Täytyy antaa pisteitä mun isälle =)

Mutta kun pysyy, kun äiti niin sanoo. On opetettu, että äitiä totellaan ja asiasta keskustellaan, et miksi nyt nukutaan. 3vkin yllättävästi tajuaa.

Aika mustavalkoista on sinun elämäsi. Joko ei kielletä ollenkaan tai sitten hakataan lapsi mustelmille. Ei oo mitään välivaihtoehtoa. :saint:

No ei sit kannata mullekaan esittää tollasia esimerkkejä, että entä sitten ku 6v painaa 50kg ja syö karkkia joka päivä ja kerää pulloja päivät pitkät saadakseen karkkirahaa =)

Entä jos laps ei suostu syömään tarjolla olevaa ruokaa? Kuinka kauan lasta voi pitää nälässä jos ei suostu syömään sitä kasvisgratiinia mitä äiti on laittanu? Vai pakottaako äiti/isä syömään ihan väkivalloin?

Jos 13v polttaa tupakkaa, laitatteko arestiin? Entä jos karkaa? Laitatteko lukot oviin ettekä päästä ulos muuta ku valvotusti?

Entä jos 6v ei tule kauppaan mukaan vaikka käsketään? Raahaatteko sen mukaan? Koko sen 1½h kauppareissunko ajan kannatte riehuvaa, huutavaa lasta koska kauppaan on tultava ku käsketään?

Lapsi syö sitten seuraavalla aterialla.

13-v voi korkeintaan kokeilla jossain vanhemmilta salaa. Rajoilla kasvataettuna tietää ylittäneensä ne ja hyväksyy rangaistuksensa. Tuntee olons aturvallisekis koska vanhempi välittää.( Ei tosin sano sitä saa vaan kiroaa "mulkkuvanhemmat", jotka rajoittavat oman itsensä toteuttamista.)

Normaali 6-v tottelee ja ymmärtää kyllä puhetta.

Ja vaistovanhemmuuden tulokset eivät uhmaa huvin vuoksi :xmas: mun ei tarvii miettii miten hoidan 6vn joka syö joka päivä karkkia ja painaa sen 50kg. Kun ei sellasta tapahdu!

Ei se uhmaamista tarvi ollakaan, kuin vain sitä, että lapsi on perso makealle, ja kun ei kielletä ostamasta sitä makeaa, ja on lupa omilla rahoilla ostaa, niin tekee niin. :xmas:

 

Kun se lapsi on myös persoona eikä tyhjä taulu. Siitä ei muovaudu sellainen kuin "pitäisi" toimimalla joidenkin ohjeiden mukaan.

 

pitää vissiin luovuttaa tältä illalta ja mennä nukkumaan, et jaksaa aamulla taas touhuta lasten kans. Öitä. Menkäähän tekin jo nukkumaan!

 

Öitä.

Mä en kyllä anna pointseja NinaTT:n isälle. Melkein tekisi mieli, kun sen täytyy kestää sitä. Mutta koska NinaTT rukka on onnettoman kasvatuksen uhri niin sen isä on siihen osallinen. Ja nyt sen täytyy vaan kärsiä.

 

[

Kyllä :xmas: 1v tyttö istui ja konttasi n 15cm syvässä vedessä ja minä olin n 10 m päässä. Ja?

Johan on vastuuntuntoista...

 

[

Voin kuvitella, että jos tyttö haluis jäädä leikkimään, niin aika nuorena sen vois jättää yksin lyhyen kauppareissun ajaks. Muuten sais sit mennä kysymään naapureilta jos saa tulla leikkimään, tai katottais onko tossa ketään hiekkalaatikolla kenen kanssa vois olla jonkun aikaa. Tai sit voisin ehdottaa, että tyttö voi ottaa jonkun leikkikalun mukaan kauppaan jos haluaa.

Ei näin =(

 

NinaTT provoaa minkä ehtii, ja tyypit jaksaa vauhkota sen takia sivutolkulla Hyvä Nina, way to go!

 

6. Luota toisiin kasvattajiin
Luota päivähoitajiin ja opettajiin, jottet kielteisellä suhtautumisellasi veisi pohjaa heidän kasvatustyöltään.

Edelliseen MLL:n ohjeeseen viitaten: Mä en usko että NinaTT:n lapsi voi ,mennä mihinkään päiväkotiin tai kouluun (edes Steiner) koska äitinsä ei luultavasti pysty luottamaan muihin kasvattajiin kuin itseensä, tai voi mennä, mutta hirveää lapselle kun äiti ja pk/koulu ovat aivan eri linjoilla kasvatuksessa...


'Voin kuvitella, että jos tyttö haluis jäädä leikkimään, niin aika nuorena sen vois jättää yksin lyhyen kauppareissun ajaks. '

Mikähän tämä ikä on Ninan mielestä? Kuulostaa aika hurjalta.

Itse kokeilin tässä pari päivää sitten 3,5v:n kanssa seuraavaa: oli aamu ja aika lähteä viemään koira pikkulenkille. Esikoinen ei halunnut lähteä ja minua laiskotti (ruveta taistelemaan asiasta), niinpä päätin kokeilla mitä tapahtuu. Pistin mieli DVD:n päälle ja kysyin jääkö hän sitä katsomaan kun äiti ja veli käyvät koiran kanssa ulkona pissalenkillä (5min, näköyhteys koko ajan taloon), poika sanoi että joo hän haluaa jäädä katsomaan DVD:n ja odottaa siinä kun tulen takaisin. Olin päässyt sen lenkin loppuun ja olin tulossa takaisin pihalle kun poika juoksee pihalla kengittä ja itkee: äitiii, mä halusin mukaan viemään koiraa lenkille... oli itsellä niin surkea ja syyllinen olo kun jätin pojan sillä lailla, tuon ikäisen (ja vanhemmankin) mieli muuttuu 5 sekunnissa ja vähän ikävää jos satut silloin olemaan sillä kauppareissulla...

 

NinaTT puhuu niinku paraski asiantuntija, siis haloo hänellä on yksi 1-vuotias lapsi, hän on ollu äiti hyvin vähän aikaa, ei hän voi ymmärtää lapsenkasvatuksesta vielä juuri mitään. Hän lukee kirjoja ja ruusunpunaisin lasien takaa kuvittelee prinsessansa tulevaisuuden.
Kyllä hänelle vielä totuus valkenee kun lapsi kasvaa/saa lapsia lisää.
Ja noista jutuista kyllä huomaa, että tuo on "mutkan kautta" lapsen kieltämistä, ns. alistamista.
"Lapseni saa karkkia jos hän voi sitä omalla rahallaan ostaa".
Siis sanotko todella kaupassa lapsellesi joka roikkuu karkkihyllyllä: "Osta vaan karkkia 1-vuotias lapseni, jos sinulla on lompakko ja rahaa mukana!" Todella v-mäistä!
Kyllähän toi tarkoittaa sitä, että sä päätät ettei lapsesi saa karkkia. Koska toki tiedät ettei käytännössä ole mahdollista 1-vuotiaan ostaa omalla rahalla mitään. Vai onko lapsesi siinäkin suhteessa niin edistyksellinen, kun osaa jo lelujakin keräillä!?

 

Miten menettelet kun lapsesi osaa jo ilmaista itseään sanallisesti ja kysyy lupaa tehdä jotakin asiaa jota sillä hetkellä (tai koskaan) ette vaan voi tehdä (ei ole mahdollista/terveellistä jne.). Kuinka selität lapsellesi (joka 2-4 vuotiaana ymmärtää- jos ymmärtää- vain oman ikätasonsa mukaisen selityksen) asian ei-sanaa käyttämättä?

Meillä 3.5 v ja näitä tilanteita tulee ihan päivittäin, jos en kieltäisi ja samalla selittäisi miksi noin tai näin eiv oi tehdä, niin talomme olisi pilun päreinä tai lapsi jossakin itsensä loukanneena...

Kun ei suoralta kädeltä kiellä (eikä ole koskaan tehnyt niin) ja antanu aina lapsen tehdä niin paljon oman mielensä mukaan ku mahdollista on lapsen helpompi luottaa aikuisen arviointikykyyn. Eli siis tietenkin lasta voiopettaa; voi kertoa erilaisten tekojen mahdollisista seurauksista. Kunhan muistaa, että keskustelu liikkuu kahteen suuntaan.

Mitä jossain tietyssä tilanteessa tehdään riippuu aina tilanteesta. Tyttö esimerkiks haluis hirveästi räplätä mun tietokonetta. Se on yks asia, johon mulla ei ole varaa; siis että tietokone menee rikki. Hyvin nopeasti tyttö ymmärtää, että mä en tykkää siitä, että siihen kosketaan vaikken suoraan kielläkään. Saatan sanoa, että tää on äidin tärkeä juttu, ei saa rikkoa. Jos tyttö sen jälkeen jatkaa tässä pörräilyä kuten nyt niin kyse on mitä useimmiten siitä, että tytöllä on joku tarve ja tarttis mua.

EI SAA RIKKOA- eli joudut kuitenkin loppupeleissä sitä ei-sanaa käyttämään... ja näin tulee olemaan yhä useammassa asiassa.

No en välttämättä joudu =) En nyt kirjottanu sitä, mitä oikeasti sanon tytölle, selitin vaa nopeasti jotain. Puhun siis ruotsia tytön kanssa, joten tää ei aina mene oikein... Mitä mä sille tuossa viimeks sanoin. "Det här är mammas leksak. Mamma vill inte, att den går sönder. Här är Evelyns leksak. Vill du leka med den?" Ja ojensin sille hänen oman leikkikalunsa ja leikin hetken hänen kanssaan.

Joskus ehkä joutuu käyttämään sanaa ei. Silloin sopii toivoa, että lapsi luottaa minuun, koska silloin on tosi kyseessä. Mutta jos mä kiellän koskemasta tonnikalapurkkiin ku siinä on terävä reuna tai oon ottamassa siltä ulkona keppejä suusta ulos toistaen kokoajan "ei, ei, ei saa" niin miks se sitten uskois mua tosi tilanteessa?

Ja mä tartun pikkuseikkaan. Eikös INTE-sanakin ole kieltosana vaikka kuinka ruotisa onkin???!!!

 

up

 

Mustakin on hyvä välttää äärimmäistä vaihtoehtoa että on koko ajan lasta kieltämässä. Varsinkaan vieraampi ihminen. Jos joka toinen sana on älä, ei, jne. niin olotila on tosi kireä ja provosoi lasta, syö itsetuntoa jne. Lapsia on erilaisia. Joitain ohjataan yhteisiin sääntöihin eri tavoilla, hienovaraisemmin ja henkilökohtaisemmin. En tarkoita nyt vapaata kasvatusta. Vapaa kasvatus on asia aivan erikseen.

peesi

 

Joo mua tää aina jaksaa hymyilyttää kun taaperoita löytyy kaksi on pakko kieltää lapiolla päähän paukuttaminen. En mitenkään voisi laittaa ruokaa tai siivota jos kumpaakaan ei voisi ollenkaan koskaan missään asiassa kieltää. Asioista tulee vähän toisenlaisia jos lapsia on enemmän kuin se yksi kappale yksivuotiaita.

 

Hitsi kun Nina tais lähtee mökille(?) piti kysyä että miten jos lapsi 7-vuotiaana päättää että ei halua kouluun eikä halua että kotiin tulee opetaja?

 

Ihanan naivia ja vaaleanpunaista.
Kuulostaa niin idealistiselta....not.
Sulla on yksi ainokainen lapsi ja sekin vasta elänyt yhden vuoden ja juuri ohittanut vauvaiän......
toki en tiedä saako lapsesi millaisen uhmaiän, mutta voipi olla, että siinä ei enää pai pait auta kun lapsi sillä uhmaamisella niitä rajojaan hakee.

 

Mustakin on hyvä välttää äärimmäistä vaihtoehtoa että on koko ajan lasta kieltämässä. Varsinkaan vieraampi ihminen. Jos joka toinen sana on älä, ei, jne. niin olotila on tosi kireä ja provosoi lasta, syö itsetuntoa jne. Lapsia on erilaisia. Joitain ohjataan yhteisiin sääntöihin eri tavoilla, hienovaraisemmin ja henkilökohtaisemmin. En tarkoita nyt vapaata kasvatusta. Vapaa kasvatus on asia aivan erikseen.

peesi

Et tainnut lukea koko ketjua...

