Mäkin voisin pitkästä aikaa taas kirjottaa lyhyesti.
Täällä on meneillään viikot 10+1. Jos kaikki siis on hyvin. Mitään syytä epäillä mitään ei ole, mutta niin kuin esim
anu84 epäilee raskauttaan, niin mulla on vähän sama. Mitään doplereita en ole uskaltanut tilata, kun en sillä varmaan mitään tämän mahan läpi kuulis. Mulla kun on aika reippaasti tuota ylipainoa... Mutta nämä mielialat on ihmeellisiä. Välillä itken ihan ihmeellisiä asioita, lähinnä väsymystä. Torstaina itkin, kun yritin saada aikaseksi tehdä jotain ja olin liian väsynyt. Sitten se itku tuli lopulta sen takia, kun yritin puoli tuntia miettiä kahvin ja veden mittasuhteita ja pää löi totaalista erroria. Aivot oli ihan nukuksissa. Mies oli ihan ihmeissään, mitä mä itken. "Kun mä haluisin keittää kahvia, mut mun aivot ei kykene laskemaan veden ja purujen mittasuhteita... BYÄÄÄÄÄÄÄH!!!" Mies vaan rauhotteli, ettei se ole maailmanloppu ja meni keittää mulle kahvit
En vaan halunnu sitä häiritä, kun teki kotoa käsin töitä ja niillä ei jotkut ohjelmat toiminu ja ihmisiä lomalla ja muuta. Mies oli ollut vähän kireänä sinä aamuna. Ei tuolle onneksi mitään traumaa jäänyt tuosta ja lupasi uskaltaa laittaa mut vielä uudelleenkin paksuksi
Juhannus on mennyt rauhallisesti. Eilen olin töissä seurakunnan järjestämissä juhannusjuhlissa. Pääasiallinen tehtäväni oli pitää grillipaikkaa silmällä ja seurustella ihmisten kanssa. Rentoa oli ja paikalla varmaan jotain 300-400 ihmistä. Monenlaista ohjelmaa oli. Saunomista, uimista, grillailua, kesäpäivästä nautiskelua hiekkarannalla, ihmisten kanssa seurustelua, yhteislauluja, tietovisaa, kokko yms
Talviturkki tuli heitettyä 19-asteisessa järvessä
Yöllä paisteltiin vielä miehen kanssa makkaraa ja maissia, kun tulin kotiin. Tänään tekis mieli lähteä piknikille. Olen varannut tarpeet leipäjuustosalaatille ja lisäksi meillä olis pensasmustikoita
Harmi vaan, että on sateita luvattu tänne Uudellemaalle. Saas nähdä, mitä nyt sitten tekee. Illalla pitäis vielä täytekakun pohjan paistaa. Mieheni täyttää vuosia huomenna
Synnytystä olen miettinyt ja itseni tekisi mieli pysyä mahdollisimman pitkään ilman epiduraalia. Suihkut, lämmitettävät kauratyynyt yms. houkuttelisivat alkuajan kivunlievityksinä. Toivoisin voivani olla mahd. pitkään kotona ennen synnärille lähtöä. En sitten tiedä, miten aikaisin pitäisi lähteä kun meiltä tulee joku tunnin matka sairaalaan (yli 70km). Onneksi ensisynnyttäjillä synnytys etenee yleensä hitaammin niin todennäköisesti sairaalaan ehtii kuitenkin ihan hyvin. Sairaalassa ilokaasua olisi kiva kokeilla aluksi
Menisköhän se meillä miehen kanssa niin, että yksi henkäys minulle ja yksi sinulle
Avautumisvaiheen loppupuolella joku epiduraali olis varmaan paikallaan. Aion kuitenkin mennä tilanteen ja fiiliksen mukaan. En oikeastaan ymmärrä, miksi se synnytys pitäisi niin tarkkaan miettiä, kun synnytyksen kulku on aina vähän mysteeri. (Sanoo hän, jolla tarkka sepustus tuossa yllä
)
Eipä tässä muuta. Ensimmäisiä pikkunuttuja on tullut alennusmyynnistä hommattua ja lasken päiviä nt-ultraan, joka on 4.7. Onneksi siihen on enää 1,5vk. Tuntuu, että se on ollut niin kaukana. Jos ultrassa on kaikki hyvin, niin kerron siitä viikon päästä uutiset työnantajalle ja sitten kerrotaan myös vanhemmille jne. Jee.
Hauskaa juhannusta kaikille