V
"vieras"
Vieras
Eli mulla on aina ollut tapana pelätä kauheasti jotain sairauksia ja varmaan ainakin jossain määrin ne pelot tulee tai pahenee, jos on elämässä jotain muuta huolta tai stressiä.
Mutta nyt on sellainen tilanne, että olemme etsineet uutta kotia jo yli vuoden. Viimeisen puolivuotta hyvinkin aktiivisesti ja olo on ollut jo tosi epätoivoinen. Mutta ihan kuten olen koko ajan hokenut niin asiat järjestyy ja sitten, kun se oikea koti tulee kohdalle niin se tulee ihan yhtäkkiä - ja niin siis tuli. Me siis löysimme unelmiemme kodin ja tarjouksemme meni läpi ja nyt odotellaan kuntotarkastusta ja valmistellaan muuttoa ja laitetaan nykyinen koti myyntiin.
Kaikki siis hyvin?
Tähän samaan syssyyn mulla tuli työpaikanvaihdos. Tai oikeastaan en vaihda työpaikkaa vaan toimipistettä. Sekin on ihan tuttu paikkaa. Matkaa vain tulee 25km aiemman 2km sijaan. Ja sitä olen stresannut ja jännittänyt jostain syystä jo etukäteen ja nyt tämä kaikki tulee samaan saumaan.
Nyt olen panikoinut ja miettinyt mitä ihmeellisempiä asioita. Työmatka tuntuu mahdottomalta, itse työkin tuntuu siltä että mikään ei suju, hirveästi kaikkea töissä mikä tuntuu ylivoimaiselta ja olen alkanut pelätä kaikkia hölmöjä juttuja kuten siivoukseen käytettäviä aineita. Mietin mitä kaikkia kemikaaleja niistä imeytyy elimistööni mahdollisesti vahingossa ja hengityksen kautta. En siis ole siivooja vaan siis tämä ihan normaalia liikkeen siivoukseen liittyvää touhua.
Pelottaa, että koira sairastuu koska logiikkani mukaan kun on tapahtunut jotain hyvää niin pian pitää väkisinkin tapahtua jotain tosi pahaa. Ja koska koira on jo vanha niin pelkään siksi sitä. Koiralla tosin parhaassa tapauksessa vielä edessä useita hyviä vuosia iästä huolimatta, koska on pitkäikäinen rotu.
Lasten koulu alkaa ja keskimmäinen menee ekalle.
Pari päivää olin superonnellinen talon löytymisestä ja olen tietysti edelleen ,mutta sitten iski raskaana ja painavana huolena kaikkea käsittämätöntä mietettä niskaan ja päivät menee pelätessä vaikka mitä.
Toisaalta järki sanoo, että tämä johtuu siitä että niin iso unelma on vihdoinkin totta ja täyttymässä mutta silti kaipaisin että joku muukin sanoisi jotain.
Kiitos jos jaksoit lukea. 
Mutta nyt on sellainen tilanne, että olemme etsineet uutta kotia jo yli vuoden. Viimeisen puolivuotta hyvinkin aktiivisesti ja olo on ollut jo tosi epätoivoinen. Mutta ihan kuten olen koko ajan hokenut niin asiat järjestyy ja sitten, kun se oikea koti tulee kohdalle niin se tulee ihan yhtäkkiä - ja niin siis tuli. Me siis löysimme unelmiemme kodin ja tarjouksemme meni läpi ja nyt odotellaan kuntotarkastusta ja valmistellaan muuttoa ja laitetaan nykyinen koti myyntiin.
Kaikki siis hyvin?
Tähän samaan syssyyn mulla tuli työpaikanvaihdos. Tai oikeastaan en vaihda työpaikkaa vaan toimipistettä. Sekin on ihan tuttu paikkaa. Matkaa vain tulee 25km aiemman 2km sijaan. Ja sitä olen stresannut ja jännittänyt jostain syystä jo etukäteen ja nyt tämä kaikki tulee samaan saumaan.
Nyt olen panikoinut ja miettinyt mitä ihmeellisempiä asioita. Työmatka tuntuu mahdottomalta, itse työkin tuntuu siltä että mikään ei suju, hirveästi kaikkea töissä mikä tuntuu ylivoimaiselta ja olen alkanut pelätä kaikkia hölmöjä juttuja kuten siivoukseen käytettäviä aineita. Mietin mitä kaikkia kemikaaleja niistä imeytyy elimistööni mahdollisesti vahingossa ja hengityksen kautta. En siis ole siivooja vaan siis tämä ihan normaalia liikkeen siivoukseen liittyvää touhua.
Pelottaa, että koira sairastuu koska logiikkani mukaan kun on tapahtunut jotain hyvää niin pian pitää väkisinkin tapahtua jotain tosi pahaa. Ja koska koira on jo vanha niin pelkään siksi sitä. Koiralla tosin parhaassa tapauksessa vielä edessä useita hyviä vuosia iästä huolimatta, koska on pitkäikäinen rotu.
Lasten koulu alkaa ja keskimmäinen menee ekalle.
Pari päivää olin superonnellinen talon löytymisestä ja olen tietysti edelleen ,mutta sitten iski raskaana ja painavana huolena kaikkea käsittämätöntä mietettä niskaan ja päivät menee pelätessä vaikka mitä.
Toisaalta järki sanoo, että tämä johtuu siitä että niin iso unelma on vihdoinkin totta ja täyttymässä mutta silti kaipaisin että joku muukin sanoisi jotain.
Kiitos jos jaksoit lukea. 
