Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

Kiva kuulla Kusma, jos teillä solmut vähän aukenisi parisuhteessa. Hyvä, että rohkaistuit sanomaan asiasta neuvolassa. Nyt vaan täytyy jatkaa tuota rohkeaa linjaa, tsemppiä! Täytyy vielä sanoa, että ihailen sun positiivisuuttasi, joka noista sun viesteistä aina tulee esiin! Ja vaikka ette ole nyt vielä avoimesti puhuneet asiasta, niin varmasti se mies kelaa niitä juttuja nyt päässään.

Omaa napaa: Taisin viimeksi sanoa, että ei ole juuri tullut harkkasuppareita. No nyt on tullut, big time. : / Eilen oli aika touhukas päivä ja sen päätteeksi pari tuntia autossa istumista, mikä tuntui tosi epämiellyttävältä selässä ja mahassa, varsinkin kun puolet ajasta piti olla kääntyneenä takapenkille päin kipeää esikoista viihdyttämässä/lohduttamassa.

Kotona oli pakko mennä pitkälleen, kun oli jo niin tukala olo. Selkäkivut hiukan hellitti maatessa, mutta supistuksia tuli muutaman minuutin välein parin tunnin ajan (oon ollut siinä uskossa, että ehkä niitä voi tulla jotain kymmenen tunnissa tai sitä luokkaa). Tähän päälle päänsärky, etominen ja närästys, niin oli kyllä tosi kurja olo. Panadolia otin, mutta lopulta soitin itku kurkussa synnärille, että onko tää normaalia ja miten saan jatkuvat, jokseenkin kivuliaat supistukset lakkaamaan, pelottaa jo. Neuvoivat ottamaan tupla-annoksen panadolia, kuulemma vasta 1000 mg pitäisi auttaa ja lopettaa supparit tai ainakin tehdä niistä siedettävät, jos ei toimi niin uutta soittoa. Ja niin siinä kävikin että tupla-annos auttoi, mikä oli kyllä ihanaa! =) Supisteli kyllä vähän edelleen, mutta eivät olleet kurjantuntuisia ja muutenkin tuli paaaljon parempi olo. Loppuilta oli vaan aika voipunut olo ja väsy, mutta se oli vallan ok. Tällaisiakin voi siis harkkasupparit olla, täytynee ottaa vähän varovaisemmin tuon touhuamisen kanssa ja muistaa, että tässä ollaan jo kahdeksannella kuulla raskaana.

Tellu Po

 

Kiva kuulla jos positiivisuus paistaa viesteistä läpi. Yritän olla positiivinen vaikka kurjaa olisi. Elämä jatkuu alamäestä huolimatta ja onhan tässä neiti silti koko ajan hoidettavana johon aikuisten riidat ei saisi vaikuttaa ja jos kaverit tilittää mulle jotain ikävää, ni yritän nostaa sieltä välistä jotain positiivista. Positiivisten asioiden kautta saa taas paremman mielen ja jaksaa eteenpäin

Ja hyvä myös kuulla, et muillakin on etomista, pääkipua ja närästystä. Täällä tätä kolmikkoa jatkunut myös melkein päivittäin. Meinasin yks päivä soittaa jo neuvolaan et onks kaikki ok, koska noihan voi viitata myös raskausmyrkytykseen. Tosin verenpaineen nousu yms siihen kai tarvitaan myös, mut ei aina? Ni oon yrittänyt olla et tää on ihan normia.

Onks täällä muita huutiksen/torin myyjiä? Tulee niin hyvä oli kun pääsee jostain mulle turhasta tavarasta eroon ja saa siitä palkaks edes pienen summan rahaa ja huonoimmat oon antanu ilmaseks pois. Laitetaan hyvä kiertämään

Hyvää joulunodotusta jo kaikille

Kusma ja Robin 33+3

 

Tellu Po ja Alexandra ainakin tuskailevat supistusten ja erinäisten kipujen kanssa, jaksamista teille! Ilmeisesti näillä viikoilla vaivoja alkaa tulla, itselläni on harkkasupistuksia tullut silloin tällöin säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes sitten eilen ja tänään on ollut ihan koko ajan. Vatsa on ihan hellänä ja olo on tukala. Sainkin töissä sovittua, että voin olla etähommissa silloin kun ei ole pakko töihin tulla jonkun sovitun asian takia. Näin saan levätä välillä, jos siltä tuntuu. Yritin soittaa tänään neuvolaan, mutta siellä oli kaikki influenssarokotuspuuhissa. Tellun kuvaus omasta tilasta auttoi, jospa nämä tästä rauhoittuvat kun itsekin relaa.

Kusma, todella kiva kuulla että teidän tilanne on paranemaan päin. Kovasti tsemppiä myös jatkoon. Luin muuten viestistäsi, että taidat olla jouluihmisiä! Minä tykkään joulusta myös ja arvon tässä jokohan voisi laittaa jouluvaloja esille. Toivottavasti vointi pysyy sen verran hyvänä, että joulua jaksaa laittaa. Minusta joulun tunnelmaan pääsee itse tekemällä, joten olisi tosi harmi jos vointi ei antaisi periksi viettää joulua perinteisin menoin. Minulla poksuu 37+0 joulupäivänä, joten eihän voi tietää missä sitä joulunsa viettää, vaikka laitoksella!

Neuvolakuulumisia: Sf-mitta huitelee ihan omalla käyrällään, eli jos vielä seuraavan kerran on noin yläkäyrillä saan lähetteen ylimääräiseen ultraan. Jotenkin jäi vähän ikävä maku koko reissusta, oma terkka on pitkällä sairaslomalla ja satunnaisille sijaisille saa aina selittää kaikki asiat uudestaan. Tämä terkka tuntui vielä tosi kokemattomalle, joten ei ihan vakuuttanut. Paino oli myös noussut ihan liikaa, joten ehkä kuvittelen vaan, mutta sain sen kuvan että "mikähän sokerivauva siellä on kun sf-mittakin on noin suuri". Ei ihan oikeasti jaksaisi vielä tuostakin stressata! Alexandra, voin hyvin kuvitella mitkä fiilikset sinulla oli siellä ä-polilla!

 

Moikka pitkästä aikaan!

Toisaalta huojentavaa kuulla et muillakin suppareita. Ite jäin tänään saikulle ku perjantaista asti supistellu jonkin verran Neuvolassa muuten kaikki oikein hyvin, hb 129, RR 117/63 jne jne. Paino vaan taas "pompsahtanu" ku maha ei oo moneen päivään toiminu ku en yhtenä päivänä juonu riittävästi:/ Katotaan pitääkö taasen mennä lymfa-hoitoon et saa mahan toimintaan. Suosittelen, jos kellä ummetusta. Huomen lääkäriltä hakemaan saikkulappua Katotaan haluuko se jotakii lisätutkimuksia.

TammenTirppa 29+2 (vissiin =) )

 

Supistuksia alkaa olemaan todellakin jo monella ja siihen päälle kaikki muut kivat loppuraskauden vaivat. Soittelin tänään neuvolaan supistuksista, vaikka olo onkin ollut huomattavasti eilistä parempi. Tiheästä supistelusta johtuen (?) vatsa on navan seudulta ihan kosketusarka. Neuvolassa sanoivat vain, että lepäile ja jos tuntuu ettei auta niin sitten soitto uudestaan. Harjoitussuppareita voi tulla tiheään myös jonkun tulehduksen seurauksena. Mitään oireita kyllä ei ole, joten jospa tämä menisi ihan levolla ohi. Huomenna kyllä ajattelin lähteä uimaan kun muuten tuo liikkuminen on jäänyt niin vähiin.

