Taas tuli itku

[vierailija]

Niin minun jälkeen sinne meni ainakin yksi hakija vielä, ehkä meitä oli todella monta ja nyt se kenellä on kokemusta saa paikan. Se en ole varmasti minä.
T. Ikuinen kotiäiti

Tsemppiä! Toivottavasti sun onnesi kääntyy ja saat töitä. ap

 

[vierailija]

Tsemppiä! Toivottavasti sun onnesi kääntyy ja saat töitä. ap

Kiitos kiltti ap!
Sopisko sulle joku kotona tehtävä työ? Mä olen miettinyt jos tutkisi onko enää sellaista jotain järkevää mitä voi tehdä kotona.
Nyt täytyy pitää vähän taukoa työhaastatteluista, tuo oli pelottavaa. Mietin myös jos olisi jokin lyhyt jatkokoulutus tms? Saisiko heti sen suoritettua paremmin töitä kun on tullut "juuri koulusta". Hmm. Mutta ei tällä iällä enää mitään monen vuoden koulutuksia kehtaa tehdä ja kun on ne lapset ja koti hoidettavana vielä.
T. Ikuinen kotiäiti

Ps. Pitäiskö tuhlata pari euroa eurojackpottiin... jos voittaisi isot rahat niin voisi unohtaa nämä murheet.

 

[vierailija]

Ikuinen kotiäiti - oletko ajatellut työkokeilua? Se vois olla pehmeä mutta myös kannustava startti työelämään. Aika moni on sen avulla joko työllistynyt tai sitten löytänyt itselleen alan, mitä lähteä opiskelemaan tai olemassa olevaa ammattitutkintoa päivittämään. Kannattaa tutustua tuohon vaihtoehtoon.
Työhaastattelut voivat olla kyllä jäätäviä kokemuksia. Mutta hyvinhän se sulta meni kuitenkin. Sait vastattua kysymyksiin, samalla opit että hengissä selvisit tuostakin ja ensi kerralla kokemuksesta viisastuneena tiedät tiettyihin kysymyksiin vastata eri tavalla. Sitä paitsi kotiäidit ovat organisointikoneita. Selviät tilanteesta kuin tilanteesta, toimit nopeasti, priorisoit ja handlaat multitaskauksen. Ei huonoja ominaisuuksia ollenkaan.
Aina kannattaa yrittää. Kyllä se sitkeys palkitaan.

 

[vierailija]

Kiitos kiltti ap!
Sopisko sulle joku kotona tehtävä työ? Mä olen miettinyt jos tutkisi onko enää sellaista jotain järkevää mitä voi tehdä kotona.
Nyt täytyy pitää vähän taukoa työhaastatteluista, tuo oli pelottavaa. Mietin myös jos olisi jokin lyhyt jatkokoulutus tms? Saisiko heti sen suoritettua paremmin töitä kun on tullut "juuri koulusta". Hmm. Mutta ei tällä iällä enää mitään monen vuoden koulutuksia kehtaa tehdä ja kun on ne lapset ja koti hoidettavana vielä.
T. Ikuinen kotiäiti

Ps. Pitäiskö tuhlata pari euroa eurojackpottiin... jos voittaisi isot rahat niin voisi unohtaa nämä murheet.

Mä olen facebookissa ryhmässä, missä esitellään kotona tehtäviä töitä. Harmi vaan, kun ne yleensä on verkostomarkkinointia ja puhelinmyyntiä. Sellaiseen en enää lähde. Täytyy katsoa, jos sieltä eteen jotain sopivaa tulisi. ap

 

[vierailija]

Älä vertaile itseäsi muihin. Etsi itsellesi sopiva paikka maailmasta jossa on hyvä olla.

hyvä ohje

 

[vierailija]

Tänään juttelin yhden tuttavani kanssa (lapsemme ovat samalla luokalla) ja selvisi, että hän oli eilen siellä samassa paikassa työhaastattelussa!!! Onneksi ei nähty!!! Sanoin vain että voi kiva, toivottavasti saat työpaikan. En kertonut tietenkään että minäkin olin siellä eilen... Olisi noloa kun tuttu saa sen paikan ja hän tietäisi että minäkin hain sitä enkä saanut...

