Tämän kerran vielä mie otan tän asian puheeksi...

[elämä kantaa]

yksin on ihan ok olla syömässä kans, oon ottanu lehden auki pöydälle ettei ole niin orpo olo. saa kattella ihmisiä ja kun alkaa ahistaa on lukevinaan B)

 

[Aurinkokunta]

no minulla on sellainen ukko kulta kanssa et jos on jotain päättänyt niin ei sen päätä käännä kyllä mikään... ja minun synttäreitäni ym. päiviä ei todellakaan muista, mutta olen niin tottunut siihen.
mitäs jos miehes ei lähtis mukaan niin lähtisit sitten itse vähän jonnekin... vaikka vaan ostoksille ja ravintolaan syömään- ja vaikka joku ystävä mukaan, jos et yksin viitsi lähteä.
muistaahan mies seuraavalla kerralla tulla mukaan!

Olenhan miekin tähän jo tottunut. Mutta kun mie niin ajattelen, että 10 vuotta ois niinkun sopiva tasaluku vaikka juhliakin.
Eipä meilläkään mun synttäreitä, äitienpäiviä jne juuri juhlita muuten kun niin, että mie höösään itse, yhtälailla kun isänpäivinä ja miehen synttäreinäkin. Minusta on tyhmää jättää esim. isänpäivä huomiotta, kun se on lapsille tärkeää saada antaa lahjukset ja kakku... ja sama äitienpäivänä, joten mie sit aina oon kakkuja sunmuita väsäämässä.
Ja ollaan myö askarreltu lasten kanssa mulle äitienpäiväkorttikin yhdessä, kun he halus

 

[nyyhkynella]

kyllä mäkin tykkäsi aika paskaa, kun houkuttelin miestä yhdeksi ainoaksi viikonlopuksi kahdestaan reissuun, olis ollut lapsen vahti ja kaikki, pyysin että mennään laivalle tai vaikka laskettelemaan, mies lupasi, ja aikoi hommata mökin jne. mutta ei koskaan hommannut, ainakin kyjmmene kertaa muistutin aina asiasta, mut sit luovutin, ja tulin siihen tulokseen, ettei hän halua kahdestaan mihinkään, vaan että hänellä täytyy aina olla koko perhe mukana, ja sit itse vetelee laskettelemassa poikien kanssa päivät pitkät ja mä oon sit mukana vaan niinku kokki kolmosena. sdilloki kun mä odotin meidän kuopusta viimeisillään ja oltiin ylläksellä, niin enhän mä voinnu lasketella enkä jaksanut mihinkään muuallekaan mennä yksin kun mulla oli huollettavana lisäksi sellainen neli vuotias lapsemme, niin isäntä oli päivät pitkä toisten poikien kans mäessä ja innosta puhkuen puhu vaan siitä laskemisesta´, ei koskaan kysynyt miten mun päivä on menny, sit loukkaantu kun mä olin itkunen ja surullinen, että kun hän on loman hommannu ja mä en ole tyytyväinen, enpä mä sitä enää mihkää edes pyydä kahdestaan. että sellaisia ne miehet on

Tuo on niin tuttua tuo asiasta muistuttaminen. Ja sitten jos joudut mustuttamaan, anelemaan niin menee se hohto koko ajatuksesta. Kun se olis kiva että mies esim. mainitsis ja järkkäis jotain, koska meillä on mies se osapuoli joka ei koskaan järjestä mitään. Sellaiset extemporeyllärit on kaikista mukavempia. Tai että toinen olis edes innoissaan eikä vain toisen mieliksi.

Meillä on miehen kanssa pikkujoulutkin vielä menemättä. Ja nyt on jo kesä, höh. Ku oli puhe että kun meni kavereidensa kanssa, niin mekin juhlittais. Nyt olen sitten luovuttanut ja loukkaantunut, ja ei mitään hohtoa mennä heinäkuussakaan hääpäivää juhlistamaan, ei niin mitään. "Kostoksi" en käy sen kanssa sitten missään. Ei oikein edes ulkoillakkaan yhdessä tms. Jos se edes huomaisi mistä johtuu. Mutta putkiaivo mikä putkiaivo.

Siis ei mitään rajaa ole naisen loukatuilla tunteilla. Niistä jää ikuiset arvet.