Kirpparille pitäisi saada vietyä tavaraa, kaapit on täynnä eikä sieltä edes löydä mitään. Ehkä tässä vielä löytää itsestään jonkinlaisen tarmonpuuskan, että kävisi kaikki kaapit läpi ennen synnytystä. Meillä pitää joka tapauksessa vaihtaa huoneiden käyttötarkoitusta, joten siinä välissä oli looginen paikka käydä kaikki nurkat läpi.

Hyvää vointia kaikille!!!
Sonatar ja Junior 30+6

 

Kiva lukia muiden kuulumisia... Tosin muutamat jutut on kyllä saanu empatian tunteet pintaan, Alexandra en kyllä ymmärtäny yhtään miksi sulta jotain huumeseulaa haluttiin kattoa! Ymmärrän et neuvolassa tota katotaan tarpeen mukaan mut miks sulta varsinki ku eka oli kunnossa..? Sanottiinko niille epäillyille mitään perusteita?

kusma, en oo ite mitenkään erityisen positiivinen tai kärsivällinen ihminen, jos joku noin läheinen toimii musta huonosti, joten mietin tässä vain et sun mies ei ehkä osaa arvostaakaan sitä että sinä jaksat sitä. Muista ettet ole itsestäänselvyys miehellesi. Tsemppiä!

Mulla ei mitään tunnistettavia supistuksia ole ollut. Pitäiskö olla? 30. viikko menossa. Ehtiihän niitä varmaan sit tulla. Vauva potkii tosi kovaa välillä ja aika hassua kun nyt viimeisen viikon aikana on alkanu pienet raajat tuntua paljo selkeämmin. Tosi kiinteän tuntuisia möhkäleitä vaan vilistää vatsanahan alla, heheh Ei hajuakaan miten päin siellä ollaan mut pieniä käsiä ja jalkoja ja pyllyjä olen kuvitellut tunnistavani aina silloin tällöin.

Mullakin supistuksia lukuunottamatta alkanu olla vähä enemmän oireita yleisesti ottaen. Etova olo on taas alkanu vähän pahentua, samoin närästystä on toisinaan ollu ihan vaivaksi asti. Mahalaukku ei enää vedä mitään mammuttiaterioita, kun kohdunpohja hipsii kylkiluissa asti. Selkä jomottaa aina välillä mut pystyn kyl liikkumaan ja nukkumaan ilman että selkä rajoittaa toimintaa. Maha on niin iso et hyvää nukkumisasentoa saa hakee tyynyjen (tai miehen) avustuksella, helpottaa ku saa nojata johonki. Ja toki välillä ihan hirveä väsymys, niin ku kohta nukahtaisin ikiuneen tai jotain, yhestiki piti töitä tehä ja aattelin "vain hetkeks" oikaista ja nukuin sit melkein kolme tuntia! Ei kerta kaikkiaan pysy aina hereillä niin ku suunnittelee... Mut on ihana mennä nukkumaan tai olla vaan pitkällään rauhassa ja tunnustella missä se vauva taas viipottaa menemään On se niin söpöä seurata sen kasvua, ei nyt haittaa ees jos pikku tuhmeliini valvottaa

Ai niin, painosta. Olin jo aiemmin vähän hermona kun se nousee vaan koko ajan huimaa vauhtia mut nyt se onkin sit noussu paljo maltillisemmin. Paino kotona sama kun neuvolassa pari viikkoa sitte. Silti kyl oletan et 70 kiloa menee vielä rikki, ekaa kertaa ikinä. En kyl miehen painoa haluis ylittää mut saa nähä miten käy, ainaki kannustan sitä syömään vähintään normaalisti

 

Täällä supistellut nyt kovemmin ja pari kertaa joutunut ihan pysähtymään hetkeksi, kun on tuntunut kuin joku puristaisi virtsarakkoa supistusten aikana. En silti vieläkään kutsuisi ihan kivuksi tuota epämukavaa tunnetta. Olen nyt joutunut heräillä jo vessaan lähes joka yö ja joskus jopa useampaankin kertaan, mutta eipä tuo nyt juuri häiritse, kun kuitenkin saan aina helposti unta uudestaan (kiitos erinomaisten unenlahjojeni). Töissä ei enää huvittaisi olla, kun sekä seisominen että istuminen tekee pahaa ja varsinkin loppuvuorosta joutuu vaihtamaan asentoa noin viiden minuutin välein. En millään haluaisi kuitenkaan vielä aloittaa äitiyslomaa, kun sitten se aika on kuitenkin äitiysloman loppupäästä ja ajasta vauvan kanssa pois.

Nyt on alkanut tuntua jo vauvan liikkeetkin ajoittain ikäviltä. On tainnut tyyppi tajuta, kuinka kivaa on runnoa meikäläisen virtsarakkoa ja kohdunsuuta kaikin voimin. Välillä meinaan ärsyyntyä myös siihen, kun tuo saattaa joskus tunninkin mellastaa yhtä soittoa, eikä ne liikkeet nyt enää tässä vaiheessa ole ihan mitään pieniä hipaisuja.

Maddi: En tosiaankaan tiedä, miksi tuota huumeseulaa halutaan multa vielä uudestaan ottaa. Mun mielestä vaikutti ihan vain silkalta epäluottamukselta mua kohtaan (syyn tuohon haluaisin todella tietää!), kun lääkäri niin kovasti paasasi "läpinäkyvyydestä" tämän asian suhteen. En tosiaan ymmärrä...

 

Päivää, neuvolakuulumisia. Onks muilla hemoglobiini alhaalla? Täällä syöty lisärautaa ja silti pudonnut 117 -> 115. Nyt täti sanoi että saa syödä sen 200mg vuorokaudessa ja kun tarkistin omasta rautapaketista, niin sehän on VAIN 25mg! Eli oon syöny koko ajan liian vähän. Ei pitäs neuvolassa puhua tableteista vaan milligrammoista, kun näkyy olevan erivahvuisia tabletteja. Ärsyttää kun on kärsinyt tästä väsymyksestä "turhaan"

Ja mies oli mukana neuvolassa. Täti sit kysyi, et mitä mieltä mies on tästä et meille on ens viikoks varattu aika psykologilta, ni vähän meni neuvolatäti hiljaseks kun sanoin etten oo kertonu koko asiaa vielä miehelle. Mut täytyy tänään mieheltä kysyä mitä mieltä se siitä on. Onneks tämä meni näin, koska neuvolatätihän osasi perustella hyvin miks sinne kannattaa mennä yms. Ite jos olisin sen miehelle möläyttänyt niin varmaan ajattelis asiasta negatiivisesti. Hyvä näin

Ja täällä neukkatäti arvioi tämän tyypin olevan pienempi viikkoihin nähden, et ei haittais vaikka menis tammikuulle. Saa kasvaa vielä <3

Kusma ja Robin 33+5

 

Heippa!
Sekalaisia kuulumisia ja kommentteja.

Hemoglobiinista, eipä mulla terkka sitä muistanut taaskaan ottaa neuvolassa viimeksi. Jälkeenpäin muistin itse ja olisi se ihan mielenkiintoista ollut tietää. En syö rautaa ja on välillä kyllä tosi väsy. Eilen oli pakko hakea kokista, että jaksoi puurtaa töitä pitkän päivän. Se kyllä toimi mukavasti eikä aiheuttanut närästystä niin kuin kahvi tai tee. Sokerirasituksesta terkka ei ole myöskään maininnut mitään koko raskausaikana. Seuraava neuvola on parin viikon päästä. Mietin, että pitäisikö pyytää verikokeita niiden supistusten takia, että jos kuitenkin olisi jotain tulehdusta. Sitten jäi myös mietityttämään, että onko ne voineet kypsyttää paikkoja. Lääkärineuvolaan on vielä melkein neljä viikkoa.

