Taidan lähteä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei mikään yllätys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei mikään yllätys

Vieras
Jossain kohtaa aloin pohtia sitä, mitä oikein parisuhteeltani odotan. Aiemmin olin sitä mieltä,että riittää kun yhdessä on helppo olla, kaikki on hyvin. Ei tarvitse edes riidellä siitä kuka siivoaa tai vie koiran ulos. Leppoisaa elämää. Ja periaatteessa olen edelleen samaa mieltä. Mutta kyllähän parishteessa nyt täytyy olla tunnettakin mukana, paljonkin. Kun alkaa tuntua siltä, että periaatteessa olisi sama asua ja elää yksinkin, että se toinen siellä sohvanpohjalla on niin väritön ja mauton ettei sitä melkein huomaa. Menen ja teen ja harrastan. liikun. Välillä aina jaksan yrittää tehdä jotain tämän suhteen eteen, mutta jos toinen ei halua lähteä mihinkään ja ruokapöydässä kohtaan miehen ja läppärin, niin ei voi välttyä pohtimasta mitä siinä menettäisi jos lähtisikin ja eläisi yksin.

Eikä se edes ole enää se sama mies, johon vuosia sitten rakastuin. Ei se iloinen, huumorintajuinen, urheilullinen. Se siellä sohvanpohjalla on joku muu, joku joka lihoo ennestään ja on entistäkin flegmaattisempi. Ei kai kukaan voi yksin pyörittää parisuhdetta, varsinkaan jos ei itse edes tahdo?

Ja ei, ei sillä oikeasti ole niin väliä vaikka se mies on lihonutkin. Sillä saattaa olla, että sitä haittaa itseään se lihominen muuttei kuitenkaan saa otettua itseään niskasta kiinni.

En väitä, etteikö vikaa olisi minussakin. Saatan olla liian itseriittoinen ihminen. Dominoivakin. Mutta minä sentään yritän. Jos ongelma on siinä, että tienaan enemmän kuin mies tai että olen korkeammin koulutettu, niin mitähän asialla voisin muka tehdä? Nämä asiat eivät ole minulle tärkeitä, mutta miehelle ilmeisesti ovat. Harrastan liikuntaa, mies ei. Mies vain unohtaa itsensä sinne sohvannurkkaan, tietokoneen kanssa. Mahtaisiko tuo edes huomata jos olisin jo lähtenyt?
 
Aivan tyypillinen nainen; lähtiskö vai ei lähtiskö, tätä sitten mietitään ja sitten lähdetään.

Hei, haloo. EI PARISUHTEESSA SAA ALOITTAA MIETTIMISTÄ SUHTEEN LOPETTAMISESTA ILMOITTAMATTA SITÄ TOISELLE OSAPUOLELLE, SIIS EI SAA ALOITTAA SUHTEEN LOPETTAMISEN MIETTIMISTÄ ILMOITTAMATTA SITÄ TOISELLE OSAPUOLELLE, TULIKO SELVÄKSI, HYVÄ , JATKAKAA.

Juu, ok , ymmärrän, erota saa, mutta eroaminen ilmoittamalla on itsekkään ihmisen itsekäs ratkaisu. Siinä ei edes haluta antaa toiselle mahdollisuutta.
 
Noh, Mahdollisuuksia on kyllä annettu. En vaan tyytyväisenä tuppisuuna häärää täällä kotona lieden äärellä, joskaan en tunnustaudu nalkuttajaksikaan. Olen yrittänyt keskustella asioista. Olen kertonut mitä haluaisin tehdä, millaista yhdessäoloa ja elämää yleensäkin kaipaan.

Toisekseen. Varmaan useimmat ihmiset jossain vaiheessa parisuhteensa aikana miettivät, onko suhde sitä mitä haluaisi sen olevan. Kaikkia pohdintoja on turha edes toiselle kertoa, tavallaan kaipaa kuoppaa suhteen jalkojen alle vaikkei syytä olisikaan ja itsekin päätyy siihen lopputulokseen että kaikki on hyvin. Olen siis eri mieltä kanssasi siinä, että pitääkö mahdollisista eroajatuksista kertoa aina toiselle. Ei pidä.
 
Kyllä minun mielestäni pitäisi, ja hyvin selvästi, niin että toinenkin sen ymmärtää.

Mutta ymmärrän tarkoittavasi tilannetta, että ajattelee eroa, vaikka ei olisi tarkoituskaan erota. mutta nekin ajatukset ovat vääriä ja sulkevat pois rakkautta.
 
Mies ei ole ottanut onkeensa noista jutteluistasi, kun ei ole ollut mitään seurauksia ja jos et ole nostanut asioista haloota. Mies on ajatellut: "Kaikki on hyvin, kun kaikki on samalla lailla kuin aina aiemmin."

Nosta asioista haloota. Sanot ettei tämä riitä sinulle ja olet harkitsemassa eroa. Tämä voi herättää miehen. Ottaa vakavammin asiat. Ja jos ei herätä, voi lähteä viimeisen mahdollisuuden annon jälkeen.
 
Kyllä, mies toimii niin, että hän on tottunut naisen "valitukseen" ja ilmeisesti ei sitä enää edes kunnolla noteeraa ja ajattelee sen olen ihan jokapäiväistä sanailua, ilman mitään suurempaa tarkoitusta.
 
Ihan kuin meidän elämästä olisi joku kirjoittanut. Puhuminen on vaikeaa, sillä mies ottaa itseensä "kaikki mun vikaa" ,ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt.

Meilä alkoi tämä oman asunnon myötä. Jotenkin ajattelen, että mies näkee tässä sauman olla tosi p****mainen, lainahan on maksettava eikös juu. Eli olen kärpänen tarrapaperissa. Mitäs läksin niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja passiivinen tahallaan?:
Ihan kuin meidän elämästä olisi joku kirjoittanut. Puhuminen on vaikeaa, sillä mies ottaa itseensä "kaikki mun vikaa" ,ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt.

Meilä alkoi tämä oman asunnon myötä. Jotenkin ajattelen, että mies näkee tässä sauman olla tosi p****mainen, lainahan on maksettava eikös juu. Eli olen kärpänen tarrapaperissa. Mitäs läksin niin.

Tuota noin,
"ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt. "

Olet siis aloittanut muuttamaan miestä mieleiseksisi? ja hän ei halua muuttua. Eikö sinun pitäisi muuttaa itseäsi? Olisi paljon helpompaa ja jopa mahdollista.

Kaikkein suurin epäkohta parisuhteessa on se, jos ei saa olla oma itsensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja passiivinen tahallaan?:
Ihan kuin meidän elämästä olisi joku kirjoittanut. Puhuminen on vaikeaa, sillä mies ottaa itseensä "kaikki mun vikaa" ,ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt.

Meilä alkoi tämä oman asunnon myötä. Jotenkin ajattelen, että mies näkee tässä sauman olla tosi p****mainen, lainahan on maksettava eikös juu. Eli olen kärpänen tarrapaperissa. Mitäs läksin niin.

Tuota noin,
"ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt. "

Olet siis aloittanut muuttamaan miestä mieleiseksisi? ja hän ei halua muuttua. Eikö sinun pitäisi muuttaa itseäsi? Olisi paljon helpompaa ja jopa mahdollista.

Kaikkein suurin epäkohta parisuhteessa on se, jos ei saa olla oma itsensä.

Entä jos aloittaja kokee, että miehen rutiinit estävätkin häntä olemasta oma itsensä? Jos vaikka toisen osapuolen jatkuva passiivisuus kaikissa asioissa pakottaa sen toisen olemaan aktiivisempi kuin mitä hän jaksaisi ja haluaisi, jos haluaa että esim. laskut tulevat ajallaan maksetuiksi, lapset ruokituiksi eikä kämppä huku paskaan?

Tai jos hän kokee, ettei hän saa olla oma aktiivinen itsensä, koska miehen rutiinit jättävät mahdollisuudeksi jäädä itsekin omalle puolelleen sohvaa homehtumaan puhumatta mitään tai vaihtoehtoisesti eriytyä miehestä entistä enemmän, kun häntä ei saa kiinnostumaan mistään yhteisistä aktiviteeteistä?
 
Noi miesten rutiinit tuppaavat yleensä olemaan sellaisia että ne takaavat miehelle mukavan ja lokoisan olon, ja naiselle jäävät kaikki raskaat ja ikävät työt. Miesten säälijöiden mielestä tuollaista rutiinia ei kai sitten saisi järkyttää. Pitäisi muka vaan puhua nätisti ja kauan että mieskin sen vihdoinkin kuulee ja ymmärtää itse alkaa tekemään asian eteen jotain.

Olen sanonut ennenkin että miehet ei reagoi sanoihin, ne reagoi ainoastaan tekoihin. Siinä on vastaus esim siihen naisissa paljon ihmetystä herättävään seikkaan että mies jolle on puhuttu suhteen pystyynkuolemisesta vuosikaudet havahtuu ja järkyttyy vasta sitten kun nainen on lopullisesti kyllästynyt, kerännyt kamansa ja häipynyt kämpästä.
 
Olen lopen kyllästynyt siihen ajatukseen, että naisen pitäisi nähdä suhteen kokonaistilanne, toimia niin tai näin, raportoida aikaisessa vaiheessa lähtöaikeistaan, ja harkita, punnita ja kantaa kaikesta tapahtuvasta vastuuta. Jotenkin ajattelen, että kummallakin on vastuu omasta puolestaan, jos ajaudutaan eroon, niin sitten ajaudutaan. Miksi naisen vastuulla on aina suhteen tunteiden tunnistaminen ja miehen ymmärtäminen!
Olen myös aikani ymmärtänyt, koettanut puhua, mutta huomannut puhuvani yksin ja juttujen laantuvan jos itse lakkaan pohdiskelemasta yhteisiä asioita. Miehen mielestä kaiken on luonnistuttuva "itsestään", eikä parisuhdetta pidä erikoisesti hoitaa. Miehen mielestä ei tarvitse olla kiinnostunut väkisten toisen harrastuksista ja kaikkinainen huomiointikin on turhaa. Hän myös kasvattelee mahaansa sohvalla tietokonetta naputellen ja voimme olla hiljaa vaikka monta tuntia. Tullessaan huoneeseen tervehtii röyhtäisemällä ja oloaan helpottaa aina välillä äänekkäästi pieraisten. Vaikka olisin pukeutuneena millä lailla tahansa, ei varmasti huomaisi sitä, kuten sitäkään, jos esim olemme joutuneet väkijoukossa toisistamme eroon.
Miksi siis jatkan? Sitä ihmettelen joskus itsekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja passiivinen tahallaan?:
Ihan kuin meidän elämästä olisi joku kirjoittanut. Puhuminen on vaikeaa, sillä mies ottaa itseensä "kaikki mun vikaa" ,ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt.

Meilä alkoi tämä oman asunnon myötä. Jotenkin ajattelen, että mies näkee tässä sauman olla tosi p****mainen, lainahan on maksettava eikös juu. Eli olen kärpänen tarrapaperissa. Mitäs läksin niin.

Tuota noin,
"ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt. "

Olet siis aloittanut muuttamaan miestä mieleiseksisi? ja hän ei halua muuttua. Eikö sinun pitäisi muuttaa itseäsi? Olisi paljon helpompaa ja jopa mahdollista.

Kaikkein suurin epäkohta parisuhteessa on se, jos ei saa olla oma itsensä.
Se varmaan on kamalaa, kun jouluaattona pitää mennä pesemään auto, niinkuin muinakin keskiviikkoina. Itse lähti suhdetta rakentamaan ja teki aloitteen. Nyt pitäisi kaikki hänen oksettavat oikut niellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja passiivinen tahallaan?:
Ihan kuin meidän elämästä olisi joku kirjoittanut. Puhuminen on vaikeaa, sillä mies ottaa itseensä "kaikki mun vikaa" ,ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt.

Meilä alkoi tämä oman asunnon myötä. Jotenkin ajattelen, että mies näkee tässä sauman olla tosi p****mainen, lainahan on maksettava eikös juu. Eli olen kärpänen tarrapaperissa. Mitäs läksin niin.

Tuota noin,
"ei suostu muuttamaan rutiineitaan, johon minä olen puolestani kuoleman kyllästynyt. "

Olet siis aloittanut muuttamaan miestä mieleiseksisi? ja hän ei halua muuttua. Eikö sinun pitäisi muuttaa itseäsi? Olisi paljon helpompaa ja jopa mahdollista.

Kaikkein suurin epäkohta parisuhteessa on se, jos ei saa olla oma itsensä.
Vuodesta toiseen joku puolustaa miestäni tällä keskustelusaitilla, vaikkei tiedä yhtään millainen murhamies on kyseessä. Vai oliko niin, että tämä ei olekaan niin anonyymisaitti, kun annetaan ymmärtää.
 
Elän tällä hetkellä aivan samaa tilannetta kuin sinäkin ap. Onkin tosi kova mietintä päällä jatkaako vai ei. Olen kuitenkin puhunut aiheesta ,ajatuksista tunteista toki kumppanilleni. Ei näin isoja päätöksiä tehdä yksin sillä molemmat vaikuttavat tapahtumien kulkuun loppuun saakka. Sitä paisi helpottavaa kun toinenkin tietää..voi tehdä yhteispäätöksen jopa ja silloin asia on viety loppuun asti yhdessä josta molempien on paljon parempi jatkaa uutta elämäänsä.
Meillä eletään juuri ratkaisujen aikaa..olemme jo viime syksynä aloittaneet tämän prosessin. Ei näitä sormia napsauttamalla tehdä kun on kyseessä oikeasti harkitty ja vastuullinen päätös suuntaan tai toiseen.

Olen minäkin väsynyt, koin että haluan erota, ja sillä selvä. Piste. Mutta kumppani ajattelee että ehkä vielä voisi asioissa tapahtua muutoksia. Suurimmat muutokset ovat kumppanini juttu nyt. Olen jo kaikkeni tehnyt ja antanut, hän tiedostaa ja tietää missä täytyy muutoksia syntyä että mahdollisuudet ovat olemassa, sillä olen liiankin kauan elänyt vain hänen ehdoillaan ja hyväksynyt. Nyt on se aika että minunkin tarpeet huomioidaan ja minutkin otetaan nyt mukaan suhteeseen eri tavalla.
Epäitsekkyys katosi romukoppaan ja tilalle astui vahva oman arvonsa tunteva nainen. Muuttui siis ääni kellossa ja tästä seuraakin sitten jotain..katsotaan mitä.
 
Sen verran vielä sanoisin, että kuten tuossa aloituksessanikin totesin, meillä ei tarvitse edes riidellä siivoamisista tai muista kotitöistä. Niihin mies kyllä osallistuu, ihan aktiivisesti ja ilman mitään nalkuttamista. Mutta ei kai parisuhde voi siihen perustua, että saadaan tuo arkinen elämä sujuvaan jouhevasti niin että muuten voidaan elää saman katon alla ilman että meistä on suurempaa häiriötä toisillemme?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap.:
Mutta ei kai parisuhde voi siihen perustua, että saadaan tuo arkinen elämä sujuvaan jouhevasti niin että muuten voidaan elää saman katon alla ilman että meistä on suurempaa häiriötä toisillemme?

Nyt et voi olla tosissasi. Nyt sinun on ap vedettävä liinat kiinni ja pysähdyttävä miettimään omaa tilaasi. Joku vanhemmista naiselleistä voisi kommentoida lainaamaani kohtaa.....

 
Musta taas on käsittämätöntä, että ystävyys riittäisi suhteeksi? Eihän tässä maailmassa olis montaa sinkkua, jos se olis jees, että kaverin kans ilman tunteita hynttyyt yhteen ja tiskivuorot jakoon ja se olis siinä.

Puhutaan muka rakkaudesta, mutta tosiasiassa peitotaan tunteettomuus johonkin kyllä meillä on sit kivaa kavereina- skeidaan ja ei nyt tapella, kun jos tapeltais, niin täähän selviäis, ettei me suomeks sanottuna kestetä edes yhtä riitaa, kun on niin hataraa ja olematonta "rakkautta". Ja hyvän kaverin kanssa on helppo olla. Helppous tekee asiaan vain sen, että pitkittää ja mutkittaa, koska jos kaverissa olis joku huono puoli, sitä ei todellakaan kattelis, ja olis ihan selkee ettei rakkaus riitä, eikä sitä kyseenalaistais hetkeekään. Helppoo voi olla ja kivaa, mut petollista, tästä vähän lohtua, ettei tosiasiassa paljastuis, että sinkkuna on joskus harmillista, jos ei heti löydy sitä mitä toivois.


 
Ihmeellistä todella.Täällä saa lukea monenlaisia parisuhdetarinoita.Useimmiten,äijä makaa sohvalla ja kalja kittaa,lihoo,ei välitä mistään,mitä teen?Ei voi olla totta?Meikäläinen aivan päinvastainen,silti muutaman vuoden jälkeen naiset kyllästyneet.Mielestäni kyllästyneet omaan vähäpätöisyyteen rinnallani.Ei heistä ole ollut tavalliseen,virikkeisen avio,avomiehen rinnalle.Tavallinen perhe-elämä virikkeellisen miehen rinnalla oli parille ensimmäiselle liikaa.Lapset kuitenkin ovat samanlaisia virkeitä,virikkeellisiä.Onko tyylikäs ulkonäkö,kaikinpuolin miellyttävä tyyppi liikaa suomaliselle naiselle?Tunteeko suomalainen nainen alemmuutta tällasen,aidon soomimiehen rinnalla?Siltä vaikuttaa.Jotain outoa on soomimaassa.
 
Miehen oma ahkera virikkellisyys, voi olla vaimolle liiankin virikkeellistä. Miehen virikkeellisyys muita naisia kohtaan, vaan ei vaimoa kohtaan. Virikkeellisyys kodin ulkopuolella, mutta herra virikettä ei näy kotona. Liekö sitten syynä suomalaisten vaimojen alakuloon.
 

Yhteistyössä