TAMMIKUUN TOIVOT tammikuussa

moi kaikki,täällä tuntuu tapahtuvan jokapuolella!! Mä tossa jo pitkän tekstin kirjoitin, mutta ei se tänne ainakaan ilmaantunut.. taisi mennä avaruuteen. Ihania synnytystarinoita, kiva lukea itse lähtöä odotellessa. Kylellään synnyttäminen kuulosti todella hyvältä!

Itsellä olis vielä viikko laskettuun aikaan. raskaus on mennyt niin ihanasti ,ettei vielä tuskissaan synnytystä odota, mutta yli tämä menee kuitenkin, joten ainakin asenne on vielä kohdallaan.

Vauva heiluu ja huojuu puolelta toiselle ja pää on ilmassa vielä, joten ensimmäinen päivä tuskin tulee lähtö sairaalaan ;=)

Onnea vielä kerran kaikille ja voimia tuleviin synnytyksiin.

äippä 38+5

 

Meidän pikkuprinsessa syntyi 18.1 rv 39+4 klo 20:45. Pituutta neidillä oli 50 cm ja painoa 3330g, eli se siitä yli nelikiloisesta sokerivauvasta Kotiuduimme vasta tänään, sillä matkassa oli muutama mutka ja on itseasiassa edelleen.

Synnytyskertomusta yms...

Sunnuntai aamuna klo 9:45 huomasin että ne supistelut joita olin muutamia tuntenut, olivatkin säännöllisiä ja tulivat 7-10 min välein. Jatkoin vielä normaaleja kotitouhuja, mutta patistin isännän ulkoiluttamaan koirat ja soitin varmuudeksi anopille, että kohta saa varmaan isomman neidin hoidettavakseen.

Supistukset voimistuivatkin aika nopeasti ja soitin synnärille josta sanottiin, että pysy kotona niin pitkään kuin voit ja kehoitettiin samalla menemään suihkuun. Tein työtä käskettyä ja passitin miehen viemään esikon sinne mummolaan.

Tuo suihkuun meno oli VIRHE, sillä siinä vaiheessa kun olo siellä muuttui sietämättömäksi niin voinette vain arvata mikä olo oli, kun poistuin sieltä suihkusta ja menetin sen vähäisenkin kivunlievitykseni, eli kuuman veden alaselässä

Ehdin aina pukemaan jokaisen supistuksen välissä yhden vaatteen ja sitten piti heittäytyä sängylle uikuttamaan. Mies palasi kotiin juuri oikeaan aikaan (ennen miehen tuloa tuossa vaatteiden pukemisen yhteydessä tietenkin informoin tammikuisten topicciin, että lähtö tuli ), kun olin saanut myös ulkovaatteet päälle.

Matka synnärille vie noin 20 min ja se tuntui ikuisuudelta. Valitin, voivotin ja kitisin takapenkillä tuskien kourissa...mahtoi takana ajavalla autolla olla mielenkiintoiset näkymät, kun edessä kulkevan auton takapenkillä akka riehuu muutaman minutin välein aivan täysillä ja sitten taas rauhoittuu hetkeksi.

Synnärille taisimme saapua aika tarkkaan klo 12:20 ja heti tehtiin sisätutkimus, jonka tuloksena oli auki sormelle ja kaulaa jälellä. Mikä pettymys! Tuskani olivat siis turhia, sillä mitään ei ollut tapahtunut sitten viime tiistaisen käynnin.

Siirryimme 12:30 synnytyssaliin jossa sain kivunlievitykseksi ilokaasun ja akupunktioneulat...ainoa vain, että kun ensimmäinen neula selkään törkättiin, niin kiljuin, että ottakaa se HETI pois...se nimittäin sattui ihan vimmatusti. Epiduraalia kovin pyysin, mutta sitä ei kuulemma tippuisi ennen kuin olen auki 3 cm, jottei synnytys pysähdy.

Hengittelin ilokaasua tunnin ja klo 13:30 tehtiin uusi tutkimus. Tuloksena auki sormelle, kaula lyhentynyt. Ei naurattanut. Siirryin siittä sitten suihkuun jossa viihdyin 45 min jonka jälkeen oli pakko mennä takaisin sänkyyn, sillä olin kertakaikkisen väsynyt fyysisesti. En ihan oikeasti pysynyt enää pystyssä, eivätkä silmät pysyneet auki. Valitettavasti kipu silti pysyi ennallaan hiljalleen voimistuen.

14:30 ilokaasuannosta nostettiin josta seurasi sitten oksentaminen ja kaasuannos palautettiin ennalleen.

15:00 tehtiin uusi sisätutkimus jonka tuloksena oli: auki liki 4 cm. Tällöin päätettiin puhkoa kalvot.

15:30 san vihdoin sen epiduraalin ja siitä alkoi onni ja autuus. Se nimittäin vei kivut kokonaan pois. Olisin voinut vaikka nukkua, mutta jostain syystä (syy selvisi myöhemmin) tärisin niin paljon, etten pysynyt yhtään paikoillani. Täristellyt olin jo autossa kun tulimme sairaalaan, mutta nyt kolisi hampaatkin yhteen kuten sarjakuvissa.