Ainiin, kiitos Sonatar nimiehdotuksista. Vähän samansuuntaisia oli itselläkin ollut mielessä toiseksi nimeksi. Tuota Amandaa jo ehdotin miehelle, mutta ei nyt ainakaan vielä mennyt läpi, joskaan ei täystyrmäystäkään saanut. Sopisi hienosti A:lla alkavan etunimen kanssa.

Kas, mulla ei tullut mieleen, että niistä supistuksista voisi seurata mahan kosketusarkuus, niin kuin Sonatar mainitsi. Ihmettelin kun mulla yhtenä yönä oli vatsa kipeänä eri tavalla kuin normaalisti, tuntui niin kuin aralta sisältä päin. Varmaan se johtui siitä taannoisesta supistelukohtauksesta, selvisi sitten sekin.

Maddi, ei musta tunnistettavia supistuksia ”pidä” olla. Mullakaan ei ollut ekassa raskaudessa. Vasta jälkeenpäin tajusin, että se vatsan meno pinkeäksi oli ollut harjoitussupistelua, mutta silloin jossain vaiheessa tuntui, että vatsa on jokseenkin pinkeänä koko ajan, että ei niitä mitenkään selvästi erottanut. Mulla ei siis ekassa raskaudessa ollut lainkaan sellaisia supistuksia kuin nyt tässä toisessa.

Ärsytti aamulla töihin tullessa, kun bussiin mua ennen menevä äijä valtaa sen raskaana olevien ja vanhusten paikan. Ihan ok (vapaana oli vielä joitain paikkoja), mutta tarviiko siihen viereisellekin penkille levittää kamansa? Menin sitten seuraavaan penkkiin. Ikkunan vieressä röhnötti leveästi joku päälle parikymppinen pukumies selaamassa jalat haarallaan kännykkäänsä. Ei voinut yhtään kerätä sitä ruhoaan omalle puolelleen, joten sain istua toisella pakaralla koko matkan. Eikö sitä nyt ole tapana hiukan kerätä itseään, jos viereen istuu joku..? Noh, oli kai jo muutenkin sopiva ärsytys päällä, kun esikoisella pottaongelmia ja olin siksi niin myöhässä töistä ja eka bussivuoro jäi tulematta ja ja ja… kaikenlaista. Nyt pitäisi keksiä, miten tästä ärsytyksestä pääsee eroon, jotta saisi jotain töitäkin tehtyä. Kusma voisi nyt laukoa jotain positiivista!

Tellu Po

 

Eilen kävimme koko perhe hakemassa kausi-influenssakorokkeet. Pikkumiehelle nousi vähän lämpö, itsellä vain käsi oli vähän kipeä ja sen johdosta yöllä heräsin kun käänsin kylkeä.

Alexandra, meidän tyypeillä taitaa olla samanlainen harrastus! Äitin virtsarakko on paras lelu ja tuo alakerta mukava trampoliini (vaikka päällään taitaa minun tapauksessa ainakin hyppiä!). Junior on erityisen aktiivinen illalla ennen nukkumaanmenoa ja välillä saa mukavat sävärit kun potku tai liike sattuu sopivaan paikkaan.

Toivottavasti Kusma saat hemoglobiinin nousuun, väsynyt olo on todella kurjaa. Tsemppiä myös ensiviikon keskusteluun, pidämme peukkuja että saisitte asioita puhutuksi.

Suppareista vielä: Minulla on tuo navan seutu edelleen arka, joten en tiedä voisiko se olla myös venymisestä johtuvaa. Kipu on ollut viisi päivää samassa paikassa, vatsakummun korkeimmassa kohdassa, mutta ei tuo toisaalta tahtia haittaa. Tellu Po mietit, saako nuo supparit aikaan paikkojen pehmenemistä. Itse mietin ihan samaa ja soitin neuvolaan asiasta. Terkka oli sitä mieltä, että kivuttomien ei pitäisi kypsyttää paikkoja. Toivottavasti näin, aion käydä esim. uimassa ihan niin kauan kun joku sanoo ettei enää saa.

Ihmisten ajattelemattomuus on itsellänikin suuri ärsytyksen aihe. Tellun aamuinen kokemus on niin tyypillistä. Samaa näkee liikenteessä ja vaikkapa ruokakaupoissa kun se oma kärri pitää parkkeerata niin ettei ohi mahdu. Ihan varmasti sen joku varastaa jos hetkeksi irti laskee. Jotenkin tuntuu, että sellainen pelisilmä, jonka avulla yhteiselo täällä toimisi huomattavasti paremmin, puuttuu monelta.

Sonatar ja Junior 31+1

 

Alexandra, jos oot kovin omalaatuisen tyylinen pukeutumisella tms niin ne saattaa kiusata sua senkin takia että ne tietty olettaa sua heti narkkariks. Ja etkös sä tainnut sillon ihan aluks vastata rehellisesti siihen lomakkeeseen missä kysyttiin mm alkoholitottumuksista?

Mulla on ollut paljon "lookkeja" elämäni aikana ja totuin täysin siihen että etenkin vähänkin virallisen oloiset tyypit dissaa mua ulkonäön perusteella. En mä silti suuttunut, kyllä mä sen ymmärrän että jos mulla on vihree irokeesi ja aika raskaat meikit, lääkäri kyselee heti että oonko sekakäyttäjä tms.. Yleensä pystyin nauramaan noille, musta on huvittavaa että ne tuomitsee ulkonäön perusteella. Ja lisäks, jos haluaa poiketa massasta, on sit paras kestää ne tuijotukset tai muut mitä siitä tulee, ei sille mitään voi että jotkut on sit uteliaita. Mun kokemuksen mukaan pikkulapset ja vanhat mummot oli niitä ihmisiä jotka ei mitenkään tuominneet mua. Kerrankin liikennevaloissa ihan hirvittävällä tuulella seisoin sellasen pikkuriikkisen metrin mittasen mummon vieressä odottamassa valojen vaihtumista, ja huomasin että se vilkuili mua uteliaana. No, ihmekö tuo, mulla oli mm. 16cm plattarisaappaat jalassa eli olin aika pitkä, etenkin siihen mummoon verrattuna. No se sit piteli hatustaan kiinni ja koitti huutaa mulle jotain tuuleen. Jouduin kumartumaan vaikka kuinka paljon sen puoleen ennenkuin kuulin että se kysyi multa hymyillen että onko toi mun tukka oikeesti värjätty tollaseks makeen siniseks vai pitääkö hänen varautua nappaamaan mun peruukista kiinni.. Ihan paras. Ja pikkulasten mielestä olin mörkö. En maltakkaan odottaa että pääsen taas värjäämään tukkaani, mua ahistaa olla omalla tukanvärillä.

