Tammikuun tähtöset 2017 **JOULUKUUSSA**

RubyS, loppujen lopuksi se tarvii vaan sut ja tissin(tai pullon),et otetaan rauhallisesti ja hengitellään syvään

Mariani, ärsyttävää touhua synnärillä... hittoako siellä luuriin vastataan ees jos ei tosissaan ota onneksi on lääkäriä luvassa...

Onko muut huomannut vauvan liikkeiden rauhoittumista?vai onko tästä ollut jo puhetta
Tää asukki siis ollut tosi vilkas mut joku viikko ollut selkeitä hiljaisia aikoja, aika pitkiäkin. liikkeet on muuttunut pehmeämmäksi, liekö tila alkaa käymään ahtaaksi. mitään liikelaskentaa ei ole tarvinnut aloittaa, sen verran niitä tulee kun pysähtyy kuuntelemaan

 

Repa, On hyvinkin ollut hiljaisia päiviä, viimeksi eilen. Yksiö käymässä pieneksi varmaan. Pientä mylläämistä oli muuten hissun kissun. Tänään typy ei taas ole muuta tehnytkään kun heilunut ympäriinsä Kauhea maratoni menossa ja se sitten lohduttikin että kai sillä kaikki ok ja välillä vaan tykkäilee nukkua.

 

Repa juuri viime vaiko toissa viikolla ihmettelin itse samaa kun tuntui että liikkeet väheni ja muuttui ihan kokonaan n. viikon sitä kesti mutta nyt on kyllä taas tuntunut hyvin liikkeet eikä ole tarvinnut edes miettiä liikelaskentaa. Liikkeet on kyllä erilaisia kuin aiemmin, just semmosia vähän kiehnääviä, ei enää niin teräviä. Paitsi sillon kun työnnetään kantapäätä kylkeen oikeen kunnolla

Täällä saa näköjään taas unta odotella ysin aikaan meinasin nukahtaa sohvalle ja siinäpä se väsymys menikin sitten ohi. Päivällä oltiin miehen kanssa kauhean reippaana ja hiottiin keittiön pöytä uutta lakkapintaa varten sekä yläkerran portaikko jotta viimein pääsis tuosta "ihanasta" kellastuneen männyn sävystä eroon. Vähän meinas selkä vihotella loppupäivän

Mulla pääsi aamulla ihan kamala harmituksen itku kun kissat oli _taas_ yöllä repiny jouluverhon alas ikkunasta tai siis yksi kissoista. Meillä on neljä kissaa joista kaksi maine cooneja ja toinen vieläpä melko jätti, joten yltää huoletta verhokappaan ikkunalaudalta. Välillä tuntuu että mitään ei voi laittaa samaan taloon kissojen kanssa huonekasvit pitää olla mahd. ylhäällä, kynttelikkö hajotettiin yks päivä, viikko sitten pesusta tulleelle valkoiselle matolle oli oksennettu.. tuntuu että tässä on jo neljä lasta ja nyt ois viides tulossa eipä nuista silti millään luopuis vaikka välillä ne aivoon ottaaki

Narana 36+2 tai no kai sen voi tähän aikaan aamuyöstä jo sanoa että 36+3

 

Täällä kanssa liikkeet on muuttaneet muotoaan, mutta muuten niitä kyllä tulee hyvin paljon. Just etupäässä tuommosta kiehnäämistä, ja välistä aina muutama kunnon potkukin. Ei oo kyllä tarvinnu liikelaskentaa tehdä, kun heti pysähtyessä alkaa liikkeet hyvin tuntua.

Muutaman päivän on taas unet olleet vähän sitä sun tätä, mutta oon päättänyt etten stressaa asiasta, se vie vaan viimesetkin unet multa. Nukun sitten pitkin päivää tarvittaessa. Nyt on alkanut mua ärsyttää myös se, että mies on alkanut öisin kyttäämään mun tekemisiä, yleensä nukkuu kuin tukki. Nyt kun menen vessaan yöllä, niin eikös kohta joku tuu koputtelemaan oveen perästä että onko kaikki kunnossa. Eikä siis itse aamulla muista yleensä mitään kyttäilystään.. Joo, hyväähän se tarkottaa, mutta mua vaan ärsyttää

 

Kiitos tsempeistä kaikille Eiköhän tää taas tästä pikku hiljaa.. Helpottaa kun on omassa kodissa eikä nää sitä kaaosta koko ajan. Vissiin alkaa pesänrakennusvietti nostaa päätään, kun meinaa ressata ettei pääse toteuttamaan itseään Irtisanoin viikko sitten kirpparipöytäni, kun en pysty sinne uutta tavaraa just nyt viemään, niin heti alkoi taas tuntua siltä, että pitäis alkaa perkaa lisää noita varastossa olevia tavaroita ja saada ne just nyt pois nurkista

Onneksi yksi asia on hoidettu, nimittäin lasten joululahjat. Olen organisoinut niiden hankinnat siihen malliin, ettei mun tartte enää ravata kaupoilla niiden takia. Nyt vaan odotan, et posti tuo paketit kotiin ja sit käärin ne paperiin.

