winonaa
Eli siis, olen moniongelmaisesta perheestä lähtöisin (alkoholi, mielenterveys ja väkivalta) ja nuoruudessa sairastuin ahdistuneisuuteen ja masennukseen ja kävin läpi kolmen vuoden terapian. Mallia normaaliin perhe-elämään ei oikeastaan ole (tai no se, mitä näin kavereiden luona ja sukulaisten luona toki on...). Meillä kotona oli ihan hullua ja sairasta, ja oikeastaan on ihme, että olen selvinnyt näinkin hyvin (löytyy tutkinto, työpaikka, kiva mies jne..).
Mietin kuitenkin monesti että en osaa olla hyvä äiti. Siis on päiviä, jolloin en jaksa puuhata lapsen kanssa. Olen omissa ajatuksissa ja saatan antaa lapselle kippoon vaikka rusinoita ja pähkinöitä ja laitan postimies paten pyörimään ja menen lukemaan lehteä. En jaksa olla joka päivä niin läsnäoleva, ihana äiti. Samoin lapsen uhmassa joskus menetän malttini ja saatan tiuskaista lapselle.
Tuntuu, että suurimmalla osalla hyvä äitiys tulee ikään kuin luonnostaan. Mun pitää skarpata paljon, jotta jaksan ottaa lapsen uhman ja muun tarvitsevuuden hyvin vastaan. Siis en mä koskaan käytä väkivaltaa tai tee mitään hirveää, mutta en myöskään jaksa aina olla johdonmukainen ja aina rauhallinen äiti. Enkä jaksa aina puuhata lapsen kanssa, kuten jotkut taas kerhoilee, askartelee ym. joka päivä.
Onko muita, jotka on äitejä samanlaisista lähtökohdista? Tai muiltakin olisi kiva kuulla jotain ajatuksia?
Mietin kuitenkin monesti että en osaa olla hyvä äiti. Siis on päiviä, jolloin en jaksa puuhata lapsen kanssa. Olen omissa ajatuksissa ja saatan antaa lapselle kippoon vaikka rusinoita ja pähkinöitä ja laitan postimies paten pyörimään ja menen lukemaan lehteä. En jaksa olla joka päivä niin läsnäoleva, ihana äiti. Samoin lapsen uhmassa joskus menetän malttini ja saatan tiuskaista lapselle.
Tuntuu, että suurimmalla osalla hyvä äitiys tulee ikään kuin luonnostaan. Mun pitää skarpata paljon, jotta jaksan ottaa lapsen uhman ja muun tarvitsevuuden hyvin vastaan. Siis en mä koskaan käytä väkivaltaa tai tee mitään hirveää, mutta en myöskään jaksa aina olla johdonmukainen ja aina rauhallinen äiti. Enkä jaksa aina puuhata lapsen kanssa, kuten jotkut taas kerhoilee, askartelee ym. joka päivä.
Onko muita, jotka on äitejä samanlaisista lähtökohdista? Tai muiltakin olisi kiva kuulla jotain ajatuksia?