Tuosta bussikäyttäytymisestä ja muistakin, että sanokaa nyt hyvät naiset edes yhden kerran nätisti joillekin penkillä leveilijöille että anteeks mut mahtuisinko mahani kaa tähän.. Etenkin jos jotain puhelinta räplää niin eihän ne näe eikä kuule silloin mitään. Tiedän että tää joukkokuljetuskulttuuri on meille suomalaisille ihan omanlaisensa juttu, mutta kyllä mä silti kysyisin yhden kerran nätisti, ja jos jätkä ei korvaansa lotkauttais tai olis niin törkee ettei oikeesti siirtyis, mä sanoisin vähän vähemmän nätisti sitten että siirrä se kinttus nyt kun se on vielä sun lonkassa kiinni. En varmana ala vaivaisena puoliks penkillä nuokkumaan, ja mä annan aina itse paikkani vanhemmille ja odottaville jne. Itseasiassa mä saatan kaupan kassallakin päästää jonkun eteeni jos sillä on kiirus olemus ja vaan muutama ostos. Tosin suomalaiseen tapaan siitä täytyy ensin väitellä sit viis minsaa.. -.-' Kerran yhdessä isossa kaupassa (just siellä missä sain sen mustalaistytönkin sillon niskaani siitä niiden kärryjen päältä..) päästin nuoren miehen takaani eteeni siihen hihnalle, sillä oli vaan yks ostos ja mulla koko korillinen. Tämä teko aiheutti ärtyneitä älähdyksiä ja kommentteja meen jonosta ja multa meinas palaa pinna ja kysyin niiltä ihmisiltä että miten se on teiltä pois kummassa järjestyksessä me tässä ollaan. Yksikään tapaus ei kattonut mua silmiin vaan yllättäen kaupan lattialaatat ja putkivalot näyttikin aika kiinnostavilta, mut kuulin kuiskuttelua ja tunsin ne silmät niskassani. Ja mua vaan harmitti niin pirusti että ihmiset voikin olla noin pönttöjä. Olis tosi kiva jos kaikki aina siivoaisivat jälkensä, ei laittais vahinkoa kiertämään jne. Haavemaailmaani odotellessa..

Masu kasvaa ja poika rumbaa niin että kylki on ihan kipeänä koko ajan. Se tuntuu nyt erityisen pahalta kun oksennan tosi rajusti enkä enää tiedä millaisessa ihmeen asennossa mun oikeen pitäis olla että pystyisin oloani vessassa pää pöntössä helpottamaan. Mulla oli tässä välissä putkeen hyvät 9 päivää mutta nyt palattiin taas entiseen. Se on tuntunut niin kurjalta taas tuo oksentaminen että oonki taas vollannu vessassa yksin pitkästä aikaa.. Tää tuntuu niin epäreilulta. Kaiken huipuks me ollaan oltu totaalisen peeaa joten kun mulla oli se hyvä aika välissä (öluulin tietty ite että nyt se oksentelu loppu) niin en päässyt edes mitenkään nauttimaan siitä niin että olisin mussuttanut jotain epäterveellistä ja ihanaa mitä oon kuukausi kaupalla kaivannut. Kuten subia. Oih kuinka paljon mun onkaan tehnyt mieli sitä syödä. :/ Mutta ei, ei auttanut kuin syödä välillä kaapit ja pakastin tyhjäks, perunaa ja riisiä päivästä toiseen, ja vaihdoin ton mun iänikuisen Mountain Dewinkin tiivistemehuun koska limun litkiminen oli liian kallista. Että mä vaan vihaan sen vetisen mehun oksentamista. Tänään sisko onneks lainaa mulle rahaa (se olikin sitten eka kerta mun elämässä kun joudun lainaamaan siltä rahaa, ja ylipäänsä mun lainauskerrat voi melkein laskea yhdellä kädellä sillä mä olen ihan liian ylpee siihen ja oon valmis tekemään ensin melkein mitä tahansa muuta) jotta saadaan ruokittua nuo tytärpuolet jotka tulee taas vkonlopuks. Niiden ei tarvi kärsiä siitä että mun mies on laiskajaakko joka ei nyt näköjään millään saa aikaseks laittaa Kelaan hakemustaan, ei täs oo mennykkää vast ku yli 2kk.. Tällä välillä mä oon maksanut vuokran ja laskut. Huoh. Maksan nyt sit viä yhden kerran tän kuun vuokran, mutta sanon miehelle että jos nyt ei ala oikeesti sillekin tulemaan jostain rahaa, niin mä aion ostaa ja tehdä oman ruokani, ja hän saa sit mun puolesta syödä pihalta multaa. Jossei se kerran muuten näytä oikeesti saavan asiaa hoidettua. Mä en olis ikinä uskonut että se on noin saamaton soittamaan työkkäriin et se sais sieltä yhden hemmetin lappusen ja sit tekemään itse jonkun selvityksen Kelaan miks sillä on mennyt näin kauan hakemuksesa. Tämänkin asian otin selville itse.....

Sariza 30+2

 

Sariza: Tuota olen kovasti miettinytkin, kun olen mielestäni harvinaisen tavallisen ja tylsän näköinen. Pukeudun lähes aina collegehousuihin, huppareihin, toppeihin ja neuleisiin, meikkinä ihan vain ripsiväri ja hiukset ovat värjäämättömät. Ainut "erikoisuus" on yksi lävistys naamassa, jonka senkin olen joutunut töiden takia ottamaan pois jo kuukausia sitten. En oikein keksi muuta syytä tuohon syynäykseen, kuin ne alkoholitottumuskyselyn tulokset silloin alussa, joihin tosiaan rehellisesti vastasin. Nekin kuitenkin koski alkoholinkäyttöä ennen raskautta, enkä mielestäni juurikaan normaalia ikäistäni enemmän alkoholia tuolloin käyttänyt, että ei mene tämä homma nyt jakeluun. No olkoon syy mikä tahansa, niin pääasia kun itse tiedän asioiden oikean laidan. Tsempit sinne pahojen olojen keskelle!

 

Moi, oon käynyt lukemassa kaikkien jutut kyllä mutta laiskottaa aina alkaa kirjoittelemaan. Voimia kaikille joilla jonkin sortin ongelmia ja ärsytyksen aiheita tällä hetkellä on! Hmm, mistäköhän täällä oli nyt puhuttu..

Itse en tykkää ollenkaan liikkua bussilla, varsinkaan yksin. Ahdistaa pelkkä ajatuskin bussin odottelusta , kyytiin menemisestä, istumapaikkojen etsimisestä.... Ei vaan pysty. Oon tottunut aina liikkumaan joka paikkaan kävellen tai pyörällä, niin kai se on vaan tottumiskysymys. Eli bussilla en liiku lähes koskaan.

kusma, mulla oli hemoglobiini alimmillaan 104, ja aloin sitte ottamaan lisärautaa. Nyt se on onneks noussu johki 114, nii ei huimaa onneks enää yhtään niin paljo ku aiemmin! Olitpa syönyt pieniä milligrammoja Ei varmaan ihme ettei hemoglobiini noussut, toivottavasti nyt lähtis (tai siis olis lähtenyt jo) sulla nousuun! On kurjaa kun se on liian alhaalla.

Ja Alexandra, älytöntä touhua toi että sua epäillään jatkuvasti! Ei se oo kivaa ku odotusajan pitäis olla kivaa aikaa nii sitten toisia kiusataan jatkuvasti ihan typerillä asioilla! :/ Suututtaa sun puolesta. Tsemppiä noitten tyyppien kestämiseen!

Sen verran pukeutumisesta, että mulla on lähes samanlainen tyyli ku sulla! Oikeestaan aina collegehousut, toppi ja huppari tai joku normi paita. Ja mullaki on nyt värjäämättömät hiukset, ja meikkiä en käytä ollenkaan Heh, kaksoisolentoni on löytynyt (äh, surkeeta läppää tiedän )


Omat olot alkaa jo oleen sellaset, että lapsi sais jo pikkuhiljaa syntyä. Ei ehkä fyysisesti niin paha, mutta tää jatkuva masennusfiilis (luulen että on raskausmasennus ja syysmasennus sekasin) alkaa jo riittää itelle! Onneks ei oo enää pitkä aika laskettuun aikaan, vähän päälle pari kuukautta enää. Jee!

viii 30+3

 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Viiille voimia masennuksen kanssa ja kaikille tsemppiä erinäisiin vaivoihin. Jotenkin sitä toivoisi, että tämä raskausaika olisi eufoorista ja seesteistä, mutta niin ne vaan sekä fyysiset että henkiset taakat, olipa sitten töihin, talouteen, parisuhteeseen tai muuhun liittyviä, pitää kantaa mukana. Tätähän se elämä on iloineen ja suruineen.

