tämä uusperheet palsta..

.. pitäisi lopettaa. Minulle tulee kamala ahdistus siitä ajatuksesta, mihin suuri osa lapsista joutuu aikuisten takia. Tapellaan rahasta ja vallasta, mummilasta ja kaikesta mahdollisesta.
On entiset ja yhteiset, kamala ex ja blaa blaa. Yhteisen vinkin voin antaa kaikille uusperheeksi rupeaviksi. Keskustelkaa ensin mies/naisystävänne kanssa siitä, kestätkö sitä kaikkea mitä perhe (entinen) tuo tullessaan, elarit, yhteiset ajat lasten kanssa, lasten äidin. ja jos vastaat kaikkiin kyllä, kestän. Sen jälkeen asiat voivat luistaa.
Minua ottaa niin valtavasti päähän kaikki "kuka nyt tämänkin paidan on ostanut ja minun mies kun sitä ja tätä ja lapset ovat adhd-potilaita ja mummo on väsynyt".
Valitan huono suomen kielen taittoa, mutta olen niin raivona teille kaikille valittajille, teillä menee ihan hukkaan elämänne valittaen ja lapsista tulee huonon itsetunnon omaavi aikuisia, kun kaikki ovat heihin väsyneitä.
Valitettavasti lapseen tarvitaan pimppi ja pippeli, ja vastuu minuutin onnesta ja erosta kannetaan lopun elämän, vähintään 18-vuotta. Eli totta tosiaan, mitäs hommasit lapsia. Ja tuo lause on tosi. Kanna vastuusi. Jos sinulla on 1 tai 6 lasta entisestä liitosta, se on todellakin vain sinun ongelma taloudellisesti heitä auttaa, vaikka sinulla olisi nykyisen kanssa 3 uutta lasta. Ojasta allikkoon? Mutta niin se menee.
T: 2 lapsen lähiäiti, jolla on hyvin pullat uunissa lasten isän kanssa. Olemme vastuussa yhdessä lapsistamme lopun elämän. Piste.

 

Eiköhän se sama valitus ole yh palstallakin. Vaikka tämän palstan lopettaisi niin ei ne asiat mihinkään häviä. Jos sua ahdistaa lukea niin miksi luet näitä. Musta on hyvä että ihmisillä on vertais tukea ja että joskus pääsee anonyymina purkamaan tuntojaan, se helpottaa. Se millaisia äiti puolia ja ja lähiäiteja täällä on , siihen en ota kantaa kun kuitenkin molemmista ryhmistä löytyy pahoja ja hyviä.

 

mene pois uusperhepalstalta sillä sinulla ei ole täällä mitään sanottavaa.Kukaan joka ei ole uusperhe-elämää elänyt ei voi tietää mitä se on.

 

Ja sen verran vielä, että kukaan ei tiedä tulevaisuuttaan. Uusperheeksi voi päätyä jokainen meistä. ELämästä ei koskaan tiedä. Minun miespuolinen ystäväni jäi hiljattain kolmen lapsen yksinhuoltajaksi ja kyllä minä toivoisin, että hän vielä joku päivä löytäisi uuden rakkauden.

 

\

Ja sen verran vielä, että kukaan ei tiedä tulevaisuuttaan. Uusperheeksi voi päätyä jokainen meistä. ELämästä ei koskaan tiedä. Minun miespuolinen ystäväni jäi hiljattain kolmen lapsen yksinhuoltajaksi ja kyllä minä toivoisin, että hän vielä joku päivä löytäisi uuden rakkauden.

Niin siis tässä ei ollut kyse erosta vaan puolison kuolemasta. Ystäväni jäi siis leskeksi.

 

\

.. pitäisi lopettaa. Minulle tulee kamala ahdistus siitä ajatuksesta, mihin suuri osa lapsista joutuu aikuisten takia. Tapellaan rahasta ja vallasta, mummilasta ja kaikesta mahdollisesta.
On entiset ja yhteiset, kamala ex ja blaa blaa. Yhteisen vinkin voin antaa kaikille uusperheeksi rupeaviksi. Keskustelkaa ensin mies/naisystävänne kanssa siitä, kestätkö sitä kaikkea mitä perhe (entinen) tuo tullessaan, elarit, yhteiset ajat lasten kanssa, lasten äidin. ja jos vastaat kaikkiin kyllä, kestän. Sen jälkeen asiat voivat luistaa.
Minua ottaa niin valtavasti päähän kaikki "kuka nyt tämänkin paidan on ostanut ja minun mies kun sitä ja tätä ja lapset ovat adhd-potilaita ja mummo on väsynyt".
Valitan huono suomen kielen taittoa, mutta olen niin raivona teille kaikille valittajille, teillä menee ihan hukkaan elämänne valittaen ja lapsista tulee huonon itsetunnon omaavi aikuisia, kun kaikki ovat heihin väsyneitä.
Valitettavasti lapseen tarvitaan pimppi ja pippeli, ja vastuu minuutin onnesta ja erosta kannetaan lopun elämän, vähintään 18-vuotta. Eli totta tosiaan, mitäs hommasit lapsia. Ja tuo lause on tosi. Kanna vastuusi. Jos sinulla on 1 tai 6 lasta entisestä liitosta, se on todellakin vain sinun ongelma taloudellisesti heitä auttaa, vaikka sinulla olisi nykyisen kanssa 3 uutta lasta. Ojasta allikkoon? Mutta niin se menee.
T: 2 lapsen lähiäiti, jolla on hyvin pullat uunissa lasten isän kanssa. Olemme vastuussa yhdessä lapsistamme lopun elämän. Piste.

Tämä ei voi olla mikään muu kuin provo.
:headwall:

 

Karua on arki! Muistaa sopisi kuitenkin, että näillä palstoilla puretaan ongelmia, joita ei aina kehtaa ääneen sanoa. Täältä löytyy samoja ongelmia kohdanneita. Ei aina löydy "elävästä elämästä" - juu nou vot ai miin! =)

 

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta yh-puolella ei ikinä mollata lapsia/muitakaan samalla tavalla kuin täällä. Ja miksi täällä vain haukutaan ja purnataan? Missä te puhutte/kirjoitatte hyvistä asioista?

Siihen voin yhtyä, että elämästään ei tiedä etukäteen. Mutta kyllä se kysymys kannattaa tehdä itselleen selväksi, että jaksaako sitä entistä elämää tässä uudessa parisuhteessa. Todellakin miettiä?

Olen aivan varma, että täällä olleista sitä ei ole monikaan tehnyt...

