Alkuperäinen kirjoittaja guib:
Höpö höpö! Meillä ei ainakaan mitään avioehtoja aiottu tehdä missään vaiheessa. Olisi ollut todella älytön ajatus meidän mielestä. Jos sellainen olisi edes käynyt mielessä että "kaiken varalta", niin ei varmana olisi menty naimisiin. Me arvostamme perinteisiä arvoja. Me olemme menneet naimisiin kerran , eikä toista tule, Kaikki asiat on puhuttu läpi ennen kuin avioliittoon astuimme. Kaikki asiat lapsiluvusta siihen, että miten on aikomus kasvattaa lapsemme ja siitä eteenpäin ja siihenkin, että jos niitä ei tulekaan. (Tuli
) Kyllä se avioehto olisi minun mielestäni aivan ehdoton epäluottamus lause. Itsekkyys... Se on se, joka on mielestäni suurin avioliittojen purkaja.
No huhuh, ei kai sitä kukaan naimisiin mennessä ajatellut että ensi kerralla teen sitten toisin... Me vaan oltiin niiiiiiiiin köyhiö opiskelijoita että ei tarvittu ehtoa suojelemaan vanhaa runkopatjasänkyä ja lommoisia kattiloita
Ehdottomastoi ehto olisi tullut kysymykseen jos toinen olisi ollut huomattavasti rikkaampi. Appiukkoni esimerkistä senkin opin, hän jäi leskeksi nuorena alle 25 vuotiaana, tämän jälkeen hänn ryhtyi naputtelemaan omaa taloa poikansa ja isänsä kodiksi. Talo valmistui pienellä budjetilla, itse kun tekivät, appiukko onnellisena, ei tarvittu kauheasti laina. Kun tontinkin sai lahjaksi isältään. No siihempä löytyi taloon uusi emäntä, isä ei vaimosta tykännyt joten muutti vanhainkotiin asumaan. Muutaman onnellisen avioliittovuoden jälkeen huomattiin että eivät olleetkaan niin luodu toisilleen, soppa alkoi vaimolle maistua, ja miehen poika ärsyttää. Riitoja riitoja, isä kuoli riidoissa poikansa kanssa, tuli avioero. Niimpä joutui appiukkoni maksamaan akalle puolet perinnöstään ja puolet talon arvosta, joka oli huomattavast paljon enemmän kuin mitä hän oli sitä vastaan lainaa ottanut. Ei muuta kuin pankista lainaa että sai ostettua itse rakentamansa talon takaisin itselleen. Nyt vihdoin 25 vuotta myöhemmin hän omistaa talonsa kokonaan itse. AVIOEHTO kunniaan, jos vaan on yhtään ennestään omaisuutta. Rakkaus voi loppua ykskaks, voilöytyä joku toinen, tietenkään kukaan ei halua tätä ajatella avioituessaan, mutta niin se vain on että rakkaus ei aina vaan riitä, ja kun nykyän se tahto tuntuu olevan niin horjuvaa. Olethan jo itsekin suunnitellut lähtöäsi, mistä moitit miestäsi? Unohdat nyt sen ehdon ja keskityt ELÄMÄÄN! Nauti miehestä (jos sitä rakkautta nyt siellä on) ja keväästä ja nuoruudesta. Miehet tarvitsevat yleensä enemmän aikaa asioiden päättämiseen, ja heidän pitää saada "keksiä" ajatus itse. Jos saatte yhden lapsen, tulee miehesi varmasti huomaamaan että isompi asunto ois kiva, ellei niin pystytte varmasti kaksiossakin elämään. Ja eihän sitä teidä vaikka saisitte kerralla kolmoset
Yritä nyt vähän keskittyä. & kaikki liitot ei todellakaan ole noin heppoisia, kuin tuo.
Mullakin on tuttavapiirissä pari hattarapäätä jo toista ja kolmatta kertaa naimisissa, ja taas mennään sillä TÄMÄ ONNI KESTÄÄ -mentaliteetilla. Molemmat jo ekalla kerralla kuulemma "tiesivät", että loppuelämä nyt pysytään yhdessä ja diibadaaba.