tätä en tiennyt ennen lapsia :)

Lueskelin tuossa juuri vauvakirjaa jossa kerrottiin että normaali lapsi itkee keskimäärin kaksi tuntia päivässä. Asia jotenkin yllätti ja rupesin miettimään tosissani että mitään kaikkea kivaa mulla on vielä opittavana ennen kuin syyskuussa muksu syntyy...

Nyt arvon sisaret kokemuksia kasaan joita et osannut odottaa vielä raskausaikana!!!

 

että sappikivet lähtee ja refluksitauti iskee.

 

vastuuu vastuu vastuu, oho mä taidan olla aikuinen. aivan kamalaa, jatkuvaa vastuuta ja pelkoa koko vanhemmuus toisen puolesta..

 

Että nukkuminen, syöminen ja hengittelykin on vaikeaa kun on nuha.
Ja koliikki ottaa koville koko perheellä

Ja että etukäteen suunnittelu koko homman hoitumista ajatellen (vauva+menot, kulkeminen yms) on ihan turhaa....... asiat painollaan eikä kaikki tod onnistu ihan pilkulleen niin kuin on ajatellut =)

 

meitin vauva ei ainakaan ikenyt kahta tuntia päivässä, älä huoli, se on niin yksilöllistä.

 

En mä viiti pelotella Ei vaan, se elämä esikoisen syntymän jälkeen muuttui aikalailla täysin. Ei enää omaa aikaa (siltä se tuntui, kaks tuntiaki oli yks pieru silloin, nyt siitä on NIIN onnellinen), ei enää kunnon öitä (se tietty riippuu lapsesta, mutta mä esim. olen nukkunut kourallisen kokonaisia öitä viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana), täytyy vaan jaksaa ja jaksaa, aina.

Sit toisaalta se onnellisuuden ja rakkauden määrä on valtava :heart: Mä elän elämäni onnellisinta aikaa nyt.

Sit pikku vinkki, anna huomiota myös miehelles lapsen syntymän jälkeen. Meillä meinas miehelle tulla ulkopuolinen olo, kun huomioin vain vauvaa. Nyt asia on korjaantunut ja olemme onnellisia. Toisen lapsen syntymä ei sitten muuttanutkaan elämää oikeastaan yhtään, paitsi että on toinenkin rakas pienoinen tuossa elämää valaisemassa

 

meitin vauva ei ainakaan ikenyt kahta tuntia päivässä, älä huoli, se on niin yksilöllistä.

meidän vauva itki keskimäärin 14h/vrk

 

Tunnen itseni lähinnä tyhmäksi :/
Kyllähän vauvat itkee sehän on selvä, en vaan ajatellut että ilman "syytä" tai syyn kanssa itkevät noin paljon, jestas kun tunnen itseni nyt urpoksi?! Saatika jos vauvalla on koliikki yms...

 

Tunnen itseni lähinnä tyhmäksi :/
Kyllähän vauvat itkee sehän on selvä, en vaan ajatellut että ilman "syytä" tai syyn kanssa itkevät noin paljon, jestas kun tunnen itseni nyt urpoksi?! Saatika jos vauvalla on koliikki yms...

Älä huoli. Ne siis itkee ku niil on nälkä tai väsymys tai vaippa täys tai masu kipee. Kyllä vauvalla itkuun syy on, ilman syytä ne ei karjahtele. Kyllä sä aika pian opit mikä itku on mitäkin. Eläkä liikaa lue tollasia juttuja, sun vauva on yksilö ja omanlaisensa. Meet vaan sekasin jos liikaa mietit.

 

että se kirjan 2h päivässä tuntuu joskus niiiiiiiin paljon pidemmältä ajalta! ; D

 

Höh. Ei tullut mun vastaus tähän jostain syystä :|

Eli, en tiennyt, että kaikki perusasiatkin voi olla hankalia ja tuottaa päänvaivaa, kuten esim. syöminen, nukkuminen (lapsien, no, jälkimmäisessä myös omakin).