Lisäksi laskut on maksettu ja rahaa on vielä tilillä Kerrassaan mainio olo, kun ei tartte niistä ressata. Ja sitä rahaa pitäis vielä tullakin tälle kuulle, niin saa sit noita remppatavaroita/laskuja maksuun ennakkoon

Vielä kun saisi vähän edes joulukoristeiden laittaa, niin mieli lepäisi paremmin ja vois rauhoittua. Meillä kun ei oo edes yhtä ainutta kynttelikköä tai jouluvaloa laitettuna vieläkään ja mä kun oon niin jouluihminen, et haluaisin kaiken koristella. Mun kaikki joulukoristeet on vaan kellarissa enkä pääse niitä sieltä hakemaan, kun en saa kantaa mitään raskasta Pitää pyytää miestä käymään täällä tällä viikolla, niin saa kuskata kaikki tarpeelliset sen luokse. Sinne kuitenkin kotiudutaan sairaalasta enkä aio tulla tänne ennen kuin lapsilla alkaa koulu tammikuussa.

Että eiköhän ne asiat järjesty täälläkin pikku hiljaa

 

Niin ja piti vielä noista liikkeistä kommentoida. Täällä ei todellakaan olla yhtään rauhoituttu! Johtuiskohan siitä, että on edelleen poikkitilassa, niin mahtuu temmeltään? Ja musta tuntuu et tila alkaa käydä muutenkin ahtaaksi, niin tuntuu sit selkeästi kaikki

Musicro, meillä kans mies kyttää mua, mut ei sentään yöllä. Mut mitään ei saisi tehdä ja suuttuu mulle, kun en sitä kuuntele vaan painan menemään ihan vain siksi, ettei ole aikaa odotella aikaa parempaa vaan asiat pitää saada hoidettua. Ja nyt se vissiin sai jonkun "huonominä" kompleksin, kun aloin eilen ressata niin paljon ja osa siitä ressistä johtuu siitä, että hän on ottanut vähän turhan lunkisti. Mut eiköhän se siitä.. Oikeasti tuun vielä kiittämään häntä moneen kertaan, kun on niin pikkutarkka ton rempan suhteen, että tekee kaiken huolella ajan kanssa eikä hutiloiden vähän sinne päin.

Narana, kissat on sit ihania vaikkei niiltä mikään ookaan turvassa Meillä ei oo enää kuin yksi, mutta sekin varastaa koristeet esim. kuusen alaoksilta. Onneksi ei mee kynttilöitä tutkiin, niin niitä voi polttaa huoletta.

Mariani, onneksi sulla on lääkäri tänään, kun oli niin tökerö kätilö puhelimessa. Joskus aina miettii, et minkä takia kukin on alansa valinnut, jos ei yhtään löydy asiakaspalveluhenkisyyttä. Vaikka sinne soittaakin sata äitiä päivässä ja kyselee samoja, niin pitäis silti jaksaa olla ystävällinen ja neuvoa ja rauhoitella ihan jokaista.

 

Mariani, olipas tökerö kätilö puhelimessa. Kyllä luulis, että osais vastata asiallisesti. Toki sinne varmaan soittelee paljon äitejä, mutta kyllä silti pitäs olla ystävällinen ja osata neuvoa.
Kaikki ei vaan sovi asiakaspalvelualalle.

Narana, kissat on ihania, mutta siinä vaiheessa kun he kiipee verhoa pitkin, kaataa kukat/kuusen, tiputtaa jotain tai muuta vastaavaa, niin siinä vaiheessa tekis mieli lukita kissa hetkeks vaikka vessaan, mutta vielä en oo niin tehnyt.

Kauhulla odotan tossa kun kuusi tuodaan sisälle, kuinka monta palloa tai nauhaa on tallella joulun jälkeen.
Ja koska nuo kissat saa ovetkin auki, niin saavat myös korkealta koristeet alas..

Täällä liikutaan edelleen paljon, mutta kyllä liike on vähän vähentynyt, liikelaskentaa ei tarvitse tehdä, mutta ei hyöri ja pyöri enää niin paljoa, mutta alkaahan tuolla yksiössä tilakin pikkuhiljaa loppua.

RubyS, siellä päivät vähenee ja kohta on vauva sylissä.
Eiköhän kaikki oo siinä vaiheessa suhteellisen hyvin reilassa, kun vauva sitte saapuu. Älä turhaan stressaa.

Pitikin mennä kehumaan, että miten hyvin unta on tullut..
Viime yönä nukahdin neljältä ja heräsin vessaan kasilta. Ja muutenkin on uni ollut pikkaisen kiven alla muutamana yönä.

Ja mun talvitakki ei mee kiinni! Tai menee, mutta todella naftisti. Joten viimeisiks viikoisiks täytyy ottaa kerrospukeutuminen käyttöön, koska uutta takkia en osta.

Täällä ollaan muuten täysiaikaisia! Jaiks!
Tää raskausaika on menny ku siivillä.

Susanna & Pähkinä 37+1

 

Synnärillä käyty ja lääkäri tsekannut paikat. Pehmeä, 2cm kaulaa jäljellä, niin _herkkä_ että
alatutietutkimus teki kipeää vaikka hellät oli otteet. Voi kuulemma tyttö tulla milloin vain, mutta jos ei tällä viikolla lähde itsekseen tulemaan, niin synnärille maanantaina aamulla sisään ja käynnistykseen. Sieltä se ihana oma joulutonttu sitten tulee <3 Annoin palautetta siihen aiempaan puheluun liittyen ja lääkäri lupasi viedä sen eteenpäin.

Tänään oli joka askeleelta jo tuskaa tuo liikkuminen liitoskipujen osalta että voihan jee. Panadolia nassuun ja lepoa siis luvassa.

 

Synnärillä käyty ja lääkäri tsekannut paikat. Pehmeä, 2cm kaulaa jäljellä, niin _herkkä_ että
alatutietutkimus teki kipeää vaikka hellät oli otteet. Voi kuulemma tyttö tulla milloin vain, mutta jos ei tällä viikolla lähde itsekseen tulemaan, niin synnärille maanantaina aamulla sisään ja käynnistykseen. Sieltä se ihana oma joulutonttu sitten tulee <3 Annoin palautetta siihen aiempaan puheluun liittyen ja lääkäri lupasi viedä sen eteenpäin.

Tänään oli joka askeleelta jo tuskaa tuo liikkuminen liitoskipujen osalta että voihan jee. Panadolia nassuun ja lepoa siis luvassa.

Jo viikon päästä! tai viimeistään jos ei tosiaan jo itsekseen tule aiemmin. Hui!

 

Mariani, iiiiiks! Olipa aika ihania uutisia. Viikko tuntuu varmaan tolkuttoman pitkältä odottaa kun on tollainen palkinto odottamassa. No, jospa hän tulisi itsekseen ennen sitä.

Allekirjoitan ton kissojen ärsyttävyyden. Meillä oli kaksi, ne jäi ex-miehelle kun hän jäi meidän asuntoon asumaan. Kissat on ihania ja niistä on paljon iloa, mutta on ne kovia koettelemaan hermoja... Kasvit syödään, matoille yrjötään ja meidän toinen kissa osasi myös avata roskiskaapin ja levittää sieltä roskat. Niin ja sit ne myös tuhosi kynsillään huonekaluja ja seiniä.
Jos nyt ihan rehellinen olen, niin olen ollut aika onnellinen kun ei ole kissoja enää. Imurointikin on puolet helpompaa. Alkuun ajattelin (eron jälkeen), että pitää ehkä ottaa uusi kissa, mutta nykyisen miehen kanssa tulee matkustelua niin paljon, ettei oo järkeä. Ja onhan tää muutenkin aika seesteistä.

Meillä myös mies kysyy joka kerta yöllä, kun menen vessaan, että onko kaikki ok. Ja kyselee se kyl pitkin päivääkin, jos ei oo töissä. Plus joka aamuinen vakio on: "Miltä tänään tuntuu?"
Eilen oli tän raskauden tuskallisimpia päiviä. Kaikki alkoi kun kävin päivällä kaupassa, supisteli vietävästi. Supistelu helpotti, mutta alakerrassa oli järkyttävä painon tunne koko loppu päivän ja oli vaikea olla missään asennossa. Mies katseli huolestuneena ja kyseli, tilaako ambulanssin. Onneksi sit yöllä helpotti.

Mun rytmit on menneet ihan sekaisin, nukahdan kahden ja kolmen välillä ja sit nukun vähintään yhteentoista.. Tänään yritin nousta ysiltä, mutta päätä särki niin paljon, ettei mitään mahkuja. Pari tuntia unta lisää ja särky oli tiessään.

Liikkeet on täälläkin enemmän möyrimistä ja pepun, polven tai kyynärpään kiehnäämistä. Potkut on harvinaisia. Mutta onneksi liikettä kuitenkin tuntuu pitkin päivää. Välillä on selkeästi unipäiviä ja välillä touhupäiviä, niinhän se sitten täällä ulkopuolellakin menee.

Mamadread ja itu 34+2

 

Voi teillä on ihania puolisoita kun noin huomioidaan! <3

Narana, ei tosiaan pitkään!

Mamadread: noi kauppasupistukset on kyllä ikäviä mutta hyvä kun mies mukana pitämässä huolta

Tänään kulta teki ruokaa ja kun menin hakemaan näin perunat niin repesin totaaliseen itkuun. Toinen ihmetteli että mikä mulle tuli ja siinä sitten itkuisena puhuin että "kun on niin ihana kun jaksat tehdä ruokaa ja pitää huolta"..sitten revettiin yhdessä nauramaan tilanteelle kun se oli taas jotenkin niin absurdi kun itkin ja tuijotin niitä kattiloita lautanen ja haarukka kädessä! Ruoka on ollut kyllä kaikista herkin asia tässä raskaudessa, mitä en voi käsittää mutta jestas se menee tunteisiin

Viikko tuntuu kyllä lyhyeltä ajalta jotenkin, kun takaraivossa se fiilis että osaisiko neito tulla jo ennen sitä Jännittää kyllä todella paljon, mutta henkistä psyykkaamista on tehty aika lailla joten eiköhän se hyvin mene.

Paino oli tänään 3220g, saa nähdä onko 3500 jo ensi viikolla vai jääkö alle. Vahva vaavi kuitenkin tulossa!

Lääkäri on ollut todella ihana ja ei kyllä pahaa sanottavaa. Niin empaattinen ja äidin+lapsen hyvin huomioiva. Olenkin miettinyt että pitäisikö joulukukka ottaa maanantaina mukaan hänelle kiitokseksi?

 

oih, ihanaa, jos siis en ihan sekaisin ole niin ainakin Mariani ja RubyS saa jouluvauvat. ja onhan Marianille tulossa jo hyvän kokoinen vauva. Meidän painoarvion mukaan mikä saatiin viime keskiviikkona nii oli 2620g, eli ihan hyvän kokoinen syntyäkseen mutta olisihan se hyvä että vielä hieman kasvaisi...

Vein tänään plv-näytteen labraan, kanta.fi-sivustolta katoin iltapäivällä että puhdas oli olluna. huh. ja ei oo päätä särkenyt tänään, eilen illalla särki kyllä... ja paineet ollut tänään samalla tasolla aiempien kanssa. mutta taidan aamulla soittaa neuvolaan ja kysyä kuitenkin mielipidettä että mennäänkö viikko niin että mittailen arvoja kotona, seuraava neuvola viikon päästä.

Mietin tuossa että vaikka mä oon ainakin ollut niitä ketkä toivoo että syntyisi vasta ensi vuonna niin nyt on ruvennut mieli olemaan jo että voisihan vauva syntyä jo milloin tahansa... onhan hän on jo täysaikainen ylihuomenna(!). Aika kypsä olo alkaa nimittäin olemaan tämän mahan kanssa joka tuntuu joka päivä vaan laskeutuvan alemmaksi ja alemmaksi...

36+5 <3

 

Oi, täällä jo tiedetään milloin vauva on tulossa, hurjaa!! Olis toisaalta ihana tietää, että vauva on jo ennen joulua sylissä

Täälläkin liikkeet on vähentyneet ja pienentyneet, ei enää samanlaista hytkymistä pidä kuin aikaisemmin. Kerran jo piti ihan huolestua kun ei tavallista iltajumppaa pidetty ja aamullakin oli rauhallisempaa, mutta kohta alkoi taas liikkeet hyvin tuntua. Meidän vauvan koko arvio oli kaksi viikkoa sitten 2200g, joten jossain kahdessa ja puolessa kilossa varmaan mennään nyt. Vauva on kuulemma siro ja suht pieni, mutta niin on meijän aikasemmatkin olleet pieniä. Nyt olis tosi hienoa, jos päästään tuon 2,5 kilon yläpuolelle, kun aikaisemmat eivät ole saaneet painoa sinne asti kasvatettua.

Vauva on yhäedelleen perätilassa ja torstaina on ulkoiseen käännösyritykseen aika. Se kyllä kieltämättä vähän jännittää. Oon jo valmistautunu siihenki, että vauva saa siitä höykkyytyksestä innostuksen alkaa syntyä Mun lantio kuvattiin magneetilla ja sen mukaan saan yrittää synnyttää alakautta, vaikka perätila pysyisikin. Oon jotenkin helpottunut tuosta tiedosta, koska se sektioajatus mua yhäedelleen kauhistuttaa. Katsotaan miten kaikki sitten lopulta menee, synnytys tai sektio, kumpaan siellä sitten lopulta päädytään.

Jotenkin on joulun suhteenkin ristiriitaiset fiilikset kun ei yhtään tiedä onko vauva jo maailmassa vai mitä tapahtuu voihan se olla, että ollaan laitoksella jouluna. Oon kauheesti yrittäny laittaa paikkoja kuntoon, tehny laatikot pakkaseen, ostanu ja paketoinu kaikki lahjat, tilannu pukin, leiponu piparit jne.. että olis edes lapsilla ja miehellä täällä joulutunnelmaa jos itse sattuu olemaan sairaalassa. Tai jos vauva jo on täällä niin sitten ei tarvii niin paljon hössöttää Nyt ku oon laittanu kaikki valmiiksi niin oon varmaan ihan kunnossa ja tukevasti raskaana vielä aattona no, sittenpä saa vaan olla!

Tulipas taas avautuminen Täällä viikkoja siis kasassa 36+2, enää pari päivää täysiaikaisuuteen

Ihanaa joulunodotusta kaikille! Ja tulkaa kertomaan heti kun pieniä alkaa syntyä!

 

Täällä taas tunteillaan oikein urakalla, holtittomia naurukohtauksia välillä, välillä itkua turhista syistä.. Tänään kiukuttaa, kun työnantaja tarjoaa joululounaan, mutta ei mulle. Tavallaan joo ymmärrän kun enhän mä ole siellä, mutta musta toi on kiitos vuoden aikana tehdystä työstä ja kuvittelen sitä tehneeni valtaosan vuodesta siinä ku muutkin. Ois ollut kiva nähdä työkavereita samalla. Kyllä niin mieleni pahoitin, ehkä vähän liikaakin..

Meil oli eilen lääkärineuvola. Kaula lyhentynyt 1 cm:ään, voi kuulemma vauva tulla koska vaan. Reilu viikko ois hyvä vielä pysyä. Koko ajan kuitenkin supistelee että saapa nähdä. Mä oon aina ajatellut että ihan loppuvuodesta syntyminen on kurjaa lapselle mut niinhän se joulukuussa tuli edellinenkin eikä sille mitään voi jos tämä ei vuodenvaihteen yli malta mahassa pysyä. Nyt jokainen päiväkin tuntuu voitolta, "Jes ei tullu vielä tänään..!" Mitään painoarviota lääkäri ei antanut, en tiedä pystyykö edes ilman ultraääni, mutta sf-mitan mitattuaan sanoi että ihan keskikäyrää mennään, ilmeisesti puhui kuitenkin vaan siitä sf:stä ei vauvan koosta..

Yöunet on mennyt ihan naurettaviksi, valvon 02-03, jonka jälkeen heräilen vessaan pari kolmekertaa ja 7 aikaan ylös. Päivällä tulee nukuttua pari tuntia. Vatsantoiminta on vilkastunut taas, kai sekin voi enteillä lähestyvää synnytystä.. Huh huh, jänniä aikoja kyllä eletään.. tämmönen minä-minä-paatos, anteeksi, mutta tsemppiä ja jaksamista kaikille

 

Voih, ensi viikolla jo ekat vauvat Mariani ja RubyS, ihanan vähän enää odoteltavaa!

Mamadread, ihana sun mies kun heräilee sun yöllisiin vessareissuihin. Suloista, kun hän noin huolehtii Mun mies nukkuu niin sikeästi, ettei meinaa yöllä saada sitä tolkkuihinsa ollenkaan. Esikoisen vauva-aikanakin nukkui kaikessa rauhassa vauvan itkiessäkin. Kiva hänelle, mutta huonompi mun kannalta

Anumarikalle tsemppiä käännökseen, toivottavasti pikkuinen suostuu kääntymään

Toivottavasti Mimminkäisen vauva malttaa vielä hetken pysytellä yksiössään

Lääkärineuvolassa vauveli oli onneksi edelleen pää alaspäin, ei kuitenkaan kiinnittynyt vielä. Täälläkin suurimmat muljautukset rauhoittuneet, ei kai mahdu enää ihan niin volttia heittämään

Jaksamista kaikille viimeisiin viikkoihin!

Elisen ja Toivo 36+0

 

Mariani, voi apua! Sielläkin vauva jo noin pian sylissä!

Täällä mies on kans vähän huolehtivainen. Kysyy joka aamu ennen töihin lähtöään (huom, vaikka mä nukun) että mikä on olo, sama joka kerta kun menen vessaan (lähinnä yöllä).
Huolehtii, että mä syön ja juon riittävästi, tän takia mulla on aina joko vesipullo tai vesilasi sängyn vierellä, yleensä myös miehen siihen tuoma hedelmä tai hedelmiä.
Ja jos mä oon hereillä miehen lähtiessä töihin niin hän pusuttelee mua ja masua, monia kertoja.
Ihanaahan tuo huolehtiminen on, mutta mies ei taida täysin tajuta sitä, että kyllä hälle kerrotaan kun synnytys alkaa tai sitten hän näkee kun synnytys alkaa.

Mutta ihania nuo miehet on kun huolehtivat.

Onneks miehellä alkaa viimeinkin loma perjantaina. Piti kyllä alkaa jo kuun alussa, mutta joutui tuuraamaan yhtä työntekijää, joten pääsee nyt sit vasta aloittamaan, mutta jos jotain positiivista, niin onpahan sitte tammikuun alkaessa vielä lomalla. Jei!

Anumarikalle tsempit käännökseen, toivottavasti bebe suostuu kääntymään.

Uskomatonta ajatella, että ensimmäiset vauvat on maailmassa jo ens viikolla. Vastahan tässä aloiteltiin ja nyt jo ensimmäiset syntyy.

Mimminkäinen, täällä on kans noita selittämättömiä nauru - ja itkukohtauksia.

Miestä huvittaa se, kun toisella hetkellä itketään ja jo hetken päästä nauretaan.

Taas meni yö pyllylleen, nukuin 00-02, hereillä 02-05 ja sit nukuin 05-07 ja sen jälkeen en enää ees yrittänyt nukkua.

Ens viikolla onki sitte neuvola (vai onko neuvolalääkäri, en nyt muista.)

Susanna & Pähkinä 37+3

 

Täällä kanssa liikkeet on muuttaneet muotoaan, mutta muuten niitä kyllä tulee hyvin paljon. Just etupäässä tuommosta kiehnäämistä, ja välistä aina muutama kunnon potkukin. Ei oo kyllä tarvinnu liikelaskentaa tehdä, kun heti pysähtyessä alkaa liikkeet hyvin tuntua.

Muutaman päivän on taas unet olleet vähän sitä sun tätä, mutta oon päättänyt etten stressaa asiasta, se vie vaan viimesetkin unet multa. Nukun sitten pitkin päivää tarvittaessa. Nyt on alkanut mua ärsyttää myös se, että mies on alkanut öisin kyttäämään mun tekemisiä, yleensä nukkuu kuin tukki. Nyt kun menen vessaan yöllä, niin eikös kohta joku tuu koputtelemaan oveen perästä että onko kaikki kunnossa. Eikä siis itse aamulla muista yleensä mitään kyttäilystään.. Joo, hyväähän se tarkottaa, mutta mua vaan ärsyttää

Voin samaistua tuohon kyttäilyyn, joka yö ku herään ja nousen vessaan niin mies kans kavahtaa hereille et "mitä, mikä hätänä, minne meet????"

 

Mimminkäinen, mulla ihan samat fiilikset joka ilta - onneksi ei syntynyt tänään!

Anumarikalle tosiaan kaikki peukut pystyyn huomiseen käännösyritykseen.

En kyllä ymmärrä, miten laskettuun aikaan voi olla vielä reilut viisi viikkoa kun olo on näin tukala ja hankala. Kävellä pitää hitaasti lyllertäen tai supistaa. Istua ei voi tai selkä alkaa puolessa tunnissa vihoitella. Kumartelu ja kyykistyminen on aina operaatio. Joka paikkaa turvottaa. Kokoajan on jano ja pissahätä. Tavallaan raskaana oleminen on ihanaa, mutta on tää aika vaivaisaa puuhaa näin lopuksi.