17:20 Pyysin lisäannosta, sillä kivut tekivät paluuta. Minulle tehtiin sisätutkimus jonka tuloksena: auki 7 cm ja sain epiduraalia lisää. Jälleen jatkui onni ja autuus sillä kivut katosivat taas.

18:00 saapui muutama kätilö huoneeseen huolenaiheenaan vauvan syke, joka huiteli jatkuvasti yli 180, pomppien useasti jopa 200 yläpuolella. He sitten fiksuina kysyivät, jotta onko mulla kylmä...ihan kun se ei olisi päällepäin näkynyt. Tärisin 3 peiton ja aamutakin alla kuin haavan lehti.
He mittasivat kuumeeni joka oli 38 astetta. Sain panadolia kuumeen alentamista varten.

19:10 he laittoivat minut nestetippaan ja tekivät sisätutkimuksen, jonka tuloksena: auki edelleen 7cm. Kätilö päätyi laittamaan oksitosiinitipan, jotta synnytys saataisiin taas vauhtiin ja vauva turvallisesti ulos. Kuume oli nyt 38,7. Sain myös lisälastin epiduraalia.

19:30 otettiin verikoe tulehdusarvojen määritystä varten ja antibiootti laitettiin varttia myöhemmin tippumaan suoneen.

Viimeisin epiduraali ei ollut enää tuonut auvoista olotilaa ja nyt supistukset tuntuivatkin enemmän selän ja pyllyn puolella.

20:20 valitin, että vähän ponnistututtaa ja että kivunlievitys rupeaa taas olemaan riittämätön. ehtiin sisätutkimus jonka tuloksena: auki 9,5 cm. Kätilö pyysi tekemään muutaman työnnön, jonka aikana hän avasi kohdunsuun 10 senttiin auki jotta päästäisiin ponnistuspuuhiin. Ponnistin joka supistuksella 2 kertaa ja supistuksia taisi tulla yhteensä noin 10kpl. 20:45 syntyi sitten ihana, kaunis pikkuprinsessamme :heart:

Istukkä jäi sitten jumiin, eikä irronnut kuin vasta reilun tunnin päästä, kun mahaa oltiin ensin paineltu kahden henkilön voimin. Mutta pääasia että lähti, vaikka siihen aikaa ja voimaa vaadittiinkin. Salissa olimme vielä yli 4 h likan syntymän jälkeen koska kohtuni ei tyhjentynyt alkuun kunnolla.

Sain 2. asteen repeämät, joiden vuoksi tikattiin 3 tikin verran, eli eipä mitään "vaurioita" juuri tullut. Istuminen yms. onnistui vielä samana iltana ja olo oli muutoinkin hyvä ottaen huomioon, että olin tosiaan kuumeessa.

Vauva sai täydet 10 pistettä, mutta siinä illan mittaan osoittautui vähän flegmaattiseksi ja kätilö varoitteli että minun tulee valmistautua henkisesti siihen, että vauva saattaa joutua teholle koska epäilynä nyt vauvan liian alhainen verensokeri. Verensokeri oli kuitenkin ihan hyvä ja pääsimme osastolle.
Osastolla saimme yksityishuoneen (luksusta!!!) koska olin kuumeinen ja vauvaakin "tehotarkkailtiin".

Siinä sitten seuraavat päivät otettiin verinäytteitä sekä minusta että vauvasta ja molempien arvot olivat koko ajan hilkulla johtaa jatkotoimenpiteisiin, mutta niiltä sitten säästyttiin ainakin toistaiseksi. Omat tulehdusarvoni lähtivät eilen laskuun ja vauvankin sokerit ja bilirubiinit pysyivät nipin napin rajojen sisäpuolella.

Tänään meidät kotiutettiin sillä ehdoin, että palaamme huomenna sairaalaan mittauttamaan vielä tytön bilirubiiniarvot. Mikäli kaikki on ok, niin meidät kotiutetaan lopullisesti. Mikäli arvot ovat liian korkeat, jää neiti vähintään vuorokaudeksi osastolle. Toivotaan siis että huomenna aamusta saamme hyviä uutisia!

Imetys ei onnistu, sillä maito ei noussut, eikä vauva jaksa imeä riittävästi. Oikeastaan mitään toiveita ei enää imetyksen suhteen ole ja vauva on nyt täysin korvikkeella. Vitutus on kova ja itkutkin olen asian tiimoilta vääntänyt.
Esikon kohdalla kävi liki samoin (hän sai sentään edes muutaman päivän maitoa) joten tietyllä tapaa tämä ei ollut niin suuri pettymys, mutta kyllä itkettää katsoa kestoliivinsuojuksia kun niille ei ole mitään käyttöä. Itku tulee nytkin, kun asiasta kirjoitan.

