Tais olla taas tasajako

["a p"]

Taas on sellanen olo niinku päätä hakkais seinään.
Ei sitä näköjään ikinä opi. Kait nämä tilanteet kärjistyy aina kun sisko käymässä tuolla mummolassa. Eilen lähtivät. Kerran yritin soittaa (kun en tienny et sisko tullu mummolaan) mut äiti ei ehtinyt puhumaan.

Äsken sit soitin että mies ois tulossa illalla tuomaan peräkärryllisen (valmiiksi pilkottuja kuivia) polttopuita. Tuntu vaan olevan hankalaa ja vaikeaa. Ollu niin rankaa kun vieraita ollu monta päivää. Ja ei niille puillekaan niin yhtäkkiä ole paikkaa. Vaikka oli jo alkukesästä puhe että viedään niitä tässä kesän aikan.

On tässä muutama muukin ongelmatilanne ollu mut niitä liian vaikea alkaa selittämään ettei mee liian yksityiskohtaiseksi.

Aina vaan enemmän sellanen olo et en oikeasti voi olla lähtösin tuolta en vaan voi. Toisaalta kesällä olin äidin siskon kanssa paljon tekemisissä ja miehellekin sanoin et sinne menee paljon enemmän niinku kotiinsa entä omille vanhemmille.

Ei taas tainnu olla päätä eikä häntää koko sepustuksessa mutta ihan sama.

 

["miniä"]

Tuttu tilanne ja tiedän tunteesi. Meillä miehen vanhemmat suhtautuvat meidän perheeseen täysin eri tavalla kuin miehen siskon perheeseen. Siellä ollaan viikkokin lapsenvahtina, mutta meidän lasten kanssa sovittu uimareissukin unohtui, kun tyttären tytär 2v ei halunnut millään tulla pois leikkipuistosta.

Olen monet itkut itkenyt lasteni vuoksi, heillä kun ei ole juuri minkäänlaista suhdetta isovanhempiinsa. Serkkulapset, jotka asuvat meitä hyvin lähellä taas saavat aivan eri kohtelua. Eniten siis surettaa puuttuva isovanhempi-kokemus ja lasten oma arvottomuudentunne, kokevat olevansa huonompia ja mitättömämpiä kuin serkkunsa isovanhempien silmissä.
Nyt kun vanhimmat lapsemme kulkevat jo omia reissujaan, anoppi huokailee, kun meidän aikuistuvat lapset eivät pidä yhteyttä!!
"aika, jonka annoit ruusullesi, teki siitä sinulle tärkeän" sanotiin Pikku Prinssissä. Kun lapsemme eivät ole saaneet isovanhemmiltaan aikaa, heistä ei ole tullut tärkeitä toisilleen.

 

["vieras"]

Suututtaa sun puolesta. Jättäkää ne puut viemättä, kun heille ei kerran sovi. Ne ei arvosta teitä ja teidän apua, vaan pitävät teitä kuin orjia, joiden on oltava valmiit palvelemaan silloin kun sopii.

 

["a p"]

Puut viety. Lähin sitte itekkin mukaan vaikken aikonu. Jätettiin isommat pojat papan kans purkamaan puukuormaa ja ite lähdettiin kauppaan ostamaan ekaluokkalaiselle pyörää.
Tultiin kaupasta niin olivat saaneet peräkärryn tyhjäksi. Kahvit oli valmiina pöydässä. Mun juttelut jäi aika vähäiseksi.. Mies sit yritti jotain äidin kanssa puhua. Miehelle sanoin jo kyllä matkalla ettei mulla ole hermoja sinne lähteä.
Mut nyt saa taas mun puolesta vähän aikaa olla. Tässä vaan on kohta kolmella lapsella synttärit, mut kait nekin hoituu samallain kuin ennenkin eli äiti laittaa lasten tilille rahaa.

 

["a p"]

Puranpa tänne kun muutakaan paikkaa keksi. En viitti jatkuvasti miehellekään valittaa.

Äiti ja isä olivat reissussa ja ostivat mulle yhden jutun (mitä täältä ei saa ja maksan sen) . Soitin sit et saisivatko vietyä sen veljelle kun oon menossa siellä käymään (asuu puolimatkassa) . Hankalalle tuntu ja äiti kysy et enkö oo sinne tulossa. Sanoin vaan etten tiedä yhtään millon ehdin sinne asti.
Kysyin sitte että voisko he tulla käymään KYLÄSSÄ meillä. Äiti sit että joo kyllä he tänään oli aatelleet että voisivat käydäkin samalla kun oisivat käyneet ostamassa isälle kengät meidän suunnalla olevasta kaupungista. Mutta sitte veli (ei tämä jonne ite oon menossa) oli soittanu ja pyytäny hoitamaan lapsia. Joten isä lähti sitte sinne. Ja veljen vaimo hehkuttaa fb:ssa kuinka mahtava appiukko hänellä.

Ja viimenen tikki se että äiti jo viime viikolla kyseli et poimitaanko puolukoita et hän vois ostaa ämpärillisen tai kaks. Tänään sit tuo 11v pääsi kaverin vanhempien mukaan marjamettään ja poimi ämpärillisen puolukoita. Halus myydä ne. Eli sanoin sit et myy ennemmin mummulle entä vie mihinkään marjankeräykseen. Nyt sit illan keitelly mummolle marmelaadia noista.

Keittää, tympii, itkettää en halua tällästa sontaa vaan miten siitä voi välttyäkkään.

 

["vieras"]

Millaisesta matkasta tuossa sun ja vanhempien välillä on kyse?

Puolukka-asia meni nyt ohi: siis äitisi lupasi niistä maksaa? Maksaako se huonosti, vai oliko siinä nyt jotain mitä en käsittänyt?

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24534857]Millaisesta matkasta tuossa sun ja vanhempien välillä on kyse?

Puolukka-asia meni nyt ohi: siis äitisi lupasi niistä maksaa? Maksaako se huonosti, vai oliko siinä nyt jotain mitä en käsittänyt?[/QUOTE]

Meiltä n 50 km mummolaan. Veli asuu n 30 meiltä mummolaan päin. Eli ei tuo matka oikeasti ole este.
Joo ei tuossa puolukka jutussa mitään. Maksaa hyvin mut se onkin sit ainoa mitä lasten kans ovat tekemissä.

 

[wrongnoodle]

No älkää nyt helvetti mistään marjoista ottako rahaa. Siis millanen ihminen myy omalle äidilleen metsän antimia? Ihan sama kuin sinä maksaisit hänelle lastenhoidosta. Läheiset tekevät asioita vastapalveluksina eikä rahasta.

 

[iu]

Kyllä mä maksan veljen tyttärelle kun se kerää mulle marjoja. Miksei työstä saisi maksaa, jos sen tekee sukulainen?

 

["a p"]

No älkää nyt helvetti mistään marjoista ottako rahaa. Siis millanen ihminen myy omalle äidilleen metsän antimia? Ihan sama kuin sinä maksaisit hänelle lastenhoidosta. Läheiset tekevät asioita vastapalveluksina eikä rahasta.

Tuota ne rahat menee lapsille suoraan. Ei mulle. Meinaatko että saan nuo lapset lähtemään marjamettään ihan huvikseen poimimaan ämpärikaupalla marjoja. Omaan käyttöön tulevat poimitaan porukalla, siitä ei neuvotella ja sekin ihan kohtuu urakka. Mutta sen ylimeneviä ei ole pakko poimia jos ei halua.
Ja siis kun tilanne on tämä että tehdään palveluksia aina kun niitä ollaan vailla mut sit ei arvosteta yhtään. Niin en todellakaan pidä pahana et lapset saa muutaman euron marjoista. Varsinkin kun äidillä ja isällä ei ole tiukkaa rahallisesti.

 

["a p"]

Tyttö soitti eilen mummolle et tulisko tämä perjantaina illalla käymään hänen synttäreillä. Tytölle tulee siis kaverit suoraan koulusta perjantaina. Niin pyysi sit mummoa sen jälkeen käymään. Miehellä töitä eli ei mitään isoja juhlia pidetä.
Puhelu meni niin et tyttö kysy ensin että onko mummolla perjantai iltana ohjelmaa. Ei ollut. Sit tyttö sano asiansa. Mummo vastannu et hän miettii pääseekö tulemaan ja ilmoittaa sit minulle siitä.

Mummo ollu koko kesän sairaslomalla ja vielä pari viikkoa lomaa jäljellä. Tuossa jo muutama viikko sit pyysin käymään. Vastauksena vaan et katotaan kunhan tässä on ensin kunnossa. Joo o. Olikin kesällä todella kipeä mut nyt jo paremmassa kunnossa. Ovat esim käyneet isän kanssa Ikeassa mihin on matkaa 300 km suuntaansa. Ja kiertää kyllä oman paikkakunnan kauppoja säännöllisesti. Eli pystyy jo kulkemaan ja liikkumaan. Et ei meille pitäs niin kamalan pitkä matka olla.

Puhu vain et pitää hommata siskon lapsille tuliaisia kun isä menossa sinne viikonlopuksi ja kun niin harvoin näkevät. Meinasin kysyä et mietippä millon oot nähny meidän lapset (kaikki) viimeksi?

Oltiin miehen kanssa viikonloppu reissussa ja kun sit kerroin millasessa hotellissa ym oltiin niin kommenttina vaan et eihän näitä suomalaisia voi verratakaan thaimaaseen (missä ite käyvät parin vuoden välein) . Et ei täällä saa samanlaista palvelua ja ruokakin ihan tavallista. Niin varmaan mut meille oli iso asia et päästiin kahdeksi yöksi kahdestaan pois kotoa. Kun lasten vahdit on kiven takana.

Ja kiitos jälleen kerran kun saa johonkin avautua eikä tarvi miehen niskaan kaataa kaikkea. sillä omat stressinsä töiden kanssa tällä hetkellä.

 

[---]

----

 

["Vieras"]

Oletko esikoinen vai toinen lapsi? Minä olen toinen ja äitini pitää siskostani enemmän.

 

["mietteliäs"]

Tilanne on sellainen, että sun pitää opettaa muita miten sua kohdellaan. Dr. Phililtä tämän viisauden olen oppinut, ja se sopii mielestäni moneen tilanteeseen. (Vaikka muuten en kyseisestä papparaisesta niin pidäkään.)

Ehdotan, että odotat äitisi/vanhempiesi yhteydenottoa. Et soita etkä mene kylään, ennen kuin heiltä tulee kutsu. Silloin tottakai menette jos/kun teille sopii, mutta et missään tapauksessa ota mitään omia eväitä mukaan. Mikäli käy niin, että äitisi ei ole teille laittanut mitään/tarpeeksi syömistä, tms. sanot korostetun pettyneellä ja ärtyneellä äänensävyllä, että te taidattekin lähteä lasten kanssa pizzalle kun ovat viimeksi syöneet kotona, tms. Ja sitten lähdette.

Tätä voit toistaa niin monta kertaa, kunnes vanhempasi ymmärtävät yskän. Pätee myös polttopuihin, syntymäpäiviin, luvattuun auttamiseen, ym. Jos heille ei sovi ottaa vastaan polttopuita ilman järkevää syytä, sanot vain että ne voi hakea teidän pihalta sitten kun ovat sielläpäin ajelemassa, tai että annat ne naapurille. Jos äitisi ei ole hankkinut tarvikkeita johonkin minkä kanssa olet luvannut auttaa, sanot että harmi vaan, joutuu sitten pyytämään jonkun toisen auttamaan.

Ihmisiä pitää kouluttaa, jos niiden käyttäytymistä haluaa muuttaa. Oletko ajatellut, että ehkä siskosi tekee näin, ja sen takia on saanut äitisi tajuamaan oman näkökulmansa? Ehkä hän valittaa lastenhoidon rasitusta kohtuuttomasti juuri siksi, että tietää että muuten äitisi ei ymmärrä. Ehkä hän on osoittanut paheksuntansa, jos vanhempasi eivät huomioi heidän lapsiaan. Juttele joskus siskosi kanssa, ja kerro miltä sinusta tuntuu. Saattaa olla, että oma vaatimattomuutesi saa muut ihmiset ajattelemaan että olet tilanteeseen tyytyväinen, itsenäinen, vahva nainen, joka ei tarvitse eikä halua apua/huomiota/sääliä/tms.