 

[Gluteus maximus]

Minä olisin varmaan niin vihainen jo tuosta jahkaamisesta, että lähtisin yksin johonkin kaupunkiin shoppialemaan ja syömään hyvää ruokaa....tai ottaisin äidin mukaan!!! Joo, tuohan olikin hyvä idea. Otat äitisi mukaan kaupunkireissulle ja käytte syömässä jne. murjottakoot mies kotona lasten kanssa!

 

[Sitä Saa Mitä Tilaa]

no minulla on sellainen ukko kulta kanssa et jos on jotain päättänyt niin ei sen päätä käännä kyllä mikään... ja minun synttäreitäni ym. päiviä ei todellakaan muista, mutta olen niin tottunut siihen.
mitäs jos miehes ei lähtis mukaan niin lähtisit sitten itse vähän jonnekin... vaikka vaan ostoksille ja ravintolaan syömään- ja vaikka joku ystävä mukaan, jos et yksin viitsi lähteä.
muistaahan mies seuraavalla kerralla tulla mukaan!

Olenhan miekin tähän jo tottunut. Mutta kun mie niin ajattelen, että 10 vuotta ois niinkun sopiva tasaluku vaikka juhliakin.
Eipä meilläkään mun synttäreitä, äitienpäiviä jne juuri juhlita muuten kun niin, että mie höösään itse, yhtälailla kun isänpäivinä ja miehen synttäreinäkin. Minusta on tyhmää jättää esim. isänpäivä huomiotta, kun se on lapsille tärkeää saada antaa lahjukset ja kakku... ja sama äitienpäivänä, joten mie sit aina oon kakkuja sunmuita väsäämässä.
Ja ollaan myö askarreltu lasten kanssa mulle äitienpäiväkorttikin yhdessä, kun he halus

me ollaan oltu yhdessä 13 vuotta ja joskus sitä mieheltä kysyinkin että eiks enää rakasta mua kun joskus alkuaikoina sanoi... no mies siihen tokas et mitä hän sellaisia sanomaan kun sen pitäis olla ihan itsestään selvyys mulle...

 

[nyyhkynella]

niin sun äitihän on vapaalla,siis varannu vapaaksi, eli voisit just tehdä noin että jos miehes ei vie sua syömään mene äitis kanssa ja pidä hauskaa.
voit sit jälkikäteen näpäyttää miestä asiasta kun tulee joskus esiin taas.

Voi kun sie tuntisit äitini. Äiti on luvannut tulla hoitamaan lapsia, mutta miun äitiäni on mahdoton saada minneen. No joo, Lintsille vois äiti lähteä, mutta milläs myö täältä sinnekkään päästäs.
Äitini ei tykkää käydä ulkona syömässä, ei leffoissa, ei ravintoloissa jne.
Miks mie oon outo lintu... ihan kun mie oisin ensinnäkin syntynyt ihan outoon sukuun... ja sit vielä onnistunut itseni ihan väärään sukuun naittamaankin itseni :headwall:
Ja ihan niinkun kaiken kukkuraksi... Mulla ei oo täällä ketään sellaista kaveria, joka vois lähtee mun kanssa juhlimaan :ashamed:

Tuostahan ne tunteet oikein patoutuu, ja sitten varpilla joskus purkautuu. Että aina vähän kerrallaan päästät niitä höyryjä pois, tykkäs sun miehesi tai ei. Ihan vain sanot miltä susta tuntuu. Itse olen draamakuningatar ja klassiset kyyneleeni ovat tuttuja, saati murjottaminen ja nalkuttaminen. Mutta olen myös patotuttanut tunteitani, ja siitä kasvaa vain viha toista kohtaan, jos toinen ei tiedä eikä ymmärrä miten joku asia voi loukata.

Meillä mies on aika perustavis. Tosin vuosien varrella se on oppinut näyttämään tunteita, sekä puhumaan. Paljon on silti vielä toivomisen varaa, kuten myös minunkin käytöksessä. Mutta puhuminen kannattaa aina. Sitä vain kasvattaa tuonne sydänaluseen sellaisen möykyn joka varmana aiheuttaa vielä monet silmänkostutukset. Ja jos päivittäin hoidat lapsia eikä sulla ole kavereita, niin ei ole liikaa pyydetty että edes hääpäivää vietätte yhdessä. Olettehan te joskus ennenmuinoin olleet ihan kahdestaan ennen lapsia. Kyllä sitä pitäisi olla muutakin kuin äiti ja isä. Lapsilta se ei ole mitään pois, että vanhemmatkin joskus rentoutuu. Tuskin edes miehesi silmissä olet huono äiti, jos haluat ilman lapsia ulos rentoutumaan.