Syöttöpunnituksen tuloksena oli 2 grammaa (vauvalle annettiin syötön yhteydessä sokerivettä, josta varmaan tuli tuo toinen gramma) kun tuloksen olisi pitänyt olla vähintään 40 grammaa, eli epäselvyyttä ei asian tiimoilta ole. Asia on vain hyväksyttävä.

Nyt vietämme vauvantuoksuista elämää ja toivottavasti huomisaamun jälkeen ihka oikeata vauva-ARKEA



alienin sektiouni sai tämän mamman löllymahan hytkymään...ei saa naurattaa, kun se tuntuu niin ilkeeltä

Emmylle, haidille, Ruusulle, runttipullalle, peralille, teebirdille, Niinaniille, haaveilija2006lle, babyb:lle, jonnalle ja vauva09lle onnea tasapuolisesti nyyteistä!

Niinaniin tarina oli kyllä kieltämättä aika karua luettavaa. Musta tuntuu, että mä en olisi selvinnut tosta kaikesta mitä jouduit kokemaan. Tuntuu tosi pahalle sun puolesta.

Tankille jaksamisia...varmasti kova paikka odottaa noin kauan, kun lopputulos on kuitenkin sitten pettynys :hug:

Niiskuselle onnea vauvanhakureissuun


Sef ja pikkuprinsessa 4 vrk (siirrymme tammikuisiin tuonne toiselle puolelle, nähdään siellä!)

 

Sef Onnea tytön syntymän johdosta! :heart: Kiitos synnytys kertomuksesta!

 

Sefille onnea pikkuneidin johdosta! :flower: :heart:

Ollaan muksujen kans mun siskon luona, ja täällä nuo siskon ipanat ruukaa herätä ennen seitsemää joka aamu Ei paljon naurattanu tänä aamuna (eikä juuri eilenkään) kun neiti sit heräs kans meteliin hieman seitsemän jälkeen, kun normaalisti nukutaan klo 10.30 saakka |O
Saattaa siis tämä mamma olla hitusen väsy pvän päälle kun valvoin kuitenkin kahteen viime yönä...

Maha on ollu ihan sekaisin!! Tuntuu eka ettei mitään saa pihalle, ja sit loppujen lopuks kun on jonkun tunnin ravannu vessassa niin ihan melkein vesip***aa tulee |O Raivostuttavaa...

Vaan joo, jos menis suihkuun...

Mrs O & Nti Eelis 38+6

 

Onnea vauvaantuneille!! :hug: :heart: Ja voimia vauva-arkeen!

Minulla alkaa pelottaa tuleva synnytys...hyvä se on tässä vaiheessa alkaa panikoida, mutta minkäs teet. :snotty: Minulle jäi viime synnytyksestä jonkinlainen kammo päälle, synnytin muksun noro-viruksen kourissa ja kokemus oli äärimmäisen rankka, vaikkakaan ei mikään pitkä synnytys. Tuo pelko on pysynyt jotenkin kurissa tähän asti, mutta nyt se tahtoo saada vallan...hiipii epätoivo pintaan, etten selviä tästä! :ashamed:
Raskaus on mennyt erittäin hyvin ja odotettavissa olisi normaali synnytys, mutta siltikin.
Iltaisin peiton alla maalaan kauhukuvia seinille ja itken pelosta...huoh.
En jaksa uskoa, että saan joku päivä tulla tännekin kertomaan vauvauutisia, en usko, en!!!
Kuolen siihen synnytykseen ja vauvakin varmaan kuolee, nippanappa mies vieressä säilyy hengissä... :kieh: :ashamed: että näin suloisia ajatuksia minulla tänään.

Synttäritunnelmissa pitäisi mennä tämä päivä, kuin meidän "vauva" täyttää 2v... :heart:

-EC 39+0-

 

Paljon onnea uusille mammoille nyyteistänne! :hug:

Minä flunssasta parantunut ja todellakin malttamattomana vauvan syntymää jo odottelen! :attn: Tänään tulee 1 vko yli LA:n.

Eilen ja tänään tullut taas valkeaa, "klönttimäistä" limaa lorahduksittain, liekö se sitä paljon kuulua limatulppaa sitten kun kohta vkon ajan sitä aina silloin tällöin lorahdellut. Ja se ei kyllä minusta valkovuotoa todellakaan ole, selkeästi on erilainen koostumus. Jos jotakin siis kiinnostaa lukea "ällötys"-juttuja... :x

Alaselkää vihlonut nyt parina päivänä oikein urakalla, aivan vaikea olla ja täytyy asentoa vaihtaa kun niin ilkeän tuntoisesti juilii. Onko muilla tällaista?

Nyt lähden vähän ulkoilemaan, mikäli taivun sitomaan kengät jalkaan kun mieskin jossain asioilla käymässä.

Hyviä vointeja kaikille! :wave:

- Sirpula ja Masukaveri rv 41+0 :heart: -

 

Tännehän oikeen ropisee uusia mammoja, paljon onnea!!

