte tuli vielä se mun ex. Että saahan sitä aina suunnitella, mutta..

 

Mä en kehtaa edes sanoa, mutta oon siinä sitte tän päivän aikana kiskassu litran ite tehtyä vaniljakiisseliä ja toisen litran appelsiinikiisseliä!! .... Muttaku teki mieli......

 

anu piä kiisselis Tää ei oo syöny ton lakritsijädekompoyrjön jälkee mitään. Vieläki kummittelee vatsassa se. Pitäis alkaa uskomaan, ettei makeat pysy sisällä.

Alan jotaki kuivalihaa kohta järsimään jossei olo muuten parane, vaikka olenki aina ollu sitä mieltä, että se näyttää muumiolta..

 

*FIUUUU* sainkohan 10 sivua luettua ja vielä jäi 7 lukematta, mutta lupaan tsempata seuraavalla kertaa - nyt on aika levon! Kumma juttu, kun olisi aikaa nukkua pitkään, niin uni loppuu jo klo 5-6 ja silloin, kun pitäisi aamusta liikkeelle, niin ei sitten ei millään!! Mutta nyt niihin kommentointeihin, etten väsähdä ennen sitä!

Valtavan paljon onnellisia ultrakuulumisia ja muita ihania uutisia <3 Onnea kaikille tasapuolisesti!!

Fossiili:lle suuren suuret halaukset!! Ilman muuta olet aina tervetullut kommentoimaan halutessasi!

Aniit: ihanasti kerroit unelmaperheestäsi <3

Adora: voimia sinne phv:nin kanssa!!

Toivotonko: ymmärrän hyvin sinua. Mielestäni perhe on hyvin henkilökohtainen asia enkä siksi ihmisiltä utele, annan heidän itse kertoa, jos haluavat, mutta kunnioitan myös sitä, että haluavat pitää asian vain omanaan - siihen kun usein liittyy paljon enemmän kuin ihmisestä ulospäin uskoisi.

Unelma perheestä: olen hyvin paljon 'jalat maassa tyyppiä'. Elän päivän kerrallaan ja otan vastaan mitä elämä tarjoaa. Olen huomannut, että liika suunnittelu vain stressaa eikä asiat kuitenkaan mene kuten on suunniteltu. Toki on hyvä miettiä eri vaihtoehtoja jo ennalta. Mutta R86 kysyikin _unelma_perheestä, joten unelmoidahan saa minä haluaisin useamman lapsen kuin yhden. Katsotaan tämän ensimmäisen jälkeen miten elämä vie / mikä fiilis, onko useampi 2, 3 vai 4

Naimisiinmeno: juhannuksena ilmoitin miehelleni, että lapsi tulee saamaan saman sukunimen kuin minulla on! En pidä ajatuksesta, että omalla lapsellani olisi eri sukunimi kuin minulla äitinä. Mies saa sitten päättää haluaako lapselle saman sukunimen kuin itsellä eli menemmekö naimisiin ennen lapsen syntymää (tai viimeistään lasta kastettaessa). Avioliitolla ei minulle muuten ole merkitystä kuin juuri lapsen kannalta. Olen myös ymmärtänyt, että miehelle on parempi, jos olemme naimisissa, mikäli minä esimerkiksi kuolisin synnytyksessä. Omat vanhemmat myös ovat vanhankantaisia ja painostavat naimisiin.. Oma _tämän hetkinen_ ajatus olisikin mennä pienimuotoisesti naimisiin nyt syksyllä ja juhlia perinteisesti sukulaisten ja ystävien kanssa ensi kesänä. Onko muilla kokemusta tällaisesta? Onko joku tuttava tehnyt näin? Onko ajatus ihan hölmö? Tulen kuitenkin tekemään oman pääni mukaan, mutta olisi mukava kuulla teidän ajatuksia

Minimee + auneosmo 12+2

 

minimee meillä lapsi saa miehen nimen. Mie päätän muut nimet. Tosin mies ei ole tietoinen vielä tuosta jälkimmäisestä

Tää keksi niin huipun mahanimen tolle meän tyypille, että oksat pois!

Son nirppu ( En vaa muista missä ohjelmassa se oli, oisko ollu muumit ???)

 

Eikäkö tohtori sykerö, meitsin lemppari!

 

Heipsistä pitkästä aikaa

Mä olin tässä useamman viikon poissa kuvioista. Kärsin ihan kamalista vatsakivuista ja vaikka vuotoa tms ei ollutkaan, iski jotensakin niin kamala pelko, että halusin muka olla ajattelematta raskautta. Vaikka todellisuudessa ei mieleen juuri muuta mahtunutkaan. No tänään sitten vihdoin oltiin ultrassa ja siellä näkyi meidän pieni Vihtori :heart: Ultran mukaan viikot nyt 12+5 ja uusi la 5.1.2012 Aikaistui siis liki viikolla.