 

\

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta yh-puolella ei ikinä mollata lapsia/muitakaan samalla tavalla kuin täällä. Ja miksi täällä vain haukutaan ja purnataan? Missä te puhutte/kirjoitatte hyvistä asioista?

Siihen voin yhtyä, että elämästään ei tiedä etukäteen. Mutta kyllä se kysymys kannattaa tehdä itselleen selväksi, että jaksaako sitä entistä elämää tässä uudessa parisuhteessa. Todellakin miettiä?

Olen aivan varma, että täällä olleista sitä ei ole monikaan tehnyt...

Elämähän todella onkin ainoastaan musta-valkoista. Ikinä ei voi sattua mitään yllättävää!
Tavallisessa ydinperheessä ja yh-perheissä elämä on yhtä ruusuilla tanssimista ja kukaan ei väsy ikinä mihinkään!!!!
:snotty: :snotty: :snotty:
On aina varaa tulla arvostelemaan, vaikka itsellä ei ole mitää kokemusta kyseisestä asiasta. On vain "faktat" joita lukea.
Itse olen elänyt ydinperheessä, yh:na ja nyt uusperheessä, ja kukaan ei ole arvostellut elämääni yhtä kärkkäästi kuin uusperheen äitinä.
Mihinkään et saa puutua, etkä ottaa mistään vastuuta, mutta #&%?$!* ämmähän olet kun et sitten teekään kumpaakaan!
Sano mitä #&%?$!*ä voi sitten tehdä=????
Mikään ei ole sallittua, kun nai miehen jolla on ex-vaimo

Et sinäkään ole saanut mitään merkittävää elämässä aikaiseksi, eikä sinusta ikinä tulekaan mitään!

siinä teille provoilua, #&%?$!*!!!
:kieh: :kieh: :kieh:

Tehdään suomeen laki, jossa sanotaan, että eroperheet pitää listiä sitä mukaa kuin niitä tulee. eipä jää sit ketää yh:ks eikä ulkopuolisten tarvi murehtia uusperheitäkään.

 

\

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta yh-puolella ei ikinä mollata lapsia/muitakaan samalla tavalla kuin täällä. Ja miksi täällä vain haukutaan ja purnataan? Missä te puhutte/kirjoitatte hyvistä asioista?

Siihen voin yhtyä, että elämästään ei tiedä etukäteen. Mutta kyllä se kysymys kannattaa tehdä itselleen selväksi, että jaksaako sitä entistä elämää tässä uudessa parisuhteessa. Todellakin miettiä?

Olen aivan varma, että täällä olleista sitä ei ole monikaan tehnyt...

Minun tuttavapiireissäni ainakin ydinperheelliset purnaavat omista lapsistaan ihan yhtä lailla kuin uusperheelliset toisen lapsista. Sekin tuntuu olevan ihan ok näillä palstoilla, että miehiä mollataan, mutta kun uskaltaa purkaa pahaa mieltään lasten lähiäidistä, se on sitten heti tuomittavaa.

Minä en ainakaan tähän uusperhekuvioon ryhtyessäni voinut aavistaakaan, mitä kaikkea se tuo tullessaan, vaikka kuinka asioita etukäteen mietin. Lasten äiti oli elätellyt toiveita sen suhteen, että mies vielä palaisi hänen luokseen, ja kun minä astuin mukaan kuvioon, tämä ihminen tajusi, ettei niin käy. Silloin alkoi kiusanteko. Kaikki keinot hän käytti pilatakseen yhteisen elämämme. Ja vaikka kuinka tuijottaisin omaa napaani ja sitä, miten minuun koski, minäkin ymmärrän, miten pahalta kaikki on mahtanut lapsista tuntua. Lasten omaa äitiä tämä ei haitannut.

Joku ehkä ajattelee, miksi en jättänyt miestäni, jos elämä niin vaikeaa oli. Minä rakastin häntä, enkä halunnut hänelle kostaa sitä, että ex käyttäytyi kuin kus.ipää. Toivoin myös, että ajan kanssa kaikki helpottaisi. Voinkin antaa kohtalotovereille toivoa... viiden vuoden jälkeen kaikki on paremmin... vaikka en kyllä koskaan tule olemaan sama ihminen kuin ennen. Enkä tarkoita sitä, että vaikeudet kasvattavat.

Ehkäpä yksinhuoltajien puolella on maltillisempaa siitä syystä, että yksinhuoltajatkin valittavat täällä uusperheellisten puolella...

 

\

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta yh-puolella ei ikinä mollata lapsia/muitakaan samalla tavalla kuin täällä. Ja miksi täällä vain haukutaan ja purnataan? Missä te puhutte/kirjoitatte hyvistä asioista?

Siihen voin yhtyä, että elämästään ei tiedä etukäteen. Mutta kyllä se kysymys kannattaa tehdä itselleen selväksi, että jaksaako sitä entistä elämää tässä uudessa parisuhteessa. Todellakin miettiä?

Olen aivan varma, että täällä olleista sitä ei ole monikaan tehnyt...

Samaa mieltä!! Ihme on, että aina uusperheen äidit valittaa, mutta harvemmin olen kuullut uusperheen isien valitusta..Ihme touhua uusperheen äideillä. Kannattais todella keskustella kumppanin kanssa mitä se uusperheen elämä todella on, ennekuin siihen kelkkaan lähtee..

 

Tehdään suomeen laki, jossa sanotaan, että eroperheet pitää listiä sitä mukaa kuin niitä tulee. eipä jää sit ketää yh:ks eikä ulkopuolisten tarvi murehtia uusperheitäkään.
[/quote]

 

\

\

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta yh-puolella ei ikinä mollata lapsia/muitakaan samalla tavalla kuin täällä. Ja miksi täällä vain haukutaan ja purnataan? Missä te puhutte/kirjoitatte hyvistä asioista?

Siihen voin yhtyä, että elämästään ei tiedä etukäteen. Mutta kyllä se kysymys kannattaa tehdä itselleen selväksi, että jaksaako sitä entistä elämää tässä uudessa parisuhteessa. Todellakin miettiä?

Olen aivan varma, että täällä olleista sitä ei ole monikaan tehnyt...

Samaa mieltä!! Ihme on, että aina uusperheen äidit valittaa, mutta harvemmin olen kuullut uusperheen isien valitusta..Ihme touhua uusperheen äideillä. Kannattais todella keskustella kumppanin kanssa mitä se uusperheen elämä todella on, ennekuin siihen kelkkaan lähtee..

