Tänään monen kotihoidetun lapsen maailma romahti.

Sen sijaan veronmaksajien sosiaalisesti taitavat lapset suorittivat aamutoimet rutinoituneesti ja ryhtyivät leikkeihin vaikka itse eskari olikin uusi paikka päiväkodin jälkeen.

opcorn:

Oäletko ylpeä, että lapset ovat tottuneet vieraaseen hoitopaikkaan? Mä ainakin olen ylpeä siitä, että minä itse kasvatan lapseni elämän alussa, eikä vieras hoitotäti. En halua, että lapset pienenä viettävät suurimman osan päivästä hoitopaikassa (aamulla heräämisen jälkeen päiväkotiin ja sit takaisin klo 17, jos hyvin käy liikenne ja sit klo 19 nukkumaan).


Mä olen kyllä ns. kotiäiti, mutta maksan kyllä veroja.

 

[QUOTE="nainen";26902318]Oäletko ylpeä, että lapset ovat tottuneet vieraaseen hoitopaikkaan? Mä ainakin olen ylpeä siitä, että minä itse kasvatan lapseni elämän alussa, eikä vieras hoitotäti. En halua, että lapset pienenä viettävät suurimman osan päivästä hoitopaikassa (aamulla heräämisen jälkeen päiväkotiin ja sit takaisin klo 17, jos hyvin käy liikenne ja sit klo 19 nukkumaan).


Mä olen kyllä ns. kotiäiti, mutta maksan kyllä veroja.[/QUOTE]

Meillä lapsi haetaan hoidosta klo 15-16 ja nukkuman menee klo 21-22. Eihän siinä tosiaan ehdi kuin hyvät yöt sanoa....

Veron maksaminen tukirahoista ei ole mitään veronmaksamista.

 

Mua itkettää aina, kun loma loppuu, ja olen jo 50 v. Mutta vain ekana päivänä, sen jälkeen sopeutuu. Ja juu, olen kotiäidin kasvattama

Sama tilanne, kaikilta osin.

 

Mä en taas voisi kuvitellakaan jättäväni lastani hoitoon säännöllisesti ennen kuin lapselle on kehittynyt jonkunlainen muistijälki minusta eli että hän pystyy pitämään minut (=ensimmäinen ja tärkein kiintymyssuhde) mielessänsä koko päivän.

Tälläisiä viestejä kun lukee, väistämättä tulee mieleen - unohtiko teillä lapsi välittömästi isänsä? Kuinka traumaattista lapsilla oli kohdata talossa toinen ihminen - mies - joku sellainen tuntematon, joka saattoi jopa lähennellä (halata tai pussata)....

 

Loppupeleissä verojen maksun kannalta parhaita ovat ne jotka tekevät kotona töitä hoitaen lapset samalla. Että turha nostaa itseään jalustalle siitä, että menee veroja maksamaan ja lapsi päiväkotiin. Onpa muuten pikkuisen kallista yhteiskunnalle tuo päiväkotien ylläpito, se pari sataa mitä maksetaan hoidosta kattaa vain murto-osan todellisista kuluista. Tämä olisi meidän jokaisen hyvä muistaa

Yhteiskunta ei valitettavasti toimi ihan noin. Jonkun pitää tehdä sellaista työtä, että saadaan rahaa ulkoimailtakin eli todellista rahaa tähän yhteiskuntaan... Se kotiäiti kuitenkin syytää rahat ulkoimaisiinkin hyödykkeisiin ja käyttää yhteiskunnan palveluita.

 

Ap halusi vähän säpinää! Totuus miehen suusta!

 

Eiköhän tämä oo ihan ilmiselvä provo. Ei kukaan normaalilla järjellä varustettu ihminen VOI ajatella noin.

Samaa ajattelin.

 

Tämä ketju on oiva osoitus siitä, mistä lasten kiusaaminessa on pohjimmiltaan kyse. Aikuisten asenteista.

Sen olen aina tiennytkin, kunhan vain totesin tämän saman taas.

On ne kylmät arvot vain niin ihailtavia ja se yksi massamuotti johon kaikkien pitäisi sopia.

....vai onko sittenkään?

 

Ihana ketju. Paljastaa niin kaiken... kotihoito/päivähoito-keskustelun pitäisikin varmasti ottaa aina esille uusien ihmisten, varsinkin työnhakijoiden kanssa.

 

Tämä on (ammatillisesti) myös minun mielestäni kiinnostava ketju.

Lukisin mielelläni tutkimuksia, joihin täällä on ohimennen viitattu. Linkittäisikö joku rohkea tutkimuksen jonka takana seisoo tai jonka kumoaa ehdottomasti vääränä?

 

[QUOTE="Eedla";26899895]Mä oon ollu kotihoidossa kouluikäiseksi asti ja olen erittäin sosiaalinen, mulla on laaja sosiaalinen verkosto ja tulen toimeen tilanteessa kuin tilanteessa erilaisten ihmisten kanssa. Koulussa olin suosittu ja oli paljon kavereita. Mä en usko että lapsen hoitomuodolla on tässä asiassa mitään tekemistä, kyllä se riippuu ihan muista tekijöistä.[/QUOTE]


Tietenkin näin. Joskin ujolle lapselle voi varhaisesta päivähoidosta olla hallaa.

 

Meidän eskarilaiset hyppäsivät iloisina klo. 8.10 taksiin. Ja luulen, että into piukeana tulevat reilun tunnin päästä takaisin.

 

[QUOTE="vieras";26902352]Meillä lapsi haetaan hoidosta klo 15-16 ja nukkuman menee klo 21-22. Eihän siinä tosiaan ehdi kuin hyvät yöt sanoa....

Veron maksaminen tukirahoista ei ole mitään veronmaksamista.[/QUOTE]

Mä maksan ainakin ihan pääomaveroja

 

Aika hurjaa kun ammattikasvattajat luokittelevat lapset kotilapsiksi ja hoitolapsiksi. Tämän pohjalta moni ongelma painetaan villasella koska se johtuu varmasti kun on ollut aina kotona sen sijaan , että lasta autettaisiin asian ratkaisemisessa ja tuettais myönteistä kehitystä.
Moni ammattilainen kerää itselleen asennetta josta heijastuu inho lapseen joka kotihoidosssa on ollut pitkään. Inho lapsen mahdolliseen osaamattomuuteen joka voi olla johtuva aivan muustakin kuin kotihoidosta.
Lapsen persoonaa ja temppera menttia ei oteta huomioon vaan tuomitaan jyrkästi jolloin inhimilleni tuki jää helposti aikuiselta pois.

 

[QUOTE="äippä";26903057]Aika hurjaa kun ammattikasvattajat luokittelevat lapset kotilapsiksi ja hoitolapsiksi. Tämän pohjalta moni ongelma painetaan villasella koska se johtuu varmasti kun on ollut aina kotona sen sijaan , että lasta autettaisiin asian ratkaisemisessa ja tuettais myönteistä kehitystä.
Moni ammattilainen kerää itselleen asennetta josta heijastuu inho lapseen joka kotihoidosssa on ollut pitkään. Inho lapsen mahdolliseen osaamattomuuteen joka voi olla johtuva aivan muustakin kuin kotihoidosta.
Lapsen persoonaa ja temppera menttia ei oteta huomioon vaan tuomitaan jyrkästi jolloin inhimilleni tuki jää helposti aikuiselta pois.[/QUOTE]


Kyllä. Itse entisenä ammattihoitajana valitettavasti allekirjoitan tämän epäkypsän tavan toimia, ajatella ja tuomita.

Yksi syy, miksi en halua tuhlata elämääni tällaisten työkaverina ja yrittää taistella häviävän roolissa vaan aloin opiskelemaan kasvatustieteitä yliopistossa jotta pääsen vaikuttamaan (yritys hyvä kymmenen) ylemmältä taholta tähän erittäin suureen epäkohtaan, suorataan vääryyteen.

 

Viime viikolla eskarissa oli vielä suht hiljaista mutta tänään, kun eskari täällä päin virallisesti alkaa, oli tilanne toinen. Vein tyttöä ja jo pihalle asti sisältä kantautui aivan selvää älämölöä. Itkukonsertti oli kuin Elviksen hautajaisista.

Siellä kotihoitajamammat hyssyttelivät ulvovia tenaviaan joille ihmisten ilmoilla oleminen oli nähtävästi täydellinen shokki. Vähintään yhtä pihalla olivat itse mammat. Aina kun olivat lähdössä, korotti lapsi veret seisauttavaa huutoaan jolloin kotihoitajamamma otti taas lapsen syliinsä ja hyssytti tätä kuin pientä vauvaa. Eskaritädit yrittivät hymyillä myötätuntoisina mutta ajatuksista oli luettavissa että "lähde nyt jo vittuun täältä niin se ipana voi rauhoittua".

