ymmärrän että lapsi on ihminen
Ei minusta tuossa ole mitään väärää.
Mutta tuo kaikki on niin helppoa yhden kanssa.
Miten tuo kaikki toimii esim. 2 lapsen kanssa?
Kun molemmat haluavat eri asioita, mutta kumpikaan ei halua tehdä yksin mitään? (jos lapsia enemmän kuin 2, on melkein helpompaa, koska molemmat tekemiset- esim. sisällä vai ulkona- on mahdollista tehdä, eikä kenenkään tarvitse olla yksin)´.
ja ennen muinoin tuo oli helpompaa, kun kukaan ei vahtinut minkä ikäine lapsi on yksin sisällä tai ulkona jne, mutta nykyisin tuo kasvatus ei onnistu, jos lapsia on yli yksi.
En usko, että kovinkaan moni jaksaa keskustella ja perustella ja kysyä mielipiteitä kaikkeen jos lapsia on yli 1.
Ja koska vanhempien jaksaminen on se, mihin hyvä lapsuus perustuu, luulisin, niin on ihan pakko vaan raakasti määrätä. ainakin osittain, joskus jaksaa keskustella ja lapset saavat päättää. Mutta miten jos ei koskaan päästä esim. ulos, koko päivänä, kun aina kun toinen haluaa, toinen ei? Ja yksin ei saa päästää nykyäään oikein minkään ikäisiä ainakaan palstan mukaan.
Meillä ainakin on sellainen tilanne ollut siitä lähtien kun kuopus osasi sanoa ei tai joo, että aivan täysin ilman poikkeusta lapset tahtovat eri asiaa. Valtataistelu käynnissä?
Ihailen ihmistä, joka yksin (ilman että puolet ajasta lapset eri mummoloissa ja tätilöissä) kasvattaa tällä tyylillä useamman kuin yhden lapsen.
Mutta tuo kaikki on niin helppoa yhden kanssa.
Miten tuo kaikki toimii esim. 2 lapsen kanssa?
Kun molemmat haluavat eri asioita, mutta kumpikaan ei halua tehdä yksin mitään? (jos lapsia enemmän kuin 2, on melkein helpompaa, koska molemmat tekemiset- esim. sisällä vai ulkona- on mahdollista tehdä, eikä kenenkään tarvitse olla yksin)´.
ja ennen muinoin tuo oli helpompaa, kun kukaan ei vahtinut minkä ikäine lapsi on yksin sisällä tai ulkona jne, mutta nykyisin tuo kasvatus ei onnistu, jos lapsia on yli yksi.
En usko, että kovinkaan moni jaksaa keskustella ja perustella ja kysyä mielipiteitä kaikkeen jos lapsia on yli 1.
Ja koska vanhempien jaksaminen on se, mihin hyvä lapsuus perustuu, luulisin, niin on ihan pakko vaan raakasti määrätä. ainakin osittain, joskus jaksaa keskustella ja lapset saavat päättää. Mutta miten jos ei koskaan päästä esim. ulos, koko päivänä, kun aina kun toinen haluaa, toinen ei? Ja yksin ei saa päästää nykyäään oikein minkään ikäisiä ainakaan palstan mukaan.
Meillä ainakin on sellainen tilanne ollut siitä lähtien kun kuopus osasi sanoa ei tai joo, että aivan täysin ilman poikkeusta lapset tahtovat eri asiaa. Valtataistelu käynnissä?
Ihailen ihmistä, joka yksin (ilman että puolet ajasta lapset eri mummoloissa ja tätilöissä) kasvattaa tällä tyylillä useamman kuin yhden lapsen.