taistelen omatuntoni kanssa!!(uskovaiset huom.)

[äiti uskossa]

eli tarina alkaa siitä kun tapasin ihanan miehen. Kerroin hänelle uskosta, ja hänkin sanoi uskovansa jumalaan, vaikka ei olekkaan kyennyt elää sen mukaista elämää. suhde syveni, mies kosi, häistä puhuttiin ja mies halusi kovasti vauvan =) mä sitten erehdyin ajattelemaan että ehkä minä saan anteeksi jos rakastelenkin ennen papin aamenta tulevan mieheni kanssa.

tulin raskaaksi, ja nyt mies ei haluakkaan naimisiin! kun on kuulemma sitoutumispelko iskenyt, mille mies ei löydä selitystä!! nyt siis mulla on kaksi vaihtoehtoa muuttaa miehen kanssa yhteen elää siis avoliitossa, mikä sotii kaikin tavoin periaatteitani vastaan. tai elää erillään.. ilman miestä. huoh!! enkä halua kumpaankaan

 

[Fantaihana]

Kumpikaan vaihtoehto ei ole oikein, mut mun mielestä on enemmän jumalan tahdon mukasta et elätte perheenä. Pyydä herraa antamaan sulle ohjausta mitä sun pitää tehdä.

 

[Non compos mentis]

No mitä järkeä muuttaa yhteen SITOUTUMISpelkoisen kanssa? Eikö se avoliittokin ole sitoutumista? Mä ainakin olisin kylmän viileesti omillani, asialliset välit vaan pitäisin. Jos ja kun äijä tajuaa mitä menettää, saatat saada sen sormuksenkin sitten. Tai sitten äijä on ääliö ja jatkaa eteenpäin ja sä voit olla vapaa ja jatkaa paremman etsimistä. win/win situation.

Edit: ja pahoittelen, että menin vastaamaan, vaikka otsikko ei minunlaisiltani kommenttia pyytänytkään.

 

[minäkin]

Kyllähän se yhdessä asuminenkin on sitoutumista! Helppo tietysti sanoa näin ulkopuolisena, mutta sinuna miettisin kovasti että kannattaako tässä tinkiä omista arvoistaan? Miettiä vielä tarkemmin että mistä se miehen asenne johtuu? Onko hän sinun ja lapsesi arvoinen?

 

[jassoo]

Onpa kummallinen mies. Ei oikein tunnu olevan mikään kunnollinen, johon voi jatkossa luottaa. Kumminkin: sano sille, että se teidän lapsenne kylläkin sitoo teitä enemmän yhteen kuin vihkiminen. Eli nalkissa on jo. Teillä on elinikänne yhteinen lapsi.

 

[mm]

Ei uskovaisen mielipide, jos sallit.
Ei avoliitto sinänsä ole sen ei-sitovampi kuin avioliitto, yhdessä eletään ja jaetaan elämä. En tajua, kuinka sitoutumiskammoinen voisi edes avoliittoa ajatella?
Lapsen kannalta perhe yhdessä on parempi kuin yksin.
Mutta jos susiparina eläminen on suurempi synti kuin yksinhuoltajuus, se toki taitaa sitten olla näitä uskon asioita joihin en voi vastata.

 

[Siipien havinaa]

Kumpikaan vaihtoehto ei ole oikein, mut mun mielestä on enemmän jumalan tahdon mukasta et elätte perheenä. Pyydä herraa antamaan sulle ohjausta mitä sun pitää tehdä.

en osaa muutakaan sanoa joten pakko siterata :heart: :hug: :flower:

 

[...]

ei mies ole koskaan naimisiin kanssasi aikonutkaan ja uskostakin on puhunut vain kesyttääkseen sinut. Nyt kun on saanut mitä on halunnut niin perääntyy sitten lupauksistaan.

Eli perusteellista keskustelua kaivataan siitä, kuinka kukakin arvostaa ketäkin ja ottaa huomioon toisen tunteet ja mielipiteet. Jos nyt annat periksi niin saat antaa periksi lopun ikääsi. Jos mies ei arvosta sinua sen vertaa että pitäisi lupauksensa niin pellolle sellainen mies.

 

[Maura]

ei mies ole koskaan naimisiin kanssasi aikonutkaan ja uskostakin on puhunut vain kesyttääkseen sinut. Nyt kun on saanut mitä on halunnut niin perääntyy sitten lupauksistaan.

Eli perusteellista keskustelua kaivataan siitä, kuinka kukakin arvostaa ketäkin ja ottaa huomioon toisen tunteet ja mielipiteet. Jos nyt annat periksi niin saat antaa periksi lopun ikääsi. Jos mies ei arvosta sinua sen vertaa että pitäisi lupauksensa niin pellolle sellainen mies.

tähän kelkkaan tääkin kiipee :|

 

[Tianna]

Ethän muuta yhteen vain pelastaaksesi kasvosi seurakunnassa? Minun ehdotukseni: kanna sinä vastuu jos mies ei siihen pysty, ja odota, että mies on valmis muuttamaan yhteen ja elä yksin siihen asti.

 

[uskis]

Ethän muuta yhteen vain pelastaaksesi kasvosi seurakunnassa? Minun ehdotukseni: kanna sinä vastuu jos mies ei siihen pysty, ja odota, että mies on valmis muuttamaan yhteen ja elä yksin siihen asti.

mä oon sitä mieltä taas, uskovaisena, että luovuta asiasi Jumalalle. Rukoile ja kysy Hänen mielipidettään. Rukoile, että Hän vaikuttaisi sekä sussa että miehessä tekemisen ja tahtomisen. Kyllä asiat järjestyvät. Tuo Jumalaan uskominen...hmmm...kuulostaa kyllä, että on halunnut sanoa juuri sut saadakseen. Mutta muista, että "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat", tämäkin. Ole rauhallisella mielellä ja luota Jumalaan. Siunausta.

 

[vieras]

sitä saa mitä tilaa...

 

[olkinalle]

Ethän muuta yhteen vain pelastaaksesi kasvosi seurakunnassa? Minun ehdotukseni: kanna sinä vastuu jos mies ei siihen pysty, ja odota, että mies on valmis muuttamaan yhteen ja elä yksin siihen asti.

Ja peesiä tähän.