Sulle sympatiat ja pidän peukkuja että miehesi tulisi "järkiinsä", .

 

[Koivunkäpy]

Mäki voin lähtä seuraks jos tänne tuut, tosin tyydyn kattomaan kun sää syöt pihviä ja imen ite jotai sosekeittoo pillillä.. kiitos eilisen hammaslääkäri reissun

 

[Aurinkokunta]

Tuostahan ne tunteet oikein patoutuu, ja sitten varpilla joskus purkautuu. Että aina vähän kerrallaan päästät niitä höyryjä pois, tykkäs sun miehesi tai ei. Ihan vain sanot miltä susta tuntuu. Itse olen draamakuningatar ja klassiset kyyneleeni ovat tuttuja, saati murjottaminen ja nalkuttaminen. Mutta olen myös patotuttanut tunteitani, ja siitä kasvaa vain viha toista kohtaan, jos toinen ei tiedä eikä ymmärrä miten joku asia voi loukata.

Meillä mies on aika perustavis. Tosin vuosien varrella se on oppinut näyttämään tunteita, sekä puhumaan. Paljon on silti vielä toivomisen varaa, kuten myös minunkin käytöksessä. Mutta puhuminen kannattaa aina. Sitä vain kasvattaa tuonne sydänaluseen sellaisen möykyn joka varmana aiheuttaa vielä monet silmänkostutukset. Ja jos päivittäin hoidat lapsia eikä sulla ole kavereita, niin ei ole liikaa pyydetty että edes hääpäivää vietätte yhdessä. Olettehan te joskus ennenmuinoin olleet ihan kahdestaan ennen lapsia. Kyllä sitä pitäisi olla muutakin kuin äiti ja isä. Lapsilta se ei ole mitään pois, että vanhemmatkin joskus rentoutuu. Tuskin edes miehesi silmissä olet huono äiti, jos haluat ilman lapsia ulos rentoutumaan.

Sulle sympatiat ja pidän peukkuja että miehesi tulisi "järkiinsä", .

Myö kun ei olla koskaan oltu ilman lapsia, siis kun meillä on nuo 2 vanhinta lasta siitä aiemmasta liitostani. Ollaan siis aina oltu, alusta alkaen jo ihan lapsiperhe.
Kyllä mie tiiän, että tuo mies minusta tykkää. Ja mie oon silti sellainen itkustaja, että kuljen välillä silmät vettä vuotain, kun minusta ei kukaan tykkää :'( , vaikka mie tiiän ettei asia ole niin.
Ja kyllä myö juhlitaankin... viimeviikonloppuna vietettiin grillijuhlat karaoken kera, vieraitakin oli ja ihan mukavaakin.
Mutta ei se oo kyllä sama asia kun se, että pääsis välillä kotoa hetkeksi pois :ashamed:
Ja loppukuusta ois yhdet häät, minne ollaan luvattu mennä. Mutta ei sekään oo sama asia kun se että pääsis omineen juhlimaan. Noissa häissä käy kuiteen niin, että kun mies ei suostunut *yllätys-yllätys* ottamaan vastaan mahdollista majoitusta, niin yöllä mie sit ajelen kotiopäin häistä juopuneen miehen kanssa. (Ei miehellä siis mitään alkkis-ongelmaa ole, mutta noissa häissä kun tuppaa aina se Kuningas virtaamaan, niin eihän Mies sentään ala olemaan se joka ajaa kotiin :/ )

 

[Emmaliina]

Täytyy kyllä munki sanoa, et ikävä on tilanne. Kyllä mäkin haluisin edes jotenki pienesti sitä pyöreetä kymppiä juhlia miehen kanssa jos tuommonen tilanne ois. Mut toivottavasti miehes vielä "yllättää" ja tuo sen äitis mukanaan ja on vielä jopa keksiny jotain pientä puuhaa teille. :hug: =)

 

[nyyhkynella]

Tuostahan ne tunteet oikein patoutuu, ja sitten varpilla joskus purkautuu. Että aina vähän kerrallaan päästät niitä höyryjä pois, tykkäs sun miehesi tai ei. Ihan vain sanot miltä susta tuntuu. Itse olen draamakuningatar ja klassiset kyyneleeni ovat tuttuja, saati murjottaminen ja nalkuttaminen. Mutta olen myös patotuttanut tunteitani, ja siitä kasvaa vain viha toista kohtaan, jos toinen ei tiedä eikä ymmärrä miten joku asia voi loukata.

