"Taistelu" eron jälkeen lapsen asuinpaikasta, neuvoja!

[chef]

Lyhykäisyydessään: lapsi kohta 10v, vanhemmat eroavat, äiti muuttaa asunnosta pois naapurikaupunkiin/kuntaan.

Dilemma siis se, että molemmat vanhemmat haluavat että lapsi asuu juuri hänen kanssansa.

Edessä reissu oikeuteen, joka kaiketi sitten päättää lapsen asuinpaikan.

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, mitä oikeus päättää? Onko äidillä etu siksi, että hän on äiti, vai vaikuttaako se mitään?

Kipeästi nyt tarvittaisiin neuvoja asiaan.

 

[Gluteus maximus]

10v osaa jo itse kertoa mitä haluaa. Minä kuuntelisin häntä ja antaisin päättää. Tosin aika vaikea päätös, mutta osaa ainakin kertoa omat tuntemuksensa.

 

[Ihme homma]

Suomessa äidit ovat lähes yksinvaltiaan asemassa ko. asiassa. Valitettettavasti. =(

 

[chef]

Lapsi on oman mielipiteensä sanonut, mutta kun se ei toiselle vanhemmalle kelpaa :/

 

[kokemus]

Laki sanoo, että 12 v omaa tahtoa kunnioitetaan siitä, kumman luona haluaa asua tai haluaako tavta etävanhempaa.
Todellisuudessa, jos lapsi haluaa muuttaa isän luo, pois äidiltä, lapsen omaa tahtoa ei kunnioita kukaan: ei lastensuojelu, ei lastenvalvojat, ei oikeus.

Päätökset tehdään niin, että äitiys on niin pyhää, että äiti pitäisi osoittaa epäkelvoksi narkkariksi ja alkkikseksi, jotta isä olisi edes tasavertainen äidin rinnalla, ja sittenkin: vaikka lapsi kertoo, että äiti hakkaa ja kotona on henkistä väkivaltaa, ei kukaan kuuntele lasta, eikä kukaan usko lasta, koska äidit eivät voi olla sellaisia....... aaaarrrgggh!

No.
Ensin: lapsi pitäisi viedä lastenvalvojan tykö kuultavaksi, että lapsen oma tahto tulee esille. Tosin, koska lapsi on alle 12 v ei silä ole juurikaan merkitystä. Jos lapsi sanoo, että haluaa jäädä tutulle paikkakunnalle tuttuun kouluun isän luo, ei sillä ole merkitystä.
Jos lapsi on valmis hyppäämään uuteen isän luo muuttaessaan, ei silläkään ole merkitystä...

no, jos asia etenee oikeuteen, teille ilmeisesti määrätään sovittelija jonka pitäisi olla puolueeton. Sovittelijalla olisi valtuudet olosuhdeselvitykseen, jossa kartoitetaan lapsen tahdon lisäksi se, kummn luona lapsella olisi ns. paremmat oltavat jne.

Vanhempien kannattaisi kuunella lasta. Ja keskustella asiasta keskenään. Oikeusprosessit on PITKIÄ, tosi PIIIITKIÄ!! Meillä asiaa on jauhettu yli vuosi, päätös tulee ehkä 1,5 v- 2 v siitä, kun prosessi lähti liikkeelle. Se on kallista, se on likaista, se on raskasta ja ennenkaikkea se7 on raskasta!

 

[chef]

Tilanne on nyt se, että koulut alkavat muutaman viikon kuluttua, jota ennen tilanteeseen pitää saada selvyys? Sitä ei ilmeisesti siis saa, vai?

Millä oikeudella isä voi pitää lapsen luonaan ja millä oikeudella äiti ottaa lapsen luokseen?

Jos isä ei anna lasta mukaan, tekeekö hän rikoksen? Jos äiti ottaa lapsen mukaan, tekeekö hän rikoksen?

Eli siis mistä riippuu, kuka määrää kenen luona lapsi asuu, kun koulut kolmen viikon kuluttua alkavat?

 

[vieras]

Tilanne on nyt se, että koulut alkavat muutaman viikon kuluttua, jota ennen tilanteeseen pitää saada selvyys? Sitä ei ilmeisesti siis saa, vai?

Millä oikeudella isä voi pitää lapsen luonaan ja millä oikeudella äiti ottaa lapsen luokseen?

Jos isä ei anna lasta mukaan, tekeekö hän rikoksen? Jos äiti ottaa lapsen mukaan, tekeekö hän rikoksen?

Eli siis mistä riippuu, kuka määrää kenen luona lapsi asuu, kun koulut kolmen viikon kuluttua alkavat?

No voisi riippua vanhempien järjestä! Ja lapsen toiveesta!

 

[Gluteus maximus]

Tilanne on nyt se, että koulut alkavat muutaman viikon kuluttua, jota ennen tilanteeseen pitää saada selvyys? Sitä ei ilmeisesti siis saa, vai?

Millä oikeudella isä voi pitää lapsen luonaan ja millä oikeudella äiti ottaa lapsen luokseen?

Jos isä ei anna lasta mukaan, tekeekö hän rikoksen? Jos äiti ottaa lapsen mukaan, tekeekö hän rikoksen?

Eli siis mistä riippuu, kuka määrää kenen luona lapsi asuu, kun koulut kolmen viikon kuluttua alkavat?

eiköhän vanhemmat pääse sopuun mikä on lapsen paras!

 

[muumuu]

Jos on tilanne noin solmussa ni kannattaa käyttää ulkopuolista sovittelijaa lastenvalvoja, perheneuvola joku kirkonperheasiain keskus mikä vaan taho joka antais näkökulmaa tilanteen ratkaisuun. Ja 10 vuotiasta voi jo itseäänki jututtaa esim. perheneuvolassa.

 

[Meillä]

Mun vanhemmat eros kun olin 9, no melkein kymmenen, eli suunnilleen saman ikäinen kun aloittajan lapsi.

Olisin hinnalla millä hyvänsä halunnut jäädä isän luo, mutta lastenvalvoja oli sitä mieltä että äiti on lapselle paras. Mua kyllä "kuultiin", ja sanoin että en mene äidin luo, karkaan jne, mutta eivät kuunnelleet.

No, minä ja isoveli karattiin kotoa niin monta kertaa, että äiti kyllästyi ja antoi muuttaa isän luo. Pikkusiskosta ei luopunut ja oli karkureissuille liian pieni (minua viisi vuotta nuorempi). Kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle niin pikkusisko karkaili sitten minun luo aina kun oli tilaisuus.

En tiedä miten käy aloittajan tapauksessa, riippuu varmaan onko se isä vai äiti kumman luo lapsi haluaa.