Voi EC, koita häivyttää kauhuskenaariot pois (vaikken osaa sanoa millä!). Mäkin olen välillä yllättänyt itseni ajattelemasta, että kun kaikki on mennyt niin hyvin tähän asti, niin varmaan jotain kamalaa on vielä edessä. Luotetaan vauvoihimme ja luotetaan itseemme ja hyvään hoitoon synnäreillä!!

Täällä on joku ödeema parkkeerannut mun kurkkuun. Hitsi kun en juuri ikinä ole kipee ja nyt sitten kalkkiviivoilla joku tauti meinaa tulla. Panadolia peliin ja bafuciniakin imeskelen, kauheesti hunajavettä ja sillee. Mies otti vapaapäivän tänään, kun käskin vähän hiljentää työtahtia, ettei se ole ihan reporankana sitten, kun apua oikeesti tarvitaan. Yritetään nukkua varastoon...

Lilli 39+4

 

Iltapäivää. *haukotus*

Onnittelut tyttövauvoista BabyP, Jonna75 ja sef! :flower:

ON: Empä suunnitellut viettäväni eilistä päivää sairaalassa mutta siellä se vaan sit kuitenkin meni. Eikä edes omalla asialla. Meillä on esikoinen sairastellu tiistaista asti ja eilen meillä oli tutkimusaika rokotetutkimuskeskuksessa (lapset on mukana influenssarokotetutkimuksessa). Meillä oli aika 10.30 ja ajatuksena oli et piipahdetaan esikoisen kanssa nopeesti siellä ja sit heti kotiin ni ehditään ihmisten aikaan ruualle ja päikkäreille. No Eeka oli valitellu jo ti-ke välisestä yöstä asti mahakipua ja ke-iltana kävi isin kanssa päivystyksessä kun mietittiin et onko kyse umpparista. Sieltä kotiutu mahatauti diagnoosin kera.

No rokotetutkimuskeskuksen lääkärintutkimuksessa kuului lääkärin mielestä mahasta outoa ääntä ja poika aristi vatsaansa, joten influenssapikatestin (negatiivinen) lisäksi saimme lähetteen Taysiin kirurgiseen ensiapuun. No Taysissa olimme hiukan 11 jälkeen. Lääkäri katsoi pojan pikaisesti, määräsi syömis- ja juomiskieltoon. Lääkärin mukaan ei ihan yleistutkimus viitannut umppariin, mutta päätti silti otattaa veri- ja pissakokeet. Siitä sit alkoi pitkä ja piinallinen odotus. Itse olin syönyt aamupalaa 7:ltä ja poika 8:n paikkeilla.

Neljän jälkeen tuli lääkäri kertomaan että tulehdusarvot oli koholla, mutta valkuaisarvot oli normaalit ja pissakokeet myös puhtaat. Taas kuunneltiin ja paineltiin mahaa ja lääkäri määräsi vielä mahan röntgenkuviin. Voimakkaasti kaikki oireet puhuivat umpparia vastaan. Vartin yli kuusi kun lääkäri tuli kertomaan röntgenkuvien tuloksista oli vastassa kaksi kiukkuista, nälkäistä ja väsynyttä ihmistä. Röntgenit oli normaalit ja lasten kirurgin kanssa puhuttuaan lääkäri totesi että todennäköisesti Eekalla on vatsaflunssa, saa syödä ja juoda. Lupasi Eekalle ruokaa ja sit saadaan kotiutua. Klo 19 oli mies sitten ovella meitä hakemassa, eli semmonen reipas 12h paasto oli tällä mammalla päällä, Eekakin joutui reilu 10h olee syömättä ja olikin sit tosi nälkäinen kun hoitaja sille toi ruokaa.

Olo on tänään edelleen ihan naatti. Neuvolassa kävin tänään.

rv 39+3 (38+2)
Paino: +440 (-175) g/vko Kokonaispaino +7,9kg.
RR: 112/67 (110/63)
Sf: 36,5 (34,5)
:heart: 140 (130)

Pissa puhdas, raivotarjonta, vauva laskeutunut ja kiinnittynyt. Kaikki näyttää hyvältä, neuvolakortissa on muuten enää yksi tyhjä sarake, joten jos vielä ens torstaina tarvii sinne mennä niin sit onkin kortti jo täynnä. Jännä oli että viime viikolla puhu et tekis tänään lähetteen yliaikaiskontrolliin ja tänään sano et tekee ens viikolla. Ärsyttävää. Mut josko tässä tulis lähtö ennen sitä. Toiveita elätellään.

