Tästä muutes vielä, kun kaikki sanoo, että "kyllä opit tunnistamaan että mikä itku on mitäkin". Mie en oo vielä oppinut tunnistamaan, vaik vauva on nyt 4kk :ashamed: Mistä sen muka vois tietää? Tietenkin aina jos vauva itkee, niin tapana ollu, että ekaks tissi suuhun, jos ei se auta, niin sit kuiva vaippa, sit yrittää nukuttaa jne..Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
hmm
No, perun ton "aika pian" tuoltaAlkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Uskoisin, että joskus edes opit. Esim. tommonen 2v on jo helppo verrattuna vauvaan. Meillä muuten toi esikoinen myös nukkui vartin pätkissä, yöllä ehkä jopa tunnin pätkissä. Voi, oli se aikaa. Tää toinen vauva nukkuu tosi hyvin verraten ekaan. Jos eka lapsi olis ollu samallainen ku tää toka, niin harkitsisin ehkä kolmatta, mutta koska tiedän mitä lapsen kanssa voi melkeenpä pahimmillaan olla, en todellakaan harkitse enää kolmatta Meillä oli aluksi miehen kans lista, mitä tehään ku vauva itkee. Eka maitoo, sit vaippa, sit pierujumppaa, sit nukuttamista jne. Kyllä se siitä, älä huoli.
millipilli
En tiennyt sitä että elämä ei muutukaan ihan totaalisesti vaikka kaikki niin sanoivat... nyt meitä on kahden sijasta kolme, mutta pääosin ihan samoja asioita pystytään tekemään kuin ennenkin ja molemmat saavat omaa aikaa ja kahdenkeskeistäkin aikaa saadaan jos/kun halutaan.
Ja sitäkään en osannut etukäteen kuvitella kuinka luonnolliselta se olo äitinä tuntui heti kun vauva oli syntynyt. Tuntui jotenkin uskomattomalta kuinka omalta se vauva heti ensihetkestä asti tuntui ja elämä perheenä tuntui tosi luontevalta alusta asti.
Ja sitäkään en osannut etukäteen kuvitella kuinka luonnolliselta se olo äitinä tuntui heti kun vauva oli syntynyt. Tuntui jotenkin uskomattomalta kuinka omalta se vauva heti ensihetkestä asti tuntui ja elämä perheenä tuntui tosi luontevalta alusta asti.
Emman mamma
En tiennyt minäkään, kuinka totaalisesti esikko muuttaa elämän. Kuinka enää ei todellakaan ole sellaisia hetkiä, jolloin ei tiedä mitä tekisi (siis ettei olisi mitään tekemistä)
Enkä tiennyt, kuinka valloittavaa on taaperon elämän ja kasvun ja kehityksen seuraaminen. Ja kuinka suurenmoisen hauska noin pieni tyttö voikaan olla! IHANA
Enkä tiennyt, kuinka valloittavaa on taaperon elämän ja kasvun ja kehityksen seuraaminen. Ja kuinka suurenmoisen hauska noin pieni tyttö voikaan olla! IHANA
Ei se tarkota että putkeen ois 22 tuntia hiljaa ja sitte huutas kurkku suorana pari tuntia. Vaan pieni vauva nyt ei paljon muuten heräile kuin nälissään, niin siksi hän itkee kun herää. Saattaahan tuosta yhteensä tulla se pari tuntia, mutta ei se kuulosta niin paljolta=) *ja en nyt puhunut koliikista tms erityistapauksista
Peesin peesiAlkuperäinen kirjoittaja cothis:
Enkä osannut kuvitella sitä äidinrakkautta ja tunnetta kun vauvan saa syliin...
Ja aluksi olin ihan hukassa, kun luulin että pikkuvauvat itkee paljon- mutta meillä kummatkin on olleet aina tosi tyytyväisiä ja ilosia eivätkä itkeneet juuri koskaan *koputtaa puuta*
Luulin myös että imetyshän nyt on maailman luonnollisin ja yksinkertainen asia, mutta yritä siinä sitten saada sitä nänninpäätä sörkittyä mitättömän pieneen suuhun, ja ensimmäiset pari viikkoa se oikeasti teki kipeää...
mutta sittemmin se oli ihan kivaa se imettäminen
vieras
En tiennyt että vauva voi imeä niin pitkiä aikoja, että itsekin menen jumalaisen kauniina kesäiltoina pyöralenkin ja grillailun sijaan sänkyyn klo19.30,imetän tunteja ja kun lopulta saan vauvan sänkyyn,se herää 1½ tunnin päästä taas syömään. Monet illat iltkin imettäessä silmiä päästäni ja surin menetettyä elämääni... Mutta Luojalle kiitos vauvat kasvaa!!!
Tulet myöhemmin huomaamaan että täit, kohomadot ja räkä ovat uusiutuva luonnonvara :x
Ekaa tässä loppumetreillä odotellessa oottelen innoissani/kauhuissani kaikkia niitä asioita, joita ei osle osannut ajatellakaan...
V'älillä kauhistuttaa, miten sitä oppii muka kaikkia niitä juttuja, kuten esim nuo itkujen erottamiset yms..ja tuleekohan sitä näyttämään ihan urpolta kaikkien muiden silmissä... Mä varmaan mörköydyn kotiin vauvan kanssa harjoittelemaan elämistä
V'älillä kauhistuttaa, miten sitä oppii muka kaikkia niitä juttuja, kuten esim nuo itkujen erottamiset yms..ja tuleekohan sitä näyttämään ihan urpolta kaikkien muiden silmissä... Mä varmaan mörköydyn kotiin vauvan kanssa harjoittelemaan elämistä
vuh
Sitä en tiennyt, että käytyäni sen ekan vuoden tissi- ja kakkamankelin läpi, tulin ulos toisesta päästä jotenkin aika samanlaisena kuin ennen mutta kumminkin ihan muuttuneena. Vaikea selittää... Oisko se ollut sitä aikuiseksi kasvamista?! Ainakin ne asiat, jotka nyt pähkäilyttää sua, ovat vuoden kuluttua ihan jokapäiväisiä. =) Se tieto vaan tarttuu jostain mukaan.
Sitäkään en tiennyt, että lastaan voi rakastaa NIIN paljon. :heart:
Sitäkään en tiennyt, että lastaan voi rakastaa NIIN paljon. :heart:
Mymmeli
En tiennyt etten saa nukkua kokonaista yötä yli kolmeen vuoteen?!?! Lapset siis nyt 3v2vko ja 1v9kk ja edelleen meillä kuopus huutaa öisin!!!!
En tiennyt, etten voi syödä karkkia tms. millon haluan, koska lapsetkin haluaa...
En tiennyt, että kakan saaminen pottaan voi olla niiiiiiin iso asia, että sitä pitää melkein juhlia (tanssia ainakin riemun tanssit koko perheen voimin.....)
En tiennyt, että lapset imee KAIKEN kuulemansa ja muistaa sen piiiiitkääään!!!
En tiennyt, että arkirutiineista kiinni pitäminen voi pelastaa hermoromahdukselta...
En tiennyt, että uuden oppimisesta tulee äitikin niin iloiseksi ja onnelliseksi (ei siis pelkästään lapsi)...
En tiennyt, että lasta voi rakastaa niin mielettömän paljon! Niin äärettömän paljon!
En tiennyt, että sille toisellekkin lapselle sitä rakkautta voi riittää aivan yhtä paljon kun ensimmäisellekkin!
En tiennyt, miltä lehmästä tuntui kun tissit on täynnä maitoa....NYT TIEDÄN!
En tiennyt, että maailman hellyyttävin hetki on se kun pieni vauva tarttuu tissiin kiinni ikenillään ja alkaa nälkäisenä lutkuttaa tissiä!!!
En tiennyt, että lapsiin uppoaa niin paljon rahaa...
EN tiennyt, että lapsien myötä oppii ymmärtämään asioita myös lasten kannalta....Ennen en ehkä osannut?!
En tiennyt, että lapsista tulee maailman tärkeimmät elämässäni ja että niiden vuoksi tekisi mitä vaan!!!
En tiennyt, etten voi syödä karkkia tms. millon haluan, koska lapsetkin haluaa...
En tiennyt, että kakan saaminen pottaan voi olla niiiiiiin iso asia, että sitä pitää melkein juhlia (tanssia ainakin riemun tanssit koko perheen voimin.....)
En tiennyt, että lapset imee KAIKEN kuulemansa ja muistaa sen piiiiitkääään!!!
En tiennyt, että arkirutiineista kiinni pitäminen voi pelastaa hermoromahdukselta...
En tiennyt, että uuden oppimisesta tulee äitikin niin iloiseksi ja onnelliseksi (ei siis pelkästään lapsi)...
En tiennyt, että lasta voi rakastaa niin mielettömän paljon! Niin äärettömän paljon!
En tiennyt, että sille toisellekkin lapselle sitä rakkautta voi riittää aivan yhtä paljon kun ensimmäisellekkin!
En tiennyt, miltä lehmästä tuntui kun tissit on täynnä maitoa....NYT TIEDÄN!
En tiennyt, että maailman hellyyttävin hetki on se kun pieni vauva tarttuu tissiin kiinni ikenillään ja alkaa nälkäisenä lutkuttaa tissiä!!!
En tiennyt, että lapsiin uppoaa niin paljon rahaa...
EN tiennyt, että lapsien myötä oppii ymmärtämään asioita myös lasten kannalta....Ennen en ehkä osannut?!
En tiennyt, että lapsista tulee maailman tärkeimmät elämässäni ja että niiden vuoksi tekisi mitä vaan!!!
tuo 2h on varmasti totta silloin kun lapsi ei ole koliikki- Kaikki lapset itkee varmaan tuon verran, mutta ei tosin yhtäsoittoa, vaan parahdus silloin, toinen tällöin.. B)
Vauvan syntymän jälkeen on
*herätty viimeistään seitsemältä
*Meikattu vauva kainalossa
*Syöty kylmää ruokaa pikavauhtia (...vauva sylissä)
*Oltu surullisia, kun ei tiedä minkä vuoksi vauva itkee (tämähän oli sitä koliikkia)
*Käyty vyöhyketerapiassa ja kuluttanut kasan rahaa vain siksi että lapsen olo helpottuisi
*Huomattu kuinka suurta rakkaus omaan lapseen voi olla.
*Saatu nähdä suloisia hymyjä ja virnistyksiä.
Kun iltaisin laittaa pojan nukkumaan... ehtii jo tulla ikävä. "Onneksi" yöllä hänelle tulee nälkä ja saan hänet viereeni :heart:
*herätty viimeistään seitsemältä
*Meikattu vauva kainalossa
*Syöty kylmää ruokaa pikavauhtia (...vauva sylissä)
*Oltu surullisia, kun ei tiedä minkä vuoksi vauva itkee (tämähän oli sitä koliikkia)
*Käyty vyöhyketerapiassa ja kuluttanut kasan rahaa vain siksi että lapsen olo helpottuisi
*Huomattu kuinka suurta rakkaus omaan lapseen voi olla.
*Saatu nähdä suloisia hymyjä ja virnistyksiä.
Kun iltaisin laittaa pojan nukkumaan... ehtii jo tulla ikävä. "Onneksi" yöllä hänelle tulee nälkä ja saan hänet viereeni :heart: