tämä saattaa kuulostaa tosi typerältä...

enkä tiiä miten tän asian selittäisin silleen järkevästi kun itestäkin tuntuu ettei tässä edes ole mitään järkeä mutta miulla on jatkuvasti sellanen olo, että olen jotenkin väärässä paikassa ja en kuulu mihinkään.
Koko ajan sellanen olo, että jotain tavallaan puuttuu??
Jotenkin sellanen tunne, että miun pitäisi tehdä tai tietää jotain mutta en vaan hoksaa että mitä??

Voi vitsi tää kyllä kuulostaa omastakin mielestä hölmöltä mutta joo :ashamed:

 

minulla aivan sama tunne ja se on ollut koko elämän. Välillä on parempia aikoja jolloin ei siltä tunnu, mutta pääasiassa koko ajan tuntuu siltä.

koetko sen tunteen ahdistavaksi?

 

minulla aivan sama tunne ja se on ollut koko elämän. Välillä on parempia aikoja jolloin ei siltä tunnu, mutta pääasiassa koko ajan tuntuu siltä.

koetko sen tunteen ahdistavaksi?

ajoittain koska tavallaan tuntuu, etten kuulu tähän elämään tai miten sen nyt kuvailis :ashamed:

 

Tervomaa Jonna - Yht? En Saa Lyrics
Album:

Download RingtoneSend "Yht? En Saa" Ringtone to Your CellDownload Ringtone

Pakko saada aina se mit? en yleens? saa
Pakkomielle, suuri tarve ja juuri sit? kaipaan
Ainoaa, puuttuvaa
Tyhj? paikka aina sille mit? en ikin? saa
Kaikki muu on korviketta ja turhaa ellen m? saa
Ainoaa puuttuvaa

Yht? en saa, yksi j?? aina puuttumaan
Yht? en saa, mut m? pid?n paikkaa

Pakko menn? aina kauemmas kuin minne m? n??n
Aidan taakse, sinne miss? on
Ruoho vihre?mp??
Etsim??n puuttuvaa

Yht? en saa, yksi j?? aina puuttumaan
Yht? en saa, mut m? pid?n paikkaa
Yht? en saa, yht? en viel? ainakaan
Yht? en saa ja muu on turhaa

Ootetaan, aina vaan, jotain
Jonka j?lkeen ei j?? en?? mit??n puuttumaan

Yht? en saa, yht? en viel? ainakaan
Yht? en saa, mut m? pid?n paikkaa
Yht? en saa, yksi j?? aina puuttumaan
Yht? en saa ja muu on turhaa

Yht? en saa
Yht? en saa

 

onko syyllisyyden tunteita,alakuloa,levottomuutta ja sen sellaista? mistä lähtien susta on alkanut siltä tuntumaan?

 

Jospa et ole vielä löytänyt sitä todellista kutsumustasi?

 

mulla on myös joskus sellainen olo, etten kuulu tähän elämään, tai tähän aikaan. vähän samanlaisia ajatuksia kuin kirjoitit

 

Mulla oli mun exän kans samanalainen olo. Nyt kuvioissa on toinen lapsi ja uusi mies, elämä ei enää tunnu "vajaalta", että jotain puuttuis tms.

 

onko syyllisyyden tunteita,alakuloa,levottomuutta ja sen sellaista? mistä lähtien susta on alkanut siltä tuntumaan?

varmaan mie olen aina ollut tällänen...tai muistan kun pienenä kuvittelin, että olen jotenkin "erilainen" kun muut ja pidin tavallaan muita outoina...isompana sitten olen huomannut että tavan tallaaja olen mutta jotenkin "ulkopuolinen". En osaa tuota "ulkopuolisuuden" tunnetta kunnolla sanoin kuvata mutta siltä se tuntuu, etten "kuulu tähän elämään"..

Ei vissii oo lääkitys ihan kohallaan

 

Jospa et ole vielä löytänyt sitä todellista kutsumustasi?

tätä olen miettinyt mutta sitten alan ajatella, että mistä sen löytää? Mistä alkaa etsiä tai tuleekose vaan kohdalle yks kaunis päivä??

 

onko syyllisyyden tunteita,alakuloa,levottomuutta ja sen sellaista? mistä lähtien susta on alkanut siltä tuntumaan?

varmaan mie olen aina ollut tällänen...tai muistan kun pienenä kuvittelin, että olen jotenkin "erilainen" kun muut ja pidin tavallaan muita outoina...isompana sitten olen huomannut että tavan tallaaja olen mutta jotenkin "ulkopuolinen". En osaa tuota "ulkopuolisuuden" tunnetta kunnolla sanoin kuvata mutta siltä se tuntuu, etten "kuulu tähän elämään"..

Ei vissii oo lääkitys ihan kohallaan

ehkä sussa on jotain erityistä, mitä muissa ei ole muttet vain ole vielä löytänyt sitä itse... Ja siis positiivisessa mielessä. Oletko muuten taiteellinen tai erityisen herkkä persoona?

 

Jospa et ole vielä löytänyt sitä todellista kutsumustasi?

tätä olen miettinyt mutta sitten alan ajatella, että mistä sen löytää? Mistä alkaa etsiä tai tuleekose vaan kohdalle yks kaunis päivä??

Kaikki eivät kai löydä ikinä. Uskoisin, että sinä tulet elämäntehtäväsi/ urasi tms. löytämään, koska tavallaan olet jo ryhtynyt kyseenalaistamaan nykyistä elämääsi.

 

onko syyllisyyden tunteita,alakuloa,levottomuutta ja sen sellaista? mistä lähtien susta on alkanut siltä tuntumaan?

varmaan mie olen aina ollut tällänen...tai muistan kun pienenä kuvittelin, että olen jotenkin "erilainen" kun muut ja pidin tavallaan muita outoina...isompana sitten olen huomannut että tavan tallaaja olen mutta jotenkin "ulkopuolinen". En osaa tuota "ulkopuolisuuden" tunnetta kunnolla sanoin kuvata mutta siltä se tuntuu, etten "kuulu tähän elämään"..

Ei vissii oo lääkitys ihan kohallaan

ehkä sussa on jotain erityistä, mitä muissa ei ole muttet vain ole vielä löytänyt sitä itse... Ja siis positiivisessa mielessä. Oletko muuten taiteellinen tai erityisen herkkä persoona?

en nyt erityisen herkkänä itseäni pidä enkä taiteellinen ole todellakaan....herkkä olen siinä mielessä vain, että osaan hyvin tulkita toisia ihmisiä, eleitä ja sellasta...siis jos toinen sanoo et asiat ok niin usein kyllä huomaan ettei asia näin ehkä ole...

 

Yhtenä päivänä tohtori Philissä oli mies jolla oli ihan samoja tunteita ni olikin adoptoitu pienenä. Jospa säkin olet?

 

Jospa et ole vielä löytänyt sitä todellista kutsumustasi?

tätä olen miettinyt mutta sitten alan ajatella, että mistä sen löytää? Mistä alkaa etsiä tai tuleekose vaan kohdalle yks kaunis päivä??

Kaikki eivät kai löydä ikinä. Uskoisin, että sinä tulet elämäntehtäväsi/ urasi tms. löytämään, koska tavallaan olet jo ryhtynyt kyseenalaistamaan nykyistä elämääsi.

suuri pelko miulla on se, että joudun elämään tän tunteen kanssa koko elämäni. Tavallaan tuntuu, että elän elämääni vaan puoliksi...koska jotain puuttu vaan en tiedä mitä se on.

 

Yhtenä päivänä tohtori Philissä oli mies jolla oli ihan samoja tunteita ni olikin adoptoitu pienenä. Jospa säkin olet?

pitääpä kysästä äiteeltä B)

 

kuulostaa niin tutulta...

aina kannustetaan olemaan rohkeasti oma itsensä, mutta todellisuudessa sitä ei sitten kuitenkaan hyväksytä.

 

tavallaan tuntuu, etten kuulu tähän elämään tai miten sen nyt kuvailis

Myös mulla tuo on jokapäiväinen tunne, mutta johtunee siitä, että koen yksinäisyyttä parisuhteessani.

 

Yhtenä päivänä tohtori Philissä oli mies jolla oli ihan samoja tunteita ni olikin adoptoitu pienenä. Jospa säkin olet?

pitääpä kysästä äiteeltä B)

Älä naura yhtää, ihan täytenä yllärinä se sille miehellekin tuli ja koko elämä oli pilalla sen jälkee.

 

Tiedän tuon tunteen minäkin :hug:
Olen hyväksynyt vihdoin omat mahdollisuuteni, ja nyt tuo tunne on hävinnyt. Tutki sisintäsi

 

Eipä siinä varmaan auta ku mietiskellä ja etsiä. (Rennosti kuitenki..)
Jos uskot jonkin korkeamman olemassa oloon (henki, jumala...), kysy iltaisin että "mitä minun pitäisi tietää".

 

Eipä siinä varmaan auta ku mietiskellä ja etsiä. (Rennosti kuitenki..)
Jos uskot jonkin korkeamman olemassa oloon (henki, jumala...), kysy iltaisin että "mitä minun pitäisi tietää".

uskon kyllä johonkin suurempaan voimaan mutta siihen mikä se on en osaa vastata. Eri uskontoja olen jonkun verran yrittänyt tutkia mutta eivät ole tuntuneet omalta...

 

No, minä olen muodostanut oman uskontoni ihan omatoimisesti itse. Uskon "Korkeimpaan Voimaan" minäkin niin, että tuo Korkein Voima pitää sisällään kaikki maailman uskonnot.

 

No, minä olen muodostanut oman uskontoni ihan omatoimisesti itse. Uskon "Korkeimpaan Voimaan" minäkin niin, että tuo Korkein Voima pitää sisällään kaikki maailman uskonnot.

mitä ajattelet kuolemasta? että mennäänkö taivaaseen vai mihin...vähän asian vieresä mut tuli vaan mieleen =)

 

enkä tiiä miten tän asian selittäisin silleen järkevästi kun itestäkin tuntuu ettei tässä edes ole mitään järkeä mutta miulla on jatkuvasti sellanen olo, että olen jotenkin väärässä paikassa ja en kuulu mihinkään.
Koko ajan sellanen olo, että jotain tavallaan puuttuu??
Jotenkin sellanen tunne, että miun pitäisi tehdä tai tietää jotain mutta en vaan hoksaa että mitä??

Voi vitsi tää kyllä kuulostaa omastakin mielestä hölmöltä mutta joo :ashamed:

Mä en kuulunut koskaan meidän perheeseen, olen eri pöaneetalta. Kysyinkin kerran olenko varmasti heidän lapsi.
Nyt jo mummina ja murkun vanhempana on jo helpottanut mutta kuuhulluna valvoessa näen taivaalla ihmeellisiä värejä kuin ufoja tai jotain kun oikein katsoo.
Kuuhullu kuopukseni kerran kirjoitti ihmeellisesti nimensä ennen koulua kun ei saanut unta ja katsoimme tähtiä. Silleen se kuulemma oli taivaalla näkynyt.