No monet miehet ovat sellaisia, että pitävät pahan olon sisällän, eivät ole tottuneet keskustellen jne. purkamaan asioita kuten naiset yleensä. Minun miehelläni oli tapana häipyä omille teilleen, kun oli paha olo. Halusi siis olla yksin. Hän oli myös aivan yhtä lailla ällistynyt exänsä käytöksestä kuin minä, ei siinä etukäteen miettimiset paljon auttaneet.

 

Tiedän, että uusperheillä on vaikeaa ja saa ollakin. Tiedän, koska on minulla sen verran kuitenkin henk.koht. kokemusta ja tätä elämää takana monien yllätyksien saattelemana.
Ei niin kuin joku luuli, etten tiedä!

Mutta yleisilme tällä palstalla on se, että voi vitsi kun ne kamalat kakarat taas tulee ja meidän perheen loma pilalla. Kyllä tällaiset asiat pitää tajuta jo ennenkuin sen miehen ottaa, jolla lapset on!!! Siis jos valitetaan näin pienistä asioista.

Jos niistä lapsista ei pidä, niin sitten suu kiinni. Ymmärrän, että on vaikeaa, mutta tätä lukiessani tuntuu, että näillä ihmisillä ei ole muuta kuin ilkeä ex. Ja yhtälailla ne lapset kärsii näistä äitipuolista kuin niistä lähiäideistäkin.

Isiä puolustellaan heti, tietämättä enempää. Minä en lähde kenenkään exää haukkumaan tuntematta ensin myös tätä exää. Niin paljon olen näiden äitipuolten haukkumisia näistä existä kuunnellut, omassa elämässäni. JA TÄYSIN PERUSTEETTA. Myös parhaan ystäväni.

Tuntuu olevan äitipuolten ikuinen marina, vaikka sitä syytä ei aina olisikaan. Ei ole yh:n elämä yhtään helpompaa, mutta ei moni heistä täällä hauku koko ajan äitipuolia.

Siksi tuntuu todella pahalta näiden lasten vuoksi. JA YHTÄ SYYPÄÄ SIIHEN ON AIKA MONI TÄÄLLÄ EXÄÄ HAUKKUVA ÄITIPUOLI. Mistä te tiedätte puhuuko lasten isäkään teille aina objektiivisesti asioista???

Mutta pää pointtini oli se, että ne asiat tuntuu niin naurettavilta, mistä täällä valitetaan. tuntuu, että yksikään täällä valittava äitipuoli ei tiedä, mitä on todellinen vaikeus elämässä. Poikkeuksena välilä ne, jotka ovat olleet itsekin yh:ta ja on jo ikää kertynyt.

Ei kestetä ongelmia. Mutta silloin kun elämä heittelee todella tätä äitipuoltakin, ei todellakaan jaksa enää marista jostain exästä ja hänen kiinnostuksesta omaa kultaani (hänen exää) kohtaan. Kun elämä oikeasti on vaikeaa, niin silloin ne asiat ovat todella naurettavan pieniä.

Näin ainakin minusta. Minä en todellakaan jaksaisi valittaa tollaisista ongelmista. Ihan niinkuin ei todellisia ongelmia olisi koskaan kohdattukaan.

En ole elämälleni katkera, tämä ei ole sitä. Mutta jos todella näin pienistä valitetaan, silloin olisi kannattanut ehkä jättää tämä uusperhe kuvio väliin tai aikuistua itse jos ilkeä ex ei siihen pysty!!!

 

käy tutustumassa kaksplussan muihinkin palstoihin, niin huomaat kuinka negatiivisiä kommenteja suurin osa on.
Näillä sivuilla on todella vaikea saada asiallista vastausta mihinkään ja koko kaksplussan yleisilmeeseen kuuluu valittaminen, asiasta kuin asiasta....
Turha siis tuomita vain yhtä osiota....valitettavasti :/

Tuntuu kurjalle kun tässäkin ketjussa on niputettu KAIKKI äitipuolet yhteen nippuun samanlaisiksi
Elämänkokemuksellako sekin sanotaan?
Kun ihmisestä tulee äitipuoli, niin hänestä automaattisesti tulee valittaja eikä hän voi sietää miehesä lapsia?
Aika rankkaa tekstiä "elämänkokemusta" omaavalta "aikuiselta" ihmiseltä.....

 

\

Tiedän, että uusperheillä on vaikeaa ja saa ollakin. Tiedän, koska on minulla sen verran kuitenkin henk.koht. kokemusta ja tätä elämää takana monien yllätyksien saattelemana.
Ei niin kuin joku luuli, etten tiedä!

Mutta yleisilme tällä palstalla on se, että voi vitsi kun ne kamalat kakarat taas tulee ja meidän perheen loma pilalla. Kyllä tällaiset asiat pitää tajuta jo ennenkuin sen miehen ottaa, jolla lapset on!!! Siis jos valitetaan näin pienistä asioista.

Jos niistä lapsista ei pidä, niin sitten suu kiinni. Ymmärrän, että on vaikeaa, mutta tätä lukiessani tuntuu, että näillä ihmisillä ei ole muuta kuin ilkeä ex. Ja yhtälailla ne lapset kärsii näistä äitipuolista kuin niistä lähiäideistäkin.

Isiä puolustellaan heti, tietämättä enempää. Minä en lähde kenenkään exää haukkumaan tuntematta ensin myös tätä exää. Niin paljon olen näiden äitipuolten haukkumisia näistä existä kuunnellut, omassa elämässäni. JA TÄYSIN PERUSTEETTA. Myös parhaan ystäväni.

Tuntuu olevan äitipuolten ikuinen marina, vaikka sitä syytä ei aina olisikaan. Ei ole yh:n elämä yhtään helpompaa, mutta ei moni heistä täällä hauku koko ajan äitipuolia.

Siksi tuntuu todella pahalta näiden lasten vuoksi. JA YHTÄ SYYPÄÄ SIIHEN ON AIKA MONI TÄÄLLÄ EXÄÄ HAUKKUVA ÄITIPUOLI. Mistä te tiedätte puhuuko lasten isäkään teille aina objektiivisesti asioista???

Mutta pää pointtini oli se, että ne asiat tuntuu niin naurettavilta, mistä täällä valitetaan. tuntuu, että yksikään täällä valittava äitipuoli ei tiedä, mitä on todellinen vaikeus elämässä. Poikkeuksena välilä ne, jotka ovat olleet itsekin yh:ta ja on jo ikää kertynyt.

