Kun mulla on vähän sellainen päivä, niin lähden lenkille. Lenkkipolulla mieliala nousee kummasti.
Se toimii varhain aamuisin.
Ja talvisin pitkään.
Olen aurora-lenkkeilijä eli haluan joka vuodenaikaan ehtiä suihkuun siihen mennessä kun aurinko nousee.
Kuuden jälkeen toimii uiminen.
Joskus toimii "uppoutuminen" maalaamiseen tai kirjaan tai kirjoittamiseen tai ihan vain jonkin uuden suunnitteluun.
Seksikin voi joskus "pelastaa" (joskin mielestäni sen käyttämistä tuohon tarkoituksene pitää , ellei kavahtaa, niin ainakin vältellä.)
Useimmiten kuitenkin sitä vain jämähtää... suruun, kipuun,tuskaan, pahaan oloon, kaipuuseen, siihen kaikkeen paskaan.
Ja sitten on vain PAKKO nousta tai ainakin olla nousevinaan.
