Tämäkö avioonnea?

[yksinäinen vaimo]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta, josta puolet naimissa. Lapsia, omakotitalo, koira ja farmariauto löytyy. Silti olen todella onneton ja pettynyt elämääni. Minulla ei tunnu olevan enään mitään muuta yhteistä mieheni kanssa, kuin nuo edellä mainitut lapset ja omaisuus. Kaikki alkoi mennä huonommaksi, kun jäin kotiäidiksi hoitamaan lapsia. Muutuin itsestäänselvyydeksi miehelleni. Seksistä en ole enään nauttinut pitkään aikaan ja sen vuoksi sen harrastus kertojen väheneminen on ollut helpottavaa. Haluni eivät ole vähentyneet, mutta en vain halua enään miestäni. Tuttavapiirissämme on tapahtunut paljon eroja ja se käy myös omassa mielessäni päivittäin. Itse en kuitenkaan haluaisi lasteni kasvavan avioero perheessä ja yritän sinnitellä. Unelmoin päivittäin rakkaudesta, hellyydestä, nautinnosta ja siitä, että saisin tuntea olevani nainen. Tällä hetkellä tunnen vain olevani lasten ja kodinhoitaja, mutta ilman palkkaa. Tällaistako avioliitto on?

 

[Väenö]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta, josta puolet naimissa. Lapsia, omakotitalo, koira ja farmariauto löytyy. Silti olen todella onneton ja pettynyt elämääni. Minulla ei tunnu olevan enään mitään muuta yhteistä mieheni kanssa, kuin nuo edellä mainitut lapset ja omaisuus. Kaikki alkoi mennä huonommaksi, kun jäin kotiäidiksi hoitamaan lapsia. Muutuin itsestäänselvyydeksi miehelleni. Seksistä en ole enään nauttinut pitkään aikaan ja sen vuoksi sen harrastus kertojen väheneminen on ollut helpottavaa. Haluni eivät ole vähentyneet, mutta en vain halua enään miestäni. Tuttavapiirissämme on tapahtunut paljon eroja ja se käy myös omassa mielessäni päivittäin. Itse en kuitenkaan haluaisi lasteni kasvavan avioero perheessä ja yritän sinnitellä. Unelmoin päivittäin rakkaudesta, hellyydestä, nautinnosta ja siitä, että saisin tuntea olevani nainen. Tällä hetkellä tunnen vain olevani lasten ja kodinhoitaja, mutta ilman palkkaa. Tällaistako avioliitto on?

Saesi vietteä sillon tällön yön Väenön kanssa...?En tiijä kun en ole selevännäkiijä.

 

[hyväettä kysyt]

Näyttäisi siltä, että syyllistät muita omasta kyvyttömyydestäsi olla onnellinen.

 

[Ellis]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta, josta puolet naimissa. Lapsia, omakotitalo, koira ja farmariauto löytyy. Silti olen todella onneton ja pettynyt elämääni. Minulla ei tunnu olevan enään mitään muuta yhteistä mieheni kanssa, kuin nuo edellä mainitut lapset ja omaisuus. Kaikki alkoi mennä huonommaksi, kun jäin kotiäidiksi hoitamaan lapsia. Muutuin itsestäänselvyydeksi miehelleni. Seksistä en ole enään nauttinut pitkään aikaan ja sen vuoksi sen harrastus kertojen väheneminen on ollut helpottavaa. Haluni eivät ole vähentyneet, mutta en vain halua enään miestäni. Tuttavapiirissämme on tapahtunut paljon eroja ja se käy myös omassa mielessäni päivittäin. Itse en kuitenkaan haluaisi lasteni kasvavan avioero perheessä ja yritän sinnitellä. Unelmoin päivittäin rakkaudesta, hellyydestä, nautinnosta ja siitä, että saisin tuntea olevani nainen. Tällä hetkellä tunnen vain olevani lasten ja kodinhoitaja, mutta ilman palkkaa. Tällaistako avioliitto on?