Ei kestetä ongelmia. Mutta silloin kun elämä heittelee todella tätä äitipuoltakin, ei todellakaan jaksa enää marista jostain exästä ja hänen kiinnostuksesta omaa kultaani (hänen exää) kohtaan. Kun elämä oikeasti on vaikeaa, niin silloin ne asiat ovat todella naurettavan pieniä.

Näin ainakin minusta. Minä en todellakaan jaksaisi valittaa tollaisista ongelmista. Ihan niinkuin ei todellisia ongelmia olisi koskaan kohdattukaan.

En ole elämälleni katkera, tämä ei ole sitä. Mutta jos todella näin pienistä valitetaan, silloin olisi kannattanut ehkä jättää tämä uusperhe kuvio väliin tai aikuistua itse jos ilkeä ex ei siihen pysty!!!

En tiedä tarkoitatko minun kommenttejani tuossa ylempänä, mutta meillä ainakin se, joka kaikesta valitti, oli juuri tämä lähiäiti. Mikään ei ollut hyvin, vaikka mieheni maksoi elatusmaksut, osallistui lasten hankintoihin, tapasi lapsia enemmän kuin olivat sopineet jne. Itse valitan hänen tekojensa SEURAUKSENA, eikä tarkoitukseni edes ole valittaa, vaan kertoa asioista niinkuin ne ovat.
Enkä ymmärrä, miksi en saisi puhua ihmisestä, jota en tunne, jos tämä ihminen on häiriköinyt myös minua. En minä ole hänelle soitellut tai lähetellyt valheita tekstiviestein. En minä ole hänen uutta ihmissuhdettaan yrittänyt pilata. Eikä mieheni ole tarvinnut minulle asioita kertoa, kyllä minä olen omin korvin kuullut tarpeeksi, kun mieheni on hänen kanssaan puhelimessa keskustellut = kuunnellut huutoa ja haukkumista.
Ja mitä todellisiin vaikeuksiin tulee, isäni on alkoholisti ja äitini on kuollut syöpään, silti kumpikaan noista seikoista ei ole vaikuttanut elämääni yhtä negatiivisesti kuin tämän kyseisen lähiäidin toimet.
Mutta MINUN syytänihän se tietysti on, jos lapsilla on asiat huonosti. Minähän olen se PAHA äitipuoli. En minä kuitenkaan lasten kuullen heidän äidistään puhu, eikä sen puoleen miehenikään... Siellä päässä sen sijaan on hyvin selvästi kerrottu lapsille minkälaisia p.askoja me olemme.
Ja ilmeisesti tälläkin palstalla äitipuolten arvostelu on sallittua, samoin etäisien. Kaikki on hyvin, kunhan kukaan ei vahingossakaan uskalla sanoa pahaa sanaa lähiäideistä.

 

Siis jopa oli tekstiä äitipuolista,tosin ei mitään uutta kylläkään,senhän me jo kaikki tiedämme,että jos uusperhen lapsilla jotain ongelmaa on,sehän on ilman muuta kypsymättömän ja itsekkään äitipuolen syytä,vikaa ei missään tapauksessa ole uusperhen isässä ja eikä ainakaan etä-äidissä...
Mie kyllä haluaisin nähdä sen naisen joka olisi kestänyt tässä meidän uusperheessä nämä vuodet ilman,että se mitenkään olisi vaikuttanut hänen suhtautumiseensa mieheensä,tämän lapsiin,näiden äitiin ja tämän vanhempiin...Niin vaikeaksi voivat aikuiset tehdä asiat.Ja lopulta käy niin,että kaikki se #&%?$!* mitä äitipuolen niskaan syydetään,kaikki ne,usein täysin epärealistiset,odotukset ja vaatimukset joita äitipuoleen kohdistetaan saavat aikaan sen,että miehen lasten asuminen saman katon alla alkaa tuntua vastenmieliseltä rasitteelta,mitä se ei suinkaan alunperin ollut.
Mutta siihenhän lasten äiti,vanhempineen,on koko ajan pyrkinytkin,perheen hajoittamiseen...mitään keinoja kaihtamatta.
Jokainen teistä jotka täällä lässytätte siitä,miten kyse on vain äitipuolen asenteista eikä todellisista vaikeuksista,saisitte ilomielin joutua aikakoneeseen ja elämään neljä viimeisintä vuot
ta minuna tässä meidän uusperheessä...harva sitä kykenee käsittämään miten täysin perheen ulkopuoliset ihmiset voivat tehdä elämän vaikeaksi(siis etä on lasten äiti,mutta ei silti tämän uusperheen jäsen)...
Tiivistettynä: äitipuoli on palkaton piika,jonka odotetaan joustavan joka asiassa,jota kaikki saavat arvostella ihan vapaasti,etenkin etä-äiti jota ei tietenkään missään tapauksesa sovi koskaan arvostella.Äitipuolen on tehtävä kaikkensa lapsipuolien eteen,mutta silti kokoajan muistettava,ettei ole näiden elämässä hyttysen #&%?$!* tärkeämpi.Erityiseti äitipuolen on muistettava,ettei milloinkaan ole kykenevä arvostelemaan,ei missään,ei edes salassa tai nimettömänä palstalla,lasten oikeita vanhempia,vaikka aihetta olisikin.Äitipuoli on lähinnä koiran,piian ja kynnysmaton risteytys etä-äidin silmissä ja jos tähän osaan tyytyy,saattaa saada,juuri ja juuri,oikeuden olla olemassa.

 

\

.. pitäisi lopettaa. Minulle tulee kamala ahdistus siitä ajatuksesta, mihin suuri osa lapsista joutuu aikuisten takia. Tapellaan rahasta ja vallasta, mummilasta ja kaikesta mahdollisesta.
On entiset ja yhteiset, kamala ex ja blaa blaa. Yhteisen vinkin voin antaa kaikille uusperheeksi rupeaviksi. Keskustelkaa ensin mies/naisystävänne kanssa siitä, kestätkö sitä kaikkea mitä perhe (entinen) tuo tullessaan, elarit, yhteiset ajat lasten kanssa, lasten äidin. ja jos vastaat kaikkiin kyllä, kestän. Sen jälkeen asiat voivat luistaa.
Minua ottaa niin valtavasti päähän kaikki "kuka nyt tämänkin paidan on ostanut ja minun mies kun sitä ja tätä ja lapset ovat adhd-potilaita ja mummo on väsynyt".
Valitan huono suomen kielen taittoa, mutta olen niin raivona teille kaikille valittajille, teillä menee ihan hukkaan elämänne valittaen ja lapsista tulee huonon itsetunnon omaavi aikuisia, kun kaikki ovat heihin väsyneitä.
Valitettavasti lapseen tarvitaan pimppi ja pippeli, ja vastuu minuutin onnesta ja erosta kannetaan lopun elämän, vähintään 18-vuotta. Eli totta tosiaan, mitäs hommasit lapsia. Ja tuo lause on tosi. Kanna vastuusi. Jos sinulla on 1 tai 6 lasta entisestä liitosta, se on todellakin vain sinun ongelma taloudellisesti heitä auttaa, vaikka sinulla olisi nykyisen kanssa 3 uutta lasta. Ojasta allikkoon? Mutta niin se menee.
T: 2 lapsen lähiäiti, jolla on hyvin pullat uunissa lasten isän kanssa. Olemme vastuussa yhdessä lapsistamme lopun elämän. Piste.

Samaa mieltä!!!

 

\

\

Tiedän, että uusperheillä on vaikeaa ja saa ollakin. Tiedän, koska on minulla sen verran kuitenkin henk.koht. kokemusta ja tätä elämää takana monien yllätyksien saattelemana.
Ei niin kuin joku luuli, etten tiedä!

Mutta yleisilme tällä palstalla on se, että voi vitsi kun ne kamalat kakarat taas tulee ja meidän perheen loma pilalla. Kyllä tällaiset asiat pitää tajuta jo ennenkuin sen miehen ottaa, jolla lapset on!!! Siis jos valitetaan näin pienistä asioista.

Jos niistä lapsista ei pidä, niin sitten suu kiinni. Ymmärrän, että on vaikeaa, mutta tätä lukiessani tuntuu, että näillä ihmisillä ei ole muuta kuin ilkeä ex. Ja yhtälailla ne lapset kärsii näistä äitipuolista kuin niistä lähiäideistäkin.

Isiä puolustellaan heti, tietämättä enempää. Minä en lähde kenenkään exää haukkumaan tuntematta ensin myös tätä exää. Niin paljon olen näiden äitipuolten haukkumisia näistä existä kuunnellut, omassa elämässäni. JA TÄYSIN PERUSTEETTA. Myös parhaan ystäväni.

Tuntuu olevan äitipuolten ikuinen marina, vaikka sitä syytä ei aina olisikaan. Ei ole yh:n elämä yhtään helpompaa, mutta ei moni heistä täällä hauku koko ajan äitipuolia.

Siksi tuntuu todella pahalta näiden lasten vuoksi. JA YHTÄ SYYPÄÄ SIIHEN ON AIKA MONI TÄÄLLÄ EXÄÄ HAUKKUVA ÄITIPUOLI. Mistä te tiedätte puhuuko lasten isäkään teille aina objektiivisesti asioista???

Mutta pää pointtini oli se, että ne asiat tuntuu niin naurettavilta, mistä täällä valitetaan. tuntuu, että yksikään täällä valittava äitipuoli ei tiedä, mitä on todellinen vaikeus elämässä. Poikkeuksena välilä ne, jotka ovat olleet itsekin yh:ta ja on jo ikää kertynyt.

Ei kestetä ongelmia. Mutta silloin kun elämä heittelee todella tätä äitipuoltakin, ei todellakaan jaksa enää marista jostain exästä ja hänen kiinnostuksesta omaa kultaani (hänen exää) kohtaan. Kun elämä oikeasti on vaikeaa, niin silloin ne asiat ovat todella naurettavan pieniä.

Näin ainakin minusta. Minä en todellakaan jaksaisi valittaa tollaisista ongelmista. Ihan niinkuin ei todellisia ongelmia olisi koskaan kohdattukaan.

En ole elämälleni katkera, tämä ei ole sitä. Mutta jos todella näin pienistä valitetaan, silloin olisi kannattanut ehkä jättää tämä uusperhe kuvio väliin tai aikuistua itse jos ilkeä ex ei siihen pysty!!!

En tiedä tarkoitatko minun kommenttejani tuossa ylempänä, mutta meillä ainakin se, joka kaikesta valitti, oli juuri tämä lähiäiti. Mikään ei ollut hyvin, vaikka mieheni maksoi elatusmaksut, osallistui lasten hankintoihin, tapasi lapsia enemmän kuin olivat sopineet jne. Itse valitan hänen tekojensa SEURAUKSENA, eikä tarkoitukseni edes ole valittaa, vaan kertoa asioista niinkuin ne ovat.
Enkä ymmärrä, miksi en saisi puhua ihmisestä, jota en tunne, jos tämä ihminen on häiriköinyt myös minua. En minä ole hänelle soitellut tai lähetellyt valheita tekstiviestein. En minä ole hänen uutta ihmissuhdettaan yrittänyt pilata. Eikä mieheni ole tarvinnut minulle asioita kertoa, kyllä minä olen omin korvin kuullut tarpeeksi, kun mieheni on hänen kanssaan puhelimessa keskustellut = kuunnellut huutoa ja haukkumista.
Ja mitä todellisiin vaikeuksiin tulee, isäni on alkoholisti ja äitini on kuollut syöpään, silti kumpikaan noista seikoista ei ole vaikuttanut elämääni yhtä negatiivisesti kuin tämän kyseisen lähiäidin toimet.
Mutta MINUN syytänihän se tietysti on, jos lapsilla on asiat huonosti. Minähän olen se PAHA äitipuoli. En minä kuitenkaan lasten kuullen heidän äidistään puhu, eikä sen puoleen miehenikään... Siellä päässä sen sijaan on hyvin selvästi kerrottu lapsille minkälaisia p.askoja me olemme.
Ja ilmeisesti tälläkin palstalla äitipuolten arvostelu on sallittua, samoin etäisien. Kaikki on hyvin, kunhan kukaan ei vahingossakaan uskalla sanoa pahaa sanaa lähiäideistä.

On minunkin isä alkoholisti, samoin enoni. Ym. vastaavaa. En nyt kuitenkaan tarkoittanut tätä niillä vaikeuksilla. En siedä alkoholisteja isäni takia, ja muistan ikuiset riidat lapsesta saakka. Mutta ei se elämääni milloinkaan oikeasti vaikeaksi ole tehnyt, eikä kenenkään kuolema.

Tämä elämä voi itsessään olla joskus hel.vetin paljon vaikeampaa.
Mutta miksi te sitten olette sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa tunnette itsenne koko ajan kynnysmatoksi?

Minä vain en ymmärrä valitusta, siitä että ex roikkuu miehessäni. Mustasukkaisuuttahan se on jos sen asian annatte hetkauttaa. Ja aivan turhaa.