Kävin tänään huikkaamassa hyvät joulut työpaikalle. Oli ihan kiva nähdä työkavereita, seuraavalla kerralla sitten vauvan kera.
Mulla alkaa huomenna virallisesti äitiysloma. Olen tosi tyytyväinen, etten ottanut yhtään varhennettuna, kun hukkaan se ois mennyt kun kerta saikulla oon ollut.

Mamadread ja itu 34+4

 

Heips!

Täällä oli tänään vika lääkärikontrolli ennen sektioo. Kaikki vaikutti vauvalla olevan kunnossa, ainoa et kasvaa aivan omalla käyrällään kaikkien yläpuolella Painoarvio tällä hetkellä oli 3500g, lääkäri totesi et vastaa nyt viikkoja 39+4 vaikka mennäänkin vasta vkolla 35+5 Alkoi siinä sit jo epäillä itseäänkin, että onko tehnyt mittavirheen, mut kyllä musta tuntuukin jo nyt tän kanssa samalta, kuin muista noilla ihan loppuviikoilla. Tai jopa pahemmaltakin

Mullahan siirrettiin sitä laskettua aika ekassa ultrassa vkolla eteenpäin. Samoin tehtiin tuon tytön kanssa aikanaan ja lopputulema oli sama kuin nytkin, et ihmeteltiin miksi niin iso vauva. Tytöstä tiesin tarkan hedelmöittymispäivän, joten se alkuperäinen laskettu aika piti paikkansa eikä tyttö siihen nähden niin iso ollutkaan. Mut eihän mua kukaan uskonut. Paitsi tuo lääkäri epäili, että voisi olla kyse nyt samasta, mutta kun sektio viikon päästä niin turha sitä laskettua aikaa on enää siirrellä. Ja miehen suvussa kaikki vauvat on olleet tosi isoja, niin mun mielestä se selittää tänkin kokoa hyvin.

Laittoivat muuten kuitenkin varmuuden vuoksi kortisonipiikin, huomenna pitää neuvolassa vielä käydä ottamassa se toinen annos. Vauvan keuhkoja siis kypsytellään, kun tuo iso koko vissiin voi haitata niiden kehitystä. Tai jotain sen suuntaista se lääkäri selitti. Sit vielä maanantaina labroihin ja tiistaina ilmoittavat mulle mihin aikaan mun sektio tapahtuu keskiviikkona. Hoitaja epäili, että saatan olla ekana listalla, kun mulla on sellaisia riskitekijöitä, että pitää olla vähän paremmin varautunut ja vissiin joku ylimääräinen lääkärikin (tai joku muu, meni vähän ohi) on siellä salissa varmuuden vuoksi ehkä paikalla. Tai ainakin hälytysvalmiudessa.

Mulla siis on hankalasti määriteltävä veriryhmä ja lisäksi oon melkein kaikille antibiooteille allerginen, joten siksi niillä on erityistoimia siellä mua varten. Ja se lääkäri selitti myös, että saattavat joutua menemään istukan läpi sinne kohtuun, et se lisää sit vuotoriskiä. Siksi pitää olla oikeaa vertaakin valmiina odottamassa, jos tulee hätä.

Muuten oma olo on yllättävänkin rauhallinen nyt tuon sektion suhteen. Ehkä johtuu siitä et se lääkäri kävi sen hyvin tänään läpi mitä tulee tapahtumaan. Mä kun olen sellainen "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" tyyppinen ihminen, niin en sit enää stressaa kun mulla on selkeä tieto mitä tapahtuu milloinkin. Epätietoisuus kaikista asioista on aina se pahin vaihtoehto. Siksi varmaan tykkään aina itse hoitaa kaikki asiat, enkä halua antaa vetovastuuta kellekään muulle.
Miehelläkin kauheet paineet, kun se haluaisi joskus kosia mua omalla tavallaan ja omalla painollaan silloin kun siitä tuntuu siltä ja mä sit sotken sen ajatuksia koko ajan, kun keksin omia hyviä tapoja kosia ja ehdottelen niitä sille. Mulle siis itselleni se kosinta ei oo mikään "the juttu" ja ehkä vähän ärsyttääkin, että mies on siitä semmoisen tehnyt. Ollaan kuitenkin puhuttu jo avioliitosta ja mies välillä jopa suunnittelee häitä, niin mun mielestä siinä kohtaa mitään erillistä kosintaa ei ees tarvittais. Kun en ees halua kihlasormusta, mulle riittää yksi ja sen on oltava sit vihkisormus. Mut oon sille sanonut, että ennemmin ei suunnitella yhtään mitään hääjuttuja ennen kuin hän on sen kosinnan saanut suoritettua, kerta sellaisen haluaa järjestää. Ja sit kun kerran toisella kierroksella ollaan, niin kihla-aika saa olla max. 2kk En halua montaa vuotta suunnitella mitään prinsessahäitä, mulla on jo yhdet ollut ja ne ois ollut täydelliset, jos sulhanen ei ois ollut väärä

Täälläkin tämmöinen oma napa teksti ja aihekin lipsahti lopuksi ihan muihin kun vauvajuttuihin. Hyvä se on täällä yöllä rustata, kun taaskaan ei näköjään nukuta. Olisikohan toi kuu joka valvottaa vai joku ihan muu? Unirytmi tosiaan sellainen nykyisin, et nukun tosi hyvin päivällä, mut yöllä en sit millään ja heräänkin varhain vaikka väsyttäisi. Ja pahoinvointi vaan pahenee koko ajan, kai kroppa on alkanut tyhjätä itseään kunnolla ja meinaa valmistautua synnytykseen tai jotain.. Koko ajan saa taas oksennella eikö oikein mikään tunnu pysyvän sisällä, saati et olis vaikka hyvä olo jossain kohtaa

Hassua tosiaan miten tää odotusaika on mennyt jotenkin tosi nopeasti. Ja ensi viikolla meillä on jo vauvoja muillakin kun mulla Jotenkin en yhtään osannut olettaa, että olisin ensimmäisten joukossa synnyttämässä, mut toisin kävi Tai kyllä mulla silloin alkuraskaudesta kävi joku etiäinen, et jouluna olis vauva sylissä, mut hylkäsin sen heti kun ei mulla muutkaan oo pahasti ennen aikojaan tulleet.

Ja kelläs se kääntöyritys oli edessä? Toivottavasti siitä on apua. Meidän neiti tosiaan oli aikanaan sitä mieltä, että häntä ei käännellä ulkoapäin ja kääntyi itse juuri kun oltiin sydänkäyrillä ennen lääkärin tapaamista sillon kun kääntämään häntä mentiin. Lääkäri vain totesi, että kylläpä hänen työnsä oli nyt helppo. Tosin meidän neiti päätti vielä toisin ja kotimatkalla sit pari kilsaa ennen kotia kääntyi takaisin perätilaan Uutta kääntöyritystä ei enää tehty, mut kuitenkin sit synnytyksessä oli ihan oikeassa asennossa sieltä tulossa

 

RubyS mulla alko ihan jännittää sun puolesta, varmaan siks että pystyn jotenkin niin samaistuun kun mulla oli hyvin samanlaiset paikat viime kerralla. Ainut vaan että sulla on tainnu mennä raskausaika siltä osin helpommin että mä olin etisen istukan takia vuodelevossa rv26 lähtien ja vuotavan istukan takia useamman kerran hätäsektiovalmiudessa pitkin raskautta sekä viimeiset pari viikkoa sairaalassa odottamassa sektiota. Mutta ihan huippua että sulla mennyt istukan osalta loppuun asti näin hyvin!

Mä sain myös silloin kortisonit 35+6 aikoihin. Mulla oli pieni vauva mutta ne silti varalta annettiin. Ja leikattiin 36+6 suunnitellusti. Mullakin piti mennä osittain istukan läpi ja kaks lääkäriä leikkas ja verta oli kuulemma 3litraa varattuna kun vuotoriskit ovat niin suuret mutta ei tarvittu lisätä verta ja kaikki meni muutenkin tosi hienosti, kyllä ne ammattilaiset osaa

Kovasti tsemppiä sulle ja muillekkin, ihanaa että osalla kohta jo pienet sylissä <3 mä uskon että mulla odotusta vielä yli kuukausi jäljellä. Nyt 34+1

 

Mariani, se on sitte ihan just menoa!!

Olin neuvolassa, eilinen aasialainen ravintola ruoka näky kivasti turvotuksena ja painon nousuna vaaalla,mutta ei jaksa välittää. Muuten kaikki hyvin. Otti hieman kipeetä kun tunnusteli päätä tuolta alhaalta, siellä kuopissaan tukevasti on.

Olotilan perusteella hyvinkin tietää olevansa viimeisillään, mutta muuten ei meinaa tajuta et muutama viikko enää. Paikat on kipeenä, hermo kiireellä ja pienempikin kävely tuottaa tuskaa... Yritä tässä nyt sitten. Mielellään pitäis ipanan ens vuoden puolelle, mut onnistuuko niin se on toinen juttu.

Just kun kirjoitin liikkeiden rauhoittumisista niin pari päivää on melskannu lähes entiseen malliin...

Maanantaina on mun kohtalon hetki sitten, miten käynnistää..
Meillä mies kanssa kyselee vointia kokoajan mut sillä on oma lehmä ojassa, pelkää raukka joutuvansa taas kätilöksi 

Nyt paketointia kun lapset pois kotoonta

 

RubyS mulla alko ihan jännittää sun puolesta, varmaan siks että pystyn jotenkin niin samaistuun kun mulla oli hyvin samanlaiset paikat viime kerralla. Ainut vaan että sulla on tainnu mennä raskausaika siltä osin helpommin että mä olin etisen istukan takia vuodelevossa rv26 lähtien ja vuotavan istukan takia useamman kerran hätäsektiovalmiudessa pitkin raskautta sekä viimeiset pari viikkoa sairaalassa odottamassa sektiota. Mutta ihan huippua että sulla mennyt istukan osalta loppuun asti näin hyvin!

Mä sain myös silloin kortisonit 35+6 aikoihin. Mulla oli pieni vauva mutta ne silti varalta annettiin. Ja leikattiin 36+6 suunnitellusti. Mullakin piti mennä osittain istukan läpi ja kaks lääkäriä leikkas ja verta oli kuulemma 3litraa varattuna kun vuotoriskit ovat niin suuret mutta ei tarvittu lisätä verta ja kaikki meni muutenkin tosi hienosti, kyllä ne ammattilaiset osaa

Kovasti tsemppiä sulle ja muillekkin, ihanaa että osalla kohta jo pienet sylissä <3 mä uskon että mulla odotusta vielä yli kuukausi jäljellä. Nyt 34+1

Kiva kuulla joltain omakohtaisia kokemuksia Tää on kuitenkin aika harvinaista, niin ei ihan joka nurkalla tuu vastaan saman kokenutta. Kuinkas kauan te sitten olitte sairaalassa? Ja oliko sulla ja vauvalla kaikki hyvin sektion jälkeenkin?