Meillä mies on aika perustavis. Tosin vuosien varrella se on oppinut näyttämään tunteita, sekä puhumaan. Paljon on silti vielä toivomisen varaa, kuten myös minunkin käytöksessä. Mutta puhuminen kannattaa aina. Sitä vain kasvattaa tuonne sydänaluseen sellaisen möykyn joka varmana aiheuttaa vielä monet silmänkostutukset. Ja jos päivittäin hoidat lapsia eikä sulla ole kavereita, niin ei ole liikaa pyydetty että edes hääpäivää vietätte yhdessä. Olettehan te joskus ennenmuinoin olleet ihan kahdestaan ennen lapsia. Kyllä sitä pitäisi olla muutakin kuin äiti ja isä. Lapsilta se ei ole mitään pois, että vanhemmatkin joskus rentoutuu. Tuskin edes miehesi silmissä olet huono äiti, jos haluat ilman lapsia ulos rentoutumaan.

Sulle sympatiat ja pidän peukkuja että miehesi tulisi "järkiinsä", .

Myö kun ei olla koskaan oltu ilman lapsia, siis kun meillä on nuo 2 vanhinta lasta siitä aiemmasta liitostani. Ollaan siis aina oltu, alusta alkaen jo ihan lapsiperhe.
Kyllä mie tiiän, että tuo mies minusta tykkää. Ja mie oon silti sellainen itkustaja, että kuljen välillä silmät vettä vuotain, kun minusta ei kukaan tykkää :'( , vaikka mie tiiän ettei asia ole niin.
Ja kyllä myö juhlitaankin... viimeviikonloppuna vietettiin grillijuhlat karaoken kera, vieraitakin oli ja ihan mukavaakin.
Mutta ei se oo kyllä sama asia kun se, että pääsis välillä kotoa hetkeksi pois :ashamed:
Ja loppukuusta ois yhdet häät, minne ollaan luvattu mennä. Mutta ei sekään oo sama asia kun se että pääsis omineen juhlimaan. Noissa häissä käy kuiteen niin, että kun mies ei suostunut *yllätys-yllätys* ottamaan vastaan mahdollista majoitusta, niin yöllä mie sit ajelen kotiopäin häistä juopuneen miehen kanssa. (Ei miehellä siis mitään alkkis-ongelmaa ole, mutta noissa häissä kun tuppaa aina se Kuningas virtaamaan, niin eihän Mies sentään ala olemaan se joka ajaa kotiin :/ )

Joo tiiän mitä tarkoitat. Ei se kotona oleminen, vaan kotiympyröistä pois lähteminen. Kyllä siellä kotona saa niin paljon olla, että pieni iritiotto tuntuu hyvältä, ja nuo kuvaamasi hääjuhlat eivät ihan sitä ole. Mutta koitahan jaksaa, ja annahan kyyneleiden virrata jos tuntuu pahalta. Ja mieheltä ei tosiaan kanata salata pahaa mieltä, itket hänenkin aikanaan jos siltä tuntuu. Kirjoitit että lapset olleet aina kuvioissa. Ja varmaan mies susta tykkääkin, kaikki eivät vain sano tai näytä sitä samalla tavalla. Itsehän sen miehesi parhaiten tunnet, mutta koita nyt silti jaksaa jos ilta ei mene suunnittelemallasi tai haluamallasi tavalla. Rohkaisua roppakaupalla, olisin laittanut hymiöitä mutta kun eivät tuossa näy, niin...

 

[chrissy]

mä kans suosittelen et älä patoo niit pettymyksen tunteita sisälle.. älä niele kiukkua vaan anna tulla ennemmin.. se on kuule yks kaunis pvä ku ne kaikki tulee sit kerralla ja sit on oksat pois ja pala latvaa..
Sun täytyy osottaa se pettymys jos susta sille tuntuu! En vaa tajuu et jos mies sanoo "et en mä oo sellanen" nii ei voi edes kerran 10v aikana joustaa siitä "millanen en ole" kun se toiselle kerran on nii tärkeetä..

Tuli kyl aika paha fiilis sun puolesta..Sun tarttee oikeesti alkaa pitämään puolias! esim. toi hääjuttu.. olisit sanonu et jos ei oteta yösijaa nii ei mennä, koska säkin haluisit kerranki ottaa rennomman päälle et jos ei mies haluu jäädä nii sit saa ajaa ite kotiin.. Miksi sun tarttee olla se kuka joutuu uhrautumaan ku sä niin paljon muutenki teet..

 

[vieraana]

ootko vielä kuullu mitään mitä sun mies meinaa?

 

[öttismönkiäinen]

Hyvää hääpäivää
Lohdutukseksi kerron meidän 10vuotishääpäivän.
Mä olin tehny pippuripihvit valkosipulipotuilla, ku ne oli mihen herkkua.. olin pukeutunut parhaisiini ja laittanut lipun salkoon. Sit soitin miehen syömään.. No se tuli ja ihmetteli että mitäs nyt? Miks on lippu salossa jne.. ei muistanut meillä hääpäivää olevankaan. Sano että ei jaksa syödä, ku äitillään oli syönyt ison satsin kaurapuuroa (kotona ei ikinä syö puuroa, muuta kuin riisipuuroa) no, nähtyään mun ilmeet ni veti väkisellä satsinsa.. mut paljon se enää autto
Myöhemmin sit soitin anopin ja miehen veljen kakkukahveille.. hyvä ku onnittelua tuli ja anoppi koko kahvittelun ajan muisteli omia häitään, hääpäiviään ja laski kuinka monta vuotta oli naimisissa ollut (miehensä kuollu ja laski yhteisiä avioliittovuosiksi ne kuoleman jälkeiset vuodetkin)
Herttaisen kahvittelun jälkeen mies lähti käymään veskissä, ja huomattiin että viemäri on tukossa ja paskat lilluu pöntössä (ja sitä myöten kellarissa pesuhuoneessa, saunassa ja pannuhuoneessa) Tukos ei auennut omin voimin, ja koska meidän hääpäivä oli juhannusaatto niin putkenrassaajaa sai odottaa pitkään. Tosin mies yritti kaivella röörejä parhaansa mukaan.. Eli meidän hääpäivä päätty paskanhuuruisesti..
tänä kesänä 18.hääpäivä, tuskin juhlitaan sitä mitenkään. enintään kakkukahvit keitän omalle porukalle

 

[(vierailija)]

Hyvää hääpäivää
Lohdutukseksi kerron meidän 10vuotishääpäivän.
Mä olin tehny pippuripihvit valkosipulipotuilla, ku ne oli mihen herkkua.. olin pukeutunut parhaisiini ja laittanut lipun salkoon. Sit soitin miehen syömään.. No se tuli ja ihmetteli että mitäs nyt? Miks on lippu salossa jne.. ei muistanut meillä hääpäivää olevankaan. Sano että ei jaksa syödä, ku äitillään oli syönyt ison satsin kaurapuuroa (kotona ei ikinä syö puuroa, muuta kuin riisipuuroa) no, nähtyään mun ilmeet ni veti väkisellä satsinsa.. mut paljon se enää autto
Myöhemmin sit soitin anopin ja miehen veljen kakkukahveille.. hyvä ku onnittelua tuli ja anoppi koko kahvittelun ajan muisteli omia häitään, hääpäiviään ja laski kuinka monta vuotta oli naimisissa ollut (miehensä kuollu ja laski yhteisiä avioliittovuosiksi ne kuoleman jälkeiset vuodetkin)
Herttaisen kahvittelun jälkeen mies lähti käymään veskissä, ja huomattiin että viemäri on tukossa ja paskat lilluu pöntössä (ja sitä myöten kellarissa pesuhuoneessa, saunassa ja pannuhuoneessa) Tukos ei auennut omin voimin, ja koska meidän hääpäivä oli juhannusaatto niin putkenrassaajaa sai odottaa pitkään. Tosin mies yritti kaivella röörejä parhaansa mukaan.. Eli meidän hääpäivä päätty paskanhuuruisesti..
tänä kesänä 18.hääpäivä, tuskin juhlitaan sitä mitenkään. enintään kakkukahvit keitän omalle porukalle

ei voi olla totta.