En myöskään tiennyt, että kiukku ja uhma voivat olla niin pitkäaikaisesti "läsnä" (tunteja, viikkoja).

Sairastelut tai niiden paljous (näin toisen lapsen kohdalla) tullut myös ylätyksenä :|

 

Tsempataas vähän.

En vielä raskausaikana osannut odottaa...


-Kuinka hienolle se pieni nyytti näyttää ja tuntuu sylissä.

-Miten hyvälle tuulelle vauvan ensimmäinen hymy saa.

-Kuinka upealle tuntuu ensimmäiset neljänkin tunnin unet putkeen, kun viimeisillä raskausviikoilla on juossut pissalla kahden tunnin välein yöllä.

-Miten hyvin kikatus tarttuu, kun vauva ensimmäisen kerran nauraa.

-Kuinka pieniä asioita ihminen oppii arvostamaan. ( Esimerkiksi kahdenkin tunnin kahvihetki netissä surffaten tai hyvän kirjan kanssa tuntuu yhtä upealta, kuin ennen vanhaan viikon loma Espanjassa.)

-Miten upeaa on seurata, kun siitä pienestä täydellisestä ihmisestä kasvaa koko ajan isompi.


Voi, näitähän riittäisi sivutolkulla.
Älä ota vakavasti kaikkea mitä lehdissä, kirjoissa ja oppaissa lukee. Luota omaan itseesi ja maalaisjärkeen. Yritä huononakin päivänä muistaa, että vuoden, kahden tai kymmenen päästä naurat jo sillekin päivälle (se ei aina ole helppoa).

Kaikki menee varmasti hienosti :hug: :flower:

 

Tunnen itseni lähinnä tyhmäksi :/
Kyllähän vauvat itkee sehän on selvä, en vaan ajatellut että ilman "syytä" tai syyn kanssa itkevät noin paljon, jestas kun tunnen itseni nyt urpoksi?! Saatika jos vauvalla on koliikki yms...

Hmm... puhuttiin justiin kavereiden kanssa kun meillä samanikäisiä vauvoja on, ja huvitti se "koliikkimääritelmä" - sen mukaan meidän kaikkien vauvat olisi ollut koliikkivauvoja, koska toi 2 tuntia ei oo mitään...

 

Kiitos ihanista tsempeistä

Kyllähän kolikolla on aina kaksi puolta, varmasti jotain ihanaa ja jotain vähemmän ihanaa on tiedossa!

 

En tiennyt että omaa lasta rakastaa enemmän kun mitään ikinä,ja että sen eteen tosiaan tekis vaikka mitä

Mulle oli shokki kyllä sekin kun yhtäkkiä kotiuduttuamme sairaalasta tajusin etten mä ihan oikeasti voikkaan enään laittaa vaan rotsia päälle ja kenkiä jalkaan ja lähteä mihin lystää,koska lystää*nimim.urpo*

 

Ei mulla ole kummempaa ohjetta kuin se, että älä ajattele, ettei elämä muutu mihinkään ja asiat tehdään niin kuin ennenkin...kosta tosiasia on, että kyllä se elämä muuttuu kun vauva syntyy ja vielä parisuhdekin joutuu koville.

Mutta ota elämä vastaan sellaisena kuin se on...kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen =).

 

en tiennyt että tulen syömään ruokani kylmänä..ja pikana. ainakun saanut ruuan valmiiksi, onkin vauvalla nälkä vessassa kei istuta lukemassa enää aku ankkaa.. suihkuun ja saunaan ei jäädä lotraamaan.. yllätti tosiaan se oman ajan vähyys, mutta kaikista eniten yllätti se rakkauden määrä ja se huoli mikä kulkee mukana koko ajan. Ja se miten tietämättäänkin tarkkailee ympäristöä, ettei mitään voi esim. pudota pienen päälle tjn. Mutta en olisi koskaan uskonut voivani olla näin onnellinen. ja kun toinen jokeltelee ja hymyilee äitille herätessään ja ja ja-- voi hyvä ihme että sitä saa olla kiitollinen.