Kusma, toivottavasti saat hemoglobiinisi nousuun. Minulla ei ole ollut sen suhteen ongelmia, korkea on yleensäkin ja normaalioloissa käyn verenluovutuksessa. Nyt on tainnut olla alhaisimmillaan 124.

Lueskelen aina välillä meitä edeltävien kuukausien pinoja ja erityisesti joulukuiset ovat alkaneet jakautumaan ihan urakalla. Ihan hurjaa, että ihan kohta joku meistäkin voi olla tositoimissa!!! Itse olen vakaasti päättänyt että jalat pysyy ristissä tammikuun puolelle, mutta eihän päätökset ole ennenkään lapsen tuloon vaikuttaneet.

Eilen kävimme vähän kaupoilla ja siitäkös taas supistelu yltyi. Kävelin miehen kanssa ihan hiipimällä ja tuskailin, että tässä olisi vielä pari kuukautta tällaista luvassa. Ei kiva. Yöllä sitten alkoi lonkkia kolottaamaan ja se valvotti. Taitaa olla tosiaankin Parasta ennen -aika minun kohdallani ummessa, kun kroppa ei halua jaksaa enää. Keskiviikkona olisi seuraava neuvola, ajattelin jos tukivyöstä olisi apua. Onko kenelläkään kokemusta, itse en ensimmäisessä raskaudessa tarvinnut?

Sonatar ja Junior 31+5

 

Sonatar, kiitos tsempeistä, lämmittää mieltä kovasti ja se on kyllä todella pian kun meidän pinossa aletaan lisääntyä! Ei hitsi, kivaa ja jännää yhtä aikaa. Mullaki on enää neljän päivän päästä 2 kuukautta laskettuun aikaan Ja kaks kuukautta ei oo aika eikä mikään, se menee niin nopeesti... Hitsi ku haluisin tän pikkusen jo mahasta pihalle Olot alkaa olla semmoset ku raskaana olis huhhuh

Ja tsemppiä Sonatar sulle noihin fyysisiin raskauden oireisiin... Toivottavasti keksit jotakin mikä helpottais, josko sitten se tukivyö? Itellä ei oo siitä mitään kokemusta, mutta muistan ku ekassa raskaudessa käytin joskus äitiysfarkkuja, semmosia missä on mahan kohdalla semmonen kangasosa mikä tukee mahaa, ja sit se venyy kuitenkin mahan kasvaessa. Toivottavasti tajuat mitä tarkoitan. Niin niin, se tuntu tosi hyvältä aina se että mahaa "tuki" jotenkin. Ootko kokeillut sellasia käyttää?

 

Iltaa! Nythän tähän ketjuun on tullut taas vähän enemmän eloa, kiva juttu!

Alexandra, aiotko mennä vielä siihen toiseen huumetestiin? Kyllä vähän ihmetyttä
ä toi niiden käytös sun suhteen, varsinkin, kun ei ensimmäinen testi antanut mit
ään aihetta lisäepäilyille! Mä ehkä sun tilanteessa menisin ihan piruuttani siih
en toiseen testiin näyttääkseni niille, että ovat ihan hakoteilla sun suhteen! O
n tietysti hyvä, että tämmösissä tilanteissa yritetään tosissaan seuloa ongelmat
apaukset ja ne saadaan ohjattua hoitoon, mutta tommonen persutelematon ajojahti
olisi kyllä kenestä tahansa kiusallista.

Sariza: onko sulla tullut painoa ollenkaan koko raskauden aikana tuon oksentelun
takia? Miten muilla muuten on tullut kiloja? Mulla on nyt kertynyt jotain 8kg y
hteensä. Eiks loppuraskaudessa vielä pitäis painoa tulla ainakin muutama kilo li
sää, kun vaavi kipuaa syntymäpainoonsa? Ootteko huomanneet ruokahalussa muutoksi
a? Mulla on ollut tosi hyvä ruokahalu tähän mennessä, mutta nyt viime aikoina on
alkanut vaivaamaan taas vähän tommonen kuvottava olo ja vielä enemmän närästys!


Supistuksia tulee epäsäännöllisesti päivittäin ja välillä töihin kävellessä pitä
ä melkein pysähtyä ja odottaa, että supistus menee ohi. Kova väsymys on alkanut
myös vaivaamaan enemmän kuin ennen. Vielä olis 2 viikkoa äitiysloman alkuun.

Turvotuksesta; mulla on kädet, tai lähinnä sormet, turvonneet jonkin verran. Mit
en mulina? Pitäisköhän ottaa suosiolla sormukset pois, ettei ne ala puristamaan,
jos tota turvotusta tulee vielä lisää..?

Seuraava ultra onkin 4.12. Viime kerralla poitsu oli raivotarjonnassa. Saas nähdä onko vielä ens kerralla, kun on ollut semmosta mylläämistä välillä tuolla maha
ssa, että toedä vaikka olisi kääntynyt taas toisinpäin.

Titti 32+5

 

Heippa Titti ja muut!

Painoa on tullut semmoiset seitsemän kiloa ja vielä puolitoista kuukautta sitä kertyy. Koko ajan on ollut tasaisessa nousukiidossa. Viime raskaudessa taisi tulla melkein 12 kg, tosin en ole varma, kun en siinä ihan lopussa enää hypännyt puntarilla. Mulla on ollut ihan normaali/hyvä ruokahalu jokseenkin koko raskauden ajan. Närästys on pitkästä aikaa helpottanut, kyllä sitä onkin saanut sietää! Turvotusta ei mulla ole, sormus heiluu sormessa liiankin löysänä, mutta ottaisin kyllä varmaan jo pois, jos havaitsisin turvotusta. Ikävä juttu jos puristaa eikä meinaakaan saada enää irti.

Ensimmäistä kertaa on alkanut tulemaan sellainen olo, että voisihan sitä jo kohta jäädäkin äitiyslomalle (pari viikkoa vielä töitä), tähän asti on vaan hermostuttanut ajatus liian nopeasti lähestyvästä lomasta. Työstressi on hiukan helpottanut ja sitten on vaan hyväksynyt sen, että kaikkea ei voi saada valmiiksi.

Viime viikonloppuna, kun pe ja la tuli touhuiltua selvästi liikaa, oli tosi tukala olo la-iltana. Sitten kun sunnuntaina sain levätä aika paljon, niin siitä on riittänyt voimia tällekin viikolle. Käytiin mm. esikoisen kanssa uimahallissa, mikä viime viikolla tuntui ihan liian rasittavalta. Muistakaa siis levätä! Uskomaton vaikutus oloon ja kremppoihin tuolla levolla, voi kun siihen olisi mahdollisuus useammin, onneksi on yöt.

Mulla ei oo näköjään oikein mitään asiaa, kunhan joutessani kirjoittelin. Hyvää viikon jatkoa!

