Tällainen tilanne

[huoh huoh]

Kas kun ei perinteistä ja pillereitä varmempaa kondomia ole käytetty. Luulisi aloittajankin jo ottaneen onkeen ekasta kerrasta, ja varsinkin jos oikeen sukuvika...

Toivottavast en koskaan saa tollasta vaimoa...

 

[Näkökulmia]

Olen vasta 24 ja opiskelut vaiheessa. Graduni saan valmiiksi vuoden päästä ja suunnitelmissa akateemiset jatko-opinnot. Haluan olla poikaystäväni kanssa, sillä rakastan häntä, mutta tuskin kykenen luopumaan vapaudestani, itsenäisestä elämästäni, jatko-opinnoista suunnitellussa aikataulussa,elämäntyylistäni tai omasta rauhastani, enkä liiemmin välitä lapsista. Eli en halua lasta.

Ensinnäkin: Opiskelu onnistuu kyllä lapsenkin kanssa, varsinkin jatko-opiskelu joka on hyvin teoreettista.
Toiseksi: Et ole vapaa nytkään, olet parisuhteessa ja sinulla on velvoitteesi toisen tunteita kohtaan.
Kolmanneksi: Jos oma rauhasi ja elämäntyylisi on sinulle tärkeitä, päästä mies vapaaksi kohti omaa unelmaansa. Hän on jo kypsä perheen perustamiseen ja olette selkeästi eri elämänvaiheissa.
Neljänneksi: Jos et edes välitä lapsista, niin olet päätöksesi tehnyt eli et ala äidiksi poikaystäväsi lapselle. Se ei tarkoita sitä, ettet voisi kokea raskautta, synnyttääkin ja katsoa mihin elämä teitä perheenä vie tai tuleeko miehestäsi yksinhuoltaja. Jos miehesi on valmis isyyteen, hän on valmis siihen kaikkineen. Kysy vielä olisiko! Lapsi on puoliksi hänen, joten harkitse tilannetta myös hänen puoleltaan.

Jos raskautesi menisi keskivertokaavan mukaan, kärsit alkuaikana väsymyksestä ja ehkä pahoinvoinnista joka menee muutamassa viikossa ohi. Sen jälkeen olet puolisen vuotta virkeä ja valpas tekemään graduasi. Kesällä vauva syntyy, miehesi voi pitää kesäloman jatkeeksi isyysloman ja vaikka käyttää osaltanne vanhempainrahakauden jos itse keskityt opiskeluun. Veikkaan, että pieni käärö kietoo sinut sormensa ympärille ja nautit saavutuksistasi entistä enemmän kun näet sen konkreettisen motivaattorin tulevaisuudellesi ja tulevalle urallesi. Jos niin ei käy ja haluat tavoitella uusia virstanpylväitä, niin tiedät että lapsella on ainakin omistautunut isä.

 

[Nie w...]

Minun mielestani lasta ei pida synnyttaa, jos ei lasta halua. Ja mita taas tulee siihen, etta mies "pitaisi paastaa menemaan", niin jos han haluaa lahtea, han pystyy sen varmasti tekemaan paastamattakin. Jokainen on itse vastuussa elamastaan, myos tama poikaystava. Hanen tehtavansa on miettia, haluaako jatkaa vai ei, ap:n tehtava taas on paattaa, haluaako jatkaa elamaa aitina. Minun mielestani toimiminen omia periaatteitaan vastaan nain tarkeassa asiassa on jarjeton teko, josta ei tule koskaan saamaan mitaan kunniaa tai kiitosta.

 

[näin ajattelen]

Nie w. Maailma ei ole mustavalkoinen ja ihmissuhteet elävässä elämässä ei ole noin jyrkkiä.

Mies osaisi mennä päästämättäkin..? Kyllä, jos haluaa häipyä tosta vaan asioita selvittämättä. Sitten olisi aloittaja täällä itkemässä kun mies lähti eikä kertonut syytä.