 

[öttismönkiäinen]

ierailija.. valitettavasti on totta.. tosi ikimuistoinen hääpäivä ei tosin silloin paljoa naurattanu

 

[merenneitonen]

Hyvää hääpäivää
Lohdutukseksi kerron meidän 10vuotishääpäivän.
Mä olin tehny pippuripihvit valkosipulipotuilla, ku ne oli mihen herkkua.. olin pukeutunut parhaisiini ja laittanut lipun salkoon. Sit soitin miehen syömään.. No se tuli ja ihmetteli että mitäs nyt? Miks on lippu salossa jne.. ei muistanut meillä hääpäivää olevankaan. Sano että ei jaksa syödä, ku äitillään oli syönyt ison satsin kaurapuuroa (kotona ei ikinä syö puuroa, muuta kuin riisipuuroa) no, nähtyään mun ilmeet ni veti väkisellä satsinsa.. mut paljon se enää autto
Myöhemmin sit soitin anopin ja miehen veljen kakkukahveille.. hyvä ku onnittelua tuli ja anoppi koko kahvittelun ajan muisteli omia häitään, hääpäiviään ja laski kuinka monta vuotta oli naimisissa ollut (miehensä kuollu ja laski yhteisiä avioliittovuosiksi ne kuoleman jälkeiset vuodetkin)
Herttaisen kahvittelun jälkeen mies lähti käymään veskissä, ja huomattiin että viemäri on tukossa ja paskat lilluu pöntössä (ja sitä myöten kellarissa pesuhuoneessa, saunassa ja pannuhuoneessa) Tukos ei auennut omin voimin, ja koska meidän hääpäivä oli juhannusaatto niin putkenrassaajaa sai odottaa pitkään. Tosin mies yritti kaivella röörejä parhaansa mukaan.. Eli meidän hääpäivä päätty paskanhuuruisesti..
tänä kesänä 18.hääpäivä, tuskin juhlitaan sitä mitenkään. enintään kakkukahvit keitän omalle porukalle

Eikä...
Ei saisi nauraa, mutta voi kamala...

Mutta alkuperäiseen ongelmaan...
Mä olisin ihan yliloukkaantunut jos mieheni käyttäytyisi noin!!!
Ja todellakin lähtisin yksinäni viettämään hääpäivääni!!

 

[öttismönkiäinen]

Eikä...
Ei saisi nauraa, mutta voi kamala...

Mutta alkuperäiseen ongelmaan...
Mä olisin ihan yliloukkaantunut jos mieheni käyttäytyisi noin!!!
Ja todellakin lähtisin yksinäni viettämään hääpäivääni!!


[/quote]

Mut ajattele sit millasta oli yöllä.. ku ite mietti että onkohan miehellä ny kädet VARMASTI riittävän puhtaat, vaimitä pöpöjä niissä on. Itellä tosi romanttiset fiilikset

 

[laiskamatolöhöäjä]

Meillä oli 10v hääpäivä toukokuussa. Toivoisin, että mies joskus innostuisi järjestämään jotain kivaa, mutta ei hän ole sen tyyppinen. Hääpäivänä hain kukkakaupasta ison ruusukimpun luottaen siihen, että mies on hoitanut täytekakkupuolen, mutta eipä vain ollut kakkua hakenut ja väkinäiseltähän se olisi tuntunut siinä vaiheessa rynnätä leipomoon... Ajattelin sitten itse hoitaa järjestelyt ja varasin seuraavalle viikonlopulle "romanttisen yön" Imatran Valtionhotellista, jossa olimme hääyönkin. Mies ei kyllä sillä tavalla ole vastarannankiiski, ettei lähtisi, vaan oli ihan mielissään järjestelyistä. Ihanaa hemmottelua:huoneeseen tuotiin tullessamme kuohuviinit ja aamiainen tarjoiltiin aamulla huoneeseemme, ei sentään sänkyyn. Sen kummenpaa ohjelmaa meillä ei ollut illalla kävimme vain syömässä hyvin, mutta täytyy sanoa, että kyllä noinkin pieni maisemanvaihto teki taas liitolle terää. Jotenkin se vanha tuttu kumppani näyttää erilaiselta vieraamassa ympäristössä. Minä sitten hoitelin maksupolitiikat ym. modernina naisena, kerran olin järjestelytkin hoitanut. Jotenkin kyllä nolotti siinä respan tiskillä, kun virkailija kyseli, että oliko sitä "Linnan romantiikkaa"? :ashamed:

 

[elämä kantaa]

millä mielellä olet :flower:

 

[Aurinkokunta]