Tellu Po 33+3

 

Heippa kaikille piiiiitkästä aikaa! ihan nolottaa kun en viikkokausiin ole täällä muistanut käydä :ashamed: Sairaslomalla olen ollut jo parisen viikkoa järkyttävien liitoskipujen takia. lisäksi työnkuvani on sen verta rankka että pakko oli jo jäädä kotiin. Viikoittain olen käynyt vyöhyketerapiassa edelleen ja varsinkin akupunktio on osoittautunut pelastukseksi. Yhtenä päivänä mietinkin pääsisinkö enää sängystäkään ylös ilman neuvolan tarjoamia hoitoja, onneksi meidän kunta edes näitä palveluja ilmaiseksi antaa! (Tuleepas nyt huonoa tekstiä kun ei näköjään pysty puhelimella enää edes kappalejakoja tehdä, lihavoinnista puhumattakaan...) Mutta siis, puhetta on ollut ainakin tukivyöstä; itselläni se vaan pahensi kipuja ja lopetinkin käytön lyhyeen. Mulla tosin on notkoselkä minkä takia vyö ei ehkä ollut mun juttu. Lapsiluku ei meillä vielä ole ihan selvillä mutta ainakin toinen vielä tehdään että on lapsista toisilleen seuraa. Mistä päästäänkin hienolla aasinsillalla pelaamiseen: ollaan miehen kanssa molemmat ehdottomasti sitä mieltä ettei lapsen tarvitse koneella istua tai puhelimia räpläillä, asutaan maalla ja täällä on paljon ulkonakin tilaa temmeltää. Lisäksi lapset opetetaan mahdollisimman pian osallistumaan kotitöihin niin että sekä tytöt että pojat oppii siivouksen ja ruuan laiton siinä missä klapien pinouksen ja haravoinninkin Ei miehen kanssa kumpikaan voida sietää nykyajan uusavuttomuutta ja koitetaan parhaamme mukaan opettaa lapset tekemään töitä ja arvostamaan muita asioita kuin materiaa. Ihan hyvin ollaan mekin pärjätty vaikkei olla tietokonetta pelailtu ja joka saamarin härpäkettä saatu! Kävin siis yksityisellä puolella hakemassa sairaslomaa kun neuvolalääkäriä olisi joutunut liian kauan odottamaan ja päätettiinkin ultrata samalla. Kysyttiin vielä sulupuoltakin uudestaan ja gyne oli todella ihmeissään meille annetusta poikalupauksesta! Kun hän katsoi hieman toisesta kulmasta niin tokaisi vaan meille että saadaan itse päättää näkyykö tuossa munat vai ei, eli katsotaan nyt kumpi sieltä sitten tulee! Nyt en jaksa enempää puhelimen kanssa tänne raapustella, yritän muistaa vähän useammin jatkossa kirjoitella (Mijau&PenttiMarleena 33+0)

 

Titti: En kyllä aio enää tuohon huumeseulaan mennä, on se sen verran nöyryyttävä kokemus.

Painoa on tullut noin 5 kiloa (nyt rv 32+5) eikä tarvitsisi tällä ylipainolla tulla enää yhtään lisää. Ruokahalu on vaihdellut tosi paljon. Välillä ei tee mieli syödä juuri ollenkaan ja joskus taas mussutan koko ajan jotain. Ajoittaista turvotusta on täälläkin ollut juuri sormissa ja kihlasormuksen olenkin jo ottanut ihan suosiolla pois käytöstä.

 

Iltaa! Pakko tulla kertomaan mun uni toissa yöltä näin unta et tää tyyppi synty 22 päivä aamu kasilta ja kivuitta voi Kumpa käviski niin tässä pohdin että olikohan tätä kuuta vaiko ens kuuta eihän tätä enää esiteltäisiin.

Öitä

Kusma ja Robin 34+6

 

Ihanan vilkasta täällä, toivottavasti muutkin hiljaiset aktivoituvat nyt kun äitiysloma häämöttää jo monella. Itsellä vielä kaksi viikkoa töitä, jee!

Mijau, hyvä että hait saikkua ja saat huilata. Itselleni kesti aikaa myöntää, että kaikkea ei vaan voi tehdä, samoin kuin Tellulla. Kun sen asian kanssa on nyt sinut voi paljon iloisemmin mielin ottaa vastaa loppuraskauden.

Kusmalla on jo ollut enneuni, hurjaa jos kävisi toteen! Minä olen jo kovasti odotellut vauvaunia, mutta vielä en muista ensimmäistäkään.

Neuvolakuulumisia: Kaikki oli kunnossa, sf-mitta tasoittunut joten ei syytä lisätutkimuksiin. Paino oli tippunut vähän, mikä oikein hyvä kun edellisen kerran oli tullut ihan liikaa. Nyt kokonaispaino reilu 7 kiloa. Tuohon jos jäisi niin hyvä. Supistuksia seuraillaan ja jos alkaa olemaan enemmän kivuliaita, sitten lääkärille. Minulla on joulun seutuun tiedossa se synnytystapa-arvio, joten silloin viimeistään nähdään kohdunsuun tilanne. Vauvan pää oli jo tosi alhaalla, terkka ei meinannut löytää sitä ollenkaan. Terkan mukaan joillain on vaan sellainen lantio, että pää pääsee alas jo näin aikaisin. Toivottavasti ei kuitenkaan enteile ennenaikaista synnytystä.

Sain neuvolasta imetyslehtisen ja kun täti kyseli edellisen imetyksestä niin itkuhan siinä tuli. Tunteet on pinnassa ja ihan selvästi esikoisen imetyskokemukset ovat jääneet vaivaamaan. Koko imetysaika oli yhtä taistelua, 3 viikon kohdalla vauva teki lakon ja kepulikonstein sain hänet imemään edes silloin tällöin. Pullosta piti antaa ja näin maidontuotanto alkoi hiipumaan pumppauksesta huolimatta. Sitkuttimme 6 kk saakka, jolloin maidon tulo loppui kokonaan. Jotenkin kokemus oli tosiaankin enemmän taistelu kuin yhdessä koettu luonnollinen olotila. Vieläkään en oikein tiedä mikä rintaruokinnassa meni vikaan. Itse tulkitsin sen niin, että maitoa ei tullut ehkä tarpeeksi tai oikeanlaisella tavalla ja pullosta oli niin paljon helpompi juoda. Toivottavasti tällä kertaa homma onnistuisi paremmin. Tärkeintä toki on saada lapselle ravintoa, mutta kyllä sen ottaa jotenkin henkilökohtaisesti kun lapsi torjuu sinut. :'(

Tulipa taas iloista tekstiä! : / Onneksi huomenna on edessä minilomaviikonloppu miehen kanssa kahdestaan!

Sonatar ja Junior 32+1

 

Titti mulle ei ole vieläkään tainnut tulla omaa painoa, luulen ma. Nyt vaaka näyttää jo 76 (oon tosi pettynyt ettei 77 oo menny rikki kunnolla vaikka joka aamu samalla vaa'alla itteni mittaan) ja oon mielestäni saanut ihan kohtuudella välillä ruokaa pysymään sisällä. Alimmillaan se paino oli 72 joten eiköhän tähän mennessä tuo vauva paina oheistarvikkeineen vähintään sen 4kg. Mä en pidä tätä tilannetta hitustakaan huvittavana vaikka moni varmaan toivois itelleen samaa (siis painon suhteen, ei oksentelun) ja osais olla kiitollisia siitä. Mutta mua huolettaa ihan hirveesti se että vauva kehittyy jäljessä tms jos se ei saa riittävästi energiaa. Mulle on kyllä alusta asti vakuuteltu että vauva vie tasan sen mitä tarvitseekin, mutta silti.. En siis syö terveellisesti vaikka mittailen sokereitanikin. Syön tasan sitä mitä tekee mieli ja saan alhaalla pysymään, olkoon sitten kuinka epäterveellistä tahansa. Mulla on sellanen fiilis että toi baby on jo sponsored by Mountain Dew kun sitä oon tähän mennessä juonut enemmän kuin mitään muuta, jostain syystä se tuntuu pysyvän parhaiten mahassa eikä se muutu ikäväksi oksentaa.. Tuskin saan enää pisaraakaan alas synnytyksen jälkeen, siitä on kyllä tullut niin pakkopullaa..