No jos tiedät että asiat alkoivat huonontua jäätyäsi kotiin, niin miksi et korjaa tätä asiaa? Mene takaisin töihin, hanki itseäsi ilahduttavia harrastuksia ja ota itsellesi omaa aikaa. Toisin sanoen ala tekemään asioita jotka kasvattavat tyytyväisyyttäsi elämääsi jos kotiäitiys ei sitä tee. Ota vastuu omasta onnestasi! Nyt sysäät sen miehesi harteille jos luulet että ero miehestä tuo onnen.

 

[urski]

Ainahan se on miehen vika, kun naiset alkaa kyllästyä oloonsa. Vaikka se mies olisi kuinka hyvin yrittänyt hoitaa oman osuutensa yhteiseen pesään. Tää niin tuttua.

 

[yksinäinen vaimo]

Olen palannut työelämään ja harrastaa yritän, ongelmana vain oman ajan puute. Teen töitteni lisäksi lähes kaikki kotityöt ja hoidan lapset, lasten harrastukset yms. lähes yksin. Mieheni lasten kanssa viettämä aika on yleensä "kaveriaikaa" jolloin tehään yleensä vain kivoja juttuja ja usein rikotaan myös yhteisiä sääntöjä. Olen yrittänyt muuten elämäni saada kohdilleen, mutta parisuhde ongelmani on. Siksi kysyinkin, että tämäkö on avioliittoa? Itse avioero perheestä ja lähipiirissä ei paljon kokemuksia onnellisista avioliitoista, joten olisin vain halunnut kuulla, onko niitä edes olemassa?

 

[Ellis]

Olen palannut työelämään ja harrastaa yritän, ongelmana vain oman ajan puute. Teen töitteni lisäksi lähes kaikki kotityöt ja hoidan lapset, lasten harrastukset yms. lähes yksin. Mieheni lasten kanssa viettämä aika on yleensä "kaveriaikaa" jolloin tehään yleensä vain kivoja juttuja ja usein rikotaan myös yhteisiä sääntöjä. Olen yrittänyt muuten elämäni saada kohdilleen, mutta parisuhde ongelmani on. Siksi kysyinkin, että tämäkö on avioliittoa? Itse avioero perheestä ja lähipiirissä ei paljon kokemuksia onnellisista avioliitoista, joten olisin vain halunnut kuulla, onko niitä edes olemassa?

Sinun pitää saada aviomiehesi osallistumaan myös kotitöihin. Oletko keskustellut tästä ja millä tuloksella? Miehesi pitää ymmärtää että kotiäitiaikasi on ohi ja kotityöt ja lasten harrastukset yms jaetaan. Ja sinun pitää vaatia sitä omaa aikaa ja ottaa se. Ei miehesi luovu hevillä saavutetuista eduistaan vaan sinun pitää olla jämäkkä. Eli et vain hiljaa toivo omaa aikaa vaan sanot miehellesi, että nyt on homma niin että sinä harrastat esim jumppaa kaksi kertaa viikossa ja hän hoitaa lapset sillä aikaa. Jos ei miehellesi sovi niin sitten on kyllä huonompi juttu...

 

[Amanda]

"mies joutuu hoitamaan lapsia jos vaimoke menee jonnekkin" Voi vi...u eikö ne ole molempien. ei se mies kysy että hoidatko vaimokulta lapset kuin menen keilaamaan kalaan tai mitä tahansa.
Ensimmäisen miehen kanssa kaksi lasta ja aina jos halusin mennä jonnekkin niin piti pyytää jos hän hoitaa lapsia tai sitten minun piti viedä jollekkin toiselle hoidettavaksi. Toisen miehen kanssa yksi lapsi + minun kaksi edellistä eikä tarvinnut kysyä hoitaako hän. Se oli itsestään selvyys. Molemmin puolin.

 

[mies]

Tällaistako avioliitto on?

Tuollaistahan se yleensä on, ei kannata pyykätä lapsia ja mennä naimisiin. Itse olen lapseton ja sinkku, niin ja hyvin onnellinen

 

[RKO]

Ei tuollainenkaan elämä lapsille oikein kivaa ole... jos äiti on suurimman osan aikaa naama nutturalla ja pinna tiukalla.