Mies soitti, että tuo sit mun äitin tullessaan. Mie olin täällä, että "Jee-jee!" kunnes mies totesi, että ei hän kyllä ymmärrä miks mie vouhkaan yhden eto-päivän takia. :/ Hän ei oo yhtään juhlatuulella, ois halunnut viettää ihan tavan viikonloppua, mennä kalaan poikien kanssa jne.
Mie sit, että no jos huomenna... jos tää ilta vaan oltas ja käytäs vaikka syömässä tai jotain... "Plääh, miten vaan jos sä vaadit niin, mutta tosi nuivaa kun ei oo ketään jotka lähtis mukaan"

Kun tuo kerran antoi senverran myönnytystä, että joku ylipäätään saa tulla vahtimaan mein penoja, niin onks sit ylipaljon vaadittu että ois edes teeskennellyt vähän mielummin lähtevänsä? :ashamed:
Nyt mie narisen turhasta mutta tulee ihan olo, että paskaaks sitä sit ylipäätään edes itsekkään haluais minneen mennä, jos se kerran on niin vastenmielistä ajatuksenakin.

 

[Wilma-73]

Nyt kyllä mä suutun sun puolesta! Perkele kun ei tuon vertaa viitsi vaivautua oman vaimonsa puolesta, anteeksi vaan mutta tuntuu kyllä itsekkäältä......

Niin ja nauti sinä täysillä hääpäivästä. Jos ei mies siitä innostu niin ihme on...

 

[elämä kantaa]

kiva, pääset juhlimaan! on niin kiva ilmakin! unohda noi miehen valitukset, pidä mieli korkealla vaik väkisin,laittaudu niin että tuntuu juhlalle. sulla on oikeus olla iloinen teidän 10v päivästä, miehelläs on varmaan joku henk koht kriisi tai väsymys päällä.
yritä pitää mieli korkealla

 

[palmolive]

Mies soitti, että tuo sit mun äitin tullessaan. Mie olin täällä, että "Jee-jee!" kunnes mies totesi, että ei hän kyllä ymmärrä miks mie vouhkaan yhden eto-päivän takia. :/ Hän ei oo yhtään juhlatuulella, ois halunnut viettää ihan tavan viikonloppua, mennä kalaan poikien kanssa jne.
Mie sit, että no jos huomenna... jos tää ilta vaan oltas ja käytäs vaikka syömässä tai jotain... "Plääh, miten vaan jos sä vaadit niin, mutta tosi nuivaa kun ei oo ketään jotka lähtis mukaan"

Kun tuo kerran antoi senverran myönnytystä, että joku ylipäätään saa tulla vahtimaan mein penoja, niin onks sit ylipaljon vaadittu että ois edes teeskennellyt vähän mielummin lähtevänsä? :ashamed:
Nyt mie narisen turhasta mutta tulee ihan olo, että paskaaks sitä sit ylipäätään edes itsekkään haluais minneen mennä, jos se kerran on niin vastenmielistä ajatuksenakin.

Miehesi mieli voi vielä muuttua kun pääsette lähtemään. Illasta voi tulla todella kiva ja vielä kiittää sinua siitä hyvästä, että houkuttelit lähtemään. Mukavaa iltaa teille.

 

[snappis]

Mitä jos hakisit jostain syötävää ja juotavaa ja menisitte piknikille
ja kalalle kahestaan tulis molemmille jotain mukavaa.

 

[vieras]

Mies soitti, että tuo sit mun äitin tullessaan. Mie olin täällä, että "Jee-jee!" kunnes mies totesi, että ei hän kyllä ymmärrä miks mie vouhkaan yhden eto-päivän takia. :/ Hän ei oo yhtään juhlatuulella, ois halunnut viettää ihan tavan viikonloppua, mennä kalaan poikien kanssa jne.
Mie sit, että no jos huomenna... jos tää ilta vaan oltas ja käytäs vaikka syömässä tai jotain... "Plääh, miten vaan jos sä vaadit niin, mutta tosi nuivaa kun ei oo ketään jotka lähtis mukaan"

Kun tuo kerran antoi senverran myönnytystä, että joku ylipäätään saa tulla vahtimaan mein penoja, niin onks sit ylipaljon vaadittu että ois edes teeskennellyt vähän mielummin lähtevänsä? :ashamed:
Nyt mie narisen turhasta mutta tulee ihan olo, että paskaaks sitä sit ylipäätään edes itsekkään haluais minneen mennä, jos se kerran on niin vastenmielistä ajatuksenakin.

Siis huh, huh...
En kyllä katselisi tuommoista junttiukkoa hetkeäkään!!!