Taidan olla tullut ihan hulluksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekopääkö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sekopääkö

Vieras
Elämässäni vallitsee huikea ristiriita. Itse koen yrittäneeni parhaani vuosikausia pitääkseni lapsista ja perheestä huolta. Olen ollut sidottu kotiin 24/7 ilman apua. Kaiken olen hoitanut yksin.
Mies on jäänyt työttömäksi, mutta ei ole hoitanut paperiasioita kuntoon, eikä ole saanut mistään senttiäkään. Hän on kärsinyt terveysongelmista, mutta lääkärit eivät ole osanneet auttaa. Hän on alkanut huutaa ja raivota. Seksiä on ollut aina liian vähän. Mihinkään en ole voinut koskaan mennä, vaan psykologireissutkin mies on epäillyt minun tekevän muuta.

Mies on muuttanut pois. Hän on täysin vakuuttunut siitä, että minä olen laskelmoiva, hyväksikäyttäjähirviö. Hänen työllistymisensä on estynyt ja vointinsa huonontunut, koska olen niin kamala. Hän vertasi minua jopa Norjan joukkosurmaajaan, koska eihän sekään tunne tehneensä mitään väärää.

Olen järkyttynyt. Kerta kaikkiaan olen yrittänyt parhaani ja ollut vain väsyksissä oleva, pettynyt ja monin tavoin tyhjillä lupauksilla paremmasta petetty äiti. Mies kuitenkin taitaa tosissaan uskoa omassa päässään, että olen jotenkin määrätietoisesti häntä yrittänyt nujertaa, olen pettäjä ja kaikin puolin epäluotettava kiduttaja. Toden totta, en käsitä tehneeni mitään muuta väärää kuin sen, että olen katsellut tätä kaikkea aivan liian pitkään ja pilannut siinä omaa ja lasten elämää.
 
[QUOTE="vieras";24274556]Hyvä, että mies muutti pois. Nyt uusi alku elämälle, taakse ei kannata katsella.[/QUOTE]

Olisi kuitenkin tarve prosessoida koko epäonnistumista, enkä ymmärrä kyllä yhtään mistään mitään. Minusta miehen panos puuttui tästä yrityksestä täysin, hän eli vastuuttomasti, oli ilkeä, julma, pelottavakin. Miehen mielestä kaikki olisi kuitenkin hyvin, jollen minä olisi tällainen kaksinaamainen valehtelijahyväksikäyttäjä. En voi käsittää, kuinka hän voi nähdä kaiken näin ja syytökset ovat hurjia. Tottakai se sattuu.
 

Yhteistyössä