Sen sijaan veronmaksajien sosiaalisesti taitavat lapset suorittivat aamutoimet rutinoituneesti ja ryhtyivät leikkeihin vaikka itse eskari olikin uusi paikka päiväkodin jälkeen.



opcorn:

Näinhän ne isät ja liian usein nykyään myös äidit tilanteen näkevät. Totta on että eskari-ikäisillä olisi kuulunut mahdollisuus harjoitella ryhmässä toimimista, ilman äitiä 3vuotiaasta eteen päin kerhoissa tai puolpäiväisissä leikkikouluissa , silloin eskarin aloitukseen olisi ollut paremmat eväät. Lapsilla kuitenkin keinot näyttää mistä ei pidä ja mikä tuntuu pahalta uudessa tilanteessa. Silloin aikuiset pystyvät heitä myös auttamaan. Eskarin aloitus voidaan myös päiväkodin taholta tehdä lapsia huomioiden ja silloin tätä paniikkia ei synny. Lapset jotka suoraan kotoa tulevat pystyvät tavallisesti hienosti käsittelemään yhdessä uutta tilannetta aikuisten kanssa jos heille vaan annetaan siihen mahdollisuus.

Lapset taas jotka 1veestä lähtien viettäneet pitkiä päiviä ryhmähoidossa, ehkä jopa useassa päiväkodissa, ovat harvoin saaneet tarvitsemaansa apua ja tukea erossaolon kestämisessä, aikuisilta. Nämä lapset eivät myöskään ole samalla tavalla pystyneet kehittämään taitoja ilmaista omia tunteitaan (joka on arvokas inhimillinen ominaisuus) tai niitä käsitellä. Heidän on ollut pakko tunteensa tukahdutta ja sopeutua vallitsevaan tilanteeseen mutta hinta jonka maksaneet on usein melko kallis heidän kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

 

[QUOTE="vieras";26917478]
Lapset taas jotka 1veestä lähtien viettäneet pitkiä päiviä ryhmähoidossa, ehkä jopa useassa päiväkodissa, ovat harvoin saaneet tarvitsemaansa apua ja tukea erossaolon kestämisessä, aikuisilta. Nämä lapset eivät myöskään ole samalla tavalla pystyneet kehittämään taitoja ilmaista omia tunteitaan (joka on arvokas inhimillinen ominaisuus) tai niitä käsitellä. Heidän on ollut pakko tunteensa tukahdutta ja sopeutua vallitsevaan tilanteeseen mutta hinta jonka maksaneet on usein melko kallis heidän kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta.[/QUOTE]

Voi ..ttu taas mitä kotiäitien schaissea... Ja ihan varmasti on taas lukemattomia ALAN ASIANTUNTIJOIDEN tekemiä tutkimustietoja tämänkin "faktatiedon" takana... Juu, taitaa olla vaan nuutuneen kotiäidin käyttämättömät aivot.

 

Onko pointtisi se, että on parempi jos lapsi on ollut pk lapsi? Vai se että vanhemmat eivät tajunneet lähteä ns. kylmästi pois?

Jos tuo ensimmäinen, niin ihmettelen että miksi lapsi pitäisi ehdoin tahdoin totuttaa ns. kylmään meininkiin, ettei kaipaa hänelle tärkeimpiä ihmisiä.

No jos meinaat lapsesi kouluttaa aikuiseksi saakka kotona ja sittenkin vielä elättää hänet eläkeläiseksi saakka, niin mikäs siinä. Jos sen sijaan toivotaan, että lapsi oppii toimimaan myös muiden ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa, niin pakkohan se on siihen opettaa.

 

Ihan asian vierestä ja uteliaisuutta kysyn kaksi hommaa; eivätkö omat lapsesti todellakaan itkeneet lainkaan ensimmäisenä tarha/eskaripäivänä? :O
Ja miten muuten ajauduit tälle palstalle, käsittääkseni täällä me muut 99,8% ollaan naisia.
Kuitenkin ilmeisesti tärkeä palsta kun monesti keskellä työpäivääsikin tunnet tarvetta purkaa tunteitasi. opcorn:

 

[QUOTE="...";26917579]No jos meinaat lapsesi kouluttaa aikuiseksi saakka kotona ja sittenkin vielä elättää hänet eläkeläiseksi saakka, niin mikäs siinä. Jos sen sijaan toivotaan, että lapsi oppii toimimaan myös muiden ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa, niin pakkohan se on siihen opettaa.[/QUOTE]

Kaikella aikansa. Alle 6 vuotiaan sosiaalista kehitystä tuetaan parhaiten kerhoilla ja osapäivä leikkikouluilla. Enemmän haittaa kuin hyötyä sillä että vaaditaan lapselta sellaista mihin ei ole valmis.

 

[QUOTE="vieras";26917548]Voi ..ttu taas mitä kotiäitien schaissea... Ja ihan varmasti on taas lukemattomia ALAN ASIANTUNTIJOIDEN tekemiä tutkimustietoja tämänkin "faktatiedon" takana... Juu, taitaa olla vaan nuutuneen kotiäidin käyttämättömät aivot.[/QUOTE]

Ihan on oikea asiantuntija tässä paikalla. Taustalla tietenkin myös tutkimus mutta alalta vankka käytännön kokemus ja osaaminen . Tärkeää on mielestäni myös palstoilla tuoda esille ihan oikeata faktaa ettei kaikki vaan jää mututuntuman piikkiin.

Ymmärrän myös tuohtumisesi. Näihin asioihin luonnollisesti sisältyy paljon tunnelatauksia, kakkihan haluamme lapsillemme parasta. Mitä enemmän ymmärrämme ja tiedostamme myös hankalia asioita sitä paremmin kuitenkin pystymme lapsiamme tukemaan ja auttamaan.

 

[QUOTE="vieras";26917799]Kaikella aikansa. Alle 6 vuotiaan sosiaalista kehitystä tuetaan parhaiten kerhoilla ja osapäivä leikkikouluilla. Enemmän haittaa kuin hyötyä sillä että vaaditaan lapselta sellaista mihin ei ole valmis.[/QUOTE]

Höpö höpö. Ensinnäkin tuo tukeminen riippuu jo pelkästään todella paljon vanhemmista. Jos esim. äiti on epäsosiaalinen ja vaikkapa masentunut, niin lapselle on todellakin parempi päästä nuorempana kehittämään sosiaalisia taitojaan muiden pariin. Siksi toisekseen, monien tutkimuksien mukaan lapsi on huomattavan nuorena valmis luomaan uusia sosiaalisia suhteita, sen sijaan jos vasta 6-vuotiaana alkaa harjoitella ryhmässä toimimista, on edessä kova opettelu ja monella se meneekin pieleen.

 

Minusta oli ollut ihan mukava varmaan olla kotona pitempään. Vaan kun laskin, että 700 euroa kuukaudessa on sen verran vähän rahaa, että sillä ei pysty ilman kohtuutonta stressiä elämään.

 

[QUOTE="...";26917968]Höpö höpö. Ensinnäkin tuo tukeminen riippuu jo pelkästään todella paljon vanhemmista. Jos esim. äiti on epäsosiaalinen ja vaikkapa masentunut, niin lapselle on todellakin parempi päästä nuorempana kehittämään sosiaalisia taitojaan muiden pariin. Siksi toisekseen, monien tutkimuksien mukaan lapsi on huomattavan nuorena valmis luomaan uusia sosiaalisia suhteita, sen sijaan jos vasta 6-vuotiaana alkaa harjoitella ryhmässä toimimista, on edessä kova opettelu ja monella se meneekin pieleen.[/QUOTE]

Lapsi on valmis jatkuvasti kehittmään kontakteja ihmisiin kyse on vain siitä miten pitkiä aikoja lapsi kestää parhaiten olla erossa vanhemmistaan eri ikävaiheissa. Silloin kun lapselle siis sopivissa annoksissa, ikävaihe kohtaiset valmiudet huomioiden, annetaan mahdollisuus kehittää sosiaalisia valmiuksia, kehittyvät nämä taidot parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka ehkä kaikki pidämme jäätelöstä voimme tosi huonosti jos meidät pakotetaan syömään vaikka 5 litraa kerrallaan. Ehkä ei ihan sopiva rinnastus mutta sinne päin ainakin. Siis liika on liikaa ja siitä enemmän haittaa kuin hyötyä.

 

Jotenkin vaan mietin aina semmosta, että maailmassa lapset näkevät sotaa, kuolemaa, sairauksia ja muuta pahasti traumatisoivaa. Silti niistä kasvaa aikuisia, jotka edes jotenkin kykenevät toiminaan ja elämään traumoistaan huolimatta. Suurin osa ei edes saa mitään kuntoutusta. Siksi tuntuu jotenkin niin hassulta, että päiväkodissa olemisesta on tehty asia, joka tuntuu aiheuttavan lapsen psyykeelle ja tunne-elämälle ties mitä hirveyksia.

Minä ja mieheni ollaan menty päivähoitoon noin vuoden ikäisinä. Minä en osaa sanoa, että olisimmeko tasapainoisempia ja onnellisempia, jos olisimme olleet kotihoidossa... onko minussa siis joku "vika" nyt, jokin trauma tai muu verrattuna ikäiseeni naiseen, joka on ollut kotihoidossa pidempään?