 

["a p"]

[QUOTE="Vieras";24673987]Oletko esikoinen vai toinen lapsi? Minä olen toinen ja äitini pitää siskostani enemmän.[/QUOTE]

Olen esikoinen. Siskonen toinen. veljet sit meidän jälkeen.

 

["a p"]

Mietteliäs. Aika paljon samoja juttuja ajatellut. Käytännössä en sit osaakaan toimia kuten olin ajatellut.

Äiti kyllä soittaa parin viikon välein jos en ite soita ennemmin. Nyt oon harventanu todella paljon noita omia soittoja. Ja siltikin syyllinen olo et pitäis soittaa useammin.

Ja just noissa tilanteissa et sovitut jutut ei sujukaan huomaan että yritän järjestää asiat niin että kaikki on tyytyväisiä ja et saadaan asiat tehtyä.
Mun mies on sitä mieltä mun vanhemmista et ne tarvii lampun vaihtoonkin viikon aikaa suunnitella ja silti sen lopulta saa joku muu vaihtaa. Siis kärjistettynä näin.

Siskoni on paljon suorapuheisempi. Jopa liikaa. Saattaa sanoa suoraan asioista mistä vois oikeasti olla hiljaa. Hänellä on vahvat mielipiteet melkein kaikesta ja myös sanoo ne. Ja siskon kans puhuessa huomaan et en ole oma itseni vaan oon hiljaa monestakin asiasta mistä olen erimieltä.

Oon minä välillä sanonu äidille et oon poikki ja et ei tuu mistään mitään. Tai et kun miehellä töissä stressaava kausi niin kysyy multa äärimmäisen paljon voimia venyä ja olla tukena ja pärjätä vielä lastenkin kanssa. On tuo aina kuunnellu kuitenkin.

Nytkin taas sellanen olo et kuvittelenko turhia ja teen ongelmia asioista jotka ei oikeasti ole ongelma.
Toisaalta muistan kyllä millaisia tunteita oon tuntenu kun näitä tekstejä tänne oon kirjoittanut. Vihaa, raivoa, surua ja pettymystäkin.

Taas kerran päätös että en ota yhteyttä. Kait tuo äiti ennen perjantaita soittaa.

 

["a p"]

Äiti soitti eilen ja on huomenna tulossa. Ainakin vielä. Ei kyllä yleensä oo perunu jos on ollu tulossa ainakaan viimetingassa.

 

["a p"]

Kaivonpa taas tän esiin.
Äiti kävi sillon tytön synttäreillä. Oli sen 2 tuntia. Eivät ole sen jälkeen käyneet. Nyt olivat reissussa ja äiti soittanu monta kertaa et millon tuun käymään kun oli ostanu tuliaisia. Ironista kyllä kaikille muille ovat ite vieneet ne tuliaiset. Isä menossa nyt viikonlopuksi siskon luo ammaksi. Ei taida nyt vähään aikaan passata tuo mummolaan meno. Lapsilla on nyt hiihtoloma ja yövieraita (monet eri vieraat siis) on maanantaihin asti (kun on kauempaa ja eri aikaan hiihtolomat) .

 

["a p"]

Sisko tulossa pääsiäiseksi taas mummolaan. Ei olla juuri edes soiteltu äidin kanssa tuon niiden loma reissun jälkeen. Oikeastaan yhden pitemmän puhelun soitin kun noiden isojen kanssa ollu koulussa ja kotona isompia ongelmia. Nyt jälkeenpäin kyllä tuntuu että ois voinu senkin jättää väliin. Äiti kyllä sujuvasti kuunteli mutta ei oo kertaakaan enää soittanu että miten menee ja miten pärjätään.

Siskolta vaan kuulin että äiti menossa sit pääsiäisen jälkeen viikoksi siskon luo. Kun heillä ekaluokkalainen joutuu tulemaan koulusta tyhjään kotiin. Niin mummo sit menee seuraksi.

Ite oon ihan loppu enkä saa järjestymään edes yhtä vapaa päivää itelleni. Lasten kanssa ongelmia (ollaan menossa ammattiauttajalle) ja miehen kanssa omas ongelmat kun molemmat alkaa olla loppu tähän tilanteeseen.
Syyttömiä nuo mun vanhemmat on mutta kait se on vaikea edes joskus soittaa ja kysyä miten pärjätään.
SItte vaan kuuntelee siskon juttuja kun on niin rankkaa. Kun suurin osa on ihan itse kehiteltyjä ongelmia.

