Tällaisina päivinä toivon, että olisi edes joku tukena

[hieman yksinäistä täällä]

Koko päivän on tuo pikkuinen kiukutellut. Vähän väliä olen pientä sylitellyt ja lohdutellut.
Mikään askar ei tällaisena päivänä onnistu.
Oma perushygieniakin on vähän niin ja näin.

Tällaisina päivinä tekisi mieli vaan itkeä ja käpertyä illalla sänkyyn. Selkä huutaa armoa.

Voi kunpa olisi edes jonkinlainen tukiverkko. :'(
Väsyttää...

 

[tiistainen]

*ottaa virtuaalisesti kainaloon ja silittää*

Nuku sinä niin mä hoidan pienen yön yli.

 

[Merili]

:hug: Mee uneloimaan. Jospa taas huomenna olis hivenen paremmin.

 

[vieras]

*halaus*

Tuo on niiiin raskasta, ymmärrän sinua täysin. Oletko varma että olet ihan yksin? Löytyy miestä ja/tai ketään sukulaisia tai kavereita läheltä? Tai edes puhelin- tai nettiyhteyden päästä?

Minkä ikäinen pikkuisesi on? Pystyisitkö lähtemään kanssaan jonnekin avoimeenpäiväkotiin tai äiti-lapsi-kerhoon missä voisit tavata uusia ihmisiä ja luoda sitä tukiverkostoa.

 

[plääh]

:hug: mä osaan kuvitella miltä susta tuntuu, se ei ole hauskaa. kateellisena illalla sängyssä miettii muita onnellisia joilla on apua ja tukea :|

 

[Madicken04]

:hug: