Pikku Otus löytyi!!!!!!!!!
Huh mikä pvä onkaan ollut=o
Lähdettiin ultraan 12.00 aikoihin ja oltiin kuin hirttäjäisiin menossa=/
Kun päästiin odotushuoneeseen asti,mulla sydän hakkas ja kämmenet hikos.
Mielessäni rukoilin,että jos vaavi on tuolla,niin en IKINÄ,IKINÄ valita mistään...
Mies silitteli mua vedet silmissä ja sen kädet oli ihan jääkylmät...raasu...
Kun lääkäri kutsui meidät sisälle ja nousin seisomaan,meinas jalat lähteä alta.Hoipuin jotenkuten huoneeseen ja veri kohisi korvissa.
Viimeksi olen yhtä paljon pelännyt ex-miestä;(
Lääkäri kyseli vointiani ja minä jankutin tästä jatkuvasta oksettamisesta niinkuin se nyt ois tae vauvasta...hassu
Juha puristi mun kättä ja minä sen.
Se vastas vielä kovemmalla puristuksella ja lopulta ei tainnut veri kiertää kummankaan sormissa!
"Hyvä sykehän täällä näkyy",lääkäri totes.
"Mitäh?!?",minä parkaisin niin,että kuuluu varmaan vastaanottohuoneeseen asti...ainakin kattelivat meitä hyvin piiiitkään...=D
"Oletko nyt ihan,ihan varma?",kyselin itkien.
Olinkin tosi hellyyttävä näky,kun rajaukset ja ripsarit valui pitkin poskia...
Vastasi vko:ja 6+4 eli la ois 12.11.
Olis ihana synttärilahja<3
Juha on kuin toisella planeetalla,
virnuilee typeränä ja kehuskelee mua "lapseni äidiksi".
Sitten tätä omaa napaa...kuppikoko humahti sitten DD:hen...AUTSH!!
MInkälainen Dolly Parton mä oikein alttarilla olen?!?
Mitkään tav. housut ei enää mahdu jalkaan ja lääkäri sanoikin,että "tämä kohtuhan on jo kauniisti pyöristynyt!".
ONNELLINEN!!!!!!!!!!!