Tämä on ihan yhtä h*****tiä - onko kohtalotovereita?

["vieras"]

Pelkään koko ajan jotain vakavaa sairautta lapsillani. Löydän oireita koko ajan lisää liittyen milloin mihinkin. Diagnoosit muuttuu välillä mutta olen aina varma että oireet on todellisia ja liittyy juuri pelkäämääni sairauteen.

Tämän vuoden puolella olen ehtinyt pelätä jo kahden lapseni kohdalla toisella aivokasvainta ja toisella tourettea sekä jotain syöpää. Tämä on nyt viimeisin ja juuri tällä hetkellä "pinnalla oleva diagnoosi" josta löydän oireita koko ajan. Tulen ihan varmasti hulluksi kohta. Ja vaikka olen lukenut että tämä on nyt varmasti myös mun pään sisäinen sairaus niin silti olen varma että lapsillani on sitä ja tätä tai ainakin tuota.

Olen alkanut kärsimään jälleen migreenipäänsäryistä johtuen siitä että heti aamulla herätessä on pelot ensimmäisenä mielessä. Voisin jatkaa tästä pitkään mutta kysyn ensin onko kohtalotovereita? :/

 

[Tallu -]

Oletko itse käynyt vaivasi kanssa lääkärin juttusilla?

 

["vieras"]

Olen käynyt noin 4-5 vuotta sitten kun eka kerran kärsin tästä... ja vaikka kuinka yritän jankuttaa itselleni että vika on ehkä mun omassa päässä niin ei se auta. Olen varma että tällä kertaa oireet ovat juuri oikeat ja pelkään aiheesta... :/

 

[Vinkki]

Samaa vaivaa on ja siihen auttoi mielialalääke. Ahdistusta se on, tai sen yksi ilmeneminen

 

["moi"]

Täällä kohtalotoveri, ainakin osittain.
Minulla pelko kohdistuu pitkälti itseeni, olen siis aika luulosairas. Ja tämä vain siksi, että pelkään, että mitä lapsilleni tapahtuisi, jos minä kuolisin. Toinen heistä on erityisesti niin riippuvainen minusta, että olisi kauhea joutua jättämään tämä maailma, ja lapset "yksin" sinne. Hyi, se ajatus on kammottava.
Vaikka toisaalta tiedän, että hyvin he pärjäisivät varmasti. Heillä on isä, ja läheisiä, ja vaikkei olisi isääkään, niin itsekkin tunnen monta ihmistä, joka on huostaanotettu lapsena/muuten "orpo", ja hyvin hekin on elämässään selvinneet.

Ja toisinaan pelkään myös lapsieni puolesta, mutta onneksi sitä olen jotenkin saanut pidettyä aisoissa.
Lapseni sairastaa erittäin harvoin, mutta silloinkun sairastaa, olen aivan kauhuissani. Korkea kuume jne.. ja tarkkailen lasta, että se varmasti hengittää jne.. yöt on kamalia tällöin.

Minäkin olen terapiassa käynyt. Eikä tähän ongelmaan mitään apua ole saanut siitä, tosin uskon, että tämäkin on vain ongelma jostakin isommasta asiasta. Käyn siis terapiassa menneisyyden haamuja selvittämässä.
Muttet ainakaan ole yksin ongelmasi kanssa, meitä pelkureita on muitakin.
Ja minäkin perustelen pelkoani:"tiedän, että olen pelännyt tätä aiemmin, tuskin nytkään on mitään, niinkun ei koskaan ennenkään.. mutta ENTÄ JOS nyt onkin, enkä minä tajua sitä?!"

 

["Vieras"]

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?

 

["harmaus"]

Mulla on miehen kanssa upea suhde, niin upea että pelkään mitä pahaa tapahtuu. Pelkään miehen sairastumista juuri esim. syöpään. (mulla on lähipiirissä kuollut ihmisiä siihen) Tai sitten pelkään että mies joutuu onnettomuuteen.
Olen niin onnellinen että pelkään äkkirysäystä. En voi uskoa että tämä onni jatkuisi. Esim. miehen kainalossa ollessa pelkään että en saa häntä enää jonain päivänä koskea tai että menetän hänet.
Eroa en pelkää, siitä selviäisin mutta kuolemalle menettäminen pelottaa päivittäin.

 

[W.S]

Kannattaa hakea apua itsellesi. Heijastat pelkäämisellä omia ongelmiasi, jotka vaativat solmujen avaamista. Järkipuhe ei auta, sillä olet jo kaulaasi myöten pelon syövereissä ja ajalehdit sen mukana pelon aiheista toiseen.

Ja vaikka pelkäisit syystä ei sinusta olisi mitään hyötyä lapsillesi,jotka tarvitsivat vastoinkäymisiin rohkeasti tarttuvan äidin. Pelkosi lukitsee sinun ahdistuksen passiivisuuteen, joten koeta ajatella tunnetilaasi myös lastesi hyvinvoinnin kannalta. Se tarttuu heihin muutenkin ja saatat oikeastikin sairastuttaa heidät johonkin psyykkiseen, mikä sitten lapsella oireilee fyysisesti.

Sinun täytyy nyt tehdä siirto ja varata aika puhuaksesi ongelmistasi. Pelko ei saa olla syy olla tekemättä mitään.

 

["vieras"]

Tiedän tunteen... :/

 

[IhanaValo]

Mie pelkään lasteni joutuvan johonkin onnettomuuteen, esim. tippuvan sillalta jokeen tai että tulee tulipalo, mietin miten päästäis kämpästä ulos, mitä kaikkee pitäis ottaa mukaan/mitä ehtis ottaa mukaan..enkä voi illalla laittaa miehen mentyä töihin ees turvalukkoa kiinni, jos tuleekin tulipalo/mie saan jonkin kohtauksen ja kuolen, kun lapset ei pääse sillon ulos asunnosta hakemaan apua.

 

["Vieras"]

Miten tällaisen asian kanssa menettelee? Jos menen ja pyydän lääkärintutkimuksia lapselle?

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27999677]Miten tällaisen asian kanssa menettelee? Jos menen ja pyydän lääkärintutkimuksia lapselle?[/QUOTE]

Ei, vaan menet ja pyydät lääkärin tutkimuksia itsellesi. Ahdistuneisuushäiriö tai vastaava mt-ongelma pitää hoitaa pois.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27999677]Miten tällaisen asian kanssa menettelee? Jos menen ja pyydän lääkärintutkimuksia lapselle?[/QUOTE]

Kannattaisi varmaan rauhoittua!
Jos oikeasti on huolta lapsessa niin silloin lääkäriin, tietty. Mutta pelkkien luulosairauksien varjolla kannattaa mennä lääkäriin itse.

 

["Vieras"]

*huokaus*