Jätä ne kotihommat vähemmälle. Pesukone pyykkää itsekseen ja pyykkejä ei tarvitse silittää. Hommaa siivooja käymään pari kertaa kuussa, väliaikoina vain imuroit. Osta ruokaa valmiina, ei siitä tarvi huonoa omaa tuntoa kantaa, jos ei ehdi niin ei ehdi. Lapsille on tärkeämpää tasapainoinen vanhempi lähellä kuin villakoirista vapaa huusholli tai omatekoiset lihapullat.

 

[Onnellinen kotiäiti]

Olen lasten kanssa kotona kun ovat vielä pieniä, hoidan puolet kotitöistä ja käyn kaksi kertaa viikossa liikuntaharrastuksessa. Järjestetään miehen kanssa karkauslomia viikonlopuiksi jotta saadaan yhteistä aikaa ja nukkua tarpeeksi. Se on ihanaa, tärkeää, jännittävää ja pitää kipinää yllä. Puhu miehellesi siitä että osallistuisi kotitöihin ja hoitaisi lapsia niin että saat omaakin aikaa. Parisuhde vaatii panostusta ja hoitamista ihan aina, varsinkin jos on lapsia ja vähemmän yhteistä aikaa. Kaikki on kuitenkin vain järjestelykysymyksiä jos tahtoa riittää ja haluat löytää miehesi uudestaan. Avioliitto ja perhe-elämä on parhaimmillaan ihanaa ja antoisaa

 

[yksinäinen vaimo]

Olen lasten kanssa kotona kun ovat vielä pieniä, hoidan puolet kotitöistä ja käyn kaksi kertaa viikossa liikuntaharrastuksessa. Järjestetään miehen kanssa karkauslomia viikonlopuiksi jotta saadaan yhteistä aikaa ja nukkua tarpeeksi. Se on ihanaa, tärkeää, jännittävää ja pitää kipinää yllä. Puhu miehellesi siitä että osallistuisi kotitöihin ja hoitaisi lapsia niin että saat omaakin aikaa. Parisuhde vaatii panostusta ja hoitamista ihan aina, varsinkin jos on lapsia ja vähemmän yhteistä aikaa. Kaikki on kuitenkin vain järjestelykysymyksiä jos tahtoa riittää ja haluat löytää miehesi uudestaan. Avioliitto ja perhe-elämä on parhaimmillaan ihanaa ja antoisaa

kiitos positiivisesta tarinasta avioliittoon. Itse olen jutellut ja jutellut miehelleni, mutta ilman tulosta. Niinpä olen päättänyt erota ja etsiä onneani muualta. Ensisijaisesti yksin ja tulevaisuudessa ehkä joku mies joka arvostaa myös minua ja lapsiani.

 

[päätä seinään]

Sitten sen uuden kanssa pitää mennä naimisiin, tehdä tietysti pari uutta lasta, hankkia ok-talo ja farmari jne.. ad infinitum.

 

[Onnellinen kotiäiti]

kiitos positiivisesta tarinasta avioliittoon. Itse olen jutellut ja jutellut miehelleni, mutta ilman tulosta. Niinpä olen päättänyt erota ja etsiä onneani muualta. Ensisijaisesti yksin ja tulevaisuudessa ehkä joku mies joka arvostaa myös minua ja lapsiani.

Onnea matkaan!

 

[kotihoitoterrori]

Hohhoijaa.

Ensin opetat miehesi täyshoitoon ja nyt kiukuttelet lopputulokselle.
En ymmärrä näitä kodinhoitoriitoja, mistä ihmeestä te niitä saatte aikaiseksi?

Antakaa siimaa sille miehelle, ei koti ole laboratorio. jos ne sukat jää siihen lattialle, jätä siihen!
Älä pese pyykkiä koko ajan, älä luuttua koko ajan äläkä jäkätä.

Osta valmisruokaa, palkkaa siivooja ja nauti elämästä hyvä ihminen!!!!

 

[gröhömmmmm (N)]

Ei tuollainenkaan elämä lapsille oikein kivaa ole... jos äiti on suurimman osan aikaa naama nutturalla ja pinna tiukalla.