Mut ei tällä erää muuta. Nyt syömään ja nukkumaan.


tulia & viljami 39+3

 

Tässäpä pientä tarinaa...
Supparit alkoi 18.1. iltakymmeneltä sen verran kovina ettei nukkumisesta tullut sinä yönä mitään. Soittelin sairaalaan siinä kolmen maissa ja kehottivat vielä odottelemaan. Siinä sit suihkuttelin ja hengittelin jumppapallon ja kaurapussin kanssa. Kuuden aikaan soitin uusiks ja sain luvan mennä. Aamulla ennen kasia oltiin sairaalassa, ja päästiin suoraan saliin jossa oli ammekin . Lapsivedet meni sit heti ekassa sisätutkimuksessa eli ei tarvinnu niitäkään puhkoa. Siinäpä sitten kärvisteltiin suppareita, pääsin ammeeseenkin ja sit otin muutamat akvarakkulat kun selkäkivut alko olemaan jatkuvia. Niiden laitto sattu ihan törkeesti mut ne autto! Ihan hyvin mä sit kestinkin suppareita, avautuminen vaan ei ollu hirveen nopeeta ja kokeiltiin mm. vesiperäruisketta (kamalaa!!! kakkaa lentää seuraavat puoli tuntia ) sekä kävelyä ympäri Kättäriä. Kestin koko ajan kipeempiä ja tiheempiä suppareita jonnekin neljään viiteen asti mut sit kun alko oleen tosi kipeitä eikä kahteen tuntiin ollut avautunut neljästä sentistä yhtään mihinkään niin luovutin ja pyysin kaikki mahdolliset keinot käyttöön koska olin jo niin poikki ja tuntu et tää ei lopu ikinä Eli sit tuli oksitosiinitippa ja epiduraali ja sit oikeestaan alko ongelmatkin eli vauvan sydänäänet alko laskea joka supistuksella ja mulla oli tulehdusarvot korkeella ja jouduttiin laittaa mulle antibioottia suoneen ja sit piti vauvaltakin ottaa verikoe päästä kun pelättiin et silläkin oli tulehdus mut ei onneks ollu. Jossain vaiheessa jo ennen epiduraalin laittoa alko tulla vähän vihreetä lapsivettä. Epiduraali kuiteskin autto, oli tosi kokenu anestesialääkäri laittamassa niin hyvin laittoikin ja mä sain levätä ja vaan katella suppareita ruudulta Loppujen lopuks sit epiduraalin vaikutus loppu sinä vähän vaille kaheksan ja sit alkokin jo tulla tarve ponnistaa ja siinäpä sitten ponnisteltiin, tais varmaan pari verisuonta poksahtaa päästä, huh.. No kuitenkin saatiin vauva ulos ja sillä oli lapsivesi ihan ruskeeta, eli kakkasta, ja jouduttiin imemään sen suuta tyhjäksi ettei vetäisi kakkaa henkeen ja sit sille annettiin vähän lisähappea ja käytettiin lastenosastolla tarkkailussa, mutta olikin ihan heti jo kunnossa. Mulle tehtiin pieni eppari, neljä tikkiä tuli. Vauva pääsi sitten mun luokse kun mut oli kursittu kokoon ja olin käyny suihkussa. Päästiin perhehuoneeseen ja parin tunnin ikäsestä tuo alkoi imeä tissiä semmosella teholla ettei mitään rajaa Jotain puolen tunnin välein saa olla syöttämässä ja sitten se taas nukkuu. Eilen tultiin kotiin ja yritetään opetella elämää koiran ja vauvan kanssa, ihanaa Olihan tuo tosiaan vähän pitemmän kaavan mukaan mutta ehdottomasti sen arvoista
Onnea kaikille muillekin vauvan saaneille =) (en oo kerinny vielä lukea keitä ne kaikki ovat)

P ja Baby kohta 4pv

muoks niin ja ponnistusvaihe kesti 31min, touhu kokonaisuudessaan 18h.

 

Tänään on kettumainen päivä. Aamulla kävin kaupassa ja eikös joku idiootti tuu kertomaan mulle mihin saa jättää koiran odottamaan kun käyn kaupassa ja mihin ei. Voi ¤%&/ eikö ihmisillä oo muuta tekemistä kun VALITTAA!!!!!!(mulla ei ainakaan ) Noh olin kaupassa siis aivan ketutuksissani vaikka eihän toi nyt iso asia ees ollut, että se mies tosta huomautti...ja kun pääsin kotiin niin nyt vaan itkettää kaikki. Varmaan johtuu siitä, et mä en jaksa olla enää raskaana!!!! Nyt on just sellanen tunne, et tää ei tuu koskaan ulos, ei ainakaan sitä ennen ku oon seonnut lopullisesti tähän odottamiseen. Mua vaan niin ärsyttää!!!!!!Tiedän, että moni muukin täällä menee myös "yliajalla" ja on kärvistellyt pidempään..mullahan LA on ylittynyt vasta kolmella päivällä mut jokainen päivä tuntuu ikuisuudelta!!!Siinä päivän valitus. (ja mä kun yritin ottaa uuden asenteen ja lopettaa tän synnytyksen odottamisen + valittamisen....eipä se ookaan niin helppoa!!!!)

Alien 40+3 :kieh:

 

Onnea taas vauvan saaneille :heart: :flower:
alien mä oon kuule kanssa niin kyllästynyt tähän odottamiseen, ettei oo tosikaan. En jaksa tehdä mitään, väsyttää koko ajan, kaupassa käyntikin oli yhtä tuskaa. En liiku mihinkään enää tästä mökistä ennenkun synnärille.

TYLSÄÄ |O

 

Onnea sef! ja kiitos synnytystarinasta. :heart:

Oltiin esikoisen kanssa puistossa pulkalla ja voi että mulla meni hermo kun en saanut tyttöä kotiin millään.. Ei paljon naurattanut kantaa rimpuilevaa ja huutavaa lasta kotiin ja vetää tyhjää pulkkaa perässä.. Hieman on tota omaa tahtoa tytöllä enkä ees saanut tolla reissulla YHTÄÄN supistusta! :kieh:

joo-o kyllä voi olla odottavan aika pitkä.. Mutta ens viikolla tän on pakko syntyä!

Lara83 ja poika joka ei halua tulla ulos! 41+3

 

Hyvä kuulla, että mä en oo ainut joka on ihan sekoamispisteessä.
Neuvolassa kun sanoin, että mun pää alkaa hajota tähän odottamiseen niin terkka vaan kysy, että haluanko puhua psykologille siitä!!!!! Jos se sais tän vauvan syntymään niin sit joo mutta en usko, että puhumisella tätä vauvaa saa ulos!!!!! Eikä mun oloa nyt helpota mikään muu ku synnytys (kuulostaapa hassulta )
Kirppunen mä kans varmaan linnottautuisin himaan jos ei ois tota koiraa..ikävä kyllä se on pakko raahaa ulos päivittäi
Lara83 isot hatunnostot sulle kun meet jo noin pitkällä. Hermo on varmaan aika kireellä Tiedän ton tunteen ku rehkii oikein kunnolla ja aattelee et jes, nytpä saan ainakin supistuksia aikaseks ja lopputulos on 0 supistusta!! Sekö vasta on turhauttavaa! Taas mä valitan...taitaa olla tän päivän teema

Ootteko kuullut, että papaija auttais synnytyksen käynnistämises? Netistä lueskelin, että se saattaa aiheuttaa keskenmenon (siis alkuraskaudessa).. laittaa kohdun supistelemaan ja jossain maissa sitä käytetään ehkäisykeinona???? No kuiteskin, yks tuttu koitti tätä papaija kikkaa ja sai sillä supparit aikaseks, muutaman päivän päästä synty tyttö. En sitten tiiä oliko se just toi papaija mikä sai supistukset aikaan....

Alien

 

Vitsi, kuuntelen just lempimusiikkia ihan täysillä ja alko kyllä menojalka vipattaa niin, että kohta otan ja lähden baariin tanssimaaan Se ois niin ihanaa, päästä vaan kunnolla bilettämään...viimesestä kerrasta kun on hetki aikaa...ei toi tanssahtelu oo enää muutamaan kuukauteen luonnistunut

 

Aivan mahtava lukea noita synnytyskertomuksia Kiitos Kaunis niistä :heart:

..täällä tulee edelleen sitä tosi ällöä ruskeaa limaa. Aina kun pissalla käydessä pyyhkäisee, niin jää niinku kakkaa olis pyyhkinyt. Taitaa olla ihan vaan sitä sisätutkimuksessa purkautunutta verta, joka on jäänyt puristuksiin ja hyytynyt. En usko limatulpaksi. Mulla kans on tullut paljon aikaisemmin sitä paksua valkoista limaa, joka ei ole ollenkaan valkovuotoni tapaista.. samapa sille..

Ei edelleenkään minkää valtakunnan supisteluja. Kuinkahan hirveitä ne sitten onkaan kun ne oikeasti iskee..

Nyt vaan odotellaan ma neuvolaa ja joko sitä lähtisi siitä samalla Rovaniemelle(mies haluais jo mennä). Ei olis enää sitten pitkästi yliaikaisuuteen. Vois siellä sitten syödä ulkona ja käydä leffoissa

Rauhaisaa viikonloppua mammoille

 

Onnittelut uusille vauvautuineille! Ja kiitos synnytystarinoista! :flower: :heart:
alien tiedän tunteen! Musta tuntuu kans et pää hajoo kohta kun ei mitään muuta pyöri mieles kun synnytys. Eikä kauheesti lohduta ku sanotaan et yritä olla miettimättä liikaa jne... Nukkuminen rupee oleen vaikeeta kun mikä tahansa asento hetken päästä tuntuu tukalalta. Kauheeta valittamista mut lohduttaa tieto että täällä on muita jotka ymmärtää miltä musta tuntuu kun ootte samassa jamassa. Jotenkin mä oon menettäny uskoni siihen et tää synnytys ees lähtis enää käyntiin itestään. Näin vielä viime yönä unta et yritettiin käynnistää tableteilla ja aikaseksi saatiin vaan kax kivutonta supparia... Nyt rupes sit pyöriin mieles et jos ei starttaa ees käynnistyksellä niin kaiken tän hässäkän lopuksi se vielä puuttuis et jouduttais sen takia tekeen sektio...
EC toivottavasti sä saisit kans jotenkin sen pelon pois mielestä! En kyllä osaa sanoa miten, mutta ehkäpä :hug: lohduttaa. Ja kuitenkin vaikka aina riskit onkin niin Suomessa kuitenkin on niin ammattitaitoinen henkilökunta sairaaloissa, että uskaltaisin sanoa sun olevan hyvissä käsissä. Ja palkintona meillä kaikilla on kuitenkin oma pieni nyytti tästä urakasta vaikkei se välttämättä lohdutakkaan tällä hetkellä...
Kaikille jaksamisia loppuraskauteen ja oikein paljon supistuksia! Toivotaan et meistä yliaikaisista edes osa sais oman nyyttinsä nyt viikonlopun aikana! :heart: =)

Chamorphis ja Nasu 40+3

 

Laskettu aika oli 11.1, mutta lapsi vesi meni 15.12, mutta omia supistuksia ei kuulunut. Sairaalassa sitten tipalla käynnisteltiin 3 päivää, mutta kohdunsuu pysyi visusti vain sormelle auki. Sitten sitä mentiin päivystyssektioon 18.12 ja poika syntyi klo 17.03. Pituutta oli 50 ja painoa 3360 ja syntyi siis rv 36+5. =)

 

Meille syntyi pieni tyttö maanantaina 18.1 kello 20.18 :heart:

Ja vähän kertomusta.. Eli maanantaina menin viimeiselle neuvolakäynnille yhdeksitoista. Sieltä sitten täti lähetti synnärille tarkastukseeen, kun annoin ihanan veri-limaklönttisen näytteen, eikä osannut sanoa varmaksi onko pelkkää limatulppaa. Esikko siis hoitoon ja synnärille tarkastettavaksi. Uusi näyte, sisätutkimus (1 cm auki) ja ultraus. Ultrassa sitten selvisi, että lapsivettä hälyyttävän vähän, joten suoraan osastolle ja käynnistykseeen. Ja painoarvio tässä vaiheessa 3600g (kun neuvolassa oli se 4kg).

Neljältä sain cytotecin ja viideltä alkoi ihanat supistukset. Siinä sitten laskeskelin sataan supistusten aikaan ja painoin lämpötyynyä selkään ja kivut pystyi kestämään, liikkeelle ei voinut lähteä kun olin kytkettynä sydänkäyrään (Ihana uuten se supistusten voimakkuutta mittaava kohta siitälkin pystyi seuraamaan milloin kipu alkoi laskea ).

Kuudelta pääsin sitten kuumaan suihkuun. Seitsemältä pyysin saada jotain tujumpaa kivunlievitystä, jonka vuoksi kätilö teki sisätutkimuksen, tulos: auki 3cm. Kysyi haluanko peräruiskeen, jonka mielellään otin vastaan (koska en halunnut vauvan syntyvän p*skaan). Tässä vaiheessa soitin miehelle, että ruiskeen jälkeen lähdetään synnytyssaliin, et kipinkapin sairaalaan. Ja sit alkoi tapahtua.. Puolelta siis tuo ihana vesiperäruiske, siitä pöntölle 10 minuutiksi, suihkuun..

Kymmentä vaille kahdeksan talsin takaisin huoneeseeni keräämään tavarani. Ehdin käytävälle kun helvetilliset supistuskivut valtasi. Onneksi mies tuli just ottamaan kiinni, muuten olisin varmaan tuupertunut kivusta lattialle. Siitä sitten taapersin saliin ihanasti kivusta oksennellen matkalla. Kahdeksalta salissa, sydänkäyrään, jonka jälkeen kätilö meni vetämään hanskat käteensä, ja samantien mulle tuli järkyttävä ponnistuksen tarve. Kätilö toppuuttelee, että odota katsoo tilanteen. Samantien kun käännyin selälleni ja avasin jalat, kätilö tokaisee, että täällähän on pää jo tulossa, mutta älä ponnista kun katsoo että reunat on hävinneet. Reunat poissa, auki siis täydet kymmenen ja lupa ponnistaa. Kolme ponnitusta ja tyttö on ulkona. Siinä sitten vähän suu auki, et täh, nyt jo ulkona..

Sain tytön rinnalle, kun alettiin istukkaa synnyttämään. Istukka irtosikin nätisti, mutta kalvot kiinni jossain. Niitä sitten "lypsi" kymmenisen minuuttia ja lopulta irtosivat nätisti. Neiti imi rintaa tunnin verran kunnes tyttö pääsi punnitukseen ja kylpyyn. Melkoinen yllätyslukema vaa'asta loistikin paino 3165g. Että se niistä painoarvioista... Synnytyksen kestoksi merkitty 3h 36min, josta ponnistusvaihe 3minuuttia .