Mistä päästäänkin siihen turvotukseen. Mun mielestä sormuksia ei sais edes käyttää enää ja suosittelen ottamaan ne heti pois, sillä saatat jonakin aamuna olla Titti niin turvoksissa että sitten edessä on sivuleikkurit tai lääkärikäynti..? Millaista teidän turvotus on? Siis löysää vai sellasta pinkeetä? Mä huomasin että mun reidet löllyy ja höllyy ihan hirveesti kun kävelen, ja ne tuntuukin jotenkin, hmm, löysemmiltä? Saan niistä napattua vähän liiankin hyvin kiinni ja mun mielestä mulla ei oo ennen ollut tollasta vaikka rasvaset reidet on tietty ollut, mutta ne on sillon tuntuneet kovemmilta. Onkos se nyt sitten sitä turvotusta? Nestehän valuu aina alaspäin, enkä huomaa jaloissani mitään turvotusta ellen kävele ensin paljon, sitten ne särkee ja tuntuu turvonneilta. Myöskin sormet on ihan samannäköset kuin ennen..? Voiko sitä turvotusta tulla vain reisiin muttei polvista alemmas?

Mä sitten missasin keskiviikkona perhevalmennuksen. En yhtään muistanut sitä, ennenkuin oli liian myöhäistä. Että ottaa päähän, siellä olis ollut just sitä tietoa mitä olisin halunnutkin kuulla, eli imetyksestä ja vauvanhoidosta. Kyllähän sitä nyt sitten muualtakin tulee luettua ja kuultua, mutta olisin oikeasti halunnut siellä käydä. Höh. Lisäks olisin kysynyt terkaltani, joka oli viimeksikin siinä paikalla, että onko mun enää mitään järkeä mittailla verensokereita kun ne on niin hyvät olleet yli viikon ja oon sentään yrittänyt tahallani testin vuoks niitä nostaakin. En jaksa uskoa itekkään että rd tulis, mutta sukurasitteen vuoksi terkka sen koneen mulle antoi. Ainakaan painon perusteella ei oo mitään syytä epäillä, vaikka toisaalta syön kyllä tosi epäterveellisesti. En saanut mittarin mukana ruokavaliotakaan koska mun tapauksessa lienee tärkeempää se että saan alas ees jotain.. Jos olot paranee niin sitten pitänee ruveta kattomaan mitä sitä oikein naamaansa ahtaa..

Oon varmaan ennenkin puhunut tästä, mutta onko kellään kokemusta vauvavakuutuksesta? Ajattelin sellaisen hankkia, mutta en ees tiedä mistä. Kyllä mä sitä sitten tarkemmin katselen kun veronpalautuspäivä on kohdalla, mutta en osaa yhtään kuvitella että mitähän se maksaa, mitkä seikat siihen vaikuttaa jne..? Minä kun oon ajokortitonkin niin mulla ei oo ikinä eläessäni ollut nimissäni yhtikäs mitään, eikä minkään sortin vakuutuksia. Eli sen verran maalaisjärjellä tajuan että vauvavakuutus otetaan vakuutusyhtiöstä, but that's it. Mutta jos jollakin nyt sattuu olemaan muistikuvia omista vauvavakuutuksista..?

Sariza 31+2

 

Vakuutuksesta:
Täällä käytiin ekan kohalla kyselee vauvavakuutusta ifistä, joka olis alkanu jo raskauden aikana, mutta koska siihen pitää viedä raskausajan terveysselvitys, ja mulle oli määrätty 800 Buranaa niin sitä ei myönnetty. Sillä ei oo mitää väliä olinko syöny kyseisiä tabuja, riitti vaan perusteena se että sellanen resepti mulle on annettu. Jos tota vakuutusta ei ota/saa ni sit on ihan perusvakuutus lapselle. En nyt muista saako sen haettua kun lapsi on 2 viikon vai oliko 2kk ikäinen. Toi raskausajan vauvavakuutus maksaa jotain 400? Vuodessa ellen väärin muista ja tää toinen jotain 100e luokkaa? Tossa syntymän ja vakuutuksen välisenä aikana jos vauvalla ilmenee jotain ni ne ei mee vakuutukseen. Meillä siis esikolle toi normi vakuutus eikä olla sitä kertaakaan tarvittu. Mut jos suvussa on paljon jotai sairauksia tms ni sittenhän toi kalliimpi olis parempi. Itse luotan kaupunkilaisena hyvään terveydenhuoltoon nykypäivänä

Turvotuksesta:
Täällä ei sitä ole tullut yhtään. Tai en ainakaan oo huomannut. Ekankaan kohdalla ei hirveesti tullu mut vähän. Ja sillo muistaakseni tuli just reisiin sitä nestettä. Ei mielestäni polvista alaspäin. Tai sain ainaki kaikki normi kengät mahtumaan jalkaan, niin ku nytkin

Painoa tullut täällä jotain 7-8kg. Viime neuvolassa kysyin osaako täti sanoa painoarviota, ni ei se kokoa osannu sanoa, mut sanoi että on luultavasti pienempi viikkoihin nähden. Kunhan painoa olis pikkusella ees sen 3kg syntyessään ni olisin tyytyväinen. Esikko paino 3250g ja ite oon painanu just sen 3kg, ni ei sieltä voi hirveen isoa oottaa

Imetyksestä:
Yrittäkää ajatella positiivisesti vaikka se lapsi lopettas imemisen aijemmin mitä olitte ajatellut. Ite täällä tuskailin imettämisen kanssa 3kk asti kunnes lopetin. Sitä ei voi etukäteen suunnitella ja pääasia että vauva tosiaan saa ruokaa. Ite etsin hädissäni netistä tietoa miks vauva ei syö, mutta olin antanut sille pullosta joka päivä imetyksen lisäks joka oli luultavasti syynä imemisen loppumiseen. Sisko tästä varoitteli että näin voi käydä, mutta en pysty imettämään julkisilla paikoilla ja mieskin halusi välillä syöttää. Ja oli iso apu öisin. Joten tän tokan kohalla yritän olla stressaamatta asiaa vaikka vaikeaa on. Minusta parempi olis jos ei tekis mitään suunnitelmia tai tavoitteita, vaan yrittää parhaansa ja kattoo mihin se johtaa. Tälle toisellekkin annan alusta asti myös pullosta, mutta yritän kuitenkin kotona ollessa aina imettää kun vain voin. Ja touhu loppuu sit kun se loppuu näillä mennään.

Mukavaa viikonloppua!

Kusma ja Robin 35+0 POKS!!!

 

Imetyksestä. Esikoista täysimetin (kamalien alkuvaikeuksien jälkeen) 5-6 kk:n ikäiseksi. Siinä vaiheessa rupesi soseet maistumaan ja niiden ohella imetin vielä 9 kk asti, jolloin sekä vauva että tissit sanoi no thanks. Taisi siis maito loppua. Nyt tahtoisin jotenkin välttää ne alun vaikeudet. Sitä nyt en usko voivani välttää, etteikö se sattuisi jossain vaiheessa ihan si-ka-na, mutta jos sen maidon tulon kanssa tuskailun voisi jotenkin välttää. Imetyssessio saattoi kestää 5 h putkeen ja vauva oli edelleen nälkäinen. Silloin tuli itku, kun lisäksi oli se kipu (nännit vereslihalla ja rintatulehdusta pukkasi).