 

Joo mä kans koin että on tosi harvinaista että se istukka pysyttelee loppuun asti kohdunsuun edessä, edellisessä sairaalassa sanoivat että heillä on keskimäärin yks tapaus vuodessa. Välillä tuntu että en oikein saanut vastauksia kaikkiin kysymyksiini kun oli niin harvinainen juttu mutta tosi huolehtivaista ja paremminki ylivarovaista oli henkilökunta. Jos olis syntyny pienempänä keskosena niin mut oltais lähetetty sektioon isompaan sairaalaan.

Me oltiin muistaakseni 4 yötä sairaalassa sektion jälkeen kun kaikki oli hienosti. Oli mulla ja vauvalla kaikki tosi hyvin sektion jälkeenkin, niin montaa juttua olin pelännyt että kaikki meni kyllä yli odotusten tietty ite olin todella kipeä mutta mitään komplikaatioita ei onneksi tullut. Vauva oli erityisesti syntymän jälkeen vähän tarkemmassa seurannassa ja lastenlääkäri tarkisti heti syntymän jälkeen, happisaturaatiota seurattiin ensimmäinen päivä mutta ei tarvinnut missään vaiheessa mitään lisäapua hengitykseen tai muuhun vaikka ennenaikainen oli ja vielä sinänsä pienikokoinen, 2700g.

Ainut mikä harmittaa on imetyksen epäonnistuminen johon varmasti vaikuttaa mun oma väsymys rankan raskauden jälkeen, sektio ja ennenaikainen pieni vauva jolle oli pakko antaa lisämaitoa. Oli pari eka yötä hoitajilla jotta sain nukkua ja en olisi kivuiltani edes pystynyt omatoimisesti yöllä nostelemaan ym niin maito ei missään vaiheessa kunnolla noussut. 3kk osittaisimetin ja terve tyttö on ollut ja todella hyvin kasvanut mutta silti toivoisin että tällä kertaa imetys taas ottaisi onnistuakseen kun on ensimmäisiltäkin hienosti onnistunut mutta pikkujuttuhan tuo kaiken sen rinnalla että raskausaikana ja sektioon mennessä aivan tosissaan pelkäsin kuolevani kun oli ne kaikki vuotoriskit ja muut. Mutta hyvin se sullakin menee

 

Mamadread, Hyvää äitiyslomaa <3

Mimminkäinen, Olisihan se sinullekin pitänyt joululounas tarjota! Aikamoista. Lohdutuksena; esimieheni ei noteerannut millään lailla kun jäin äitiyslomalle pitkän sairasloman jälkeen. Tuntui sille kun en olisi enää hänen tiimissä ollutkaan vaan ignorattu pois kokonaan.

36+6 tänään \o/ kyllä voi olla iloinen siltä kaikkien näiden kuukausien stressaamisen jälkeen! Tosiaan menoa se on viimeistään maanantaina, vaikka eilen olin jo miltei menosssa kun hienoa sarjaa supisteli tunteja. Tänään kiinteistövälittäjä tokaisi "sun silmistä näkee että kohta se on menoa"..

Aikamoisia oloja kyllä löytyy ja jännityksellä odotan malttaako bebe maanantaihin asti.

Ruby, Kelasin tuota painoa, että se perätilassa mittaaminen voi myös vaikuttaa. Mulla kävi meinaan niin, että kun raivotarjontaan tajusi kääntyä oli paino "tasoittunut" käyrällä. Lääkäri totesi että monesti perätilassa mittaaminen on hyvin haasteellista. Hyvän kokoinen vauva teillä tulossa <3

Samat oksennusjutut täällä.. ei enää mustikat ja jogurtitkaan pysy sisällä. Kohta helpottanee selin sitten.

Huomenna neuvola ja verenpaineet proteiinit ja sykkeet kuunneltava vielä lääkärin toiveesta. Paineet nyt heiluneet siellä 152/106 tänään ja nappia on otettu. Jännää miten paljon raskaus muuttanut kehon toimintaa ja myös miten nopeasti lopulta tämä aika on mennyt!

 

Vauva oli eilen täysaikainen. Nyt jo.

Täällä kärvistellään alaselän kipujen kanssa, sekä ennakoivien supistuksien, ja mukana myös alakerran tuntemukset että eipä tiiä mitenkä pitkään vauva haluaa enää olla masussa... Minun puolesta sais jo vaikka syntyäkin vaikka oon aiemmin sanonu että voi kun menis ens vuoden puolelle... Että syntyä saa viikon sisään tai sit tapaninpäivästä lähtien, kunhan ei jouluaattona että minäkin saisin viettää perheen kanssa joulua. (olishan se tulevalle tuplaukille mieluinen synttärilahja jos syntyis jouluaattona. )

Esikoinen kyllä synty 39+6 että jos siihen kahtoo niin tää viihtyis mahassa vielä kolmisen viikkoa melkein...

Toivottavasti vaan kaikilla menisi synnytykset hyvin.

37+1 <3