V
vakkariHARMAANA
Vieras
Nimittäin lapseni mummola, jossa appiukko on neuroottinen lasten suhteen ja kaikesta muustakin. Hän neuvoo ja on koko ajan jostakin huomauttelemassa, ihan kuin minä ja mies ei osattaisi lapsia hoitaa. Joka kyläreissun yhteydessä se neuroottisesti vahtaa lasten tekemisiä ja tiuskii, huutaa ja huomauttelee.
Ikinä ukko ei ole mulle suoranaisesti huutanut, mutta tänään huusi minullekin. Annoin vauvalle lelun, mikä ei hänen mielestään ollut todellakaan vauvan lelu ja kiskaisi sen vauvalta pois... Appi ei ole hoitanut omia lapsiaan ikinä, ainoa työ on ollut töissä käyminen, koti ja lapset on olleet anopin vastuulla. Joten siinä oikein lastenhoitaja, joka ei edes loppujen lopuksi asiasta tiedä mitään...
Vaikka appi on tempperamenttinen, niin mielestäni saisi miettiä mitä suustaan päästää ja viitsii vielä kirotakkin päälle... Seison tänään vahingossa parisekunttia tv:n edessä, niin siitäkin huusi pää punaisena "Perkele pois eestä!"... Ei mun mielestä kuulu vieraamman ihmisen puhuttelu sanavarastoon kiroaminen ja käskyttäminen...
Alan myös epäillä, että apella ei ole kaikki kunnossa (jokin sairaus?), joka vaivaa sitä eikä uskalla sitä myöntää.
Kauhulla jo odotan kyläily reissuja, mitä tuo ihminen seuraavaksi keksii ja saattaa olla lapsillekin vaikka väkivaltainen, jos oikein pillastuu. Menettää hermonsa todella pienistä asioista!
Enää ei voi rennosti mennä sinne kuin toiseen "kotiinsa", vaan pitää olla varpaillaan ja varoa sanomisiaan. Lapsienkin pitäisi istua hiljaa, eikä saisi leikkiä mitään äänekkäämmin (ei muuten kuule telvisiota kun lapset metelöi). Ja se huomauttelu on jotain ihan käsittämätöntä, jarrusukat pitäisi olla jalassa lapsilla nukkuessakin ja jos pieni vesipisara tipahtaa housuille, niin pitäisi jo muka vaihtaa koko vaatetus.
Tänään tuo huomattelu tuntui pahalle, äijä käyttäytyy ihan kuin minä en osaisi ottaa vastuuta lapsista. Vauva oli mahallaan vierälläni sohvalla, niin käskytti anoppia sohvan toiselle puolelle istumaan kun minä voin huomaamattani päästää vauvan tippumaan... Ihan kuin se olisi anopin tehtävä olla MEIDÄN lapsista vastuussa.
Voi elämä kun oon niin täynnä tätä hössötystä, ennen tykkäsin käydä tuolla, mutten enää... Ja se harmittaa lapsien puolesta ja siinä mielessä, että oon ollut anopin kanssa todella hyvissä väleissä.
Tämmönen purkaus tässä, en kehdannut mustana kirjoittaa..
Ikinä ukko ei ole mulle suoranaisesti huutanut, mutta tänään huusi minullekin. Annoin vauvalle lelun, mikä ei hänen mielestään ollut todellakaan vauvan lelu ja kiskaisi sen vauvalta pois... Appi ei ole hoitanut omia lapsiaan ikinä, ainoa työ on ollut töissä käyminen, koti ja lapset on olleet anopin vastuulla. Joten siinä oikein lastenhoitaja, joka ei edes loppujen lopuksi asiasta tiedä mitään...
Vaikka appi on tempperamenttinen, niin mielestäni saisi miettiä mitä suustaan päästää ja viitsii vielä kirotakkin päälle... Seison tänään vahingossa parisekunttia tv:n edessä, niin siitäkin huusi pää punaisena "Perkele pois eestä!"... Ei mun mielestä kuulu vieraamman ihmisen puhuttelu sanavarastoon kiroaminen ja käskyttäminen...
Alan myös epäillä, että apella ei ole kaikki kunnossa (jokin sairaus?), joka vaivaa sitä eikä uskalla sitä myöntää.
Kauhulla jo odotan kyläily reissuja, mitä tuo ihminen seuraavaksi keksii ja saattaa olla lapsillekin vaikka väkivaltainen, jos oikein pillastuu. Menettää hermonsa todella pienistä asioista!
Enää ei voi rennosti mennä sinne kuin toiseen "kotiinsa", vaan pitää olla varpaillaan ja varoa sanomisiaan. Lapsienkin pitäisi istua hiljaa, eikä saisi leikkiä mitään äänekkäämmin (ei muuten kuule telvisiota kun lapset metelöi). Ja se huomauttelu on jotain ihan käsittämätöntä, jarrusukat pitäisi olla jalassa lapsilla nukkuessakin ja jos pieni vesipisara tipahtaa housuille, niin pitäisi jo muka vaihtaa koko vaatetus.
Tänään tuo huomattelu tuntui pahalle, äijä käyttäytyy ihan kuin minä en osaisi ottaa vastuuta lapsista. Vauva oli mahallaan vierälläni sohvalla, niin käskytti anoppia sohvan toiselle puolelle istumaan kun minä voin huomaamattani päästää vauvan tippumaan... Ihan kuin se olisi anopin tehtävä olla MEIDÄN lapsista vastuussa.
Voi elämä kun oon niin täynnä tätä hössötystä, ennen tykkäsin käydä tuolla, mutten enää... Ja se harmittaa lapsien puolesta ja siinä mielessä, että oon ollut anopin kanssa todella hyvissä väleissä.
Tämmönen purkaus tässä, en kehdannut mustana kirjoittaa..