Mies on voinut hyvinkin sitoutua elämiseen tämän 24 veen kanssa. Tarkoitaa sitä, että yhteisiä asioita koskevat asiat päätetään yhdessä. Tarkoittaa sitä, että aloittajan olisi syytä keskustella oikeen vakavasti miehen kanssa siitä mitä itse haluaa ja tehdä selväksi että kuinka vahvasti haluaa. Kysyä olisiko mahdollista jos mies "päästäisi irti" (kuten asia on tapana ilmaista) heidän suhteestaan. Mutta pystyisikö mies lähtemään tuosta vain? Ehkä ei. Ero ei ole helppo vaikka olisi kuinka järkisyillä perusteltua.

Raskaaksi tulo sekoittaa helposti kahden ihmisen päät. Halu perheen perustamiseen voi olla kaiken yli menevä voima. Totta kai silloin haluaa kumppaninsa olevan samaa mieltä. Jos kumppani tuntuu epäröivän, pelkäävän tms. häntä pitääkin kannustaa ja tukea. Abortti on vaikea paikka monille, toisille se on vain yksi välttämätön toimenpide joka on syytä unohtaa mahd pian. Jos ei edes yritä, ei mitään voi saada. On mahdollista että nainen muuttaakin mielensä.

Miksi pitäisi saada "kunniaa ja kiitosta" ? En ymmärrä. Suurin kunnia ja kiitos on synnyttää lapsi. Jos se vielä on terve, siinä sitä syitä on riittävästi.

Aiemmin on jo riittävästi perusteltu miksi aloittajan esittämät syyt olla samatta lasta ovat ns. huonoja syitä. Jos aloittajalla on jotain muita pelkoja lapsen saamiseksi, kannattaa kääntyä johnkin tohtorin puoleen. TOisaalta ei 24 sena vielä ole tarviskaan saada lapsia jos ei halua, mutta yhden abortin koettua voisi joku muu ehkäisykeino olla pillereitä parempi. On jo omaa hulimattomuutta tuo.

 

[anniina*]

Jos olet varma, ettet lasta halua pitää, synnytä se ja anna adoptoitavaksi. Tekisit jonkun lapsettoman pariskunnan todella onnelliseksi ja antaisit lapsellesi mahdollisuuden elämään! Olet yhden pienen elämänliekin jo sammuttanut, älä tee sitä toista kertaa!

Miten nainen voi noin kylmäsydäminen ollakin =(

No haloo! Ap:n mies varmaan antaa lapsen riemumielin adoptoitavaksi kun itse toivoo tätä lasta, älä naurata . Itse kykenisin ehkä aborttiin mutten ikinä voisi lapsesta luopua siinä vaiheessa kun olisin raskauden läpi vienyt saati synnyttänyt (sen verran rankat raskaudet takana...).

Ei varmaan mies haluaisikaan luopua lapsestaan, mutta eipä hänellä valitettavasti ole mitään sananvaltaa siinä asiassa! Eihän hän halua aborttiakaan! Ehkä hän kuitenkin haluaisi mieluummin lapsensa saavan elää, kuin joutua abortoituna sikiönä roskikseen?

Ehkä mies kykenisi hoitamaan lapsen ilman tämän "äidin" apua...?

Minä en kykenisi aborttiin ja siksi yritänkin epätoivoisesti keksiä miten lapsi saisi mahdollisuuden elää.

 

[Amarnia]

Kommentteja onkin tullut vaikka millä mitalla, kiitos niistä. Päätökseni olen nyt tehnyt ja aborttiin päädyin, lääkärikäynnin yhteydessä selvisi myös syy siihen, miksi pillerit pettivät, kun joku sitä kyseli.Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen imeytymishäiriö, asiaa tosin vahvistaa vielä se, että on taipumus hedelmällisyyteen.
Miehen kanssa keskusteltiin asiat halki. Hän haluaisi lapsen pitää, koska se nyt olisi tulossa, mutta päätöksestäni ja tulevaisuudensuunnitelmistani huolimatta haluaa jatkaa kanssani. Ihan omasta tahdostaan. Tulevaisuus näyttää, miten käy.
En usko, että minusta olisi pienen vauvan äidiksi tai edes vain synnyttäjäksi. Elämä olisi mennyt kokonaan uusiksi ja luultavasti olisin vain katkeroitunut. Parempi näin.

