Tajusin tänään just, että en oikeastaan pidä muiden lapsista

Silloin, kun minulla ei vielä ollut omia lapsia, tuntuivat muiden lapset ihanilta ja söpöiltä, mutta nyt kun se oma lapsi on, tuntuvat muiden lapset lähinnä rasittavilta ja huonotapaisilta. Olenko yksin tämän kanssa?

 

noup, et oo. minä en oo ikinä perustanut toisten mukuloista. jotkut niistä on ihan ok, mutta enimmäkseen ei

 

Et ole, mä en ole oikeestaan koskaan pitänyt lapsista,paitsi omistani...just ja just tykkään kummipojastani ja siskoni lapsista :ashamed:

 

eiköhän se vähän noin mene. Ennen muiden lapset oli myös sulosia, varsinkin vauvana mutta nyt ei toisten vauvat ole läheskään yhtä suloisia kuin oma nyytti.

 

No joo, en pidä minäkään. Ja olen sentään kaksi kesää viettänyt au pairina -miksi, en tajua!!

 

Et,en mäkään kummemmin välitä toisten lapsista,sukulaisten lapset nyt menee joten kuten.
Toki tunnen myötätuntoa jos jollain lapsella asiat huonosti,sairas tms.
Päivittäin näkee ihan liikaa niitä huonotapasia lapsia,vaikka toisaalta ei vika lapsessa vaan kasvatuksessa.
Voi kuulostaa aika tylyltä mutta näin asia on ja ei mun mielestäni tarvikkaan välittää ja tykätä muiden mukeloista.

 

Mie tykkään vauvoista ja taaperoista. Isommat ovat yleensä ärsyttäviä, tavalla tai toisella. Siskon 4v tytär kuuluu poikkeuksiin tosin.

 

Mä en pidä välillä omistanikaan saatikka sit muiden. :ashamed:

 

Mun lapset on niin ihania, että muiden on vaikea vetää niille vertoja :saint:

Mutta kyllä mä tykkään tosi paljon esim. muutaman ystäväni lapsista :heart: . Jotkut tenavat taas ovat suorastaan vastenmielisiä :ashamed:

 

mä en ole kans oikeastaan koskaan pitänyt toisten lapsista. Ällöintä on se, että lapsettoman syliin väkisin työnnetään vauva.

nyt pidän omistani ja siskojeni lapsista, ja ehkä muutamasta muusta, mutta suurin osa ei kiinnosta mua.

Tuo en pidä on oikeastaan liian jyrkästi sanottu, ei kiinnosta on se oikeampi "olotila".

 

No mun on sikäli hankala verrata, kun ei oo omia lapsia.. Joistain toisten muksuista tykkään, kuten 8-wee veljestäni, sekä muutamista kavereiden ja sukulaisten lapsosista, mutta toiset mukulat, kuten erään kaverini raivostuttavat niskojennakkelija-räkänokka-mukaprinsessat, voi jumaliste että mä vihaan niitä penikoita!!

 

En ole erityisen lapsirakas

 

En minäkään, ei vaan jaksa kiinnostaa.

 

Sama kuin aikuisten kanssa. Harvasta pidän.

 

Toi tuli mulle vaan niin yllätylsenä, kun tänään ton tajusin. aina oon pitänyt itseäni lapsirakkaana ja nyt kaverin lapsi vaan ällötti ja ärsytti.. .

 

Ja sitten tajusin, että ei mua oikeestaan hirveesti kiinnosta muiden jutut niiden lapsistakaan. En vaan jaksa kuunnella. Kaikki muut varmaan ajattelee samoin meidän lapsesta?!

 

et oo yksin, välillä en pidä edes omistani.

 

Ja sitten tajusin, että ei mua oikeestaan hirveesti kiinnosta muiden jutut niiden lapsistakaan. En vaan jaksa kuunnella. Kaikki muut varmaan ajattelee samoin meidän lapsesta?!

No...todennäköisesti joo :snotty:

 

Mä en tykkää lapsista sen enempää kuin muistakaan ihmisistä. Toiset on ärsyttäviä, toiset siedettäviä ja jotku ihania, niin se vaan menee.

 

Sama kuin aikuisten kanssa. Harvasta pidän.

Nimenomaan näin =)

 

Mulla on vähän samaa.... tosin siskon vauva on ihana :heart: Ja uskoakseni sellaisena pysyykin kun on tyttö =)

 

Mä oon aika järkyttynyt et muiden lapsista ei välitetä. Mulla on oma lapsi ja toinen tulossa ja silti olen ihan innoissani kavereidenkin lapsista ja tuntemattomienkin. Olen juuri myös ihastunut kaverini adoptiolapseenkin.

 

Ja sitten tajusin, että ei mua oikeestaan hirveesti kiinnosta muiden jutut niiden lapsistakaan. En vaan jaksa kuunnella. Kaikki muut varmaan ajattelee samoin meidän lapsesta?!

No...todennäköisesti joo :snotty:

No, niinpä! Siis vasta nyt tajusin ton. Tosin ei mua haittaa jos muut ei jaksa kiinnostua mun lapsesta, kun en mäkään kiinnostu muiden lapsista. Kunpa vaan kaikki tajuisi ton.. anoppi selittää aina meidän vauvan pikkuserkun (n. samanikäinen vauva) ummetukset ja muut kakkakoostumukset ja mua ei jaksa kiiinnostaa. Mutta ehkä mäkin vähän alan rajoittaa meidän vaavista kertomista ja kerron vaan jos kysytään jotain..

 

No joo, ennen kuvittelin olevani todella lapsirakas, nyt kun on omia niin puhutaan ihan eri asioista kun omista ja toisten lapsista...Tosin edelleenkin pidän yleisesti lapsista, mutta hurjasti on todella huonosti käyttäytyviä lapsia ja heistä en kyllä pidä. Välillä saan oikein pakottaa itseni olemaan puuttumatta kun joku vieras lapsi tekee jotan tyhmää/törkeetä. Puutun jos kohdistuu omiin lapsiini/meihin jos yleisiin tiloihin/muihin lapsiin niin puutun välillä mutta helposti joku sitten ottaa nokkiinsa, vaikka kuinka nätisti sanoisi. Ketuttaa vaan kun jotkut lapset esim. sumeilematta satuttaa toista, vie toisilta, sanoo rumasti, etuilee jne.
Eihän omatkaan täydellisiä ole ja toki niihin hermostuu joskus mutta peruskäytöstavat kyllä osaavat ja ottavat huomioon muutkin.

 

Mä oon aika järkyttynyt et muiden lapsista ei välitetä. Mulla on oma lapsi ja toinen tulossa ja silti olen ihan innoissani kavereidenkin lapsista ja tuntemattomienkin. Olen juuri myös ihastunut kaverini adoptiolapseenkin.

Siis hlökohtaisesti mä VÄLITÄN lapsista; huomioin, kannustan, juttelen, ohjaan, neuvon... mutta silti sellainen Suurempi tunne puuttuu. Eli yksinkertaisesti tunteeni muiden lapsia kohtaan on neutraali.