 

Omaa aikaa ei tosiaan enää ole. Jos joskus harvoin raaskii lähteä esim. ulos syömään, ja jättää vauvan kotiin isin kanssa, on vauva kuitenkin mielessä koko ajan.

Yllätyin siitä, kuinka h*lvetin kipeää imetys teki ekat viikot. Ei mulle ollut kukaan kertonut että se voi sattua niin kovasti.. no kyllä se ajan kanssa helpotti.

Väsymys oli aikamoista alkuaikoina. Oli ihan zombie-olo koko ajan, unohtelin asioita, itkeskelin jne. Kyllä sitä pikkuhiljaa oma kroppa tottui yöheräämisiin, ja nyt vauva 2,5kk nukkuu jo 6 tunnin pätkiäkin.

Myös tunnemyrsky yllätti. Miten paljon sitä voikaan rakastaa tuota omaa pikku nyyttiä. Monesti iltaisin katsellaan miehen kanssa nukkuvaa poikaa tippa linssissä, ja pohditaan, miten me kaksi ollaan saatu jotain noin ihanaa aikaiseksi :heart: Kovin kiitollinen olen omasta lapsesta, ei tunnu valvotut yötkään missään!

 

Että kakka-asiat voi olla niin tärkeitä

 

Muistankohan viärin mut jossain luki et ensimmäisenä vuotenaan vauva itkee 51 vrk yhteensä.EI helkkari vai olikohan 51 tuntia...Jokatapauksessa tuntuu et meijän poju aikanaan ei juuri itkeny,oli hyvin tyytyväinen vaavi.Sitten ,kun läks kävelemään niin alkoi nivustyrä vaivata ja sitten itkettiin senkin edestä.Onneksi saatiin leikkausaika nopeasti.Yhden ainoan kerran piti viiä saikulle päivystykseen ,kun en saanu tyrää painettua takas sisään ite.Ois pitäny lapsraukka jättää yksin yöksi sinne,mutta en antanut periksi,niinpä nukuttiin kokoperhe henkilökunnan huoneessa sohvalla.

 

Että voi mennä montakin vuotta, ennenkuin pääsee nukkumaan kokonaisen yön...
ja että kuinka silti on ihana katsoa sitä tuhisevaa nenää kun ne nukkuu

 

meitin vauva ei ainakaan ikenyt kahta tuntia päivässä, älä huoli, se on niin yksilöllistä.

meidän vauva itki keskimäärin 14h/vrk

Juuri näin ja nyt (vähän alle 8kk) tyttö itkee edelleen n. 7h/vrk. Ja nukkuu ehkä 8h/vrk.

Niin, ja kaikki lapset ei tosissaan nuku ekojen viikkojen aikana 9/10 päivästä. Meidän likka nukkui ekat kuukaudet 6/10 päivästä. Valvoi alle kaksikuisena jo noita helvetillisiä 8h putkia.

Mutta se on niin yksilöllistä. Myönnettäköön, meidän tenava on lievasti ilmaistuna vaikeahko.

Onnea äitiyteen! Ja nauti hyvä ihminen vielä kun saat (rauhastasi).

 

meitin vauva ei ainakaan ikenyt kahta tuntia päivässä, älä huoli, se on niin yksilöllistä.

meidän vauva itki keskimäärin 14h/vrk

Ja meillä 24h/vrk. Joskus jopa 25h/vrk

 

Mä en tiennyt, että vauvan kakkaaminen voi olla hankalaa.. ihan oikeesti. Mulla on kaksi herkkävatsaista ja voi kun joskus tehtiin sitä kakkaa tai pierua koko yö..ja tietty itkun/huudon kera..

 

Pienet vauvat ei välttämättä kaikki ole semmoisia, että ne nukkuu "koko ajan".
Meillä on ollut parin viikon ikäisestä asti aika paljolti niin, että nukkuu ja valvoo suunnilleen saman verran vuorokaudesta. Ja ne päiväunet voi olla semmoisia, että ne nukutaan 15min pätkissä, se on ihanaa :|