Jaa a, saas nähdä koska täällä meinaa vauva itsensä ulkoistaa.
Laskettu aika on tosiaan sunnuntaina, että jos bebe ei sitä ennen päätä syntyä, niin sitte sen jälkeen.
Mulle ei oo väliä, koska bebe syntyy, kun joka tapauksessa hän tuolta jossain vaiheessa tulee, viimeistään kuitenkin kahden viikon päästä.
Mutta jos oman olon ottaa huomioon, niin en kyllä välttämättä ihan kahta viikkoa halua odottaa.
Nää yötkin kun on vähän tälläsiä katkonaisia, eihän sitä välttämättä vauvan kanssa sen paremmin nukuta, mutta kuitenkin.
Masu on kyllä jo laskeutunut, mies viimeks tänään sanoi, että "on tuo masu muuttunut, tullut alaspäin." (Meinasin miehelle kyllä tokasta nätisti, että "Ihanko tosi?" Mutta jätin sanomatta.)
Ja supistuksiakin on ollut, ei nuo vielä synnytyssupistuksia ole, eikä niitä kauhean usein tule, mutta tulee kuitenkin.
Mutta ollaan kuitenkin synnytystä (tai sen käynnistymistä) silmällä pitäen päätetty, että seuraavina viikkoina (+uusi vuos) pysytellään ihan kotosalla. Kun ei sitä koskaan tiedä.
Yllättävän vähän ihmiset on kyselleet sitä, että "Joko joko?" Tmv. Vissiin uskoivat sen, että mä en niihin vastaa. Ja, että vauvan syntymästä kyllä ilmoitetaan.
Esikoisen synttärit tässä kyllä mietityttää, neitihän täyttää 4v maanantaina ja synttärit ollaan suunniteltu pitävämme ens viikonloppuna.
Mutta kun tässä tulee just se eteen, että ollanko sitä synnärillä synnyttämässä, tai, että vauva on jo syntynyt vaiko mahdollisesti vastasyntyneen kanssa kotona, jollei viitsisi kauheata ihmisjoukkoa tänne raahata..
Helpointahan olisi, jos vauva olis vielä masussa silloin.
Mutta todennäköisesti synttärit pidetään, oli sitten tilanne mikä tahansa.
Mä oon yllättävän hyvin pysynyt terveenä siihen nähden, että tyttöjä odottaessa olin vähän väliä kipeenä. Täytyy nyt vaan toivoa, että tää jatkuis näin.
Repa, pikaisia paranemisia sinne päin!
Sairaalakassin pakkasin kyllä jo, yritän olla ottamatta mitään turhaa mukaan, joten siellä on ne välttämättömimmät tavarat (kotiutumisvaatteet, eväät, kamera + sinne tulee vielä puhelimen laturi ja sit toki hygieniatarvikkeet.) Täytyy kyllä vielä vilkasta, että mitäs muuta sitä mukaan tarvitsee.
Ja myös lastenhoitaja (ihana naapurimme ja hyvä ystävämme) on valjastettu hommaansa, tai siis, että on valmis tulemaan kun tarve vaatii. Heilläkin on lapsi, mutta onneks sinne jää kuitenkin mies vielä sitte.
Mutta nyt taidan mennä yrittämään, että josko sais unta.
Susanna & Pähkinä 39+3