Jätä ne kotihommat vähemmälle. Pesukone pyykkää itsekseen ja pyykkejä ei tarvitse silittää. Hommaa siivooja käymään pari kertaa kuussa, väliaikoina vain imuroit. Osta ruokaa valmiina, ei siitä tarvi huonoa omaa tuntoa kantaa, jos ei ehdi niin ei ehdi. Lapsille on tärkeämpää tasapainoinen vanhempi lähellä kuin villakoirista vapaa huusholli tai omatekoiset lihapullat.

Ai että muija makaan sohvalle, pyykit ryppyisenä kaappiin ja siivooja siivoamaan? Äijä tienaa perse ruvella että muija saa maata vielä lisää ja lämmittää mikrossa valmisruokia villakoirat pölisten? Ei ehdi laittaa ruokaa jos makaa kotona? Kyllä uraäiditkin pystyvät ruokaa tekemään, miksi eivät sitten kotirouvat?

Njåå-å?

 

[Havu]

Äijä tienaa perse ruvella että muija saa maata vielä lisää ja lämmittää mikrossa valmisruokia villakoirat pölisten? Ei ehdi laittaa ruokaa jos makaa kotona? Kyllä uraäiditkin pystyvät ruokaa tekemään, miksi eivät sitten kotirouvat?

Miksi se on nainen jonka pitäisi ruokaa laittaa, jos käy töissä siinä missä mieskin? Aloittajahan kertoi palanneensa takaisin työelämään. Ei kaikkia kotitöitä voi toisen harteille sysätä jos molemmat ovat normaalissa päivätyössä.

 

[ihmetyttää]

kuka noita kotitöistä riiteleviä ihmisiä kasvattaa?
Aina sama laulu täällä. Naiset marisee.. mies ei tee tarpeeksi kotitöitä, ei huomioi...
Kannattais alunalkaen ottaa sellanen mies joka tekee ja huomioi. Ai niin, eihän sellaset miehet kenellekään kelpaa. Ne ovat nysveröitä ja tossukoita.

Katsokaa vähän peiliin ja kasvattakaa omat jälkeläisenne niin, että kotitöitä tekevät kaikki perheenjäsenet eikä pelkästään naispuoliset. Marinat sikseen ja kasvatushommiin.

Seksin väheneminen kotitöiden vuoksi... Olet lasten ja kodin hoitaja ilman palkkaa...
Höpö höpö.. omaisuus on yhteinen, muksut ovat yhteisiä, ilmeisesti rahannekin ovat yhteisiä.

Katsot kateellisena eronneita ystäviäsi ja haaveilet uudesta rakkaudesta jonkun toisen kanssa.
Oma ukko ei sinua enää miellytä. Se on tuttu, turvallinen, siinä on vain pelkkiä vikoja, hyviä asioita et suostu huomaamaan. Sinusta on vaan hyvä kun "harrastuskertoja" on vähemmän.
Mietipä miltä toi miehestäsi tuntuu? Luuletko, että hän on sokea? Luuletko ettei hän kaipaa läheisyyttä ja rakkautta?

No, ehkäpä miehesikin alkaa tuntea samoin.
Kuka viitsii olla kiukkuisen, kärttyisen naisen kanssa joka välttelee kosketusta ja yhteisiä hetkiä.

Erohan siellä häämöttää kun vähän vielä aikaa kuluu. Sitä saa mitä tilaa.

Olisko jo aika katkaista tuo kehä, ottaa lusikka kauniseen käteen ja muuttua positiivisemmaksi, miehesi paremmin huomioivaksi naiseksi.
Ja on turha tulla sanomaan, että kun mies ei tee sitä ja mies ei tee tätä. Jos yksi luo kotona ympärilleen paskaa fiilistä koko ajan, ei siellä viihdy kukaan. Eikä se parane sillä, että vaihtaa puolisoa.
Näet jossain vaiheessa se vaan tulee se kyllästyminen toiseen ja siitä mennään yli tahdonvoimalla ja pakottamalla itsensä huomaamaan toisen hyvät puolet ja hyväksymällä toisen viat.

Tai sitten erotaan ja aloitetaan alusta. Ja kierretään kehää. Koskaan ei olla tyytyväisiä kuin se muutama vuosi. Kun arkielämä astuu kuvioihin, erotaan.
Wiltsu on erittäin hyvä esimerkki näistä kehän kiertäjistä. Ja kitisijöistä.

 

[karismaako.]

Olen lasten kanssa kotona kun ovat vielä pieniä, hoidan puolet kotitöistä ja käyn kaksi kertaa viikossa liikuntaharrastuksessa. Järjestetään miehen kanssa karkauslomia viikonlopuiksi jotta saadaan yhteistä aikaa ja nukkua tarpeeksi. Se on ihanaa, tärkeää, jännittävää ja pitää kipinää yllä. Puhu miehellesi siitä että osallistuisi kotitöihin ja hoitaisi lapsia niin että saat omaakin aikaa. Parisuhde vaatii panostusta ja hoitamista ihan aina, varsinkin jos on lapsia ja vähemmän yhteistä aikaa. Kaikki on kuitenkin vain järjestelykysymyksiä jos tahtoa riittää ja haluat löytää miehesi uudestaan. Avioliitto ja perhe-elämä on parhaimmillaan ihanaa ja antoisaa

Noinhan se menee silloin kun kaikki toimii. Suurin piirtein noin se on mennyt meilläkin. Tosin tunnustettava on, että vaimo on kantanut suuremman vastuun lasten ja kodin hoidosta ja tekee niin edelleenkin, vaikka on palannut itsekkin työelämään. Toki olen mukana niin paljon kuin vain työni antaa myöten. Karkaillaan välillä ja edelleen kipinöi.

 

[Näin se homma pelaa]

Kun minä oli kotona, tein tietysti kaikki kotityöt. Mies oli onnellinen, kun aina oli koti siisti ja ruoka valmiina kun hän tuli kotiin. Hän arvosti sitä ja sanoi lähes joka kerta kotiuduttuaan, että ihana tulla, kun kodissa tuoksuu herkut. Korostin hänelle aina silloin tällöin, että tämä ei ole sitten mikään pysyvä olotila, vaan asiat muuttuvat fifty-fifty, kun palaan työelämään. Ja näin siinä sitten kävikin. Tasavertaisia ollaan kaikessa.

Ap. Kerro miehellesi rehellisesti tuntemuksistasi. Lapsenne ovat ilmeisesti vielä alle kouluikäisiä ja
todellakin olisi heille etu, jos perhe pysyisi onnelisena koossa. Tekikö mies ennen lapsia kotona mitään? Puhuitteko lapsia suunnitellessanne kasvatusvastuusta? Puhukaa nyt. Jospa se mies arvostaisi tosipaikan tullen ehjää kotia, kuin yhteishuoltajuutta eri osoitteissa.

 

[Joopas]

Olen palannut työelämään ja harrastaa yritän, ongelmana vain oman ajan puute. Teen töitteni lisäksi lähes kaikki kotityöt ja hoidan lapset, lasten harrastukset yms. lähes yksin. Mieheni lasten kanssa viettämä aika on yleensä "kaveriaikaa" jolloin tehään yleensä vain kivoja juttuja ja usein rikotaan myös yhteisiä sääntöjä. Olen yrittänyt muuten elämäni saada kohdilleen, mutta parisuhde ongelmani on. Siksi kysyinkin, että tämäkö on avioliittoa? Itse avioero perheestä ja lähipiirissä ei paljon kokemuksia onnellisista avioliitoista, joten olisin vain halunnut kuulla, onko niitä edes olemassa?

Kirjoitit lauantaina, että olet päättänyt erota. Jos nyt kuitenkin vielä olisi mahdollista perua se, niin minusta ylläolevassa viestissä on paljon tärkeitä asioita, joihin puuttumalla avioliittonne voisi ehkä vielä pelastaa: Mies ei saa toimia sillä tavalla, että hän on vain lasten kaveri, ja sinä joudut kantamaan kaiken vastuun kasvatuksesta yksin. Eihän siinä ole mitään tolkkua! Jos vielä yritätte korjata välinne, niin neuvotelkaa ne yhteiset säännöt uusiksi, jotta mieskin alkaa noudattaa niitä. Ja siirrä osan tylsemmistä hommista hänelle.