 

Mä voin hei varmuudella sanoa että uhma se tulee ninaTT:kin lapselle.

Sitten kun olet kasvattanut lastasi hieman pidemmälle ja sitten kun sinulla on lapsia enemmän, ja olet pystynyt pitämään kiinni kaikista noista tiukoista periaatteistasi niin tule sitten sanomaan meille että olimme väärässä. Voin sanoa että tulet sanomaan että onnistui joistain kohdin hyvin, mutta kaikki ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut.

Sen takia sinä saat kauhean ryöpyn täällä päällesi koska jokainen meistä, joilla on vanhempia lapsia ja enemmän lapsia, tietää että asiat eivät mene täsmälleen noin kun luettelet.

Kokemus kasvattaa enemmän kuin mikään mitä luet kirjasta. On hyvä että lapsia kasvatetaan eri tyylillä mutta tulet huomaamaan että et todellakaan voi sokeasti pitää kiinni kaikista noista periaatteistasi. Tällä hetkellä lataat lapseesi ihan liikaa odotuksia, odotat että hän toimii juuri niin kuin olet kirjasta lukenut. Mitä sitten jos ja KUN lapseesi se uhma iskeekin vaikka luulit ettei sitä tule tmv..? Silloin sinun täytyy selviytyä hanen kanssaan ja rakastaa häntä silti vaikka hän "tuotti sinulle pettymyksen". Ja murrosikäkin on sitten oma lukunsa.

Noudata omaa kasvatustapaasi mutta ole avoin muillekin tyyleille. Älä ole mustavalkoinen: oma tyyli ainoa oikea, omat kasvatuskirjat Raamattuja ja kaikkien muiden tyylit huonoja. Minä esimerkiksi olen mielestäni onnistunut kasvatustyössäni mainiosti vaikka en allekirjoita kaikkea sanomaasi lähimainkaan. Onnistunut jopa niin hyvin, että voin tehdä kasvatustyötä työkseni.

Mutta kaikkea hyvää sinulle, enää en aio tähän keskusteluun tai muihin vastaaviin aloituksiin kasvatustyylistäsi osallistua koska mielestäni se on turhaa jankkausta. Kokemus kasvattaa! :flower:

 

Ainoa mikä mun mielestä tässä mättää on se että NinaTT kuvittelee tietävänsä mitä tapahtuu ja ei tapahdu vaikkapa 5 vuoden päästä, viitaten tuohon karkinsyömis-kauhuskenaarioon. Ok, se on aika äärimmäinen näkymä, mutta et kai sinä voi siltikään sanoa MISTÄÄN että sellaista ei tule tapahtumaan.
Mulla on samanikäinen muksu, ja kuljetaan varmaan aika lailla harmaalla alueella kasvatuksen kanssa. Esim. ei-sanaa käytetään, mutta myös selitetään miksi ei. "Ei saa lyödä-se käy kipeää, silitä nätisti". Eikä mulle mene millään jakeluun että miksi ei-sana on niin paha?

 

vapaa kasvatus, mitä tarkoittaa käytännössä ninaTT ??

Kun tyttö on joskus lyöny serkkuansa, niin en ole kieltänyt. Olen opettanu paijaamaan niinku tuossa aikasemmin kerroin. Toimii myös tavaroiden kanssa, jos siis jonkun tavaran kanssa pitää olla hellempi.



.

Hei c'mon!!! Tuolla tavallahan tyttösi oppii, että on ookoo lyödä toista, kunhan vaan PAIJAA perään. Pientä rajaa, ei tule toimimaan tuo systeemi tulevaisuudessa.