No yksi hyvä puoli tässä on, kun kaveri saa kuulla että sai työpaikan niin minäkin tiedän että nyt siihen löytyi työntekijä, ei tarvitse odottaa e-mailia tuliko valituksi vai ei. Tiedäb kyllä että en minä saa sitä, en ollut vakuuttava. Tänään on alkanut tuntua siltä että en edes haluaisikaan sitä työtä, en halua yhtään. Etsin jotain kivempaa ja yritän saada sen.
Työharjoittelua en ole vielä kokeillut mutta kehtaako aikuisena tehdä sellaista?

T. Ikuinen kotiäiti

 

[vierailija]

Ap, en minäkään mitään voiteita tai pillereitä tykkäisi myydä. Olen ollut teininä puhelinmyyjänä ja otin parin päivän päästä loparit kun en ansainnut senttiäkään. Rahaa sai vain jos sai myytyä jotain. Puhuin siellä tuntikaupalla suuni kuivaksi monena päivänä enkä saanut mitään korvausta.

On niitä jotain s*ks*-chatteja missä maksetaan naiselle 10 senttiä viestistä, jos chattailisi monta tuntia päivässä joidenkin ukkojen kanssa voisi saadakin rahaa. Mutta minusta tuo on vähän ällöttävää, olen naimisissa enkä haluaisi kirjoitella tuhmia vieraille ukoille vaikka esittäisinkin 22-vuotiasta kurvikasta Pamelaa.

T. Ikuinen kotiäiti499

 

[vierailija]

Saanko kysyä ikuinen kotiäiti, miten sun ja miehesi raha-asiat sujuu? Meillä kun mies on pienituloinen, niin ei ne vaan meinaa sujua. Niistä meinaa aina tulla riitaa. ap

 

[vierailija]

Nyt se eka työhaastatteluni on ohi. Jännitin aika paljon ja oven ulkopuolella odotellessani mietin jo että mitä jos vain hiipisin pois... Kuulin oven läpi miten siellä haastateltiin jotain toista, en saanut sanoista selvää. Minun aikanani oli kello 9:50 mutta vasta kello 10:00 tämä haastateltava tuli ulos ja minut pyydettiin sisään. Olisin halunnut kääntyä kannoiltani jos olisin vain kehdannut, siellä oli VIISI ihmistä odottamassa. He esittelivät itsensä ja alkoivat pommittaa minua kysymyksillä. Yritin vastailla oikein näppärästi ja hymyilin mutta oli sellaisiakin kysymyksiä kuten "onko sinulla työkokemasta tästä työstä?" Niin eihän minulla ole. Jo siinä ilmoituksassa luki että ei tarvitse olla alalle kouluttunut jne ja se luki cv:ssä ja kaikissa papereissa että en ole siltä alalta mutta se oli äärimmäisen noloa ja nöyryyttävää sanoa että ei ole vielä siitä työkokemusta. Jos olisin sillä hetkellä tajunnut niin olisin sanonut että ei mutta tässähän minä olen sillä haluaisin sitä työkokemusta. Sitä kesti ehkä 20 min ja sitten he kysyivät vain että saako minuun yhdeyden e-maililla ja sanoin että milloin vain. Palkkatoivettakin ne kysyi enkä minä osannut sanoa kuin se tavallinen alan palkka. Jotenkin oli masentunut ja nöyryytetty olo tuon jälkeen ja olisi tehnyt mieli itkeä kun olin autossa. Mutta menin kauppaan ja tein ruokaostokset ja laitoin ruokaa. Sitä samaa kotiäidin arkea. Nyt haluan unohtaa tuon ekan työhaastatteluni, oli kyllä sen verran kauhea kokemus vaikka ne olivat ihan ystävällisiä eikä töykeitä mutta minua hävettää kun ei ole sitä työkokemusta millä kehuskella
T. Se ikuisesti kotiäitinä oleskeleva

Ihan tavallista, et ne kysyy tommosia kysymyksiä. Kyllä ne hyvin tietää, jos ilmoituksessa on lukenut, ettei kokemusta tarvitse.
Silloin voi kertoa harrastuneisuudesta ja kiinnostuksesta alaa kohtaan. Voi kertoa, millaista työkokemusta tahtoo hankkia.
Viisi haastattelijaa!? Saako kysyä, mille ihmeen alalle hait? Oon kuullu, et on useempia haastattelijoita, kun on tosi kova paikka kyseessä, mut et ei tarvitsisi edes kokemusta? Oliko jokin myyntihomma tai homma, jossa tarvii paineensietokykyä?
No, seuraava haastattelu taas tuo uusia oppeja. Kannattaa painaa mieleen noita tilanteita.
Annan vinkin, kun haet työtä, ota selvää yrityksestä liikevaihtoa ja arvoja myöten. Ota selvää, mitä työ pitää sisällään. Sitä saa muuten kysyä myös haastattelussa! Silloin käytä sanaa työtehtävät.
Pidä asenne, että te molemmat olette siellä hieromassa kauppoja. He haluavat tekijän, sinä haluat työn, mutta kummallekaan ei mikä tahansa kelpaa. Hierokaa intressejä yhteen.

 

[vierailija]

Nyt se eka työhaastatteluni on ohi. Jännitin aika paljon ja oven ulkopuolella odotellessani mietin jo että mitä jos vain hiipisin pois... Kuulin oven läpi miten siellä haastateltiin jotain toista, en saanut sanoista selvää. Minun aikanani oli kello 9:50 mutta vasta kello 10:00 tämä haastateltava tuli ulos ja minut pyydettiin sisään. Olisin halunnut kääntyä kannoiltani jos olisin vain kehdannut, siellä oli VIISI ihmistä odottamassa. He esittelivät itsensä ja alkoivat pommittaa minua kysymyksillä. Yritin vastailla oikein näppärästi ja hymyilin mutta oli sellaisiakin kysymyksiä kuten "onko sinulla työkokemasta tästä työstä?" Niin eihän minulla ole. Jo siinä ilmoituksassa luki että ei tarvitse olla alalle kouluttunut jne ja se luki cv:ssä ja kaikissa papereissa että en ole siltä alalta mutta se oli äärimmäisen noloa ja nöyryyttävää sanoa että ei ole vielä siitä työkokemusta. Jos olisin sillä hetkellä tajunnut niin olisin sanonut että ei mutta tässähän minä olen sillä haluaisin sitä työkokemusta. Sitä kesti ehkä 20 min ja sitten he kysyivät vain että saako minuun yhdeyden e-maililla ja sanoin että milloin vain. Palkkatoivettakin ne kysyi enkä minä osannut sanoa kuin se tavallinen alan palkka. Jotenkin oli masentunut ja nöyryytetty olo tuon jälkeen ja olisi tehnyt mieli itkeä kun olin autossa. Mutta menin kauppaan ja tein ruokaostokset ja laitoin ruokaa. Sitä samaa kotiäidin arkea. Nyt haluan unohtaa tuon ekan työhaastatteluni, oli kyllä sen verran kauhea kokemus vaikka ne olivat ihan ystävällisiä eikä töykeitä mutta minua hävettää kun ei ole sitä työkokemusta millä kehuskella
T. Se ikuisesti kotiäitinä oleskeleva

Ai niin, kyllä sulla aina jotain vahvuuksia hommaan on, ei tarvitse olla suoraa alan kokemusta....tai hirveä himo opiskella se homma.

 

[vierailija]

Tänään juttelin yhden tuttavani kanssa (lapsemme ovat samalla luokalla) ja selvisi, että hän oli eilen siellä samassa paikassa työhaastattelussa!!! Onneksi ei nähty!!! Sanoin vain että voi kiva, toivottavasti saat työpaikan. En kertonut tietenkään että minäkin olin siellä eilen... Olisi noloa kun tuttu saa sen paikan ja hän tietäisi että minäkin hain sitä enkä saanut...

No yksi hyvä puoli tässä on, kun kaveri saa kuulla että sai työpaikan niin minäkin tiedän että nyt siihen löytyi työntekijä, ei tarvitse odottaa e-mailia tuliko valituksi vai ei. Tiedäb kyllä että en minä saa sitä, en ollut vakuuttava. Tänään on alkanut tuntua siltä että en edes haluaisikaan sitä työtä, en halua yhtään. Etsin jotain kivempaa ja yritän saada sen.
Työharjoittelua en ole vielä kokeillut mutta kehtaako aikuisena tehdä sellaista?

T. Ikuinen kotiäiti

Siis tottakai kehtaa! Mitä kehtaamista siinä on? Mene johonkin puolen vuoden työkoulutukseen? Mimmonen työkkäri teillä on, kun ei perusasioita kerrota. Ihan tavallista mennä harjotteluihin jne.

 

[vierailija]

NKokemuksesta , lkeen sinne meni ainakin yksi hakija vielä, ehkä meitä oli todella monta ja nyt se kenellä on kokemusta saa paikan. Se en ole varmasti minä.
T. Ikuinen kotiäiti

Mut eihän se vielä ole päätetty edes. Kokemuksessa on se vika et niistä entisistä tavoista poisoppiminen on tosi vaikeeta