Tajusin, että olen ihan burnout

[syystä]

itkin aamulla tajuttomasti
ilmeisesti uupumumistani.
Tajusin, etten viisitoistavuoden aikana ole saanut olla kertaakaan yksin.
Ainoan kerran milloin mies on suostunut viemään lapset ulos pariksi tunniksi, oli monta vuotta sitten. Silloin sain suursiivon vuoksi tämän avun. Jo puolituntia ennen mies huhuili jo ovella, onko siivottu ja onko ruoka valmis!
Hän itse myös siivoaa, ja on silloin tosi perusteellinen ja käyttää siihen koko päivän, ei sitä muuten ehdi. Hän on viikot yksin kotona, kun lapset koulussa ja tarhassa.

Olen itse aina lasten kanssa. No jumpassa käyn pari kertaa viikossa. Kotona ollessani lapset ovat aina paikalla.
Yhtäkkiä tajusin, että olen suunnattoman väsynyt tähän.
Erään kerran, kun olin lasten kanssa reissussa viikon, mies sanoi, ettei ikinä soisi minulle tällaista!

niinpä minä itkin ja itkin, kun tajusin.....

 

[Musta Koira]

tuota...
en nyt ihan ehkä ymmärtänyt ongelmaasi... Mies siivoaa perusteellisesti (miksi et anna hänen siis siivota aina, onpahan sitten siistimpää pidempään..?)
sinä olet ilmeisesti päivät töissä kun mies on kotona ja lapset koulussa ja tarhassa.
Sitten kun tulet kotiin JOUDUT olemaan koko ajan lasten kanssa paitsi parina iltana viikossa kun menet jumppaan...

Sinuna en olisi hankkinut lapsia ollenkaan koska et näemmä kestä aivan täysin NORMAALIA lapsiperheen arkea.
sitähän se on, käydään töissä että saadaan safka pöytään ja valitettavasti ne lapset stten odottavat kotona kun tulet töistä.

Lähinnä minua tässä itkettää lapsesi kun ovat saaneet ristikseen tuollaisen äidin

 

[Tota]

noin. En minäkään oikein tajunnut. Olistko masentunut tai jotain. Kun muuten kirjoituksesi ei oikein mennyt kaaliin. Ja samoilla linjoilla kuin edellinen. Mikset anna miehen siivota!!!???

Itse lähtisin riemumielin lasten kanssa päiväksi johonkin, että mies tekisi sillä aikaa suursiivouksen!!!!!

Ja jos ymmärsin niin käyt jumpassa, töissä jne ilman lapsia. Ja tuo että jos tilanne on ollut tuo sama jo 15-vuotta. Olettaisin että kohta ainakin lapsenne jo vanhemmasta päästä alkaen, pystyvät kohta olemaan esim. yhden illan jo itsenäisesti kotosalla.

Ja miksette lähde viikonloppulomalle miehen kanssa kahdestaan tai sinä yksin. Kylpylään, risteilylle jne. löytyyhän niitä varmasti jokaisen kukkarolle sopivia vaihtoehtoja.

Varmasti teilläkin on joku ketä voi tulla esim. perjantai-iltana lapsenvahdiksi yökylään. ystävä, naapuri, kummi, isovamhempi jne. Tai siten että lapsenne menevät ystäviensä, kummiensa jne. luo yhdeksi yöksi yökylään.

 

[Vaimo]

Ymmärrän, mitä tarkoitat.Minäkään en koskaan saa levähtää yksin.Aina on joku lapsista kotosalla.Mies käy omilla reissuillaan metsällä ym. tärkeitä juttuja.
Mun mies ei edes siivoa eikä tee muutakaan kotona.Ei auta puhe millään.
Älä välitä noiden toisten kommenteista.Kukaan ei ymmärrä meidän tilannetta, koska se on outoa.Että mies voi olla niin mustasukkainen / ajattelematon, ettei järjestä vaimolleen pientä hengähdystaukoa.Olen monta kertaa pyytänyt, mutta mies vain hymähtää ""senkun menet"" mutta en tiedä, miten se käytännössä onnistuisi.
Avioliiton pitäisi olla molemminpuolista joustamista ja arvostamista.Meillä se ei näköjään toimi.Tsemppiä sinulle!

 

[Tota jatkaa]

Ainut asia, mikä otti korvaani tuossa kirjoituksessasi oli se, että kerroit miehen sanoneen, ettei hän soisi sinulle sitä samaa. Kun kerroit olleesi lasten kanssa reissussa viikon. Ja mies ilmeisesti oli tuon ajan kotona itsekseen.

Jäin sitä kyllä ihmettelemään, että miten niin, miksi mies ei sitä samaa sinulle soisi. Kieltämättä hieman outoa....

 

[24-vuotta]

Olen ollut lasten kanssa yksin 24-vuotta.Lähdin pois avoliitosta,jossa mies joi,kun lapsi oli yhden.ainoat vapaapäivät olivat,appivanhemmat ottivat kerran vuodessa pojan viikoksi.
toisesta liitosta 2 lasta +tämä poika vielä.tuli ero ja taas on hoidettu lapsia yksin jo vuosia.Näitä kahta nuorinta.
Mutta olenkin tehnyt jo aika päiviä itselle selväksi,että hoidan ne lapset itse,jos toisesta ei ole kumppaniksi.enkä säällittele osaani.Olen onnellinen lapsistani,vaikka ei aina ole helppoa.
Minusta ero on ollut paras ratkaisu,kun itse on alkanut voida huonosti eli ottanut aivoon nämä luuseri ukot,jotka eivät hoida leiviskäänsä kuten perheessä pitää.Meinaan siihen menee energiaa,kun joka päivä tympäsee oma kohta.toisiaan voi vaikka masentua.Varsinkin,jos mies vielä haukkuu ja uhkailee.
Lapset olen jaksanut huolehtia ja elättää ilman muita ja ollaan onnellisia,vaikka se mies ei siinä sohvalla löhöäkään kaukosäädin kädessä.Lapsilla on isästäkin parempi kuvakuin se,että minä kaakattaisin jatkuvasti omaa surkeutta ja toisen huonoutta.

 

[Vaimo]

Onnea sinulle, että olet jaksanut noin hyvin!
Se on totta, että jokainen on oman elämänsä seppä.Jos alkaa ahdistaa, on tehtävä asian eteen jotain.
En säälittele itseäni , mutta joskus ihmetyttää, miten mies voi elää ikäänkuin olisi edelleenkin sinkku.Minäkö sen teen mahdolliseksi huolehtimalla huushollin yksin?Voihan se ollakin mun syy koko asetelma.Mies halusi varaäidin ja minä töppö olen suostunut tuohon rooliin.
Olen miettinyt eroa, mutta oikeasti pelottaa lähteä.Rahallisesti tulee olemaan tosi tiukkaa, muuten kyllä pärjään lasten kanssa.Vaikka raha ei ole onnen tae, kyllä pelottaa miten selviän lasten kanssa pienellä palkalla.

 

[Vaimolle]

en kehoita ketään eroamaan.Asumuero voisi tehdä miehelle hyvää,että näkisi asiat,mitkä ovat tärkeitä.Meillä kokeiltiin sitäkin.
Meillä mies sanoikin suoraan,että hän elää omaa elämää ja on elänyt nyt vuosia,ei ole lapsiaan juuri tavannut.
Kyllä sitä pärjää ja tekee itselle sen selväksi,että lapset ovat tärkeitä ja rakkaita ja niiden eteen kannatee tehdä töitä.sitäpaitse lapset lähtevät aikanaan.Minullakin on enää kaksi ja viiden vuoden päästä olen ilm. yksin.
Lapset rakastavat minua ja minä heitä:minä heidät synnytin tähän maailmaan ja myös aion huolehtia.
Isälle pitää tarjota mahdollisuus,mutta jos hän ei sitä halua ottaa,se on hänen tyhmyyttä

 

[Vesta]

Elämäsi on juuri sellaista kuin mitä siitä teet. Jos yksinolo on sinulle tärkeää, jätä se jumppa väliin ja ole yksin sen sijaan.

että ottaa aivoon marttyyriäidit...
t. Vesta, neljän lapsen äiti

 

[ap]

ei se niin vain onnistu
Mutta eniten, aivan oikein joku huomasi, ahdistaa tuo miehen päätös siitä, ettei suo tuota minulle koskaan!

 

[Inhorealisti]

Kaveripiirissani on kahdenlaisia isia. Toiset ovat alun alkaenkin olleet melko raittiita, kotona viihtyvia ja perheorientoituneita. Nayttavat hoitavan osansa kodistaan ja lapsistaan kunnialla.

Sitten on tama toinen puoli, jotka eivat koskaan ole kiinnostusta kotiin osoittaneetkaan. Lapsia on tehty ""vahingossa"" tai naisen painostuksesta. Heidan kanssaan voi edelleenkin kayda viihteella vaikka joka viikonloppu.

Jos ei ole valmis kantamaan vastuuta lapsista yksin, ei kannatataisi valita niille vastentahtoista isaa. Yllatyksena moinen ajattelevalle naiselle tuskin tulee, naiville hyvinkin.

Sanottakoon nyt kuitenkin, etta sympatiani ovat ap:n puolella. Jotkut vasyvat helpommin kuin toiset, eika se ihmettelylla tai arvostelulla parane.

 

[asiaa!!]

tämän kun saat taottua nykynuorille naisille. Saa kuvan usein, että nuori nainen haluaa lapsen ja kuvittelee miehenkin muuttavan sitten joskus (lapsen synnyttyä) mielensä. Ihan vaan vierestä seuraten.

 

[Niin]

""Elämäsi on juuri sellaista kuin mitä siitä teet.""

Näin se menee... itsesäälissä ja marttyyriudessa voi rypeä, mutta silloin kääntää selän onnelle. Elämästä tosiaan voi tehdä helvetin tai onnellisen ihan itse omassa päässään ja omilla valinnoillaan.