 

kun ekkana syntyi vaaleakiharapäinen tyttö, niin hänentki kasvatettiin tolla CPS-tyylillä. oltiin kovia keskustelemaan tytön kanssa syömisistä ja pukemisista. annettiin kans hirviänä ohjeita sukulaisille ja tutuille lapsen oikeanlaisesta kasvatuksesta. kas kaikki kyllä sujuu kun vaan ei kielletä ja neuvotellaan ahkerasti.

sitten syntyikin 3 kappaletta kaljupäisiä pystynokkaisia poikia. vaihdetiin KGB-tyyliin kasvatusmetodi eikä enää koskaan olla meidän perheessä puhuttu että lapsi voisi itse päättää nukkuma-aikansa, syöntiaikansa... kuri on kova ja todetaan ilolla että kaikki toimii kun vaan jaksetaan antaa selvät ohjeet ja jämptit kiellot joka tilanteeseen.

että niin se mieli muuttuu kun elämäntilanteet muuttuvat.

Kolme kappaletta kaljupäisiä pystynokkaisia poikia.....

Nyt mä kyllä tipuin!!
Terv kolme kovakorvaisien pojan äiti

 

kun ekkana syntyi vaaleakiharapäinen tyttö, niin hänentki kasvatettiin tolla CPS-tyylillä. oltiin kovia keskustelemaan tytön kanssa syömisistä ja pukemisista. annettiin kans hirviänä ohjeita sukulaisille ja tutuille lapsen oikeanlaisesta kasvatuksesta. kas kaikki kyllä sujuu kun vaan ei kielletä ja neuvotellaan ahkerasti.

sitten syntyikin 3 kappaletta kaljupäisiä pystynokkaisia poikia. vaihdetiin KGB-tyyliin kasvatusmetodi eikä enää koskaan olla meidän perheessä puhuttu että lapsi voisi itse päättää nukkuma-aikansa, syöntiaikansa... kuri on kova ja todetaan ilolla että kaikki toimii kun vaan jaksetaan antaa selvät ohjeet ja jämptit kiellot joka tilanteeseen.

että niin se mieli muuttuu kun elämäntilanteet muuttuvat.

Kolme kappaletta kaljupäisiä pystynokkaisia poikia.....

Nyt mä kyllä tipuin!!
Terv kolme kovakorvaisien pojan äiti

Siis tarkoitin toki että "kolmen kovakorvaisen pojan äiti"
Nauratti niin ettei onnannut toi kirjoitus.. :ashamed:

 

Entä jos 6v ei tule kauppaan mukaan vaikka käsketään? Raahaatteko sen mukaan? Koko sen 1½h kauppareissunko ajan kannatte riehuvaa, huutavaa lasta koska kauppaan on tultava ku käsketään?

Jos lapsi jaksaa puolitoista tuntia riehua ja huutaa ainoastaan koska ei olisi halunnut kauppaan, vaihtoehtoina on joko:

1) lapsi on aiemmin saanut riehumalla ja huutamalla tahtonsa läpi
2) lapsella on henkisellä puolella ongelmia.

Mun mielestä NinaTT suhtautuu lapsiin kuin eläimiin, ja vielä tyhmänpuoleisiin sellaisiin. Ihan kuin kuusivuotias ei osaisi vielä oppia syy-seuraussuhteita tai sosiaalisia pelisääntöjä. Jos se riehuminen on turhaa eikä sillä mitään saavuta, täytyy lapsessa olla jo jotain vialla jos jatkaa sitä tunnista toiseen vain koska ei olisi halunnut kauppaan. JOPA eläinkin oppii että tietynlainen käyttäytyminen johtaa tietynlaiseen palautteeseen, eikä tosiaankaan hakkaa päätä seinään loputtomasti.

 

Mä en lukenut koko ketjua, mutta tarttui muutama USKOMATON juttu silmiin:

-eihän toi vielä puhetta ymmärrä (jaa, että yli yksivuotias ei ymmärrä puhetta)
-saa päättää omasta nukkumaanmenoajastaan (joo, toimii nyt kun olette kotona, mitäs sitten kun pitäis mennä kasiin töihin ja mukula riekkuu vielä kahdelta hereillä =pieni raivokohtaus aamulla kun ylös pitäisi nousta? vanhempien velvollisuus on huolehtia lasten riittävästä levonsaannista)
-saa itse päättää haluaako mennä seitsemänvuotiaana kouluun (niinkuin tiedät, Suomessa oppivelvollisuus-> mentävä joko kouluun tai hankittava kotiopettaja (pienituloinen yh hankkii sen miten?), vaikka olisikin stainerkoulu niin sieläkin on rytmit mitä on noudatettava, ei koulussa kukaan lasta opeta kolmelta yöllä vaikka hän juuri silloin sinne haluaisi mennä.

Joo, jonkinmoinen lastakuunteleva kasvatus ok, eli esim. karsii turhat kiellot yms. Mutta vanhempien on ymmärettävä että lapset on kuitenkin opetettava noudattamaan sääntöjä ja toimimaan yhteiskunnassa samassa rytmissä kuin muutkin. Tossa vaiheessa kaikki ok kun lapsi noin pieni ja sinä pystyt olemaan puskurina koko ajan lapsesi ja yhteiskunnan välissä mutta siinä vaiheessa kun lapsen reviiri kasvaa (mukaan tulee kaverit, harrastukset yms.) niin ongelmia tulee. Sitten kun sun lapsesi on esikouluiässä/kouluiässä niin ymmärrät mistä puhun. Olet ihana idealisti mutta kun kaikki ei aina mene niinkuin itse haluaa, toisetkin ihmiset on otettava huomioon, ette ole yksin prinsessasi kanssa tässä maailmassa.

täysi peesi,asiaa ja todella hyvä kirjoitus!

peesailen

 

Kuulostaahan se ehkä kivalta että kuusivuotias saa ihan itte minä itte päättää haluaako lähteä kauppaan vai jatkaa leikkejä tai haluaako syödä vai olla syömättä. Se on vaan niin kovin vaikea sille kuusivuotiaalle sitten vuotta myöhemmin selittää miksi sinne kouluun pitää mennä vaikka huvittaiskin leikkiä tai miksi ruokatunnilla mennään ruokalaan ja muulloin ei ruokaa tipu.

 

Jos on ollu raju muiden kanssa, niin olen näyttäny esimerkillä, miten voi olla toisten kanssa nätisti. Alotin tytön ollessa varmaan 8-9 kk ikäinen. Menin vierelle ja paijasin "uhria", toistin sanoja "paipai" ja positiivisella äänensävyllä kerroin miten paijaaminen tuntuu kaikista kivalta. Ei tytöllä (kuten ei kenelläkään lapsella) ole mitään tarvetta satuttaa toisia; lapset nyt ei vaa aina ymmärrä. Näytin vielä kädestä pitäen miten paijaaminen tehdään. Tytön mielestä se on hauskaa

Nykyään riittää kun vähän ennakoivasti sanon ääneen "paipai" ku näyttää siltä, että muuten vois käyä hassusti. Tyttö muistaa, että nyt pitää olla kiltisti ja rupeaa paijailemaan

Jokainen lapsi ja tilanne on ainutlaatuinen, mutta mä uskon, että aina löytyy lasta kunnioittava ratkaisu. Ei pienet tahallaan yritä meitä ärsyttää tai satuttaa (tai satuttaa itseänsä)

Mitään hengenvaarallista tyttö ei tähän mennessä ole tehnyt. Annan tytön tehdä paljon sellasta, mitä varmasti muut kieltäisivät suoraan... Keikkuu keinutuolillansa pelottavan näköisesti ja pistää vähän kaikenlaista suuhunsa (no, tupakantumpin olen ottanu pois jos sellasia on ollu, mutta parasta olis pyrkiä siihen, ettei lapsen leikkipaikoilla ole tupakantumppeja)

Ajattelekos ollenkaan muiden lapsia vai pitääkö muiden lasten alistua tyttösi tahtoon? Entä ne lapset, jotka eivät tykkää tuntemattomien kosketuksesta, kun ryykäät tyttösi kanssa "paijaamaan" vieraita? Itsekään en tykkää, jos joku tuntematon aikuinen tulee halaamaan, kun istun puiston penkillä (sinäkin vertasit lapsia ja aikuisia, joten sama asia) niin miksi lasten pitäisi tuosta tykätä?