Painonnousu... Voi hyvänen aika sentään... +8kg rävähti mittariin reilu viikko sitten, jonka jälkeen vedin ilmastointiteippiä suun ympärille (silleen henkisesti...) ja nyt on pari kiloa siitä pois. Mä lopetin tupakoinnin kun alettiin suunnitella vauvaa ja sen jälkeen on kyllä sitten tullut syötyä kaikki mikä ei juokse karkuun.

Unelmaperhe... Mä luulin, että mulla on sellainen, mies, 2 lasta, koira, ok-talo... Kunnes sitten tuli ero. Nyt on sitten mies, yhteensä 5 (toivottavasti kohta 6) lasta ja koira. Ja juuri nyt tämä tuntuu oikeen hyvältä, vaikka en pahimmissa painajaisissanikaan voinut moista ikinä kuvitella... Mutta niin se elämä heittelee.

Nöpö ja Vihtori 12+5

 

minimee, me mentiin miehen kanssa naimisiin maistraatissa syksyllä ja talvella pidettiin vain sitten juhlat. Ja minun tätini meni miehensä kanssa naimisiin myös maistraatissa neljä vuotta sitten ja nyt pitää juhlat nelivuotishääpäivänään. Että kyllä on kokemusta Siihenhän voi ottaa siunaamisen tai jotain jos haluaa..

 

Terveisiä tällä kertaa (tukalan) helteisestä Hollannista!

Istun yksin kotona kun mies lähti mun kavereiden kanssa edustaamamaan baariin katsomaan jalkapalloa. Mä oon jaksanut baarissa katsoa vain osan matseista kun aika moni kavereista polttaa -- eikä tiedä vielä tästä raskaudesta niin en viitsi olla iso bitch ja alkaa valittaa. Ja sit tulee pää kipeeks ja huono olo vaikka kuinka yrittäis nojautua toiseen suuntaan tms. Miten teillä on muuten ollut ystävien ja kaverien kanssa - onko porukka paljonkin vaihtunut lapsien / raskauden myötä? Siis on meillä lapsellisiakin kavereita, lähes kaikki mun poikaystävän kaverit on perheellisiä. Mutta myös hollantilaisia - eli kieli on pieni este. Mut kai täs nyt oikeesti munkin on tsempattava ton kielen kanssa kun lapsesta kuitenkin tulee Hollantilainen ja nyt on jo mielenkiintoisia keskusteluja naapurien lasten kanssa (yksi puhuu tanskaa ja hepreaa, yksi espanjaa ja loput vain hollantia...).

Unelmaperhe on ollut aika abstraktia tähän asti. En olisi nuorempana uskonut muuttavani toiseen maahan saati perustavani perheen ulkomailla. Mutta näillä näkymin onnellista elämää yhden tai kahden lapsen ja poikaystävän (rekisteröity parisuhde) kanssa. Samoin kuin millamaulla , meillä on harratuksena matkustelu, toivottavasti voidaan sitä sit toteuttaa lapsen kanssa. Työn puolesta mulla on vielä 4 reissua tänävuonna - täytyneekin tsekata noi matkustusrahoitukset jossain vaiheessa ! Äitiysvapaa on täällä vain 4 kk (noin kk ennen ja 3 kk synnytyksen jälkeen) eli siinä ajassa ei kyl hirveesti matkustelemaan kerkeä. Mut sit siirrytään molemmat tekemään 4 päivää viikossa duunia eli tarhapäiviä pitäisi tulla vain max 3 (riippuen miten anoppi jaksaa ottaa hoitoon!). Tarhapaikka on kuitenkin jo varattu tänään - täällä nopeat syö hitaat. Tänään oli enää muuten 3 paikkaa jäljellä. Muutenkin täällä vähän nurinkurinen järjestys kaikkeen...

Facebook ryhmä on hyvä idea, mutta ehkä sit vähän myöhemmin...

Meillä oli nopea ultraus tänään, ihan vatsan päältä nähtiin pikkanen (40 mm) ja kaikki oli hyvin. Me ilmottauduttiin tohon down-seulontaan (suomessa sitä kutsutaan kai siis nt-ultraksi), sitä varten pitää soittaa toisen kaupungin jonkinnäköiseen keskukseen aika viikkojen 11+5 ja 13+4 välillä. Aika kalliiks se taitaa myös tulla (hinta-arvio 200 euroa) mut voi olla et vakuutus kattaa. Näitä laskuja katsellessa muutenkin tulee hieman kade Suomen systeemiä.... Huomen aamulla labra ja vaik mitä kokeita - en ollut osannut suoralta kädeltä vastata onko Suomessa rokotusohjelmaa tuhkarokkoa vastaan vaikka arvelin et on. Kätilö google-translatella käänsi kuitenkin mulle taudin. Noh, kaikki tulee nyt testattua ainakin.

Jaksamisia kaikille! Toivottavasti pahat olot alkaa väistyä eikä huonoja uutisia enää kenellekään tulisi.

Terkuin,
E ja mandariini 10 + 6 (uusi laskettuaika 19.1.2013)

 

Jos mäkin nyt yrittäisin vähän kirjoitella. Joka päivä luen tekstejä täällä. mut yleensä oon vaan niin väsynyt tai pää ihan tyhjänä ettei tuu ite kirjoitettua mitään.
Tosi harmillista että täältä on tippunut väkeä, en osaa edes kuvitella miten kauheaa se olisi, jos ei vauvaa meinaisi millään tulla ja joutuisi kokemaan keskenmenoja.

Yrityksestä Itse oon niinkin onnellisessa tilanteessa että sekä esikoinen että tämä vauva, saivat heti alkunsa. Vaikka tätä ennen ehdin jo ajatella että saattaisi mennä aikaa, ennen kuin tärppää. Yllätys olikin suuri kun tärppäsi heti pillereiden lopettamisen jälkeen, eli normaaleja menkkoja ei ehtinyt tulemaan ollenkaan. Vieläkin silti usein epäuskoinen olo raskauden suhteen vaikka varhaisultrassakin käyty. Ehkä tuo oireettomuus on se, mikä tekee sen ei-raskaana-olon. Vaikka kiloja on jo tullut muutama ja mahakin pömpöttää ihan kunnolla. Esikoisen kanssa alkoi myös heti tulla kiloja, ja se on nyt jo vähän masentanut, että miten isoksi tässä vielä muuttukaan. Mieliteoista sen verran että mun on ihan pakko syödä vaaleita pullamössösämpylöitä tai patonkia juustolla, kurkulla ja normaalisuolaisella oivariinilla ihan joka päivä ja niiden kanssa appelsiinituoremehua, nam nam. Tätä syön siis oikeestaan joka päivä jossain välissä. Eniten koukussa siihen voin makuun ja kurkkuihin. Esikoisen kaa himoitsin ihan hulluna maustekakkua, mitä en ollut ees ikinä aikaisemmin syönyt

Mulla on tätä raskautta lähinnä varjostanut esikoisen keskosuudesta johtuvat pelot. Nyt jo jotenkin luottavaisempi olo, että kyllä kaikki vielä hyvin menee. Jotenkin ajattelee että pakkohan se on tämän kanssa mennä kaikki niinkuin pitää, koska esikoisen vauva-aika jne oli henkisesti todella rankkaa. Se huoli omasta pienestä on ollut niin voimakasta vuosien varrella, että en usko että sitä pystyisi enää uudestaan kokemaan. Meillä siis tyttö oli pikkukeskonen ja hänellä oli myös aika ankeat ennusteet. Kaikesta huolimatta hänestä on kasvanut aivan ihana ja fiksu tyttö, joka on niin tärkeä ettei sanat riitä kuvaamaan. :heart:

Unelmaperheestä Perheeseenhän kuuluu nyt mun tyttö ja mies sekä masu-asukki Mies haluis jopa 3 omaa lasta, mulle taas riittäisi että niitä olisi yhteensä 2-3. Saa nähdä sitten myöhemmin, että millaiseksi perhe vielä muokkautuu.

Tulipas nyt sitten kerralla tekstiä kun sain vihdoin aikaseksi kirjoittaa.

Janie ja vauva 10+2

P.S Meillä on se nt-ultra 6.7, sitä jo jännityksellä odotetaan

 

Mä voin tehdä ryhmän faceen joka on salainen ja jonne voi liittyä vain minun kautta..

Meillä on heinämammojen 11 ryhmä salaisena jonka perustin ja sinne otettiin porukkaa vielä heinäkuun 11 jälkeen, eli vaikka oli vauva jo syntynyt, mutta nyt ollaan pistetty stoppi että ei enää uusia, kun pisimpään jutelleet on olleet 'yhessä' jo kohta kaksivuotta, aluksi tämän kaksplussan kautta ja sittemmin facen..

Voin perustaa ryhmän, ja siihen liittyköön nyt ken haluaa ja myöhemmin sitten muut.. Sopii minulle!

Ryhmään päästäkseen laittakaan yksäriä mulle täällä, niin lisään teidät sinne!!! (tosin ensin pitää liittyä kaveriksi, että pystyy salaiseen ryhmään lisäämään, mutta kavereitahan meistä siellä ryhmässä sitten varmaan tulisi.. )