Tämä ex on aina ja vain äitipuolten ongelma, ikuisesti. Vaikka oikeasti aina ei mikään ongelma olisikaan. Niin silti, miehen puheisiinkin exän hulluudesta uskotaan sokeasti.
Näin silmilläni seuranneena tätä elämääni läheltä ja kaukaa, monien esimerkkien saattelemana.

Tämä oli normaali ihmisten elämästä, en sekoita siis alkoholisti vanhempia ym. tähän.

 

Väittääkö joku ihan vakavissaan,että jos/kun lasten biologinen äiti aiheuttaa ongelmia,ne ongelmat olisivat vain ja ainoastaan äitipuolien päässä syntyneitä...Taitaa ko. henkilö katsella asioita todella kapeasti,sieltä biologisen äidin näkökulmasta.Jos nimittäin katsoisi asiaa laajemmasta vinkkelistä,ymmärtäisi kyllä,ettei väite mitenkään voi olla tosi.
Ja muuten,kun uusperhettä perustaa,ei valitettavasti omaa silloin mitään ennaltanäkemisen kykyä,kuten ei yleensäkään ihmissuhteissa,joten ei voi mitenkään tietää ja varautua,että se ihana mies joka vannoo hyväksyvänsä myös sinun lapsesi,muuttuukin papin aamenen jälkeen itsekkääksi tyranniksi,joka haluaa kaiken tilan elämässäsi ja kodissasi vain itselleen ja ex-liitonsa lapsille.Jos tuollaisen tietäisi etukäteen,meitä valittavia äitipuolia olisi rutkasti vähemmän.

 

\

\

.. pitäisi lopettaa. Minulle tulee kamala ahdistus siitä ajatuksesta, mihin suuri osa lapsista joutuu aikuisten takia. Tapellaan rahasta ja vallasta, mummilasta ja kaikesta mahdollisesta.
On entiset ja yhteiset, kamala ex ja blaa blaa. Yhteisen vinkin voin antaa kaikille uusperheeksi rupeaviksi. Keskustelkaa ensin mies/naisystävänne kanssa siitä, kestätkö sitä kaikkea mitä perhe (entinen) tuo tullessaan, elarit, yhteiset ajat lasten kanssa, lasten äidin. ja jos vastaat kaikkiin kyllä, kestän. Sen jälkeen asiat voivat luistaa.
Minua ottaa niin valtavasti päähän kaikki "kuka nyt tämänkin paidan on ostanut ja minun mies kun sitä ja tätä ja lapset ovat adhd-potilaita ja mummo on väsynyt".
Valitan huono suomen kielen taittoa, mutta olen niin raivona teille kaikille valittajille, teillä menee ihan hukkaan elämänne valittaen ja lapsista tulee huonon itsetunnon omaavi aikuisia, kun kaikki ovat heihin väsyneitä.
Valitettavasti lapseen tarvitaan pimppi ja pippeli, ja vastuu minuutin onnesta ja erosta kannetaan lopun elämän, vähintään 18-vuotta. Eli totta tosiaan, mitäs hommasit lapsia. Ja tuo lause on tosi. Kanna vastuusi. Jos sinulla on 1 tai 6 lasta entisestä liitosta, se on todellakin vain sinun ongelma taloudellisesti heitä auttaa, vaikka sinulla olisi nykyisen kanssa 3 uutta lasta. Ojasta allikkoon? Mutta niin se menee.
T: 2 lapsen lähiäiti, jolla on hyvin pullat uunissa lasten isän kanssa. Olemme vastuussa yhdessä lapsistamme lopun elämän. Piste.

Samaa mieltä!!!

Minäkin olen samaa mieltä!!! Olen itsekin äitipuoli, mutta silti ihmettelen miten pahansuopia äitipuolia voikaan olla olemassa... ja noin paljon!!!!

 

\

\

\

Tiedän, että uusperheillä on vaikeaa ja saa ollakin. Tiedän, koska on minulla sen verran kuitenkin henk.koht. kokemusta ja tätä elämää takana monien yllätyksien saattelemana.
Ei niin kuin joku luuli, etten tiedä!

Mutta yleisilme tällä palstalla on se, että voi vitsi kun ne kamalat kakarat taas tulee ja meidän perheen loma pilalla. Kyllä tällaiset asiat pitää tajuta jo ennenkuin sen miehen ottaa, jolla lapset on!!! Siis jos valitetaan näin pienistä asioista.

Jos niistä lapsista ei pidä, niin sitten suu kiinni. Ymmärrän, että on vaikeaa, mutta tätä lukiessani tuntuu, että näillä ihmisillä ei ole muuta kuin ilkeä ex. Ja yhtälailla ne lapset kärsii näistä äitipuolista kuin niistä lähiäideistäkin.

Isiä puolustellaan heti, tietämättä enempää. Minä en lähde kenenkään exää haukkumaan tuntematta ensin myös tätä exää. Niin paljon olen näiden äitipuolten haukkumisia näistä existä kuunnellut, omassa elämässäni. JA TÄYSIN PERUSTEETTA. Myös parhaan ystäväni.

Tuntuu olevan äitipuolten ikuinen marina, vaikka sitä syytä ei aina olisikaan. Ei ole yh:n elämä yhtään helpompaa, mutta ei moni heistä täällä hauku koko ajan äitipuolia.

Siksi tuntuu todella pahalta näiden lasten vuoksi. JA YHTÄ SYYPÄÄ SIIHEN ON AIKA MONI TÄÄLLÄ EXÄÄ HAUKKUVA ÄITIPUOLI. Mistä te tiedätte puhuuko lasten isäkään teille aina objektiivisesti asioista???

Mutta pää pointtini oli se, että ne asiat tuntuu niin naurettavilta, mistä täällä valitetaan. tuntuu, että yksikään täällä valittava äitipuoli ei tiedä, mitä on todellinen vaikeus elämässä. Poikkeuksena välilä ne, jotka ovat olleet itsekin yh:ta ja on jo ikää kertynyt.

Ei kestetä ongelmia. Mutta silloin kun elämä heittelee todella tätä äitipuoltakin, ei todellakaan jaksa enää marista jostain exästä ja hänen kiinnostuksesta omaa kultaani (hänen exää) kohtaan. Kun elämä oikeasti on vaikeaa, niin silloin ne asiat ovat todella naurettavan pieniä.

Näin ainakin minusta. Minä en todellakaan jaksaisi valittaa tollaisista ongelmista. Ihan niinkuin ei todellisia ongelmia olisi koskaan kohdattukaan.

En ole elämälleni katkera, tämä ei ole sitä. Mutta jos todella näin pienistä valitetaan, silloin olisi kannattanut ehkä jättää tämä uusperhe kuvio väliin tai aikuistua itse jos ilkeä ex ei siihen pysty!!!

En tiedä tarkoitatko minun kommenttejani tuossa ylempänä, mutta meillä ainakin se, joka kaikesta valitti, oli juuri tämä lähiäiti. Mikään ei ollut hyvin, vaikka mieheni maksoi elatusmaksut, osallistui lasten hankintoihin, tapasi lapsia enemmän kuin olivat sopineet jne. Itse valitan hänen tekojensa SEURAUKSENA, eikä tarkoitukseni edes ole valittaa, vaan kertoa asioista niinkuin ne ovat.
Enkä ymmärrä, miksi en saisi puhua ihmisestä, jota en tunne, jos tämä ihminen on häiriköinyt myös minua. En minä ole hänelle soitellut tai lähetellyt valheita tekstiviestein. En minä ole hänen uutta ihmissuhdettaan yrittänyt pilata. Eikä mieheni ole tarvinnut minulle asioita kertoa, kyllä minä olen omin korvin kuullut tarpeeksi, kun mieheni on hänen kanssaan puhelimessa keskustellut = kuunnellut huutoa ja haukkumista.
Ja mitä todellisiin vaikeuksiin tulee, isäni on alkoholisti ja äitini on kuollut syöpään, silti kumpikaan noista seikoista ei ole vaikuttanut elämääni yhtä negatiivisesti kuin tämän kyseisen lähiäidin toimet.
Mutta MINUN syytänihän se tietysti on, jos lapsilla on asiat huonosti. Minähän olen se PAHA äitipuoli. En minä kuitenkaan lasten kuullen heidän äidistään puhu, eikä sen puoleen miehenikään... Siellä päässä sen sijaan on hyvin selvästi kerrottu lapsille minkälaisia p.askoja me olemme.
Ja ilmeisesti tälläkin palstalla äitipuolten arvostelu on sallittua, samoin etäisien. Kaikki on hyvin, kunhan kukaan ei vahingossakaan uskalla sanoa pahaa sanaa lähiäideistä.

On minunkin isä alkoholisti, samoin enoni. Ym. vastaavaa. En nyt kuitenkaan tarkoittanut tätä niillä vaikeuksilla. En siedä alkoholisteja isäni takia, ja muistan ikuiset riidat lapsesta saakka. Mutta ei se elämääni milloinkaan oikeasti vaikeaksi ole tehnyt, eikä kenenkään kuolema.

Tämä elämä voi itsessään olla joskus hel.vetin paljon vaikeampaa.
Mutta miksi te sitten olette sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa tunnette itsenne koko ajan kynnysmatoksi?

Minä vain en ymmärrä valitusta, siitä että ex roikkuu miehessäni. Mustasukkaisuuttahan se on jos sen asian annatte hetkauttaa. Ja aivan turhaa.

Tämä ex on aina ja vain äitipuolten ongelma, ikuisesti. Vaikka oikeasti aina ei mikään ongelma olisikaan. Niin silti, miehen puheisiinkin exän hulluudesta uskotaan sokeasti.
Näin silmilläni seuranneena tätä elämääni läheltä ja kaukaa, monien esimerkkien saattelemana.

Tämä oli normaali ihmisten elämästä, en sekoita siis alkoholisti vanhempia ym. tähän.

Ja minä puolestani en mitenkään ymmärrä, miten sinä voit päättää kenellä on vaikeaa ja kenellä ei. Huomaa, ettet todellista kiusantekoa ole itse kokenut.
Minä en todellakaan tarkoittanut, että ongelmana olisi ollut mustasukkaisuus itsessään. Mieheni ex rikkoi jopa lakia väärentäessään mieheni nimen papereihin. Hän myös oli väkivaltainen miestäni kohtaan, ja monta kertaa repi vaatteet päältä riekaleiksi. Lapsilla hän kiristi jatkuvasti, mutta sinusta se kai on normaalia, ettei mies saa nähdä omia lapsiaan, ellei tanssi exänsä pillin mukaan. Tähän lisätään jatkuva häiriköinti, uhkailut ja valheet. Ei minun ole todellakaan tarvinnut miestäni sokeasti uskoa, kyllä tämä nainen on ihan henkilökohtaisesti osoittanut mihin kykenee. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, kaikki syyttelyt ja valitukset olen kyllä kuullut omin korvin.
Sekin on aika erikoista, että nyt se olenkin sitten minä (ja muut uudet vaimot), joka roikun miehessäni, vaikka se joka todellisuudessa on roikkunut, on kyllä ollut ihan joku muu... Tilanne ei muuttunut edes siinä vaiheessa, kun tällä exällä oli jo uusi miesystävä.
Suurin osa lähiäideistä on varmasti mukavia ja järkeviä ihmisiä, tunnen minäkin toki useita. Mutta ei se sitä tarkoita, ettei joukossa olisi sellaisia, jotka ihan OIKEASTI aiheuttavat ongelmia ja tekevät elämästä hyvinkin hankalaa. Poliisi kehoitti meitä aikoinaan tekemään ilmoituksen kotirauhan häirinnästä tai muuttamaan numerot salaisiksi, mutta vähän vaikeaahan se on, kun on yhteisiä lapsia.
Kaikille äideille ei tunnu olevan tärkeää se, että lapsilla ja äitipuolella on hyvät välit. Vai miksi he muuten niitä yrittäisivät sabotoida? Ja nyt tarkoitan VAIN niitä äitejä, jotka niin tekevät. Sinun mielestäsi sellaisia ei tietysti ole olemassakaan...

 

Haluankin erottaa oikeasti hankalat käyttäytyvät lähit nyt tästä. Minusta vain tuntuu, että niitä oikeasti hankalia exiä taitaa olla kuitenkin vähemmän kuin palsta antaa ymmärtää.

Elämässäni (ystävät, tutut, sukulaiset) on vain aina haukuttu ne exät (lähiäiti) samanlaisilla kommenteilla kuin täällä.
Ja AINA aivan syyttä!

Onhan minutkin lähiäitinä haukuttu aikoinaan siitä, että saatoin vaatia mieheltä vastuullisen aikuisen käytöstä. Ja tämä tuli äitipuolen suusta. Hänen mielestään minun olisi pitänyt antaa miehen tehdä vaikka mitä, tämän vaikuttamatta lapsiemme asioiden hoitoon yhdessä. Vaikka jo lakikin/yhteiskunta on asoista toista mieltä.

Siksi rohkenen epäillä asioiden todellista laitaa täällä, missä pääpuheenaihe on ne exät. Ja todellakin hämmästellä, kuinka paljon ilkeitä äitipuolia maa päällään todellakin kantaa.

 

\

Haluankin erottaa oikeasti hankalat käyttäytyvät lähit nyt tästä. Minusta vain tuntuu, että niitä oikeasti hankalia exiä taitaa olla kuitenkin vähemmän kuin palsta antaa ymmärtää.

Elämässäni (ystävät, tutut, sukulaiset) on vain aina haukuttu ne exät (lähiäiti) samanlaisilla kommenteilla kuin täällä.
Ja AINA aivan syyttä!

Onhan minutkin lähiäitinä haukuttu aikoinaan siitä, että saatoin vaatia mieheltä vastuullisen aikuisen käytöstä. Ja tämä tuli äitipuolen suusta. Hänen mielestään minun olisi pitänyt antaa miehen tehdä vaikka mitä, tämän vaikuttamatta lapsiemme asioiden hoitoon yhdessä. Vaikka jo lakikin/yhteiskunta on asoista toista mieltä.

Siksi rohkenen epäillä asioiden todellista laitaa täällä, missä pääpuheenaihe on ne exät. Ja todellakin hämmästellä, kuinka paljon ilkeitä äitipuolia maa päällään todellakin kantaa.

Ja mie en ainakaan yhtään ihmettele,että ns. ilkeitä äitipuolia on niin paljon,koska sellaiseksi muuttuu lopulta kun joutuu lähilastensa OIKEIDEN vanhempien pyöritettäväksi.
Omalla kohdallani ovat niin etä kuin myös mieheni tehnyt asioita hyvin hankalaksi...lopulta tuntuu,että olisi kiva maksaa potut pottuina,eikä aina vain hymistellä ja antaa periksi.
Olen muuten myös ns.lähi-äiti,olen eronnut ajat sitten lasteni isästä,mutta mitään ongelmia ei ole koskaan ollut,itseasiassa nytkin juuri odottelemme isää hakemaan lapsia,ovat mm.Linnanmäelle menossa.Koska minulla ja exällä ei ole ollut ongelmia,olikin sitä suurempi yllätys huomata millaiset välit nyk.miehelläni ja exällänsä on.
Uskon toki minäkin että on myös toimivia uusperheitä,jopa onnellisia ja että on myös etä-vanhempia jotka todella ajattelevat lastensa parasta ja tekevät lastensa lähivanhemman kanssa yhteistyötä hyvässä hengessä.

Omassa uusperheessäni eivät asiat ole vielä vuosien jälkeenkään muuttuneet sellaisiksi,että uskoisin perheen kestävän yhdessä hamaan tulevaisuuteen. Omat voimavarani on jo kaluttu loppuun,tai oikeammin imetty tyhjiin...ei ole paljon jäljellä siitä tarmoa puhkuvasta naisesta joka oli iloinen saadessaan ympärilleen toivomansa suurperheen...

 

\

Haluankin erottaa oikeasti hankalat käyttäytyvät lähit nyt tästä. Minusta vain tuntuu, että niitä oikeasti hankalia exiä taitaa olla kuitenkin vähemmän kuin palsta antaa ymmärtää.

Elämässäni (ystävät, tutut, sukulaiset) on vain aina haukuttu ne exät (lähiäiti) samanlaisilla kommenteilla kuin täällä.
Ja AINA aivan syyttä!

Onhan minutkin lähiäitinä haukuttu aikoinaan siitä, että saatoin vaatia mieheltä vastuullisen aikuisen käytöstä. Ja tämä tuli äitipuolen suusta. Hänen mielestään minun olisi pitänyt antaa miehen tehdä vaikka mitä, tämän vaikuttamatta lapsiemme asioiden hoitoon yhdessä. Vaikka jo lakikin/yhteiskunta on asoista toista mieltä.

Siksi rohkenen epäillä asioiden todellista laitaa täällä, missä pääpuheenaihe on ne exät. Ja todellakin hämmästellä, kuinka paljon ilkeitä äitipuolia maa päällään todellakin kantaa.

Mun mielestä on ihan selvää, että tällaiset keskustelefoorumit tavallaan vääristää todellista tilannetta. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että nehän tänne kirjoittavat, joilla niitä ongelmia on, harvemmin ne, joilla asiat on hyvin. Ja ainahan joukkoon mahtuu niitäkin, jotka ihan turhasta kitisevät, puolin ja toisin. Yleensä kaikilla tarinoilla on kaksi puolta, ellei kolme...
Mä taas puolestani ihmettelen sitä, miten on täysin hyväksyttävää, kun ydinperheelliset valittavat esim. lapsista, mutta kun äitipuoli uskaltaa avata suunsa, se on heti tuomittavaa.
Sitäkin ihmettelen, miten voit sanoa, että AINA aiheetta lähiäitejä syytellään. Siis mistä sitä voi tietää? Tuskin tämä minunkaan mieheni ex on ystävilleen/sukulaisilleen mainostanut tekosiaan. Hänkin luultavasti vain valittaa, miten p.aska mies jätti perheensä, ja heittäytyy uhrin asemaan.
Kyllä minä sellaisille äideille suon oikeuden purnata, joiden ex-miehet eivät piittaa lapsistaan, mutta oikeasti on paljon niitä, jotka valittavat turhasta. Lastenvalvojan luona (kävivät keskustelemassa) tämä ex ei kyennyt sanomaan YHTÄKÄÄN asiaa, jonka mieheni hoitaisi huonosti!!
Suurin osa äitipuolistakin on ihan kunnollisia ihmisiä, jotka yrittävät löytää paikkansa vaatimusten ja mitätöinnin ristiaalloissa. Niistäkin, jotka täällä purkavat mieltään, harva varmaankaan lasten kuullen ajatuksiaan esille tuo. Lasten kanssa ollaan ja leikitään jne. Osa ihmisistä toki on hyvinkin itsekkäitä, mutta kyllä näitä itsekkäitä löytyy kaikista ihmisryhmistä. Ja tietääkseni, kun lapsilta on tutkimuksissa kysytty, heihin ei vaikuta niinkään se millainen äitipuoli on, vaan se, miten OMAT vanhemmat kykenevät eron jälkeen kommunikoimaan keskenään.