 

[Ennustus]

Miehesi nähtävästi kuitenkin haluaa lapsia, koska olisi jo kahteen otteeseen halunnut tulokkaan pitää. Eli varaudu siihen, että jos itse haluta lapsettomana pysyä, mies ei jatka kanssasi siinä vaiheessa, kun haluaa isäksi. Yllätys-yllätys, edelleen useimmat miehet haluavat jatkaa sukuaan jossain vaiheessa. Jos taas itsekin myöhemmin olisit valmis äidiksi, voit jäädä tahattomasti lapsettomaksi aborttien vuoksi ja taaskin mies löytää hedelmällisen naisen.

 

[tuli.]

Amarnia. Nostan olematonta hattuani rohkeudellesi kuunnella itseäsi, tuntemuksiasi ja tehdä vaikeita päätöksiä. Mielestäni sinua on ihan turha syyllistää sen enempää, eiköhän tilanne ole jo muutenkin vaikea ilman kivien heittoakin.

Joillekin on tärkeintä parisuhde ja kaikki muu lisä (esim lapset) ovat sitten extraa.

Tämä lapsikysymys on monessa suhteessa arvokysymys -kumman toiveet ja halut ovat tärkeämpiä? Joissakin asioissa kompromissien teko on mahdotonta, aina jompaa kumpaa sattuu.

Mulla lähipiirissä on perhe, jossa nainen halusi lapsen, mies ei. Mies kuitenkin suostui tulemaan isäksi kun nainen lupasi ottaa koko vauvaprojektin itselleen ja omille harteilleen. Tottakai isäkin lastaan rakastaa, mutta päävastuu on ollut koko ajan äidillä. Isän rooli tosin kasvaa koko ajan suuremmaksi hänen omasta halustaan.

Olisiko teillä toiminut niin, että mies ottaisi päävastuun hoitovapaineen yms?

 

[en ymmärrä teitä!]

Ensinnäkin, ette voi syyttää AP:tä itsekkääksi. On vain olemassa ihmisiä, jotka eivät halua lapsia ja sillä siisti. Eivät he ole itsekkäitä, eivätkä ilkeitä. Raskaus on heille kamala asia, aivan kuin jokin kamala sairaus niille, jotka haluavat lapsia. Raskaus on asia, joka on hoidettava näiden naisten elämästä pois. Olkoonkin niin, että miehet ehkä haluavat lapsen. Kyllä, erittäin valitettava tilanne.

Eikö maailmassa ole jo riittävästi vahingossa hankittuja, epärakastettuja lapsia. Joo, olkoonkin niin, että isä haluaa lapsen, mutta äiti ei. Lapselle kamalinta on tulla vahingossa tähän maailmaan. Lapselle kamalinta on olla ei toivottu. Se riittää, että jompikumpi vanhemmista ei halua lasta, mutta joutuu "väkisin" olemaan lapsen elämässä.

"Terveintä" voisi olla antaa molemmille vapaus. Miehellä on oikeus hankkia lapsia. Hän tarvitsee puolison, joka niin ikään haluaa lapsia. Nainen ei tässä tapauksessa halua lapsia. Hän tarvitsee puolison, joka ei halua lapsia.

Ettekö ymmärrä, ettei tämä nainen kirjoita täällä vain ollakseen ilkeä ja itsekäs. Hän ajattelee miestänsä, lastansa ja heidän yhteistä tulevaisuutta. Se tulee ehkä olemaan kamala, sillä hän tulee ehkä olemaan ikuisesti katkera ja onneton, kun on joutunut luopumaan siitä mitä elämältään haluaa. Mies tulee ikuisesti olemaan onneton, kun ei ymmärrä ollenkaan, miksi vaimo tuntee menettäneensä ison osan elämästään. Lapsi tulisi ehkä koko elämäsä tuntemaan itsensä virheeksi ja epärakastetuksi.

Mitä saatte siitä, että puhutte ap:stä noin ilkeästi? Tunnetteko nyt olevanne hiukan parempia ihmisiä, kun löysitte jonkun, joka on teidän näkökulmastanne julma ja tekee "rikoksen". Ketä te olette tuomitsemaan muita? En usko, että kaikkein pahimmat moraalipoliisit ajattelevat todellisuudessa edes miehen etua. Pitänee vaan päästä tuomitsemaan ja haukkumaan muita?

Onneksi täällä on sentään vastauksia, joissa on hitunen inhimillisyyttä ja oikeaa myötätuntoa.

 

[en ymmärrä teitä!]