Mun käskettiin esikoisen kohdalla heti laitoksella antaa lisämaitoa ja musta tuntuu, että siitä ne vaikeudet alkoi. Ei mun mielestä korvikkeeseen ollut mitään järkevää syytä, mutta toimin kuin kone niin kuin käskettiin. Eka kuukausi meni sitten korvikkeen ja imetysyritysten ja pumppailun kanssa tapellessa. Siinä oli niin luovuttaminen mielessä, mutta jotenkin sitten rupesi sujumaan. Ja epätoivoisimmilla hetkillä olin kyllä niiin kiitollinen siitä korvikkeesta. Oma äitikin takoi mun päähän järkeä: ei se korvike vauvalle myrkkyä ole, vaan juuri parasta mahdollista ravintoa, mitä voin antaa, jos omaa maitoa ei tule/se ei kelpaa.

Tälläkin kertaa aion siis turvautua korvikkeeseen tuollaisilla epätoivon hetkillä ja tietysti jos ei vaan rupea imetys sujumaan. Mutta aluksi yritän ilman. Jos imetys sujuu, niin se on kyllä maailman helpoin tapa ruokkia vauva! En mä siitä osaa sanoa mitään, että onko se jotenkin ”hieno vauvan ja äidin välinen yhteys” tms. se imettämishetki. :O Mun mielestä siinä vaan pääsee itse niin helpolla, kun ei tarvitse korvikkeista ja pullojen pesusta kantaa huolta. Mutta vaikka kuinka asennoituisin niin, että teen vaan parhaani enkä stressaa imetyksestä, niin tiedän, että kyllä se ahdistus sieltä tulee, jos se on vaikeaa. Toivottavasti kaikki saavat sellaisessa tilanteessa tukea neuvolasta, mieheltä, omalta äidiltä, kaverilta tai keneltä vaan, eikä ainakaan saa osakseen mitään arvostelua.

Vakuutuksesta. Hankittiin esikoiselle ja nyt tälle uudelle (Turvasta). Olin viimeksi ihan pulassa niiden kanssa ja yritin parhaani mukaan vertailla eri vakuutuksia ja miettiä, olisiko sellainen ylipäätään tarpeen. Meillä on sellaiset ennen syntymää otetut vakuutukset, jotka siis kattavat sellaiset jutut, jotka aiheutuvat tai ilmenevät synnytyksessä tai vähän sen jälkeen. Ajateltiin, että helpottaa elämää, jos joutuu sellaiseen vaikeaan tilanteeseen, että jotakin kovin ihmeellistä ilmenisi.

Ei ilmennyt mitään ja nyt ollaan sitten käyty yksityisellä lääkäriasemalla, jos on ollut lapsella joku pidempään jatkunut flunssa tai muu ongelma. Ilmankin oltais selvitty. Kallistahan tuo on, vaikka mukavan helppoa vaan mennä sinne lääkäriasemalle ilman että tarvii jonottaa missään. Jotenkin silti harmittaa, tahtoisin uskoa julkisiin tarveyspalveluihin ja käyttää niitä. Tuttavapiirissä n. puolella on vakuutus ja toisella puolella ei ole. Eniten vakuutusta omista kavereista ovat ottaneet pk-seudulla asuvat. Eniten ovat hyötyneet ne, joilla on jatkuvia korvatulehduskierteitä. Meillä ei ole ollut. Tsemppiä aiheen pohdintaan. Onneksi tässä asiassa ei voi tehdä kauhean huonoa ratkaisua, vaan aina saa vauvan hoidettua!

Mijaulle tsemppiä kremppojen kanssa, toivottavasti sairauslomalla olo helpottaa. Ja Sarizalle tsemppiä noiden ruokien kanssa pärjäämiseen, hienoa, jos jotain jo pysyy sisällä!

Tellu Po

 

Moikka, täällä yksi ehdoton vakuutuksen kannattaja. Otettiin myös tälle tulevalle se jo. Pahoinvointilääkkeen(primperan) vuoksi Vakuutusyhtiö(Ifi) vain halus lisäselvityksiä ja odottaa rakenneultran tuloksia. Ihmettelin kovasti, kun tuntuu että sitä lääkettä määrätään todella useille, niin meinas sen vuoksi jäädä vakuutus saamatta... Mut onneksi saatiin.

Meillä siis esikoisella allergioita ja korvat putkitettu. Ensimmäinen lääkärikäynti jo kuukauden iässä maitoallergiasta. Täällä jos päivystykseen normaalisti menee niin ei ainakaan mun hermo kestä lapsen kanssa niin kauaa odottaa ja palvelu on mitä sattuu...:|(sielläkin siis käyty) Yksityiselle haluan lapsen kanssa mennä ja ollaan siellä kyllä aikaa vietettykin. Meillä vakuutus siis maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin.

Neuvolassa juuri imetyksestä keskusteltiin ja vinkkejä sieltä kyselin. Haluaisin niin pystyä imettämään lasta tällä kertaa. Olisin niin onnellinen jos mun rinnat osais tällä kertaa tuottaa maitoa. Odotukset ei todellakaan ole täysimetyksessä, vaan kun lapsi sais ees jotain. Osaimetys olis todellinen haave. Neuvolatäti on onneksi sama kuin edellisen aikaan ja tietää menneisyyden, niin se lohdutti asiasta vieläkin sanomalla että kaikkea kokeiltiin ja kaikkemme tehtiin. Se jotenkin helpottaa kuulla se. Ulkopuoliset ihmiset osaavat olla asiasta todella julmia. Silloin sain mitä ihmeellisimmiltä ihmisiltä asiasta kuulla, kun syötin vauvaa pullosta. Se tuntui olevan kaikkien asia kuinka meidän lapsi syö. En ollut osannut asiaan varautua etukäteen, kun ensimmäinen oli kyseessä. Itkuhan siinä monesti tuli.

Täällä hiivan kanssa taisteltu eikä vieläkään poissa.:kieh: Aiheutti jatkuvia supistuksia, mutta onneksi ne saatiin loppumaan. En aikaisemmin ymmärtänyt että mulla se on, kun koskaan aiemmin ei ole ollut. Pääsi sitte aika pahaksi. Onneksi pääsin neuvolalääkärille, joka asian totes. Nyt kun sais sen vielä kokonaan pois ennen syntymää...

Äitiyslomaan vielä reilu kaksviikkoa, jee! Töissä saa jo sen verran paljon kyselyjä että vielä sä täällä oot.. Oon kuulemma ollut jo niin kauan iso, että luulis jo olevan lomalla. Jännä kun itse en pidä itteeni vielä niin isona. Sf-mittakin menee siinä keskikäyrän alapuolella. Lyhyenä ihmisenä ja lyhyt selkäsenä se maha vaan pakosti tulee tohon eteen.

Särkeekö muilla onko se sitten häpyluuta..? Täällä vaikeuttaa kävelyä, kun kipeytyy heti. Kävelykin sitten ihan vaappumista. Juuri kun iskiaskivuista ja jatkuvasta supistelusta pääsi niin tällänen tuli tilalle. Ei ollut kyllä esikosta tätä. Kaikkee tähän raskauteen sisältyykin... Onneksi jo loppu häämöttää. Uusia vaivoja vain odotellessa.

Tiuhti87 31+2