Tämä vanhus miettii lähtöä opiskelemaan! Paukuttakaa järkeä päähän!

Lukion rämmin M:n papereilla läpi ja kirjoituksiinkin jäi lukematta. Sen jälkeen melkein luin itseni tradenomiksi, se jäi opinnäytettä vajaaksi. AD(H)D-diagnoosin aikuisiällä saanut. Kenties opintohistoria olisi erilainen, jos ongelmaan olisin saanut apua jo aiemmin.

Nyt sitten sain päähäni, että haluaisin lukea hammaslääkäriksi! Olen vain tällainen keskinkertainen kolmikymppinen tallukka, jolla on kaksi lasta, kissa ja koira. Kova hinku olisi lähteä ja ajattelin jo, että aloittaisin kemian, fysiikan ja biologian kertaamisen joko iltalukiossa, tai sitten osallistuisin valmennuskurssille. Ensi keväänä jos hakisin. Jos saan motivaation kohdilleen, niin tiedän, että pystyn uskomattomiin suorituksiin. Eli uskon, että kovasti panostamalla pääsisin todennäköisesti pääsykokeista. Mutta ne opinnot.. Tällä iällä? Lasten kanssa?

Onko kokemuksia aikuisiällä ja perheellisenä opiskelusta? Onnistuuko?

 

Eikös hammaslääkärin täydy suorittaa ensin lääkärin perusopintoja, eli siis menisi vuosikausia ennenkuin valmistuisit?

 

Lukion rämmin M:n papereilla läpi ja kirjoituksiinkin jäi lukematta. Sen jälkeen melkein luin itseni tradenomiksi, se jäi opinnäytettä vajaaksi. AD(H)D-diagnoosin aikuisiällä saanut. Kenties opintohistoria olisi erilainen, jos ongelmaan olisin saanut apua jo aiemmin.

Nyt sitten sain päähäni, että haluaisin lukea hammaslääkäriksi! Olen vain tällainen keskinkertainen kolmikymppinen tallukka, jolla on kaksi lasta, kissa ja koira. Kova hinku olisi lähteä ja ajattelin jo, että aloittaisin kemian, fysiikan ja biologian kertaamisen joko iltalukiossa, tai sitten osallistuisin valmennuskurssille. Ensi keväänä jos hakisin. Jos saan motivaation kohdilleen, niin tiedän, että pystyn uskomattomiin suorituksiin. Eli uskon, että kovasti panostamalla pääsisin todennäköisesti pääsykokeista. Mutta ne opinnot.. Tällä iällä? Lasten kanssa?

Onko kokemuksia aikuisiällä ja perheellisenä opiskelusta? Onnistuuko?

Minun työkaverini lähti aikoinaan lääkikseen kolmikymppisenä ja valmistui lääkäriksi. Jos sinusta tuntuu, että olet tuota halunnut jo pidempään ts. ei ole hetken mielijohde, niin miksi ei kannattaisi. Lääkäreistähän on, erikoisalaan katsomatta, huutava pula

 

Jos siltä tuntuu, niin anna mennä vaan. Itse opiskelen pienempimuotoisesti...puolet opiskeltu ja puolet jäljellä(joulukuussa pitäisi valmistua)...en ammatin vuoksi, koska mulla on jo, mutta päivittääkseni tietoja ajantasalle ja mulla ikää 44v.
Lähihoitajan opinnot kiinnostaisi myös kovasti, mutta tällä hetkellä laitettava jäihin, koska selkä reistailee

 

Niinhän siinä menisi, 6 vuotta. Ensimmäinen vuosi on lähes sama, kuin lääketieteen opiskelijoilla. Toisaalta ihan helkkarin pitkä aika, mutta toisaalta kun ajattelee kuutta vuotta tästä hetkestä taakse päin, niin ovat menneet hujauksessa.

 

Kynnyksenä on nyt tuo, että kuinka onnistuu sovittaa yhteen pienet lapset ja opiskelu. Olisin siis yksin lasten kanssa, ei toista vanhempaa, eikä minkäännäköistä tukiverkkoa samassa kaupungissa.

 

Minä olen vaihtanut alaa yli kolmikymppisenä sosiaalipuolelta IT-alalle, enkä ole katunut. Aikuisena pitää vain hyväksyä se, että jos olet ollut omalla alallasi asiantuntija, nyt olet uudessa ammatissasi ihan aloittelija. Uutta uraa on nyt takana 10 vuotta eikä loppua näy

 

Miten olis ammattikorkeassa suuhygienistin koulutus?

 

o sisäänpääseminen tulee olemaan jo melkonen haaste. Onko sulla varaa lukea pääsykokeisiin kasista neljään joka päivä? (tai vastaava aika) Lapset pitäisi laittaa tarhaan ja itse olla päivät kotona.

 

Kynnyksenä on nyt tuo, että kuinka onnistuu sovittaa yhteen pienet lapset ja opiskelu. Olisin siis yksin lasten kanssa, ei toista vanhempaa, eikä minkäännäköistä tukiverkkoa samassa kaupungissa.

Voisin kuvitella, että kursseja olisi mahdollista suorittaa esim. henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaisesti, joka tarvittaessa sitten joustaisi. Aikuisopiskelijoilla on yleensä motivaatio korkealla ja sen myös opettajat ymmärtävät.

 

[QUOTE="Jenny";26717550]o sisäänpääseminen tulee olemaan jo melkonen haaste. Onko sulla varaa lukea pääsykokeisiin kasista neljään joka päivä? (tai vastaava aika) Lapset pitäisi laittaa tarhaan ja itse olla päivät kotona.[/QUOTE]

Mutta jos sisään pääsee, niin ulos pääsee sitten ihan varmasti. Tuohan riippuu ihan yksilöllisistä ominaisuuksista. Aapeen kertomilla spekseillä kapasiteettia varmasti riittää, mikäli vain innostus on kohdallaan.

 

Kyllä, sisäänpääsy tulee olemaan haaste, mutta vielä sitäkin suurempana haasteena näen itse opiskelun. AMK:ssa olen aikaisemmin opiskellut, ja sitä pystyy tekemään perheellisenäkin. Mutta entä yliopisto-opiskelu? Sen vaativuudesta ei ole hajuakaan. Että onnistuisiko pienten lasten yksinhuoltajalta?

 

nuorihan sinä nyt vielä olet. että ei muuta kuin koulunpenkille vain

 

Kyllä, sisäänpääsy tulee olemaan haaste, mutta vielä sitäkin suurempana haasteena näen itse opiskelun. AMK:ssa olen aikaisemmin opiskellut, ja sitä pystyy tekemään perheellisenäkin. Mutta entä yliopisto-opiskelu? Sen vaativuudesta ei ole hajuakaan. Että onnistuisiko pienten lasten yksinhuoltajalta?

Mä tekisin nyt näin: yrittäisin ensin päästä sisään, jos se onnistuu, niin sitten pohtisin tuota jatkoa.

 

Kannustan lähtemään opiskelemaan. Itse pääsin nelikymppisenä oikikseen ja en ole katunut ammatinvaihtoa. Mutta luulen kyllä, että hammaslääketiede on melko koulumaista ja ei pysty tekemään omaan tahtiin ja omassa järjestyksessä ja perhettä ei yliopistossa kyllä huomioida mitenkään. Eli aika haasteellista opiskella perheellisenä. En usko, että opettajat ymmärtävät yliopistossa siten kuin toisella asteella ymmärtävät.

 

[QUOTE="vieras";26717638]Kannustan lähtemään opiskelemaan. Itse pääsin nelikymppisenä oikikseen ja en ole katunut ammatinvaihtoa. Mutta luulen kyllä, että hammaslääketiede on melko koulumaista ja ei pysty tekemään omaan tahtiin ja omassa järjestyksessä ja perhettä ei yliopistossa kyllä huomioida mitenkään. Eli aika haasteellista opiskella perheellisenä. En usko, että opettajat ymmärtävät yliopistossa siten kuin toisella asteella ymmärtävät.[/QUOTE]

No luulo ei ole tiedon väärti...

 

Täytyy alkaa valmistautumaan ja olla huolehtimatta niistä opiskeluajan murheista vielä tässä vaiheessa.

 

Olet oikeassa, että luulo ei ole tiedon väärti. Puhuinkin vain omista kokemuksesta. Lääkiksessä voi olla ymmärtäväisempää porukkaa kuin oikiksessa.

 

Täytyy alkaa valmistautumaan ja olla huolehtimatta niistä opiskeluajan murheista vielä tässä vaiheessa.

Juuri näin, jos pääset sisälle, niin kyllä ne palaset sitten loksahtavat kohdalleen Eihän sulla oikeasti ole tässä menetettävää vai kuinka ?

 

[QUOTE="vieras";26717697]Juuri näin, jos pääset sisälle, niin kyllä ne palaset sitten loksahtavat kohdalleen Eihän sulla oikeasti ole tässä menetettävää vai kuinka ?[/QUOTE]

Ei todellakaan. Jos en ensi keväänä pääse, niin luultavasti yritän uudelleen seuraavana keväänä.

 

[QUOTE="vieras";26717696]Olet oikeassa, että luulo ei ole tiedon väärti. Puhuinkin vain omista kokemuksesta. Lääkiksessä voi olla ymmärtäväisempää porukkaa kuin oikiksessa.[/QUOTE]

Tuo ymmärtäväisyys on oikeastaan jännä tilanne. Itse opiskelin työn ohessa ja pidin työni kunniallista hoitamista etusijalla. Tämä taas ei ollut oikein oppilaitoksen mieleen, heidän mielestään minun olisi pitänyt panostaa enemmän opintoihini. Itse ratkaisin asian niin, että työ oli etusijalla ja siinä eteneminen. Oppilaitos piti minua tietysti "surkeana luuserina". No lopputulos oli se, että etenen urallani jatkuvasti juurikin tuon työn priorisoinnin vuoksi.

 

Ei todellakaan. Jos en ensi keväänä pääse, niin luultavasti yritän uudelleen seuraavana keväänä.

No niin

 

:wave: 30v:nä opiskelen itelleni nyt 3:tta ammattia.
Nuorempana yritin opiskella ja siitä ei tullu mitään..eikä tullu sillon ku poika oli alta 5v ja yritin opiskella lentokoneasentajaks.

Mut nyt vanhemmalla iällä ku alotin opiskelun niin sujunu paljon paremmin.
eka 28vuotiaana varastotyöntekijäks, 29vuotiaana laitoshuoltajaks ja nyt 30v:na terveydenhuollon tekstinkäsittelijäks

 

:wave: 30v:nä opiskelen itelleni nyt 3:tta ammattia.
Nuorempana yritin opiskella ja siitä ei tullu mitään..eikä tullu sillon ku poika oli alta 5v ja yritin opiskella lentokoneasentajaks.

Mut nyt vanhemmalla iällä ku alotin opiskelun niin sujunu paljon paremmin.
eka 28vuotiaana varastotyöntekijäks, 29vuotiaana laitoshuoltajaks ja nyt 30v:na terveydenhuollon tekstinkäsittelijäks

Haah! A shadieeyah.

 

[QUOTE="vieras";26717813]Haah! A shadieeyah.[/QUOTE]

haa :wave: itelles ei se salaisuus oo tosin wolt nykyään