... niin, tämä nainen on ahdistunut ja kaikki vaihtoehdot tuntuvat olevan väärin. Hän purkaa täällä sydäntään ja pyytää apua. Ei jopa ilkeää moralisointia.

 

[Näkökulmia]

Minusta tässä on muutama kärjistetty kommentti ja silti aika monta vaihtoehtoa esitetty eri näkökulmista. Silloin tarvitsee uusia näkökulmia kun on ahdistunut. Itse ei välttämättä näe kuin sen pahimman skenaarion. Shokkihoito ei kyllä auta ketään muuta kuin itse kirjoittajaa.

Tuon itseni likoon tässä sen verran, että olen itse 3 lapsen äiti joka tekee graduaan. Aloitin opiskeluni vasta esikoisen syntymän jälkeen. En ole luopunut elämästäni sekunniksikaan. En sekunniksikaan! Ei lapsi syö ihmistä eikä elämää, vaan sävyttää sen erilaiseksi.

Kaikki eivät halua äidiksi eikä se ole järkevääkään. Mutta nuorena ja tuossa tilanteessa. jossa sinulla on rakastettava isäkandidaatti ja vakaa talous, kannattaa miettiä avoimesti vaihtoehtoja. Elämä ei pääty lapseen ja se on hyvä tehdä itselleen selväksi, jos pelkää elämänhallinnan menetystä. Naisesta ei tule arvoton vaipanjatke äidiksi tultuaan, eikä kaikkien tarvitse mennä perinteisten kaavojen mukaan. Minustakaan ei pullantuoksuista saa kuin hajusteilla

 

[Näkökulmia]

( "Kaikki eivät halua äidiksi eikä se ole järkevääkään" tietysti tarkoitan, että ei olisi järkevääkään että kaikki HALUAISIVAT äidiksi. Ei niin, että haluamattomuus olisi järjetöntä, jos tuon voi nopeasti lukien niinkin käsittää.)

 

[ai aina tehoa]

Tee abortti ja mieti sitten ehkäisyasia uusiksi, sinulle varmaan sopisi kierukka tai ihon alle laitettava kapseli parhaiten, koska luulenpa että unohdat ottaa pillerit aina samaan aikaan kun raskaana taas olet.

Joillakin naisilla hormonaalinen ehkäisy ei vaan jostain syystä toimi. Kuten ap:lla, se voi johtua imeytymishäiriöstä, tai sitten oman kehon hormoneista. Tunnen naisen, joka on saanut yhden lapsen pillereitä syödessään ja toisen ehkäisykapseleiden kanssa...

 

[Aikuisen naisen mielipide]

Olet jo tehnyt ratkaisusi, ja se on varmaan tilanteessasi paras. Minun ehdotukseni olisi ollut etta olisit voinut tehda miehesi kanssa sopimuksen: Jos han todella haluaa lapsen han suostuu sitten itse tekemaan kaikki tarvittavat uhraukset - laittamaan oman uransa sivuun, ja hoitamaan lasta ensimmaiset pari vuotta etta saat aikaa omien opintojen alkuunsaattamiseksi ja uran aloittamiseksi. Mies syottaa lapsen, vaihtaa vaipat, kylvettaa, heraa oisin ruokkimaan, hoitaa koliikkivauvaa paivat paastaan, ostaa ja laittaa ruoat, pesee pyykit ja siivoaa huushollin. Ja antaa lisaksi sinulle hyvaa seksia kolme kertaa viikossa jotta et tuntisi jaaneesi vauvalle toiseksi eika sinun tekisi mieli menna vieraisiin.

Miksi vain aidin pitaa aina uhrautua lapsen takia? Miksi naisen ura ja elama ovat aina uhrattavissa? Isa paasee kuin koira verajasta, ura jatkuu, nainen jaa kotiin hoitamaan lasta yms. Ja me muka elamme tasa-arvoisessa maassa. Pah!

Menkaa ihmiset itseenne ja miettikaa vahan!

 

[olipa aikuista]

Aikuisen naisen mielipide, tuohan oli neuvo ihmiselle, joka toimii vain synnyttäjänä ja jolla ei ole minkäänlaisia tunnesiteitä lapseen. Eiköhän nykyperheissä molemmat vanhemmat hoida lapsia. Äläkä unohda naisen ja miehen biologisia eroja, se on vain totuus. Jos pitää lastenhoitoa uhrautumisena, niin silloin ei lapsia kannata edes hankkia. Nykyään ihmiset tekevät monista asioista ongelmia, onkohan syynä liika vapaa-aika ja itsekkyys.

Hämmästyttävää, että nainen, joka on päättänyt jo toistamiseen hankkia abortin, niin kyselee täällä mielipiteitä teolleen. Tuohon tiedät vain sinä ap vastauksen ja toimit kuitenkin oman pääsi mukaan, vaikka sinulle kuinka perusteltaisiin erilaisia näkökulmia asiaan.

 

[tuli.]

Myös minä ehdotin aiemmin roolien vaihtoa. Ihan yhtä hyvin ja jopa mielellään mies voisi jäädä kotiin hoitamaan vauvaa ja äiti palata työelämään tai opiskelemaan. Eihän perinteisissä perheissäkään isä hylkää lasta, vaikka käykin töissä.

Biologisilla eroilla tarkoit ilmeisesti imetystä? Eihän kukaan kai menisi töihin suoraan synnytysvuoteelta, eli toipumislomalla voisi imettää ja sen jälkeen siirtyä korvikkeeseen. Eivät kaikki äidit muutenkaan pysty tai eivät halua imettää, joten mikään katastrofi tämäkään ei olisi.

Jos ja kun niitä vauvoja ja perhettä suunnitellaan, niin pitäisi olla avaoin erilaisille ratkaisuille eikä pitää kaikkia asioita valmiiksi pureskeltuina itsestäänselvyyksinä.

 

[aaaapuuuuaaaa]

Myös minä ehdotin aiemmin roolien vaihtoa. Ihan yhtä hyvin ja jopa mielellään mies voisi jäädä kotiin hoitamaan vauvaa ja äiti palata työelämään tai opiskelemaan. Eihän perinteisissä perheissäkään isä hylkää lasta, vaikka käykin töissä.

Biologisilla eroilla tarkoit ilmeisesti imetystä? Eihän kukaan kai menisi töihin suoraan synnytysvuoteelta, eli toipumislomalla voisi imettää ja sen jälkeen siirtyä korvikkeeseen. Eivät kaikki äidit muutenkaan pysty tai eivät halua imettää, joten mikään katastrofi tämäkään ei olisi.

Jos ja kun niitä vauvoja ja perhettä suunnitellaan, niin pitäisi olla avaoin erilaisille ratkaisuille eikä pitää kaikkia asioita valmiiksi pureskeltuina itsestäänselvyyksinä.

Näin sanoi perheterapeutti, aina oikeassa oleva tuli, ja kaikkitietävä palstapoliisi.

 

[tuli.]

No voi hyvää päivää taas kerran! Näinhän sanoi myös "aikuisen naisen mielipide".

Ja sinun sanomasi oli?

Musta on hassua, että "joku" lukee vain yhden nikin kirjoituksen tai kirjoituksia, on kommentoivinaan niitä mutta oikeasti ei sano yhtään mitään, mitä ei olisi jo aiemmin luettu ja ymmärretty.

 

[karismaako.]

Jos vähääkään ymmärrän aloittajaa, niin hoitojärjästelyillä ei ole merkitystä, koska hän ei pidä lapsista eikä halua lasta.

Ja väitän edelleen, että sterilisaation voi saada alle 30v, jos haluaa niin.

"Sterilisaatio
01.09.2004
Sterilisaatio on ainoa ehkäisymenetelmä, jota säädellään lailla. Niin miehen kuin naisenkin sterilisaation saamiseksi hakijan tulee täyttää ainakin YKSI seuraavista edellytyksistä:


-Hakijalla on yksin tai puolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta.
-Hakija on täyttänyt 30 vuotta.
-Raskaus vaarantaisi hakijan henkeä tai terveyttä.

-Hakijan mahdollisuudet muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot.

-On syytä otaksua, että hakijan jälkeläisillä olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika.
-Hakijan sairaus tai muu siihen verrattava syy rajoittaisi vakavasti hänen kykyään hoitaa lapsia"

"Kelpaanko steriloitavaksi?
Kuka tahansa yli 21-vuotias nainen, jonka yleiskunto on hyvä, voi
harkita kirurgista ehkäisyä. Lääkärisi haluaa olla sataprosenttisen
varma, että ymmärrät sterilisaation olevan pitkäkestoinen ehkäisy-
menetelmä, joka sopii vain niille naisille, jotka ovat varmoja, etteivät
enää halua lapsia.
Sterilisaation valitsevat naiset ovat tyypillisesti:

- Yli 30-vuotiaita
- Useamman kuin yhden lapsen äitejä
- Avioliitossa tai vakituisessa parisuhteessa"

 

["joku"]

No voi hyvää päivää taas kerran! Näinhän sanoi myös "aikuisen naisen mielipide".

Ja sinun sanomasi oli?

Musta on hassua, että "joku" lukee vain yhden nikin kirjoituksen tai kirjoituksia, on kommentoivinaan niitä mutta oikeasti ei sano yhtään mitään, mitä ei olisi jo aiemmin luettu ja ymmärretty.

tuli., huomasit varmaan, että kirjoittaja, jolle vastasit oli "aaaapuuuuaaaa" ei "joku".
Sinulla on kumma taipumus, sekoittaa eri kirjoittajat toisiinsa tavalla tai toisella.

Mikä sinun sanomasi nyt sitten oli ja miksi ?

Lisään vielä, ettei ko. allekirjoittanut ole TÄLLÄKÄÄN KERTAA osallistunut TÄHÄN keskusteluun.

 

[haltijakummi]

Ajattele asiaa miehen kannalta: olet tappamassa jo toista hänen lastaan!

Miten voit edes kuvitella voivasi jatkaa tämän miehen kanssa? Luuletko, että hänkään kestäisi katsella sinua pidemmän päälle, tuskin.
Sait toisen tilaisuutesi ja ryssit sen. Luovuta jo ja anna miehen etsiä itselleen sopiva kumppani. Itsekin löydät samanhenkisen varmasti.

Ei ole mitään järkeä tehdä helvettiä omasta tai toisen elämästä, kun odotukset suurissa asioissa ovat kovin erilaiset.

 

[siru..]

Enpä tiedä mitä tollasessa tilanteessa tekisin.. lasten hankkiminen tai niistä eroon hankkiutuminen on aina hankala juttu.
Mutta voin kyllä antaa ajattelun aihetta omalla tilanteellani. Meillä lasten hankkiminen ei vielä ole ajankohtaista, olemme molemmat nuoria ja haluamme elää elämäämme huolettomina ennen kuin lasten hankkimisesta edes puhutaan. Valitettavasti olemme kuitenkin joutuneet käsittelemään asiaa jollain tavalla. Vasta pari kuukautta seurusteltuamme sain tietää että miehelläni saattaa olla vielä syntymätön lapsi. Lapsen äiti pakotti hänet isyystesteihin ja ne olivat tietysti positiiviset. Mieheni ei halunnut lasta eikä häneltä myöskään kysytty. Miehelläni on todella kielteinen asenne lapseen, hän ei halua tavata tätä ollenkaan tällä hetkellä mutta maksaa kyllä elatusmaksut.
Vauvat olivat vielä monta kuukautta tapauksen jälkeenkin täysin tabu ja mieheni on sanonut minulle vaativansa aborttia jos sattuisin tulemaan - pillereistä huolimatta - raskaaksi. En ole asiasta ollenkaan samaa mieltä vaikka en lasta vielä haluakaan. Jos vahinko sattuisi, haluaisin keskustella hänen kanssaan pitkään ja hartaasti ennen kuin tekisin mitään isoja päätöksiä. Voi olla että päätyisin aborttiin mutta en tekisi sitä hetken mielijohteesta.
Mieheni on nykyään hieman positiivisemmalla kannalla mutta toisinaan mietin, että mitäs sitten kun päätämme haluta lapsia - jos niin ikinä tulee tapahtumaan - ja mieheni yhtäkkiä muistaa ensimmäiseen lapseensa liittyvän ahdistuksen ja sanookin ettei aio osallistua lapsen kasvatukseen ja hoitoon mitenkään, toisin sanoen haluaisi erota. Tällainen tilanne ei välttämättä koskaan tule edes eteemme mutta kuitenkin kysyn itseltäni, entäs jos kuitenkin..?