Ja sit toinen veljen vaimo mainostaa millon mitäkin fb:ssa. Ovat käyneet mummolassa syömässä, saunomassa tms. Pappa vieny lapsia mäkeä laskemaan, leikkipuistoon jne.
Kait sitä pitäs olla onnellinen että edes osalle lapsenlapsista osaavat olla isovanhempia.

 

[juuh]

Jospa eivät ole saaneet lapsena olla lapsia, niin nyt ovat päättäneet että sinä olet heidän äiti. toisille osaavat itse olla aikuisia, mutta jonkun pitää olla heille äiti.

 

[juuh]

Onko nin, että näillä toisilla on toisen puolen isovanhemmista kilpailua, eli siellä päin on toiset hyvät isovanhemmat? ja teillä ei miehelläkään ole vanhempia jotka hemmottelisivat lapsia?

Meillä ainakin appi ja anoppi eivät tiedä miten päiin olisivat ja miten päin nuolisivat lastemme serkkuja, jotka ovat ylimielisiä ja itsekkäitä minä minä minä-tyyppejä, aina äänessä itse. Mutta kun miehen veljen vaimo on ainoa lapsi, joten kilpailu on kova, kumpi mummo tai pappa on parempi.

Meillä kun isäni ei ole koskaan minuakaan muistanut mitenkään ja äitini sydäntä lähellä on kuopuksensa ja tämän monet lapset, niin ei ole apella ja anopilla kilpailua, joten meidän lapsille ja lapsista lähinnä kitistään joka asiasta.

 

["a p"]

Jospa eivät ole saaneet lapsena olla lapsia, niin nyt ovat päättäneet että sinä olet heidän äiti. toisille osaavat itse olla aikuisia, mutta jonkun pitää olla heille äiti.

En tiedä. En oikeasti jaksa enää edes miettiä. Tai sitte en osaa vaan kerjätä huomiota tarpeeksi.
Mutta ite olin kuitenkin kuvitellu että kun tulee jotain kriisejä ja isompia ongelmia niin ovat edes tukena. Mutta näköjään ei. Kait siksi niin petetty olo taas.
En ainakaan ite sinne ota enää yhteyttä vähään aikaan.

Ei kyllä olla niitä lomakuviakaan käyty kattomassa. Eivät ole tosin pyytäneetkään.

 

["a p"]

Onko nin, että näillä toisilla on toisen puolen isovanhemmista kilpailua, eli siellä päin on toiset hyvät isovanhemmat? ja teillä ei miehelläkään ole vanhempia jotka hemmottelisivat lapsia?

Meillä ainakin appi ja anoppi eivät tiedä miten päiin olisivat ja miten päin nuolisivat lastemme serkkuja, jotka ovat ylimielisiä ja itsekkäitä minä minä minä-tyyppejä, aina äänessä itse. Mutta kun miehen veljen vaimo on ainoa lapsi, joten kilpailu on kova, kumpi mummo tai pappa on parempi.

Meillä kun isäni ei ole koskaan minuakaan muistanut mitenkään ja äitini sydäntä lähellä on kuopuksensa ja tämän monet lapset, niin ei ole apella ja anopilla kilpailua, joten meidän lapsille ja lapsista lähinnä kitistään joka asiasta.

Sisko ei ole missään tekemisissä appivanhempiinsa. On siis laittanut välit kokonaan poikki sinne suuntaan. Miehensä käy harvakseltaan omilla vanhemmillaan.
Mun anoppi ja appi ovat aika vanhanaikaisia ja toinen sairas. Joten ovat aika etäisiä meille. Hyvät välit kuitenkin.
Eli en usko että kilpailusta kyse. Mutta onhan se taas yksi säälin aihe että sisko ei tule appivanhempien kanssa toimeen.

 

[juuh]

Taidat olla oikeassa. Turha sitä on miettiä. Toiset osaavat ja kehtaavat vaatia. Itsellä sama tilanne.

 

["a p"]

Ja on äiti joskus maininnu että siskon lapset on vaativia ja työläitä. Tosin ei hänellä kyllä vertailukohtaa sitte noihin meidän lapsiin.