Osastolle päästiin kymmenen jälkeen, samaan huoneeseen synnyttämättömien osastolle, kun koko sairaala tursusi vauvoista eikä oikealla osastolla ollut tilaa. Tyttö imenyt koko ajan kuin vanha tekijä rinnoista, tosin ei jaksa syödä paljon kerralla, minkä takia tankkaa usein ja mun tissit huutaa armoa kun ovat kivikovat maidosta. Sairaalassa oloaikana sain ihanasti vaihtaa joka päivä huonetta eli tiistaina pääsin ihanaan yhden hengen huoneeseen, josta sitten muutto, kun osastolle tarvittiin saada paikka synnyttämättömälle ja pääsin muuttamaan uudelle osastolle. Tällä kertaa naistentautien puolelle, josta oli jouduttu ottamaan synnyttäneille huoneita ruuhkan takia. Lopputarkastuksessa vauvan pituudeksi saatiin 49cm, Pipo 35,4 (salissa 36), paino 3225g eli noussut kun tavallisesti kaikille vastasyntyneillä laskee). Onneksi eilen päästiin kotiin =) .

Ruuhkasta sen verran, että Kysillä syntyy normaalisti 7 vauvaa vuorokauteen, kun nyt oli syntynyt sunnuntaina 19 ja maanantaina 18 (siihen mennessä kun meidän neiti syntyi).

Onnittelut kaikille vauvatuneille!

 

Tänään kello 15.15 syntyi perheemme viides villahousu. Painoa pienellä kultakimpaleella 3190g ja pituutta 49cm. Synnytys oli helppo ja isot sisarukset ovat intoa täynnä. Kirjoittelen tarkemmat kuulumiset kunhan kotiudumme. Jaksamisia kaikille ja onnea uusille perheille. Anni ja masukki rv 0+0

 

Onnea kaikille vauvan saaneille :flower:

Oltiin tänään katsomassa miehen veljen lasta, joka syntyi tammikuun 1. päivä. Oli kyllä tosi pieni (syntyessään 2800g ja 48cm). Sylissäkin pidin :heart: Saisi nyt jo oman vauvankin syliin.

Emos 40+0

 

Onnea taas kerran kaikille urakan suorittaneille ja vauvan syliin saaneille!! :heart: :heart:

Ja kiitokset synnytyskertomuksista!!

Täällä kotona möllötystä ja laiskaa oloa.. Ei jaksa mitään tehdä eikä minnekään mennä. Lähdettiin tänään illalla miehen kanssa mukamas kävelemään että saisin vauvaa lasekutumaan tai suppareita tai jotain, niin vatsaa kivisti niin paljon että tuli lyhyt reissu. En edelleen usko että se oli supistusta, ja mua alkaa jo pikkuhiljaa ärrrsyttämään kun en tiedä mistään mitään...

No juu, omaa napaa niinkun aina... :ashamed:

Lilli activia my ass too en oo hetkeen nauranu noin paljon, ja "activia auttaa"-my ass, hehehehe. Saatetaan muuten hyvässä lykyssä olla samaanaikaan synnyttämässä, mulla on laskettu 29 pvä ja meen kanssa NKL:lle!! =)

Vaikka mulla on sellanen olo ettei se mihkään synny, enkä osaa edes ajatella että kun/jos se sieltä syntyy että mulla on sitten oikeesti vauva, niinku aikuisten oikeesti!!

monna & nappula 39+1

 

Onnea vauvautuneet :flower:

Hyvin kirjotit Aminohappo "en halunnut vauvan syntyvän paskaan" haha.

Täällä ei mitään uutta...vaivatta mennään vieläkin. Hermot vaan tosi kireellä ja ikävä kyllä koira saa kärsiä siitä :ashamed:

Alien 40+3

 

Olipas Kysillä syntynyt suuri määrä vauvoja verrattuna normaaliin!!!! Huh huh. Taitaa todellakin olla joku vauvabuumi käynnissä.

 

Aminohappo ja Anni, onnea pikkuisten johdosta :heart: :flower:

Aminohappo, maanantai oli 19. pvä

Me ollaan muksujen kans kotiuduttu Oulun reissulta. Nyt on helpottunu olo, ei niin stressaa se alkaako synnytys vai ei!
Se olis ollu jotenkin kaaoottista jos se oliskin alkanu siskon luona! Sisko on vähän sellanen että kaikki pitää mennä hänen mielen mukaan, joten olis kai alkanu suunnittelee sen mun synnytyksenki uusiks jos supparit olis alkanu siellä :|
No, ei alkanu ja nyt saa taas ihan rauhassa olla kotona

Maha on sekaisin edelleen! En tajua mikä ihme on, kai se on joku pöpö mikä täällä liikkuu...
Lähes koko ajan tuntuu et on pakko juosta vessaan ettei pasko housuun, mutta vessassa ei sit mtn tuu |O Sit kun vihdoin ja viimein jtn saa ulos niin se on löysää :$
Ällö avautuminen, sori :ashamed:

Mrs O & Nti Eelis 38+6

 

Onnea nyytin saaneille :heart: :flower:
Tänne ei uutta, aamuyön supisteli hiljakseen ja that`s it. Tympii.
Kirppunen 40+3
:xmas: